Parempi päivä jo ♥
Ehkä se johtui auringosta tai ehkä se johtui siitä, että kroppa tuntui taas omalta ja samalla myös mieli oli lähempänä sitä omaa itseään - en tiedä - pääasia on, että tänään hymyilytti jo kovasti.
Äiti ja isä kävivät hakemassa autoon peräkärryn, että saavat vihdoin viimein pikkusiskolta haettua vanhan tuolin pois niin sisko saa sitten uuden tuolin tilalle. Siitäkin oli puhetta jo alkuvuodesta ja sisko alkoi jo hermostua, kun ei voi kuulemma ostaa vauvalle imetystuolia ennen kuin on saanut vanhan pois tieltä. Ymmärtää hyvin, tuleva äiti hermoilee ♥
Tein lumitöitä, kun porukoiden auto ajoi pihaan ja kun olin saanut jälleen nämä nurkat näyttämään Alaskan maaseudulta taas vähän enemmän, menin sisään nappaamaan vähän murkinaa ja keskustelemaan vanhempieni kanssa syvällisiä. Hih.
Nyt voisi jo vähän lumen tulo hiipua. Minulla alkaa olla kaikki pihatiet sellaisia lumikujia, että niiden seinämät nousevat jo yli polvenkorkuisiksi valleiksi! Voin vain kuvitella sitä veden määrää sitten kun nämä alkavat sulaa!
Olin kuitenkin itseeni jälleen aika tyytyväinen kun sain pihan siistiksi ja vähän nyysittyä nurkkiakin saunalta ja portaiden vieruksilta. Lämmitin tänään taas ulkosaunan ja ilta-aurinko paistoi jo ihan samalla tavalla kuin joskus kesäiltoina kun lämmittelee saunaa ♥ Tuli hyvä olo ♥
Olen kohta kolme kuukautta lueskellut ja opetellut Maaret Kallion
Mielentyökirjaa tässä arjen rinnalla ja tänä iltana taas luin maaliskuisia harjoituksia ja kirjoituksia siitä, miten vähän ihmiset todella ovat toisilleen läsnä. Mietin siinä lukiessa tänään vanhempieni ja minun kohtaamista ja keskusteluita. Ainakin tänään tuntui, ettei kenelläkään osapuolella ollut mihinkään kiire. Kaikki saivat puhua asiansa ilman keskeytyksiä, kuunneltiin ja puhuttiin ajan kanssa.
Miehenmurrikka aina ihmettelee sitä, kun käsken sen välillä vähän liiankin napakasti vain istumaan pöydässä ruokailun jälkeen. Ihan vaikka vaan hiljaa jos asiaa ei juuri silloin olisikaan. Ehkä on väärin yrittää kammeta toinen omiin tottumuksiin liiaksi, mutta minulle juuri se pöydän ääressä suoritettu keskustelu ja toisen kuuntelu on tapa, joka on jäänyt lapsuudenperheestä "roikkumaan". Yhteiset ruuat, ilta- ja aamupalat, ja niiden aikana keskustellut asiat. Sitä haluaisin jatkaa omankin perheen kanssa.
Ehkä tämänpäiväinen hyvä olo johtui osaltaan siitäkin, että tulin taas pitkästä aikaa kuulluksi ja nähdyksi. Sitähän me ihmiset alkukantaisesti haluamme: olemme olemassa kun toinen näkee ja kuulee. Tällä viikolla en ole nähnyt muita ihmisiä kuin kaupan kassan ja olen nauttinut siitäkin, mutta tämänpäiväinen keskustelukin teki hyvän mielen. Oma heimo kuunteli ja keskusteli.
Jutellaan Miehenmurun kanssa joka ilta puhelimessa pitkäänkin, mutta puhelimessa puhuminen vaatii erityisesti sitä, että kuuntelee korvin kun ei pysty elein ja ilmein näyttämään, että toisen asia on minullekin tärkeä. Se onkin jo sitten vaikeampaa. Olen aina ollut huono puhelimessa puhuja. Jos minusta riippuisi kirjoiteltaisiin kirjeitä, joita kyyhkyt veisivät edestakaisin ♥
Kyyhky-parat ♥
Toinen mitä olen yrittänyt maaliskuussa harjoitella on stressin hallintaa.
Olen aika stressiherkkä ja stressaan asioista ihan liiaksi, joskus ihan huomaamatta. Tai siis voiko stressivatsaa nyt olla huomaamatta! Siis pikemminkin niin, että vatsasta huomaan, että jaahas, stressaan siis tästäkin.
Nyt olen yrittänyt oikeasti tasata ajatuksia niin, että olen vähän jaotellut niitä lokeroihin: asiat joille voin jotain ja asiat joille en mahda ollenkaan tai juuri nyt mitään.
En tiedä onko vielä tullut suurta läpimurtoa, mutta olo on kyllä tuntunut vähän kevyemmältä (jos ei kuukautisturvotusta nyt oteta lukuun...) ja paremmalta. Unikin on parantunut. Olen lukenut niin ahkerasti Kaisa Jaakkolan
Hormonidieetti ja
Hormonitasapaino-kirjoja, että kohta varmasti tunnen omassa kropassa jokaisen hormoonin liikahdukset! On kuitenkin lohdullista lukea ja oppia tekemään parempia valintoja omalle keholle ja huomata, että niillä on oikeasti merkitystä!
Siitä tulee voittaja fiilis!
Vielä kun oppisi sen, ettei levitä saarnamiehen lailla opittuaan sellaisille ihmiselle, jotka eivät ole aivan yhtä hurahtaneita oman kehon salaperäisyyksiin ja ihanuuksiin ♥
Leikkasin tänään jo vähän minun raiheinää lyhyemmäksi. Oli hurahtanut yön aikana jo viidakoksi ja voi miten viilsi kesän ikävä sydämen reunasta reunaan, kun ensimmäisten katkenneiden heinien tuoksu valtasi hajuaistisolut! ♥
Tuli ihan MIELETÖN ikävä ruohon tuoksua, vasta-ajetun pihamaan tuoksua ja viileässä ruohossa kävelyä. Kesää ja lämpöä ♥ Äitikin puhui tänään jo, että kohtahan se pitää ruveta laittamaan siemeniä maahan. En kehdannut sanoa, että joka kevät se sanoo, että nämä ovat viimeiset siemenet mitä hän laittaa! Se kevään huuma tulee joka vuosi, vaikka miten syksyllä miettii, että laittaa jok'ikisen kukkapenkin maan tasalle eikä takuulla laita ainuttakaan siementä itämään seuraavana keväänä. Mutta sitten kun ensimmäiset nurmilaikut pilkistää lumen alta tai avaa taimimullan säkin ja pääsee vähän kokeilemaan miltä multa tuntui kämmenessä, niin se on menoa!
Riippuvuuksia on erilaisia, mutta puutarha koukuttaa äärettömän terveellisessä muodossa ♥
Hyvänmielen viikonloppua ruudun sille puolelle ♥
