Voihan loska!

Mitenhän tämän nyt ilmaisisi niin, ettei sanoisi rumasti..
          Alan olla aika kyllästynyt tähän jojo-liikkeeseen lumen ja plussakelin välillä. Tänään oli jälleen sohjoisen ja märän ja plussakelin vuoro. Juuri kun sydän ja sielu ehtivät pompsahtaa sille onnellisemmalle puolelle lumen tulon ansiosta. Niin nopeasti sitä ihmislapsi tiputetaan maanpinnalle seitsemännestä taivaasta ja todistetaan jälleen kerran, että pitää vaan nöyrästi ottaa vastaan se mitä taivaalta tulee ja luonto emonen antaa.
           Kävin tänään työmaalla viemässä vähän suklaata ja halimassa työkaverit joulukuntoon. Hassua, että kesällä sitä sujahtaa porukkaan kuin hiiri lattianrakoon, mutta sitten kun näin talvisin käy välillä niitä moikkaamassa niin huomaa, että siinähän onkin välillä iso kuilu eikä tunne oloaan muuksi kuin ulkopuoliseksi. Toinen huomio oli se, että olen parhaimmillani silloin, kun puhekavereita on yksi kerrallaan. Ehkä minun sosiaalisuuteni vaatii sen, että saan keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan puhuessani, kun tuo puhelahja ei muutenkaan kukoista tässä kropassa. Menin ihan puihin, kun piti selvitä puhumisessa useamman työkaverin kanssa yhtäaikaa... Olen ruosteessa, kun talvisin saa erakoitua ilman, että kukaan kaipaa puhujaksi yhtään mihinkään!

Kotona tein ruuan sekä minulle että koiralle ja ruuan päätteeksi huomasin, että olo oli jotenkin maata myöten. Tuli makeanhimokin ja piti ottaa pikkupussi karkkia. Jälkeenpäin olo olikin sitten ihan hirveä, kun en ole niin kamalasti enää karkkeja syönyt ja maha vähän protestoi makean päälle... Ajattelin, että voi kun sen ällötys-tunteen saisi jotenkin talteen niin voisi aina muistella sitä tunnetta ennen kuin seuraavan kerran tarttuu karkkipussiin... Noh, tuskin minä ihan heti tartun, ei ne olleet edes enää niin hyviä kuin luulin. Taidan tyytyä lakuun ja suklaaseen ihan kuin tähänkin asti.

Ja juhlin koiran vatsaakin ennenaikaisesti.. Tänään annoin vähän muruja sen ruuan sekaan, mutta olin liian hätäinen kai niiden suhteen, kun iltalenkillä oli taas vatsa löysällä. Sunnuntai-iltana oli jo parempi, nyt taas heitti takapakkia. Leikkasin vähän takamuksesta karvoja, kun se on niin tuuhea ja vähän vaikeasti pestävä, joten jos vähän jelppaisi tuon suihkuttelun kanssa. Toivottavasti ei tarvitsisi kauan tätä harrastelua jatkaa peppupesujen ja löysän vatsan kanssa... Kohta pitää harkita sitä lääkäriin viemistäkin jos ei homma rupea paranemaan. Hauva-parka...
         Sain tänään ensimmäiset joulukortit. Kaksi hurmaavan jouluista korttia kökötti postilaatikossa. Ihanaa! Tästä lähtien saa joka päivä odottaa jotakin saapuvaksi!


P.S. Saa toki tulla suuria ja pienempiä pakettejakin korttien kanssa, en vastusta! Ja postilaatikkoon kyllä mahtuu!