Lunta maassa - vihdoin

Satoi yöllä lunta ♥
      Oli ihana avata silmät vapaaseen aamuun, kun ikkunasta näkyi aurinko ja pieni kerros valkeaa pakkaslunta ♥ Miten voikin kaivata lunta näin kovin! En nyt tarkoita, että olisi kiva jos tulisi metritolkulla lunta niin että pitäisi jälleen pelätä kattoparrujen kestävyyden puoleen, mutta jos nyt tulisi vaikka puoletkin siitä niin tuntuisi vähän talvelta.

Kävin omassa rannassa uimassa ja vaikka vähän piti jäätä rikkoa, että pääsin pulahtamaan niin kyllä on kiva kun oli vähän pakkasta.
      Eilen oli jotenkin todella väsy päivä koulussa ja sen jälkeen. Ei mitenkään erikoisen raskas päivä ollut koulussakaan, mutta jotenkin tuntui, että annoin tiistain anatomia-kokeelle kaikkeni niin meni mehut siihen. Onneksi ei hierottu enää silloin iltapäivästä mitään kamalan suurta lihasta, joten sai vähän ottaa iisimmin.
       Olin kuitenkin onnellinen, että nyt on taas pitkä viikonloppu ihan vapaana ♥ Saa puuhastella hetken ihan ilman mitään kiirusta tai pakkoa. Iltasella kävin pienellä lenkillä, vaikka olo oli kyllä sellainen, ettei olisi jaksanut lähteä mihinkään kun hetken aikaa makasin takan ääressä ja tein palapeliä. Tein juoksulenkin metsässä, missä metsäkone teki vieressä töitä.
      Sitten istuin saunassa ja nautin perjantai-illasta.

Tuntui, että minulla oli paljon, paljon asiaa, mutta nyt kun istun tässä sormet syyhyten tuntuu, että ajatus karkaa vain kirjan lukemiseen ja omaan iltahetkeen..
      Joten taidan tästä sitten mennä iltapesulle ja kömpiä peiton alle nauttimaan alkuyöstä ja kirjasta ♥ Palaan asiaan, sitten kun ajatuksissa sellaisia syntyy ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

keskiviikko 22.1.2020
662. juoksupäivä (244 vko)
- 3929,7 km
- 5 km metsätie (30)
- väsynyt olo, ja väsyneet jalat (varmaan menkoista?)
- askellus enemmänkin raahusti
- ryhti vähän lösähti
- jalat vähän lötköt varmaan päivän hieronnasta
- mukava oli ulkoilla kuitenkin
- -0, luminen keli oli vaihteeksi ihana

perjantai 24.1.2020
663. juoksupäivä (244 vkoa takana)
- 3932,3 km
- 2,6km metsäjuoksu (19 min)
- vähän semmoinen ulkoilu juoksu tämäniltainen
- väsytti vietävästi, mutta lähdin vähän ulkoilemaan
- ihan hyvin kulki ja oli mukava juosta metsässä välillä
- askelluksesta ei nyt ollu kyllä tietoakaan, kunhan lepsuttelin
- -2, ihana luminen metsä ja valkoisuus ympärillä, ihana

Ensimmäisiä merkkejä itsevarmuudesta...

Ulkona rymisee tuuli. Tänään oli taas koko päivän plussan puolella mittari ja maa on ollut oikeastaan koko ajan paljas tuolta syksystä lähtien. Kummallinen talvi! Todella kummallinen.
      Eletään jo toista päivää tätä viikkoa ja minun kolmatta kouluviikkoani. Tänään oli isompi anatomian tentti ja sain siitä täydet pisteet! Hassua, miten yksi onnistuminen voi vaikuttaa ihan kaikkeen! Tein todella kovasti töitä tentin eteen ja siitä tuli paras mahdollinen palkinto, se taas puolestaan loi itsevarmuuteen monta uutta kerrosta ja tukevaa pohjaa. Olin iloinen ja ylpeä itsestäni!
       Ihan sellaista saletin varmaa oloa minulla ei vieläkään tästä hommasta ole, mutta huomaan kyllä, ettäopin nopeasti ja ei täm nyt ainakaan vastenmielistä ole. Katsotaan nyt. Pari kuukautta eteen päin niin ollaan taas vähän viisaampia...
       Viikonloppuna otettiin Miehenmurrikan kanssa levon kannalta koko viikonloppu! Kummatkin kaipasivat ihan vaan hiljaisuutta ja rauhaa ja yhdessäoloa, joten miksi keksiä päiväntäytettä muualta. Syötiin, katsottiin hyviä leffoja ja nautittiin siitä, että kerrankin kummatkin saivat viettää kokonaisen viikonlopun yhdessä ♥
        Ollaan katottu iltaisin Eränkävijöitä ja vähän niistä inspiroituneina lähdettiin sunnuntaina ulos syömään ♥ Ihan parhaaseen ravintolaan, nimittäin ulkoilma grillille, rantaan!

Napattiin kahvit ja makkarat mukaan ja mentiin herkuttelemaan ja valokuvailemaan rantaa. Tietysti nämä meidät piknikit eivät olisi meidän piknikkejä, jos keli olisi ollut hyvä. Kotoa lähdettäessä oli vielä aurinkoista jopa, mutta kun rantaan ehdittiin taivas työnsi melkein vettä...
       Kyllähän se pilvi sitten vähän rakoili ja saatiin komeita kuviakin rannasta, mutta ei se nyt ihan sellainen kuulas talvipäivä kyllä ollut. Naurettiin Miehenmurrikan kanssa, että onpa kummallinen tammikuu, sillä jos olisi sattunut onki mukaan niin olisi voinut makkaran kaveriksi saada vaikka muutaman ahvenen! Tosin en tiedä mistä olisi saatu matoja niihin onkiin...

Huomattiin, kun tultiin kotiin, että kumpikaan ei ollut edes vahingossa ajatellut töitä tai koulua sillä aikaa kun oltiin rannassa oltu. Ei siis ihme, että sanotaan luonnon olevan paras stressinpurkija, niin todella on!
         Nyt kun rantaankin on jälleen tie sula, niin olen päässyt ihan omaankin rantaan uimaan. Tänään oli vähän haasteellisempaa päästä veteen, kun rannassa kellui isoja jäälauttoja, mutta sen verran pääsin niiden väliin, että kylmä vesi kasteli kaulasta alaspäin! Tekee todella hyvää koulun jälkeen, kun pää tyhjenee kaikesta ylimäääräisestä. Ah ♥

Tämä koulu ja koulunkäynti on ollut vähän haasteellista nämä viikot. Kropan tottuminen vie aikansa, pään tottuminen pänttäämiseen vie aikansa, sosiaalisuus vie aikansa. Kaikki on jotenkin liikkunut tyypillisellä hitaalla moodilla, niin kuin minulla yleensä. Olen vähän sellainen diesel-moottori, että hiljaa hyvä tulee!
          Meidän ryhmässä on monitasoisia oppijoita, monen ikäistä ja sorttista. Sellaista sielujen ystävyyttä sieltä tuskin tulee, sillä ihmiset eivät ole "minuntyyppisiä", mutta kavereita olen jo saanut. Hyvin epätavallisistä tyypeistä, mutta kuitenkin. Tänään tuntui hyvältä sielua myöten, kun harjoiteltiin luurangoilla lihasten kiinnittymistä ja lähtökohtia ja yritin ryhmäläisilleni havainnollistaa omaa ajatusta siitä, miten lihakset ja niiden yksityiskohdat olis helpoin muistaa. Naiset huokaisivat hetken päästä, että pidätkö tukiopetusta?
       Tuntui hyvältä, että sain järkeistettyä asian niin, että jollekin oli siitä apua.
       On tietysti niitäkin, jotka katsovat minua kieroon juuri saman asian takia. Olen pärjännyt hyvin kokeissa, mutta se on ainoastaan kovan työnteon takana. Osa kuvittelee, ettei minulla muuta elämää olekaan, että hyvä minun on kokeissa loistaa jos ei elämään muuta mahdu!
       Kyllä mahtuu, mutta en minä lähtenyt tähän kouluun huvikseni. Halusin ja haluan rahoilleni mahdollisimman paljon vastinetta ja oppia. Ja käytän kyllä aikaa asioiden opiskeluun, jotta itse työ olisi helpompaa, sitten kun sinne asti päästään.
        Olen löytänyt tehokkaan tavan oppia ja olen päässyt kärryille ja kyllä - minulla on myös muuta elämää!

Juoksutkin ovat kulkeneet hyvin, vaikka ensin ajattelinkin, että koulun alkaessa en takuulla jaksa juosta yhtään kilsaa. Nyt kun ollaan hierottu toisiamme ja minunkin jalat ja alaselkä on saanut hierontaa, tuntuu että lihakset ovat paremmassa kunnossa kuin ikinä!
       Kaiken tämän lumettomuuden keskellä kaipaan jo kevättä valtavasti.
       On ihana sentään tulla kotiin, kun aurinko paistaa, mutta kaipaan myös iltaan valoisuutta. Olisi kiva jos lenkille lähtiessä olisi vielä valoa ja mielellään vaikka pois tullessaankin. Onneksi ollaan menossa kuitenkin sinne päin! Valoa kohti ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 13.1. 2020
659. juoksupäivä (243vko)
- 3909.6 km
- 4.2 km metsäpolut (26 min)
- vähän väsy olo ja päätä särki
- jalat tuntuivat yllättävän hyviltä, vaikka jumissa ovatkin
- askellus parempi mutta ankkamainen kun lihakset eivät ihan toimi oikein
- ryhti kesti
- kaatuminen parempaa
- kiva juoksu
- putsasi päätä ja melkein lähti päänsärkykin
- -0, kuiva keli, pikku pakkanen

keskiviikko 14.1.2020
660. juoksupäivä (243 vko)
- 3914.6 km
- 5 km suopohjien lenkki (38 min)
- juoksu sinällään kulki mutta powerit oli vähissä
- vähän on nyt jalat kipiät tuolta jalkapöydän ulkoreunasta, reisistä ja pohkeesta
- loppumatkasta simahdin TÄYSIN
- askellis oli vähän läpsymistä'
- ryhtikin romahti
- +8, vesikeli

perjantai 17.1.2020
661. juoksupäivä (243 vko)
- 3919.6 km
- 5km uimaranta (35 min)
- ei nyt ihan samanlainen simahdusreissu kuin viimeksi, mutta ei nyt mennyt lennokkaastikaan
- jalka vähän töksähteli maahan vaikka askel osuikin aika hyvin
- ryhti pysyy
- jalat kipeytyy vähemmän
- sateinen keli teki märkää ja kosteaa
- +2, vesisade, tuuli

maanantai 20.1.2020
662. juoksupäivä (244 vko alkaa)
- 3924.7 km
. 5.1 km metsäpolkuja (31 min)
- juoksu kulki alusta asti todella hyvin
- jalat tuntuivat maagisen hyviltä ja niissä oli powereita!
- askellus osui kohdalleen
- ryhti kesti
- jalat kipeytyivät todella vähän
- hengitys hyvä
- powerit kestivät loppuun asti
- +1, kiva pikkupakkanen maan pinnassa, kiva keli juosta, ehkä paikkapaikoin vähän liukas

Aurinkoa ja mielen lepuutusta ♥

On kaksi asiaa, jotka haluan tehdä yksin.
      Juokseminen ja uiminen.
      En ole koskaan voinut kuvitella, että juoksisin jonkun ryhmän kanssa tai edes pareittain. Jotenkin minulle juokseminen on omaa aikaa, aikaa omille ajatuksille ja fiiliksille. En todellakaan haluaisi koko ajan jutella tai olla läsnä toiselle. Juostessa haluan olla läsnä itselleni.
      Sama juttu uimisessa.
      En yhdistä uimista ja sosiaalisena olemista toisiinsa. Uiminen on juuri sitä irtaantumista siitä, että pitäisi olla jonkun kanssa. Noh, poikkeus on kesällä, kun uidaan Miehenmurrikan kanssa. Hän kuitenkin antaa minun uida rauhassa, vaikka uidaankin kahdestaan ♥
      Nyt kun koulu alkoi, aloin käydä kaupungin avantouintipaikalla, kun se on siinä melko lähellä ja minun oma rantani on nyt ollut vähän hankala kulkuinen muutaman viikon. Huomasin jälleen torstaina, että en todellakaan ole mikään seurassa uija. Minun kanssani uimassa oli vain yksi nuorempi naisihminen ja silti minä ahdistuin.

Tänään onneksi pääsin omaan rantaan, kun rantavesi velloi sen verran avoimena, ettei tarvinnut rikkoa lekalla jäätä vaan pääsi pulahtamaan siitä reunasta hyytävään veteen. Ah ♥
    Odotan innolla sitä hetkeä, kun järvi alkaa lämmetä ja alkaa asteet nousta. Miltähän se sitten mahtaa tuntua uida +7 asteisessa vedessä tai +15 asteisessa kesävedessä, kun on tottunut -1?
     Koulu alkoi ja samalla uusi arki.
     Ensimmäinen viikko takana ja en oikein vielä osaa sanoa oikein mitään omista fiiliksistä, kun kaikki on niin uutta... Vie vähän aikaa, että tottuu. Ryhmä on iso, meitä on 19 ja minusta se on liikaa. Opetus on todella vaikea toteuttaa niin, että kaikki näkisivät ja kuulisivat samalla tavalla. Meillä ei ole erillistä luokkaa vaan ollaan siinä samassa tilassa missä muut, vanhemman kurssin oppilaat, tekevät asiakastyötään. Koko ajan joku hakee jotakin, menee sinne tai tänne, kysyy, puhelin soi, ihmiset puhuvat... Minä kuormitun siitä ihan mahdottomasti. Enemmän kuin mistään pänttäämistä vaativasta anatomiasta! Palautteeseen laitan ainakin sen, että voisivat vähän miettiä sitä, että hankkisivat ja suunnittelisivat tiloja vähän uudelleen...
      Lukemista on paljon, mutta ainakin vielä olen saanut rakennettua itselleni hyvän lukurytmin eikä vielä ainakaan ole tullut pakokauhua opittavan määrästä. Voi olla että senkin aika joskus on.
     Ajallisesti opiskelu on mukavaa, sillä meillä on vain 4 päivää koulua ja 3 vapaata. Koulupäiväkin on suhteellisen lyhyt eli kuusi tuntia. Ehtii ajoissa kotiin. Teoriaa puolet ja käytäntöä puolet. Ollaan siis jo päästy hieromaan toisiamme. Se tuntui aluksi todella kummalliselta, heittää paita tai housut pois muiden, tuntemattomien edessä, mutta aika nopeasti siitä tuli ihan normaalia. Tai toivottavasti siitä tulee joskus normaalia.
      Samanhenkisiä en ole vielä löytänyt opiskelija-kavereista, mutta ihan mukavia ihmisiä kaikki. Myös opettajat tuntuvat kivoilta. Eli kai tässä vuoden jaksaa niiden kanssa touhuta.
       Fiilis on kyllä vielä kaksiajakoinen, koko touhusta. Pitänee odottaa nyt muutama viikko, että kroppa tottuu ensin rytmiin niin jospa sitten pääsisi mielikin mukaan ja saisi selvyyttä siihen, että miltä tämä opiskelu oikeasti tuntuu.

Paistoi aurinko koko päivän. Aamusta alkaen. Pakkasta oli sopivasti ja päivä oli ihan mahtava ♥ Siivosin ennen kuin pääsin auringosta nauttimaan. Menin rantalenkille kamera kaulassa ja nautiskelin jään äänistä ja auringon valosta kasvoilla ♥
     Järvenselkä oli vielä osin vapaa, toki poukamissa oli jäätäkin jo, mutta suuret selät olivat vielä aivan sulia. Toivo heräsi siitä, että pääsisi vielä tänään omaan rantaan uimaan... Kävin sitten sielläkin varmistamassa asian ja ulkoilulenkin päätteeksi kävin pulahtamassa omassa rannassa, yksin. Ihan yksin ♥ Onnellinen olo seurasi minua koko päivän.

Oman rannan jään reuna ei onneksi ollut kovin pitkällä niin pääsi uimaan ♥

Vähän kallistin päätä koulutyöllekin ja luin ensimmäiseen tenttiin, joka pidetään ensi viikolla. Siihen tulee päällisin puolin ihmisen luut. Suuret linjat ei vielä mitään pieniä yksityiskohtaisia tilpehöörejä, jotka tulevat sitten myöhemmin. Hyvin menee jo tähän mennessä, kun olen niitä jo kohta neljä kuukautta lueskellut...
     Sitten lähdin illaksi lenkkipoluille. Olisin halunnut ehtiä auringon kanssa juoksemaan, mutta tällä kertaa juoksin kuun valossa ♥ Aika jännä keli. Maassa vähän kuuraa, juoksupolku napakka, vähän jäässä ja pakkasta sopivat -5 astetta.
     En juossut mitään maratoonia, mutta sen verran, että jalat saivat taas vähän iskutusta alustaan. Olen ollut vähän varovainen nyt liiallisen kuormituksen kanssa ja olenkin pysynyt hyvin terveenä, kun en ole rääkännyt itseäni liikaa.

Uuden arjen alussa on paljon sellaisia tuntemuksia, mitä ei normaalisti tunne. Ei ainakaan yhtälailla. Epävarmuus ja jännitys ovat päällimmäisenä. Olen ollut todella huono aloittamaan uusia asioita enkä oikein pidä tästäkään. Yritän nyt vain sinnitellä tämän ensimmäisen kuukauden, koska tiedän, että sen jälkeen siihen tottuu...
      Ihanaa on ollut se, että on ollut Miehenmurrikka tukena ja turvana. On saanut purkaa ihan aitoja fiiliksiä juuri niin kuin ne ovat. Tuntuu, että kun erehdyn jotain sanomaa porukoille sieltä tulee sellainen "siihen nyt vaan on sopeuduttava"-elämänviisaus. Sieltä yleensäkin tulee juuri sitä. Ei saisi olla mistään pahalla mielellä vaan purtava hammasta ja kärsittävä. Minä ajattelen vähän toisella tavalla. Jos ei koskaan pääse purkamaan huonoja fiiliksiä ulos niin kohta ei sisällä riitä tilaa enää niille hyvillekään! Siksi iltaisin puran aina päivän huonot olot pois niin sisälle jää vain ne hyvät ♥
       Kiitollinen kuitenkin olen, että minulla on Miehenmurrikka ♥ En jaksaisi kyllä ilman.

Huomenna aion ottaa ilon irti viikonlopustani. Vähän tuoda polttopuita liiteriin ja iltasella lämmittää ulkosaunan ♥ Ah! Nyt vasta huomaan, että stressasin aika kovin koulun alusta. Vaikka töidne loppumisen jälkeen oli kolme kuukautta "vapaata" niin nyt huomaa todella, ettei se mitään vapaata ollut. Laskin vain päiviä sille, että milloin koulu alkaa. Nyt kun on vapaata niin se ihan oikeasti on vapaata! Ja osaan jo ottaa sen siltä kannalta ♥
      Edistystä sekin!
      Nyt aion kuitenkin kömpiä peiton alle, luen vähän kirjaa ja sitten painun unien maailmaan. Voi kun aurinkoinen keli jatkuisi vielä huomenna.
      Toive sinne jonnekin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 8.1.2020
657. juoksupäivä (242 vko)
- 3901.2 km
- 5 km uimaranta (30 min)
- hyvin jaksoin juosta, vaikka ei jalat kovin hyvässä kunnossa olleet
- askellus koko ajan paranee
- ryhti hyvä
- kaatumista pitää vähän harjoitella
- lihasten käyttö parantunut
- märkä keli, vesisade ja pimeys
- +5

perjantai 10.1.2020
658. juoksupäivä (242 vko)
- 3905.4 km
- 4.2 km metsätie pyrähdys (27 min)
- vähän oli väsyneet jalat ja koko kroppa, joten juoksin ihan vaan niin pitkälle kuin fiilis kantoi
- jaloissa vähän jumituksia
- ryhti hyvä 
- askellus jossain vaiheessa toimi täydellisesti jo
- lihasten kunto vähän huono
- -5, pakkaskeli, kuiva tie, vähän liukas

Ensimmäinen päivä uudesta arjesta

Selvisin ensimmäisestä koulupäivästä elossa.
      Rankka päivä, vaikka ajallisesti se ei sitä ollutkaan. Jotenkin vaan pää oli ihan kuin hiekkasäkki kun vihdoin pääsin kotiin. Ei jaksanut muuta kuin syödä ennen kuin sohva veti puoleensa.
      Päästiin tänään vähän aloittamaan anatomiaa ja sitten ihan hierottiinkin koulukavereita. Tuntui ensin todella kummalliselta ottaa heti vaatteita pois ihan tuntemattomien ihmisten keskellä, mutta aika nopeasti sen kuitenkin "hyväksyi" ikään kuin asiaan kuuluvana osana - mitä se tietysti olikin. Ei voi hieroa vaatteiden läpi!
      En vielä tiedä, onko minulla hierojaksi syntyneet kädet, mutta tekevät kädet minulla on. Siitä olen varma. Tuntui homma heti omalta, kun sai käsien alle jotain tekemistä. Ei minusta olisi pelkästään pään kanssa töitä tekemään, haluan oikeasti tehdä itse, omin käsin.
        Olipa se sitten hierontaa tai puutarhatyötä, mitä minä elääkseni sitten loppujen lopuksi teen niin käsin minä sitä teen.

Koulupäivän jälkeen kävin uimassa kaupungin avantouintipaikalla. Sielläkin oli vain ilmaaukkojen kohdilla sulaa eli ihan kivasti tämä suht pakkasvapaa talvi on kuitenkin jäätä kehitellyt järven pintaan. Olipas kivaa pitkästä aikaa! Onkohan tässä nyt pari viikkoa viimekerrasta. Ajattelin ensin, että se tuntuu tietysti kamalan kylmältä, kun ei ole pitkiin aikoihin käynyt, mutta eipä juuri sen kylmempää ollut kuin muutenkaan.
      Huh, en ole vielä täysin lämmennyt kylmäkylpyjeni suhteen ♥
      Nyt taidan kuitenkin käydä lämpimässä suihkussa ja sitten vähän meditoin palapelin muodossa. Piti vaan tulla huikkaamaan, että elossa ollaan!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
ma 6.1.2020
656. juoksupäivä (242 vko alkaa)
- 3896.2 km
- 7 km metsätie (44 min)
- vähän oli energiat vähissä, mutta kai sittä jotakin irti lähti kun jaksoin juosta koko matkan
- jalat jaksoivat ihan hyvin
- askellus parempi
- jalan kipeys helpottaa
- ryhti hyvä
- painottomuutta hakiessa...
- -0, luminen, liukas keli

Uuden vuoden uudet tuulet

Uusi vuosi on ehtinyt vanhentua jo monta päivää - melkein viikon - ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan. Ollaan Miehenmurrikan kanssa oltu taas sellaisessa vuoden alun kooma-erakoitumisen maakuopassa, ettei olla oikein muuta maailmaa huomioitu. Minä olen viimeistellyt entistä elämääni ja valmistautunut uuteen.
        Uusi vuosi täällä sujui aika rauhallisesti. Naapurin pojatkin ovat jo niin isoja, ettei enää ollut mahdotonta rakettien ja papattien räiskettä naapurissakaan. Poltettiin Miehenmurrikan kanssa yhdet sädetikut kumpikin ja kömmittiin katsomaan uuden vuoden aattoillan leffoja.
        Alkaa vaikuttamaan vähän semmoiselta ikäihmisten touhulta...
       Joulun siivosin torpasta sitten jo torstaina. Ensin ajattelin vain siirtää kuusen pois, mutta sitten kun kuusi oli siivottu, näytti tupa kivan tilavalta joten poistin kaikki muutkin joulujutut ikkunoisa. Yhden valoikkunan jätin päätyikkunaan, se on niin kaunis eikä se enää niin kovin jouluiselta näytä. Pikemminkin vain ikkunakoristeelta ♥
       Tämä tammikuu on kyllä alkanut kummallisissa merkeissä. Plussalla ollaan oltu eilistä ja tätä päivää lukuunottomatta, mutta taitaapi huomenissa jo viskata taas plussan puolelle. Kaivoin muutaman kuvan viime vuodelta ja vertailin niitä tämän vuoden lumettomiin kuviin...

Tänä vuonna

Viime vuonna

En minä nyt ihan noin isoja hankia toivo enää näille parille kuukaudelle, mitä tätä talvea on jäljellä, mutta kieltämättä tuo näyttää enemmän talvelta. Ja tammikuulta. Tämä nurmi ja sulamaa efekti ei anna ihan samaa fiilistä.

Minulla alkaa huomenna koulu. Hierojaksi ryhdyn tai ainakin se olisi tavoitteena. Olen odottanut peläten, jännittäen ja ihan vaan odottaen koulun alkua. Toisaalta olen todella väsynyt aloittamaan taas alusta ja sitten toisaalta tajuan, että jotainhan tässä elämässä pitäisi tehdä elääkseen...
       Hierojakoulu kestää vuoden, joten suuresta uhrauksesta ajallisesti ei ole kysymys. En sentään lue 15 vuotta... Ja stä paitsi pidän hieromisesta, mikäs siinä jos siitä joskus saisi palkkaakin.
        Ja mikä parasta, jos joskus saisin siitä palkkaa ja saisin määrätä omasta elämästäni ja omista töistä. Sitä odotan eniten. Kyllästyin puutarhurin työssä siihen, että aina JOKU MUU oli sanomassa kelpaanko minä tai olenko tarpeeksi hyvä. Yrittäjänä se olen minä, joka sen päätän (ja tietysti asiakkaat) mutta ainakaan siinä ei ole kukaan sanomassa, että et voi, et pysty, et kykene.
       Nyt vaan pitäisi selvitä 12 kuukaudesta ja 4 näyttökokeesta. Kunhan nyt ensin selviäisin kahden kuukauden anatomia+fysiologia opinnoista... huokaus.
      Huomenna aion mennä koulun jälkeen uimaan. Minun oma rantani oli viikonloppuna jäässä ja sinne ei pääse uimaan, vaikka kohta rantatie olisikin vapaa.

Kaupungin avantouintipaikka ainakin on sula. Minulla alkaa olla kaksi viikkoa - vai liekö jo enemmän, edellisestä kerrasta. Kohta en enää kestä kylmää yhtään, kun nahka pehmenee! Huomenna on korkea aika käydä kastautumassa ja näyttää kropalle, että kylmyyttä riittää vielä.
       Juosta olen taas voinut paremmin. Jalka alkaa kuntoutua vai pitäisikö sanoa tottua uuteen juoksuasentoon ja lihakset vahvistua oikeista kohdista. Vielä on kuitenkin tekemistä, mutta olen todella iloinen, että juoksu kulkee edes näin kuin mitä se tekee.

Käytiin viikonloppuna rannalla ja siellä oli järvi avoin. Pientä riitettä vain kellui pinnalla. Ja aurinko paistoi! Eipä ole tämmöisiä päiviä ihan kamalasti ollut tänä talvena. Otettiin siitä kaikki irti sunnuntaina ja lähdettiin vähän ulkoilemaan. Hyvä ettei saatu jo rusketusraitoja... ♥
       Aloitin palapelin tänään. Olen miettinyt hyviä stressinhallinta keinoja ja olen vallan unohtanut tämän yhden ja hyvän. Melkein parhaan! En meinannut malttaa lähteä iltapalalle kun palapeli koukutti heti!
        Olen todella huono stressin kanssa, joten jos jollakin olisi hyviä keinoja hallita stressiä, siis varsinkin turhaa stressiä, niin kiitos, otan kaikki neuvot vastaan! Miten ihmeessä joskus sain opiskeltua 12 vuotta putkeen ilman, että se tuntui ihmeemmin missään!? Vai tuntuiko se... ehkä olen jo unohtanut koko jutun.
        No huomenna se koulu kuitenkin alkaa, olin valmis tai en.
        Pitäkää peukkuja, että selviän edes ekasta päivästä!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 1.1.2020
654. juoksupäivä (241 vko)
- 3884.6 km
- 6km kylälenkki+ oikopolku (42min)
- yllättävän hyvin jaksoi jalat kipittää ja kunnon lenkkihän siitä loppujen lopuksi tuli
- vähän oli jäistä, mutta nastat pitivät hyvin
- jalka haittaa jo vähemmän
- askellus hyvä
- ryhti hyvä
- lihakset tuntuvat tekevän töitä paremmin tai ainakin ne oikeat lihakset
- +0, pimeää, liukasta ja vähän kostean kylmää

perjantai 3.1.2020
655. juoksupäivä (241 vko)
- 3889.2 km
- 4.6 km uimaranta ja metsäpolut (35min)
- jalat jaksoivat hyvin ja tuntuu, ettei jalat kuormitu enää samalla tavalla
- jalat tosin kastuivat heti kun pääsin teille, mutta...
- askellus hyvää ja alkaa löytymään se vakauskin
- kaatuminen vielä hakusessa, mutta askel nousee jo oikealle korkuudelle
- märkää, liukasta ja pimeetä
- +2

maanantai 6.1.2020
656. juoksupäivä (242 vko alkaa)
- 3896.2 km
- 7km metsätie (44 min)
- vähänlaisesti energiaa, mutta siihen nähden hyvin meni
- jalat eivät rasittuneet muusta kuin jäällä juoksemisesta, muutoin meni hyvin
- askellus sattui kohdilleen
- ryhti kesti
- jalka kipu jo helpottamaan päin
- -1, pikkupakkanen, vähän uutta lunta ja liukasta lumen alla