Ostetaan vähän käytetty Aurinko ja annetaan sadetta hyvään kotiin.

Pitäisi taas keksiä jokin käsityö-projekti. Minut tuntien joko sukat tai lapaset, sillä suurempia hommia en saa valmiiksi ikimaailmassa. Voisi tehdä itselleen jonkinmoiset säärystimet, vaikka pilates-harjoitteluun, vaikka siinä kyllä tulee niin hiki, että ei ehkä kaipaa kinttuihin villaa! Ehkä juoksuun sitten...
          Rakastan kuitenkin syksyssä juuri käsityöintoa, kun kesäisin ei villalankojen kanssa tule touhuttua ajan puutteen vuoksi ja sitten jo ihan innostuksen takia. Ei vain tee mieli neuloa kesällä mitään! Syksyisin iskee tämä lanka-villitys sitten ihan eri tavalla. Katselen kaupassakin uusia lankoja ihastuneena ja väreihin hullaantuneena ♥ enkä muista, että kotona odottaa isot laatikolliset lankoja...
          Vahasin tänään auton ja kannettiin perunat isän kanssa kellariin. Voi kun sato näytti kellarissa vähäiseltä! Milloinhan viimeksi on ollut noin vähän perunaa?! Varmaan keväällä... Noh, semmoinen sato tänä vuonna, otetaan ensi vuonna uudelleen.

Alkuillasta vietiin Miehenmurrin kanssa auto korjaamon pihalla jo valmiiksi huomisaamua varten. Murrikka oli saanut työpäivästä päänsärkyä ja säälitti, kun Muru oli ihan lääkepöhnässä. Olisi tehnyt mieli viedä Mies saunan lämpöön ja hieroa hartiat pehmeiksi, syöttää hyvää iltapalaa ja nukuttaa se iltaleffan pariin ♥
       Kun iskut osuu omalle kohdalle niistä selviää sillä, että päättää selvitä jotenkin. Sitten kun iskut osuu toisen, tässä tapauksessa rakkaan ihmisen kohdalle niin tuntuu kamalan voimattomalta. Nytkin Miehenmurrikalla on työmaalla taas vähän enemmän sekavaa ja kummallista meininkiä, ei mitään tavallista poikkeavaa, mutta sitä yhtä ja samaa stressaavaa touhuumista.
        Haluaisin, että voisin napata sen siitä hullunmyllystä irti ja hemmotella sen pilalle. Antaa hyvät yöunet, kadottaa hetkeksi koko työmaa mielestä ja tuoda siihen tilalle jotain mukavaa ja lämpöistä. Tänäänkin koko iltainen puhelu oli työmaasta... Tietysti haluan kuunnella työasioitakin, jos ne mieltä painavat, eihän ne enää minua liikuta mihinkään, mutta sitten taas iltapuheluiden ideana on vähän myös se, että saataisiin pientä eroa siihen arkeen ja sen harmauteen. Juteltaisiin niitä asioita, joita jutellaan kun ollaan kylki kyljessä.
         Nytkin illalla rupesi satamaan.
         Masensi. Molempia.
         Eikö tätä sadetta olisi ollut jo tarpeeksi?
         Kysyn ihan vaan kaikessa ystävyydessä.