Kurpitsalyhtyjä ja syyshämäryyksiä

Tämä päivä menikin sisar hento valkoisena, kun Miehenmurri jäi sairaspäivää viettämään. Koko yönä ei oikein saatu nukutuksi: Miehenmurrikalla oli heikko ja kuumeinen olo ja minä olen sen verran herkkä unieni kanssa, että jokainen liikahdus vei minulta unet.
      Makoilutin Miehenmörriä koko päivän milloin sohvalla ja milloin sängyssä. Eipä olisi ollut pihatyöpäivä oikein muutenkaan. Vähän semmoinen hämärä ja kostea keli eikä mitenkään lämmin. Vein kuivumassa olleet lantut ja punajuuret kellariin ja istuttelin eilen ostamani kanervat ruukkuihin "valeistuksiin" kun en saanut vielä eilen sitä isoa sypressiä tuohon kuistille (möks!).
      Muuten päivä meni sisäpuuhissa, kun piti vahtia potilasta samalla. Sainpahan ainakin sisähommat tehdyksi.
       Erikoisin urakka oli kurpitsojen kaiverrus lyhdyiksi ♥

 Isot kurpitsat olivat kyllä näyttäviä, mutta niihin reiän saaminen olikin sitten jo vähän haastavampaa. Keräsin kaikki jäätelökauhat ja isoimmat veitset, mitä tämä torppa suojissaan piteli. Tein reiän pohjaan, kun en halunnut pilata kurpitsan pintaa ja kun minun kurpitsani olivat vähän mukeloisia pohjastaan, niin sain samalla ne kestämään pystyssä.

 Sisältä löytyi pehmeää maltoa ja siemeniä, jotka kyllä kuopsuttamalla lähtivät oikein hyvin, kunhan pääsi niihin käsiksi. Ensimmäinen kurpitsa meni harjoittelussa, mutta toisen kanssa aikaa meni enää puolet edellisestä. Miehenmurrikkaa vähän huvitti minun touhuni, mutta juuri tällainen puuhastelija minä olen. Innostun, teen ja touhuan ja rakastun tekemisiini ♥

Pienempi kurpitsa sai luvan olla pöydällä...

...Mutta isompi oli pakko laittaa maahan, sillä se painoi vielä onttonakin ihan kamalasti!

Postauksen lopuksi laitan vähän kuvia kuistista ja siitä, millaiset kurpitsalyhtyni ovat illan hämäryydessä. En halunnut tehdä niistä mitään halloween-kurpitsoja vaan klassikko-lyhtyjä, joten porasin niihin isän porakoneella ja puuterällä reikiä sinne ja tänne. Varoen kuitenkin, etten murra kuorta (siitä ei kyllä ollut pelkoa, jätin nimittäin kuoren aika paksuksi, kun pelkäsin, että saan kurpitsat rikki).
       Kuistin kasvitkaan eivät ole mitään hohdokkaita, mutta ajattelin nyt nostaa kuitenkin tolpat kuistin puolelle, että saan kanervat ja hopealanhan johonkin hetkeksi ennen kuin saan ostettua sen sypressin...

Naapurin isäntäkin pyörähti tuossa 'meidän' pellolla puimassa. Kai se alkaa olla pakko pyörähtää, jos aikoo saada viljat talteen. Voi olla aika märkää jyvästä, mikä tuostakin pellosta tänään tuli. Vähän säälitti ihan, kun koko kesän isännän vilja on ollut komeaa, tuuheaa ja tasaista ja nyt piti puida ties minkämoisella kelillä!
       Ei käy kateeksi.

Aurinkoiset päivät taisivat olla jokin vahinko, sillä luvatusta helleviikosta ei kyllä näy alkupäivien jälkeen merkkiäkään... Onneksi ei tehty suuria suunnitelmia aurinkoisten päivien varoiksi. Nyt on saanut vähän improvisoida näiden hommien kanssa kuitenkin.
        Eilenkin kävin katsastamassa auton, kun aamusta jo oli niin huononnäköistä tuon ilman kanssa. Katsastus sujui hyvin ja sain luvan ajaa taas vuoden autollani. Polttimot seisontavaloissa olivat kärvähtäneet, mutta katsastusmies vaihto ne ystävällisyyttään jo hallin puolella. Muuten sain hyvät arvosanat.
        Huh.
        Kahdeksantoistavuotiaalle autolle jokainen katsastus on vähän stressitilanne - tai siis lähinnä auton huoltajalle.
        Mutta nyt niitä iltaisia kurpistakuvia. Kurpitsojen sisällä on nyt minun "pallovaloketjuni" sillä ei sieltä ihan minkälainen valo näkynytkään läpi! Ja tavallista tuikkua ei voi kurpitsojen sisälle laittaa sillä niiden lämpö kypsentäisi kurpitsan kypsäksi - ja sitähän emme halua!

Hämärän hetkiä syyskuun viimeisiin päiviin, mussukat ♥

- Alma

 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

tiistai 26.9.

388. juoksupäivä (142 vko) 

- 2402.4 km

- 7.2 km kylälenkki (38 min)

- jalat jaksoivat hyvin, käytän kai vihdoin oikeita lihaksia

- kotona takareisi kiristeli itseään ja pohje antoi ensimakua kipeydestä... 

- väsähdys 5km kohdalla ja tekniikka vähän petti

- ryhti kesti, askellus parempi (paitsi ilmeisesti jalkojen mielestä)

- ALAMÄKIJUOKSU toimi ekaa kertaa todella hyvin!

- +10, keli huono, kolea, pimeä ja kostea

Hyvän olon takakesä ♥

Aivan fantastinen keli tänään!
      Tämmöisiä päiviä olisi kaivattu kesään, mutta toisaalta ihanaa kun tulivat nyt, kun saan olla "kesälomalla". Alkaa todella tuntumaan kesälomalta kun tuli kuuma vaikka ei ollut edes pusakkaa päällä tänään! Oikeasti lämmintä! ♥
       Aamusta asti olin ulkona. En malta sisällä pysyäkään tämmöisinä päivinä vaan pahrustan pihamaalla ristiin rastiin töitä tehden. Tänään oli vuorossa sekä juurikasmaa että kukkapenkkien perkuuta.

En ole oikein opiskellut miten perennojen kanssa tulisi kirjojen mukaan toimia, mutta minä olen auttanut itseäni keväällä leikkaamalla perennat jo syksyllä siisteiksi ja lyhyiksi. Jotkut eivät varmasti moisesta käsittelystä pidä, mutta eivätpä ainakaan viime talvena paleltunut, vaikka oli niin onnettoman vähän lunta. Ja se auttaa suunnattomasti kevättöitä kun ei tarvitse perennojen kanssa enää sotkea ja kukkapenkkejä siistiä.
       Pyöreään penkkiin jätin toki kukkivat kukat vielä pystyyn. Pikkusydän ja syysleimu sekä kuunlilja tököttivät vielä niin kauniissa kukassa, etten raaskinut niitä leikata.

Puolipyöreässä penkissä rupesi ritarinkannus kasvamaan uudestaan - reppana! Mitähän nuo kasvit ylipäänsä tykkäävät tämmöisestä takakesästä? Luulisi poloiset olevan aika sekaisin...
       Minä ainakin olen sekaisin. Hyvällä tavalla! Moneen kertaan ihmettelin ja ihastelin ääneen näitä kelejä ja koko viikon on luvannut pitää tätä samaa laatua! ♥
       Paraatipenkin putsaus jäi vähän köyhänlaiseksi, kun siellä vielä kukkivat kaikki kukat ja en raaskinut napsia muuta kuin huonot pois. Huomiseksi jäi toki vielä muutama kukkapenkki perkuuta vajaa, mutta ihastelin jo nyt pihaani ja sen kuntoa, kun saunassa käytiin Miehenmurrikan kanssa. Kaikki alkaa olla siistiä ja hyvännököistä ♥
       Juurikasvit jäivät vähän laihan puoleiseksi sadoksi. Tosin pyöreämpi versio punajuuresta teki paremman näköistä ja isompaa palleroa kuin se littanampi. Lantuista ei tullut kuin kymmenkunta ja ne olivat jo juuresta vähän mätiä osa... En ymmärrä nyt yhtään! Vaihdoin paikkaa ettei se juurimato tulisi lanttuihin ja siellähän se taisi tänäkin syksynä olla lantunjuurta syömässä!! En ala mitään!

       Isän kanssa kaivettiin vielä pieni pätkä ojaa auki, ettei putki mene tukkeeseen lähtöpäästä. Ihan harmaansinistä savea alusta loppuun nostettiin sieltä penkalle. Olisi saanut paljon savieläimiä tehdyksi! Muistan, että joskus penskana sitä oikein piti etsiä, että sai saven kanssa touhuta. Tosin eipä niistä elukoista kovin kestäviä tullut, kun eihän niitä mitenkään poltettu. Kunhan kuivuivat pystyyn!

 Iltasella vanha polvi lähti viikoksi kaupunkiin ja Miehenmurrikka tuli tilalle. Ei oltu nähty kunnolla viikkoon ja toinen tuntui niin tutulta ja turvalliselta ♥
         Sumu nousi jo varhain iltasella pelloilta. Semmoinen rauhoittava ja seesteinen sumu. Jotenkin tuli todella hyvä, onnellinen ja kaikin puolin levollinen olo. Ihan kaikesta. Sauna rentoutti puuhastelulihakset ja mielen, ja muu rauha rauhoitti sitten sielun ja sydämen ♥
         Oli hyvä olla kokonaisvaltaisesti. Pitkästä aikaa ♥

Onni on lyhyt ja kaunis nurmikko ♥

Ja ruohikkokin tuli ajettua kauniissa syyssäässä. Tämä emäntä on taas tyyni, onnellinen ja tyytyväinen vihreään pihamattoonsa ♥ Ja tykkään siitä taas niin mahottomasti ♥
    Tuokiokuvia kauneudesta ♥

Voiko tätä porkkanasadoksi sanoa?!

Vuosisadan huonoin porkkanasato.
        En tiedä mistä tämän kesän huono satoisuus perimmäisesti johtuu, mutta suututtaa. Kerrankin olin suunnitellut kasvimaan huolella ja kaiken ohjeiden mukaiseen järjestykseen, ja sitten tulee kylmä ja märkä kesä. En halua uskoa, että suunnittelemani järjestys olisi kaiken huonosatoisuuden syytä, vaan syytän pikemminkin olosuhteita, kuten kunnon amatööiri-viljelijä tekee!

Taitaa olla, että joulun porkkanalaatikot tehdään ihan jostain muista kuin omista porkkanoista. Voi olla, että näitä porkkanoita ei enää lokakuun jälkeen olekaan, sillä hädin tuskin noista tuli kaksi laatikkoa kellariin.
       Katovuosi.
       Saako tällaista termiä käyttää, kun kuitenkin jotain tuli?
       Vaikka meidän pläntti ei mikään suuri ole, niin se on kuitenkin se pläntti josta toivoisi jotakin talvenvarusta saavan... Nyt tämän vuoden ainut toivo on oikeastaan punajuuri ja lanttu. Ne nostetaan huomenna ja toivon TODELLA, että ne antavat minulle aihetta ylpeyteen.
        Vanhempi polvi taisi jo luovuttaa.
        Sanoivat, että oli viimeinen kesä porkkananviljelijöinä. Ehei. Minä en luovuta näin helpolla. Ensi vuonna teen muutaman rivin lisää ja teen kaiken just eikä melkein! Vielä tämä(kin) onnistuu. On se ennenkin onnistunut ja onnistuu vastakin!
        Nyt syödään ja niellään nämä porkkanankuvatukset ja ensi vuonna otetaan revanssi!

Musiikilla kyllästetyt ♥

Ihana aurinkoinen päivä ♥ ja lämmin!
      Tämmöistä syyskuuta, kiitos.
       Harmitti nukkua pitkään, meni monta tuntia aurinkoa hukkaan, mutta olin ennätysnopea aamupalalla niin pääsin edes säädylliseen aikaan pihatöihin.
        Nappasin trimmerin hyppysiini ja pärryyttelin pihamaan läpi. Kaikki nurkat kävin läpi, mitä pihamaan tontilta löysin ja siistiä tulikin, mutta olipas urakka! Minun trimmerini on muotoutunut raivaussahasta, on poweria eikä takerru ihan pieniin korsiin, mutta sen kantaminen on sitten aikamoinen jobi. Piti yrittää muistaa kantaa jaloilla eikä selällä, sillä vaikka se on kaksipisteisissä valjaissa niin silti tuntuu, että koko paino rohjottaa harteilla...
        Loppupäivästä ajelin työnnettävällä leikkurilla sitten viinimarjapensaan aluset ja siistin vähän semmoisia kulmia, mihin ei isolla koneella päässyt. Huomenna viimeistelen nurmen, jos on yhtä hyvä keli kuin tänään ♥
         Sitten laitan kuvia. Tänään en ehtinyt niitä ottaa ennen pimeää (!!) kun iltasella piipahdin lenkilläkin. Hyvin kulki ja tämä emäntä nautti, kun jaloissa on taas entistä ja ehkä vähän uuttakin puhtia. Ihmettelin Miehenmurrikallekin, että voiko henkinen kuormitus tehdä lihasjumeja ja kroppaan jumitiloja noin muutenkin?
        Tiedän, että henkinen puoli on yhtä tärkeä kuin fyysinenkin, mutta silti... Voiko henkinen paine ja kuormitus oikeasti oireilla fyysisesti lihajumina?

Tänään huomasin, mikä vaikutus musiikilla on.
       Äiti ja isä ovat innostuneet YouTubesta ja kuuntelevat musiikkia joskus monta tuntiakin YT:n kautta. Konsertteja ja kappaleita. Niiden uusi harrastus! Tänään sitten kuunneltiin kahvilla jotain kappaletta, joka oli noussut jostain lehtijutusta tietoisuuteen ja päädyttiin sitten huudattamaan vielä lopuksi jokaisen omaa suosikkia. Bonuksena laitoin yhden kappaleen ihan randomina vielä lopuksi ja isä herkistyi ihan kyyneleiden nieleskelyyn asti...
       Hämmennyin.
       En nimittäin kovin montaa kertaa ole huomannut tätä puolta omasta isästäni.
       Ehkei se sitten ole ollut mikään herkkis ennen. Jos lie ikä tekee tehtävänsä myös tässä asiassa.
       Tulipa vaan taas todistettua miten äärettömän vahva voima musiikilla on tunteisiin ja musiikin kokemiseen. Jotkut kappaleet tuovat kylmät väreet uudelleen ja uudelleen ja vaikuttavat jossain sielun uumenissa.
        Itselleni musiikki on näinä päivinä ollut tietysti lenkkimusana powereita antavaa treenimusaa, mutta myös muuten "eheyttävää" ja voimia antavaa terapiaa. Olen kuunnellut lähinnä semmoista rauhallista ja hyvän mielen musiikkia.
         Erityisesti tämä linkki on tehnyt minulle hyvää ♥

Musiikki: Suvi Teräsniska - Kaunis ja Peloton

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 23.9.2017
387. juoksupäivä (141 vkoa takana)
- 2395.2
- 7.2 km kylälenkki (38min)
- jo aika kertoo sen, että jalat toimivat nyt ihan eritavalla kuin ennen ja kai oikeat kohdat jaloissa, sillä en koko ajan juokse reisilihasten voimin pelkästään
- että kai ne pohjalliset toimii, vähitellen
- hengitys hyvää ja yritin hengittää vatsan kautta, rentouttaa kuulemma lantion aluetta ja parantaa ryhtiä
- askellus parempaa, kunhan muistan lyhentää askelta ja tulla maahan vähän polvi koukussa enkä jalka suorana töksäyttää
- ryhti kestää, huomaa kyllä jo nyt mikä merkitys keskivartalolihaksilla on. Lisää vaan treeniä!
- ei oikeastaan kipukohtia missään ,tavallista pakottelua lenkin jälkeen jaloissa, hoidin kylmä-kuuma hoidolla saunassa. Ihan punoittivat jalkaparat moisesta!
- +13 astetta, vähän viileä, joka vaan oli hyvä. Kiva juoksu ja hyvältä tuntuu se, että kulkee!!

Syksyn loistoa pihamaalla ♥

Tällaisen kesän jälkeen on vaikea erottaa milloin syksy oikeasti alkaa, mutta tänään yritin olla iloinen ja kiitollinen Suomen syksystä - yhdestä vuodenajasta, joka luo taas ihan erilaisia sävyjä ja maailmoja ympärille. Satoi taas koko päivän ja taivas oli harmaa ja väritön. Olokin oli vähän samanlainen. Ei oikein jaksanut innostua oikein mistään. Siivosin torpan, laitoin kynttilän palamaan, lämmitin uunin ja takan ja ulkonasaunan, nautin sisällä olemisesta, kun ulkona satoi. Mitä luksusta, kun ottaa huomioon, että kesällä piti mennä ulos vaikka olisi satanut kissoja! Nyt sai istua tuvassa villasukat jalassa ja nauttia lämmöstä ja hiljaisuudesta.
       Syksyssä on puolensa ♥

Iltasella lämmitin ulkosaunaa ja kävelin pihamaata läpi. Katselin vähän tulevaa savottaa, mitä pitäisi ehtiä tekemään tämän syksyn aikana. Kukkapenkit, nurmikot, trimmaukset ja nurmen ajot. Puhumattakaan katteista ja kitkemisistä. Moni ajattelee, että kun syksy tulee pihalla ei ole mitään tekemistä, mutta enemmänhän tässä tuntuu olevan puuhaa kuin kesällä. Silloin kaikki kukki ja kasvoi, nyt ne vaan roskaantuvat ja lakastuvat.

Ja sitten on nämä pihan mattimyöhäiset kukkijat. Saunan kivikon päädyssä aloittaa kukintaansa kultapiisku, joka on rehevämpi ja rehevämpi joka vuosi. Miten tämmöisiä syyssiivouksissa poistaa pois, kun eivät ole vielä kukkineetkaan! Nämä tämmöiset jäävät väkisinkin talven törröttäjiksi, vaikka olen kyllä aina ollut enemmänkin siistien kukkapenkkien puolustaja.
       Sama nuo nauhukset.
       Vastahan ne ryhtyivät kukkimaan.

Alkava ruska luo kyllä jo ihania sävyjä luontoon, vaikka täällä päin ei kamalasti vaahteroita olekaan, jotka hehkuisivat punaisina. Koivuja ja niiden keltaista sävyä näkyy puolestaan joka puolella.

Jotkut penkit näyttävät vielä tältä ja vesisateet antavat vain buustia kasvulle. Täytyy varmaan tehdä kukkapenkkiä siivotessa vähän sellaista porrastettua siistimistä ettei edes yritä siistiä kaikkia kukkapenkkejä samaan aikaan. Antaa kukkien kukkia loppuun ja sitten raivaa siistiksi.
        Tuskin pakkaset ja lumi ihan heti yllättää.
         Pihavalojakin pitäisi keksiä taas johonkin laitettavaksi...

Syyshortensia on mahtavimmillaan. Äidin mielestä koko pensas on väärässä paikassa kun sitä ei edes näy mihinkään, ja tottahan se vähän on, että saunan kupeella se on vähän piilossa katseilta. Olisi pitänyt istuttaa se keskelle pihaa!
        Rakastan kyllä tätä pihaa ♥
        Vaikka tänäänkin oli harmaata ja masentavaa niin hetken aikaa kun käveli pitkin pihamaan rajoja niin tuntui jo paljon paremmalta. Näki ruskan värejä, pieniä syksyn merkkejä, lammikoita ja vesipisaroita lehdillä. Niin totta se lause, että puutarhan kanssa ei voi koskaan olla surullinen ♥

Tämä sieni näyttää ihan Disneys Fantasia musikaalin sieneltä. Siinä kohtauksessa, missä ne sienet juoksentelevat rivissä ja ympyrässä... ♥ Aika ihana!

Kävelin iltasaunasta sisälle ja aukaisin oman puolen oven, kun nenään tulvi tuttu tuoksu: lettuja ♥ Äiti paistoi iltapalaksi lettuja ja hemmotteli minua. Aika mukava olo oli saunan jälkeen syödä lettuja niin, että napa naukui ja katsoa Kovaa Maata-sarjaa Yle Areenasta.
        Joskus onni on ihan pieniä asioita.
        Tai siis aika usein ♥

P.S. Eilen kävin iltasella juoksemassa ja siinä huomasin kyllä ettei ole enää kesä. Ilta pimeni todella äkkiä enkä oikein ehtinyt kotiinkaan ennen kuin alkoi hämärtyä. Muuten lenkki sujui hyvin ja jalat olivat kuin joskus ennen vanhaan ♥
      Tuntui hyvältä ja mukavalta juosta, vaikka syksyn pimeys ei kamalasti houkuttelekaan.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
21.9.2017 torstai
386. juoksupäivä (141 vko)
- 2388.0 km
- 7.2 km kylälenkki (37 min)
- juoksu tuntui pitkästä aikaa siltä, miltä se joskus on tuntunut. Helpolta, mukavalta ja vauhdikkaalta
- jalat jaksoivat hyvin eikä ollut kipeitäkään kohtia ihan hirveästi kun lenkiltä tulin
- hengitys rauhallista ja ryhtikin suhteellisen hyvä. selvästi on vielä tekemistä keskivartalossa...
- penikoissa tuntui alkumatkasta, mutta lopettivat äyväämisensä kun lyhensin askeleitani ja pohjallisetkaan eivät tehneet enää jalkoja kipeiksi. Alkaa varmaan lihakset löytämään oikean kurssin
- jotenkin tuntui, että pakaratkin toimivat nyt paremmin tai sitten se vain tuntui siltä...
- kiva juoksu ja tuntui hyvältä, että vielä onnistuu juoksukin ilman kipuja. En kuitenkaan juhli vielä ennen kuin katson pidemmän ajan ennustetta
- +12, sateisen märkä keli, pimeää ja vähän koleaa

Ostetaan vähän käytetty Aurinko ja annetaan sadetta hyvään kotiin.

Pitäisi taas keksiä jokin käsityö-projekti. Minut tuntien joko sukat tai lapaset, sillä suurempia hommia en saa valmiiksi ikimaailmassa. Voisi tehdä itselleen jonkinmoiset säärystimet, vaikka pilates-harjoitteluun, vaikka siinä kyllä tulee niin hiki, että ei ehkä kaipaa kinttuihin villaa! Ehkä juoksuun sitten...
          Rakastan kuitenkin syksyssä juuri käsityöintoa, kun kesäisin ei villalankojen kanssa tule touhuttua ajan puutteen vuoksi ja sitten jo ihan innostuksen takia. Ei vain tee mieli neuloa kesällä mitään! Syksyisin iskee tämä lanka-villitys sitten ihan eri tavalla. Katselen kaupassakin uusia lankoja ihastuneena ja väreihin hullaantuneena ♥ enkä muista, että kotona odottaa isot laatikolliset lankoja...
          Vahasin tänään auton ja kannettiin perunat isän kanssa kellariin. Voi kun sato näytti kellarissa vähäiseltä! Milloinhan viimeksi on ollut noin vähän perunaa?! Varmaan keväällä... Noh, semmoinen sato tänä vuonna, otetaan ensi vuonna uudelleen.

Alkuillasta vietiin Miehenmurrin kanssa auto korjaamon pihalla jo valmiiksi huomisaamua varten. Murrikka oli saanut työpäivästä päänsärkyä ja säälitti, kun Muru oli ihan lääkepöhnässä. Olisi tehnyt mieli viedä Mies saunan lämpöön ja hieroa hartiat pehmeiksi, syöttää hyvää iltapalaa ja nukuttaa se iltaleffan pariin ♥
       Kun iskut osuu omalle kohdalle niistä selviää sillä, että päättää selvitä jotenkin. Sitten kun iskut osuu toisen, tässä tapauksessa rakkaan ihmisen kohdalle niin tuntuu kamalan voimattomalta. Nytkin Miehenmurrikalla on työmaalla taas vähän enemmän sekavaa ja kummallista meininkiä, ei mitään tavallista poikkeavaa, mutta sitä yhtä ja samaa stressaavaa touhuumista.
        Haluaisin, että voisin napata sen siitä hullunmyllystä irti ja hemmotella sen pilalle. Antaa hyvät yöunet, kadottaa hetkeksi koko työmaa mielestä ja tuoda siihen tilalle jotain mukavaa ja lämpöistä. Tänäänkin koko iltainen puhelu oli työmaasta... Tietysti haluan kuunnella työasioitakin, jos ne mieltä painavat, eihän ne enää minua liikuta mihinkään, mutta sitten taas iltapuheluiden ideana on vähän myös se, että saataisiin pientä eroa siihen arkeen ja sen harmauteen. Juteltaisiin niitä asioita, joita jutellaan kun ollaan kylki kyljessä.
         Nytkin illalla rupesi satamaan.
         Masensi. Molempia.
         Eikö tätä sadetta olisi ollut jo tarpeeksi?
         Kysyn ihan vaan kaikessa ystävyydessä.

"Pienet, pienet potaatit..."

Ensimmäiset merkit rentoutumisesta alkaa näkyä.
     Uni on yksi, joka on muuttunut. Työssä ollessa uni oli syvää ja mustaa, joka kertoi, että elimistö yritti saada vähistä tunneista kaiken irti. Viime yönä näin jo normaalisti unia. Näin unta, että meillä oli uusi koira, joka oli kamalan paljon meidän koiran näköinen ja oloinen... Tuntui pahalta koko ajatus, vaikka samalla kertaa oli mukava silitellä ja touhuta taas koiran kanssa. En minä taida olla vielä valmis uuteen lemmikkiin...
       Toinen on nauru. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin niin nauran enemmän jo nyt, vaikka olen ollut vasta 4 päivää ns. vapaalla jalalla. Jotenkin kesän aikana unohdin sen miten hymyillään ja nauretaan. Muistan ainoastaan nauraneeni Miehenmurrikan kanssa, vaikka en väheksy niitäkään hetkiä niin kyllä minä yleensä olen aika nauravainen noin muutenkin.
      Kolmas on yleinen rentous ja semmoinen hyvä olo. Vaikka muutokset ovat minulle aina vaikeita niin tämä päätös ja muutos, jonka tein työn suhteen teki hyvää. Olo on kevyt ja onnellinen, ja vaikka vielä ei ole tulevaisuudesta muuta tietoa kuin suunnitelmat niin ainakin olen menossa uutta kohti ja se tuntuu pirun hyvältä näiden epätietoisuus-vuosien jälkeen!
      Hyvää tekee nämä jarrutuspäivät ♥

 Nostettiin tänään loput perunat. Kolme riviä maahan oli jäänyt äidin ja isän eilisen noston jäljiltä, joten suurta urakkaa en päässyt viimeistelemään, mutta monena vuonna ovat ehtineet nostaa perunan niin, että olen ollut töissä. Tänä vuonna oli mukavaa, että pääsi edes loppusuoralla mukaan.
      Hemmetin kylmä keli! Mittari jaksoi nousta töin ja tuskin sinne kymmeneen asteeseen ja minä kyykin perunamaalla toppatakki päällä ja kumihanskainen käsi kylmänä. Vähän märkäähän maa oli, mutta ei sentään ihan lillua. Onneksi meidän maa on multainen hiekkamaa, joten ei ihan pahin mahdollinen maa veden seisomiseen.
        Ei ole pitkiin aikoihin tullut niin vähän perunaa kun tänä vuonna. Ei nyt ihan katovuodesta voi puhua, kun meillä oli vain kymmenen riviä perunaa, mutta niistäkin tuli potaattia varmaan vain juuri se mitä laitettiin. Uudesta siemenestä vähän enemmän. Sanotaanko, että laatikko per rivi niin ei kamalasti tule valehdeltua!

Joskus on kuitenkin tullut melkein neljä laatikkoa riviltä, että ei voi sanoa, että nyt elettäisiin paksua vuotta sadon suhteen. Nauratti kun äiti ryhtyi perunannoston jälkeen etsimään ruokaperunaa, niin kaivettiin isän kanssa rapaperunasäkkiä ja etsittiin isoja, rikki menneitä perunoita ruuaksi. Sanoin, että nyt se pula-ajan ruokailu alkoi, kun rapaperunoita syötiin. Nauru vain lisääntyi kun ojensin vähän jo kulmasta mädän perunan äidille ennen kuin huomasin pehmeän kohdan perunassa niin isä tokaisi, että ei nyt kuitenkaan ihan noin huonosti mene, että mätiä perunoita pitää ruveta syömään!
          Nykäistiin kokeeksi omia porkkanoitakin ja voivoi miten pieniä nekin olivat. Eivät olleet kamalasti vartta jatkaneet siemenestä. Mutta kukapa sitä kasvaisi kun alkukesä oli kylmä ja loppukesä uitettiin sateessa. En minäkään kasvaisi! Toivottavasti tulisi nyt edes lanttuja ja punajuuria, niin ei menisi koko sato ihan pahnuksille!
          Raahasin kurpitsat jo talteen ettei mikään otus niitä söisi tai halla vioittaisi. En tiedä mitä niille tekisi? Ideoita otetaan vastaan. Ajattelin kaivertaa niihin vähän reikiä ja tehdä niistä syyslyhtyjä, mutta jotain haluaisin tehdä myös sisuksesta niin ei menisi hukkaan. En tiedä yhtään, mitä tämmöisistä jättiläisistä tehdään! Tai että ovatko nämä edes kypsiä, kun ovat kai jotain talvikurpitsoja?! Tai mistä minä sitäkään tiedän, kun info lappu hävisi jo kesällä taimien juurelta...
         Hyvin hoidettu kasvimaa, puutarhuri!

Tuhkimossa näistä tämmöisistä tuli vaunut... olisikohan toiveita jos löytyy se haltijakummi jostain?!

Pihalla alkaa näyttämään kovin syksyiseltä. Pitäisi päästä siistimään lehtiä ja kukkapenkkejä ja kaikkea siltä väliltä, mutta kun kaikki on NIIN MÄRKÄÄ!! Miten tuonne menet kitsikästä multaa kuopsuttamaan kun kaikki tarttuu hakkuun ja haraan! Pitäisi nyt olla se viikon pouta niin saisi jotain tehdyksi. Pihalta pitäisi ainakin lehtiä saada pois, vaikka puusta tippuisikin lisää, mutta edes vähän jo alkuja.
        Kesäkukatkin kaipaavat jo vähän karsimista, vaikka en tiedä pitäisikö niistä jättää talventörröttäjiä osa. Jotkut sanovat, että ovat paremmin suojassa talven, jos varret antaa lösähtää itsekseen. Sen vain tiedän, että kamalampi homma se on sitten keväällä sitä sotkua raivata!

Naapurissa puitiin viljaa niin että koneet savusivat. Ehkä se tekee mieli ottaa näistäkin pilvisistä päivistä hyöty irti, kun ei tiedä milloin se taas sataa. Meidän vuokralainen ei vielä pellon reunassa näkynyt, mutta eiköhän silläkin koneet huuda muilla pelloilla. Ainakin iltasella kun kävin juoksemassa (jee!!) niin kuivurin mäellä kävi vilske ja vilinä. Isäntiä oli enemmän kuin koneita!

 Kävin iltasella juoksemassa. Viikko sitten kävin viimeksi ja kyllä voi sanoa, että kintut menivät jo ihan liikkumisen ilosta. Piti tosin vähän kuulostella miten menee ja missä päin mennään, mutta ihan hyvinhän nuo toimivat ja kipujakin oli vähäisesti. Taitaa nämä kivut olla enemmänkin liikunnan puutetta.
         Olen nyt muutaman päivän ajan kyllä käynyt kinttuja läpi siihen malliin, että olisi ollut ihme jos ei olisi lihakset olleet edes jonkinmoisessa kunnossa. Sen verran olen hieronut ja rullannut ja palloitellut niitä, että ainakin ovat saaneet stimulaatiota ja pitäisi kuona-aineiden liikkua. Tänäänkin jo yhden kerran venyttelin ja ennen nukkumaan menoa venyttelen ja rullailen vielä uudemman kerran.
         Makoilin alkuillasta piikkimatonkin päällä ja niin epämukavaa kuin se aluksi onkin, niin puoli tuntia meni kyllä yhdessä hujauksessa kun alkoi rentoutuminen leviämään selkään. Ihan mahtavaa! Luin, että piikkimaton päällä voisi istua, joka helpottaisi pakara ja reisijumeja. Pitää kai kokeilla. Jalkapohjille jo kokeilinkin, mutta se lähinnä sattui. Painan kai liikaa, heh.
          Tuntuu hyvältä saada kroppaa taas liikkeelle ja hoitaa sitä sillä tavalla kuin haluaa. Että olisi lihakset liikkuvaiset ja voisivat hyvin. Huomenna pitää taas vähän huoltaa lihaskuntoa ja venytellä lisää.
          Pitkästä aikaa minun syksyni on toivoa täynnä - kaikin puolin ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
385. juoksupäivä (141 vko alkaa)
- 2380.8 km
- 5km minikylälenkki (28 min)
- jalat tuntuivat notkeilta ja taisi pakaratkin löytyä tällä kertaa
- myönnän tuijottaneeni pohkeisiin jälleen enemmän vaikka ei pitäisi ajatella enää sitä miten juoksee vaan että juoksisi vain.
- koko matkan juoksin ja kokeilin laskea askeleitakin minuutin ajan, mutta en ihan tarkkaa lukemaa pystynyt laskemaan. Noin tulos liippasi aika läheltä sitä 80-90 askelta minuutissa mikä taitaa olla ihan hyvä tiheys
- jalat toimivat hyvin, vähän loppumatkasta oikea pohje ilmoitti olemassa olostaan, mutta ei tullut kipeäksi, mihinkään ei kuitenkaan koskenut mikä oli plussaa muihin kertoihin
- hengitys oli ok, mutta huomasin, että kylmä ilma teki jo tuloaan ja varsinkin flunssan lopussa tuntui vähän häijyltä
- käytin käsiä hyvin, yritän nyt panostaa tekniikan puutteisiin
- pegasukset+foot balancet jalassa
- ryhti kesti paremmin, mutta selkä ja vatsalihakset saavat kuritusta vielä tänään
- +10, vähän sateen uhkainen ja kylmä

Autoremonttia ja kropan toipumista

Dodii! Dulihan se duha sieldä!
     Lauantaina oli jo vähän semmoinen olo, että nuha on aluillaan ja sunnuntaina olikin jo sitten nuha ja semmoinen olo kuin olisi pyöritelty jossain nuhjussa ylt'ympäriinsä. Olo oli raasku ja riepoteltu. Stressihormonin vaikutus kehossa lakkasi ja kroppa joutui alttiiksi pöpösille ja heti nappasi nuha kiinni. Osasin odottaa tätä, mutta toivottavasti olisi nopea ja ohimenevä tila, niin pääsisi sitten taas "elävien kirjoihinkin" äkkiä ja nauttimaan syksystä ja "kesälomasta".
       Lauantaina tehtiin Miehenmurrikan kanssa autoremonttia minun autooni. Se on huippu Honda muuten, mutta ruostuu peijakas vähän väliä kummallisista paikoista. Se on kohta 20 vuotta vanha, joka ei sinänsä ole ikä eikä mikään, mutta kun muuten pelittää ja toimii hyvin niin pienet reiät ovat oikeastanaan ainut huoli ja murhe tämän Honda kuskin mielessä...
        Miehenmurrikka on onneksi oikea aarre mitä tulee autoihin. Osaa ja tietää asioita, joita moni ei tiedä. Miehenmuruhan se auton hitsasi ja maalasikin, minä olin vain henkisenä tukena. Nooh, opettihan Miehenmörrikkä minua vaihtamaan autoon öljyt ♥ Eipä tartte sitäkään enää muualla teettää, moista hommaa. Ärsyttää vaan ettei ole aikaisemmin saanut aikaiseksi yrittää ja oppia. Onneksi nyt on kainalossa oma opettaja!

Hitsattu paikka

Maalattu uusi alue

Aloitettiin puolen päivän maissa auton korjailu ja kahdeksan maissa lopetettiin. Pitkä ja täysi päivä tehtiin hommia, mutta paljon saatiin aikaiseksikin. Jopa moottoritila pestiin, jota ei varmaan ikinä oltu pesty ja minäkin vähän epäilin, ettei auto siitä enää inahtaisi kun moottoriin vettä lasetettaisiin. Niin vain auto hyrähti käyntiin ja kun vielä vaihdettiin ilmansuodatin niin auto hyrräsi kuin taivaan valkea enkeli ♥ 

Sunnuntaina kun käytiin auto hakemassa isän tallista kuivumasta, kokeiltiin vielä illalla putsata ajovaloja, joissa on ollut ärsyttävä harmaa kelmu jo pitemmän aikaa. Miehenmurrikka oli jostain lukenut, että hammastahnalla lähtisi, mutta ihan niin poppaskonsti se ei ollut, että se olisi ratkaissut asian, mutta isä oli ostanut jotain kolmen aineen komboa, jota kokeiltiin vielä sunnuntai-iltana itikoiden syödessä Miehen ihan palleroille. 

       Kyllähän se taisi niitä vähän kirkastaa - ainakin sen verran ettei katsastusmiehellä pitäisi olla sanomista! Vielä kun saisi vahattua auton tämän syksyn aikana, niin sitten olisi taas kesähuolto tehty eikä tarvitsisi kuin talvea odotella (niin ja pikkuriikkinen hihna-remontti odottaa vielä torstaina...)

Hämärä kuva kun alkoi ilta pimentyä kuvan ottajan ympärillä

Tänään heräsin ensimmäiseen "kesäloma-aamuun". Eipä muuten hirveästi eroa ole, vaikka pitääkin kesälomansa näin syyskuun loppupuolella, kun tämmöistähän se kesäkin oli: satoi, oli kylmää tai ainakin pilvistä ja pimeää. Hyvin menisi kesästä ellei olisi lehtiä jo nurmella.
        Nuha tukki hengitystiet nenästä, mutta ajattelin, että jos pukeudun lämpimästi selviän kyllä ruohonajosta ilman suurempia kuolontauteja. Vähänhän se oli koleaa ajella kolmisen tuntia taas nurmea, mutta ainakin sain ajetuksi ja nurmen suhteellisen siistiksi.
        Kun viikon on satanut vettä kuin hanhen selästä, se ei voi olla näkymättä nurmessakaan. Maa petti jopa ruohonleikkurin alla, puhumattakaan traktorin renkaiden alla, kun isä ajeli perunannostokoneen kanssa. Kokeilivat nostaa perunaa ja ei tainnut ihan ilmivettä pellolla seistä, vaikka viime viikolla sekin sieltä vaosta löytyi. Huomenna jatkuu ja kenties ehdin minäkin mukaan niihin karkeloihin.
        Isä sanoi, ettei perunaa ole koskaan tullut noin vähän!
        Hyvin kiva.
        Se siellä siis vain kökötti kesän. Se mikä sinne keväällä laitettiin!

Tänään tein vähän jalkalihashuoltoa tai siis ylipäänsä lihashuoltoa kropalle. Yritän saada kintut kuntoon, että voisin aloittaa edes sitten toimivan ja hyvän juoksusyksyn, vaikka juoksukesä menikin ihan pipariksi. Jaloista öytyi kyllä aika monta kipeää pistettä ja kohtaa, että jokinhan niitä lihaksia nyt jumittaa. Pitää nyt nuhan aikana keskittyä hoitamaan lihakset kuntoon niin sitten kun on taas terve niin pääsee baanalle!
        On älytön ikävä sitä fiilistä, kun saa mennä tuolla lenkkipolulla ilman että koskee tai pelkää tulevaa koskemista tai kiputilaa myöhemminkään. Jalat toimii ja lihakste nauttivat ♥ Semmoista juoksua taisin viimeksi juosta viime vuonna!
         Miehenmurri sanoi, kun iltasella soiteltiin taas, että entä jos kroppa reagoi stressiin vaan niin vahvasti, että sen vuoksi vetää jalatkin ihan lukkoon... En tiedä voiko henkinen paine tehdä ihan niin vahvoja seuraamuksia, mutta keho on omituinen kapistus. Miksei?
        Toivottavasti nyt kuitenkin homma helpottaisi ja pääsisin rakentamaan juoksukuntoa syyspimeillä lenkeillä. Ei ehkä yhtä miellyttävää kuin kesäisillä lenkkipoluilla, mutta minulle kelpaa, jos vain jalat saadaan toimimaan

P.S. Meillä oli perjantaina taas sellainen Yhteisten Harrastusten Ilta, kun oltiin jo iltasuihkuun menossa kun meidän viemärijärjestelmä teki ylimääräisen keikan iltapuhteeksi. Se oli mennyt tukkeeseen sakokaivon kohdalta ja meidän piti Miehenmurrikan kanssa tuuppia tulppa irti, että viemäri veti taas talolta imeytyskentän puolelle. Eipä ole viiteen vuoteen ollut mitään ongelmaa tuostakaan kentästä, mutta tulipa sekin sitten koettua. Naurettiin Miehen kanssa, että meillä nämä yhteiset harrastukset ovat hyvinkin eksoottisia: joko istutaan terveyskeskuksen päivystyksessä milloin mistäkin syystä tai aukaistaan kakkakaivon tulppia iltamyöhällä otsalampun valossa ja haistaan ulosteelta yhdessä ♥
         Arjen romantiikkaa ♥♥