Yllätys järvellä ♥

Miehenmurri täytti vuosia jo viikko sitten ja minulla oli edelleen lahja lunastamatta. Olin suunnitellut elämyslahjaa materialistisen lahjan sijaan, sillä Miehenmurrikalle on vaikea ostaa semmoista lahjaa joka olisi hyödyllinen ja tarpeellinen ja semmoinen, mitä hänellä ei jo olisi.
       Olin kysynyt naapurin emännältä niiden soutuvenettä lainaksi, kun ajattelin viedä Miehenmurrikan kalaan ja hoitamaan vähän koko kesäistä venekuumetta, minkä kourissa Mies on koko kesän kärvistellyt. Naapuri suostui vuokraamaan veneen kolmen kesäkurpitsan hintaan!
       Yllätys kesti aina rantaan saakka, vaikka Päivänsankari vähän jännittikin. Miehenmurri ei ole niitä ihmisiä, jotka kamalasti nauttisivat yllätyksistä, mutta jos yhden päivän vuodessa on jännityksen pauloissa niin ei se kamalaa kidutusta ole!
       Veneessä ei ollut moottoria, joten matkaa tehtiin alkukantaisesti soutamalla. Minä henkilökohtaisesti nautin enemmän matkanteosta hissukseen ja hiljaisuudessa, mutta soutaja voi olla toista mieltä. Varsinkin kun minun apajani löytyivät noin parin kilsan päästä...

Oli tyyntä ja hiljaista ja ainoat äänet, mitä kuului, olivat kuikan ja sorsien huudot ja jossakin kauempana kulkevat moottoriveneet. Sielu lepäsi ja rauhoittui kun tuijotti kohoa veden pinnalla. Minulla oli alkuun niin iso mato, että jo mato veti kohon melkein pinnan alle, mutta oli se syönti muutenkin onnettoman vähäistä.
       Ensin ajattelin, että voi kun tulisi isot paistiahvenet, sitten mietin jo, että voi kun tulisi edes niitä särkiä ja vihon viimeiseksi mietin jo, että näykkisipä nyt edes joku! Vaihdettiin onki paikkaa neljästi ja vasta kahden saaren välissä, kaislikon reunassa Miehenmurri sai ensimmäisen kalan veneeseen.
       Pieni särki.
      Mutta kala kun kala!
       Yhteensä onkiin tarttui neljä särkeä ja se oli sitten siinä. Ei tainnut olla ihan kalastuskeli parhaimmillaan, vaikka pilvistä olikin ja loppupuolella rupesi vähän tuulemaankin. Oltiin kai liian aikaisessa...

 Poistulo matka menikin sitten jo poikittaisaallokossa, kun tuuli oli yltynyt ja järven pintaan oli syntynyt aallokkoa. Minäkin kokeilin vähän soutaa, sillä viime kerrasta on aikaa varmasti kymmenen vuotta. Varmasti enemmänkin.
      Vesillä olo teki kuitenkin sen, minkä toivoinkin sen tekevän.
       Oli mukava reissu ja väsyttävä yhdellä kertaa.
      Oltiin kolme tuntia järvellä, raittiissa ulkoilmassa ja vahvasti luonnon kanssa yhteydessä, soudettiin ja rentouduttiin ♥ Oltiin yhdessä.
      Kun vein vuokran (eli kesäkurpitsat) naapuriin ja kiitin veneen lainasta, niin naapurin emäntä kysyi, että oltiinko oltu kaislikon reunassa. Olivat nimittäin saaneet siitä (n. 30m päässä rannasta) yhtenä iltana 7 ahventa ja 4 särkeä..
        Niin.
        Me tosiaan oltiin menty merta edemmäs kalaan.
       Joskus hyvät jutut löytyvät läheltä.
       Kalat ja elämykset ♥