Kasvimaan syksy: satokausi lähenee...

Eletään kohta parasta satokautta ja minun suunnitelmani siistiä vielä syksyksi kasvimaa taitaa kaatua siihen, ettei siitä ole enää kohta mitään hyötyä, kun maalta aletaan kantaa tavaraa jo säilöön kellariin. Vähän tukkoinenhan tuo ryytimaa on, mutta ehkä minun sieluni kestää sen, kun tiedän, että kuukauden päästä se pitää vetää matalaksi muutenkin.

Olen jotenkin odotellut auringonkukkien suurta kukintaa, mutta tuntuu, että ne vain putkahtelevat yksitellen sinne ja tänne eikä semmoista laumakukkimista näy missään. Ei ollenkaan semmoista näkyä kuin jossakin kuvissa, missä auringonkukkapellot kukkivat keltaisenaan! Minulla kukkia on auki vain muutama siellä täällä.

Sipulit ovat ensimmäiset, jotka pääsivät kasvimaalta parempaan turvaan. Niitä tuli ihan mukava määrä, mutta vielä ei oikein tiedä miten ne ehtivät kuivua tai minkälaatuiseksi ne nyt sitten loppujen lopuksi tulevat. Maalta haetut sipulit ovat olleet kuitenkin maukkaita ja kirkkaan vaaleita eli toiveita hyvästä sadosta on, jos kuivatus onnistuisi.
      Nyt vaan alkavat olla ilmat (erityisesti aamut) jo niin kylmiä, että en tiedä riittääkö kuivaukseen syksyn ilmat. Pitää varmaan hankkia joku puhallin grillikatokseen, joka toimii jälleen kuivattamona, jos ei muuten rupea kosteus katoamaan.

En tiedä johtuuko se kasvien asettelusta kaverikasvien mukaan, mutta lanttu oli tänä vuonna iloinen yllätys puhtaudestaan. Ainakin vielä siis. Enhän minä vielä tiedä miten syötyjä lantut ovat maan pinnan alapuolelta. Meillä kun on ollut vähän ongelmana se otus, joka syö lantun juuren onkaloita täyteen. Joku juurimatohan se taitaa olla...
      Ainakin vielä ne ovat komeita, kookkaita ja puhtaita. Katsotaan sitten kun ne nykäisee maasta.
      Samoin punajuuret.
      Ne eivät ehkä ole nyt niin isoja, mutta hyvä niin. Pienemmät keittyvät nopeampaan ♥ Pitäisi oikeastaan ottaa pari kolme kokeiluun jo nyt, että miten hyviltä moiset mukulat maistuvat.

Punajuuren väriloistoa.

Kesäkurpitsat ovat lopettaneet kai satokautensa. Yksi siellä taitaa kököttää, jonka taidan huomenna viedä Aikulle iltaherkuksi, mutta muuten taitaa pötkylät olla kypsyneet, mitä tänä vuonna kypsyvät. Onneksi ei ollut kuin kaksi tainta.
        Syysastelmia varten oleva pyöreä kurpitsa puolestaan jatkaa kasvuaan ja on aikamoinen pallero jo! En tiedä mitä minä siitä saan aikaiseksi, mutta pelkään koko ajan, että se menee pilalle tuolla pellolla ja koko kasvatusurakka menee hukkaan. Missä vaiheessa osaan ottaa sen pois ettei se mene huonoksi...? Haluaisin kovertaa sen lyhdyksi tuohon kuistille, mutta haluaisin sitä vielä vähän isommaksi.
          Tiedän kyllä  mitä ahneista sanotaan!

Aurinkoni ♥

Porkkanoita tuli tänä vuonna jotenkin erityisen vähän, vaikka olin muka laskenut rivit niin, että olisi ollut sama määrä mutta lyhyemmissä riveissä. Siis enemmän rivejä, lyhyempi matka. Ne itivät huonosti ja jotenkin kököttivät muutenkin onnettoman pieninä pitkän aikaa, kun alkukesä oli niin kylmä. Nythän niiden naatit ovat komeita, mutta määrällisesti niitä on aika vähän.
      Ensi vuonna pitää kokeilla sitä nauhaa. Vaikka se maksaakin vähän enemmän niin ainakin saisi harvennuksen unohtaa niiden kanssa. En sitten tiedä miten hyvin nauhaporkkanat itävät. Kokemuksia kenellä?

 Sen verran maa on minulla verissä, että kaipaan oikeasti jo syyslomaa, että pääsisin mylläämään satokauden parissa. Keräämään satoa kasvimaalta, jonka tänä vuonna suunnittelin itse. Oppimaan virheistä ja saamaan kasvamisen kiitosta hyvin suunnitelluista ratkaisuista. Tämän vuotisen kasvimaanhan olin suunnitellut niin, että vierekkäiset kasvit tykkäisivät toisistaan ja auttaisivat tuholaistenkin torjunnassa.
        Katsotaan nyt miltä sato sitten loppujen lopuksi näyttää, kunhan kasvimaa tyhjenee. Omavaraisuus on kuitenkin aika kiva laji ♥ Työläs, mutta kiva.

P.S. Työmaalla ahkeroitiin tänään nurmen kimpussa ja tehtiin taas vähän yli voimiemme, kun huomenna on luvassa sitä vettä. Oltiin Aikun kanssa molemmat ihan sipissä, kun saatiin koneet talliin ja päivä loppuun. 
      Nuupahdinkin töiden ja ruuan jälkeen viltin alle vähän yli tunnin unille. Kertoo jo jotain sekin, ettei unta tarvinnut kamalasti odotella... Se nappasi kiinni heti.
      Seitsemän päivää jäljellä.
      Mutta kuka niitä laskee...