Helleviikko: hyvästi helteet ♥

Tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja ilma kylmeni selvästi. Noh, jos napajäätiköltä tuulee niin ei sieltä hellettä tule - sen verran siellä kuitenkin jäätä vielä kaikesta paahteesta huolimatta on! Helteen mukana hävisi myös ilo lämmöstä ja veti vähän mielen haikeaksi. Tai sitten olen vain väsynyt. Jompi kumpi.
      Aamusella heräsin jälleen töihin ja kun ajoin auton jälleen kirkon eteen, ajattelin että on tämäkin puuhaa! Huomasin kyllä, että homma alkoi sujumaan jo hyvin. Ei erinomaisesti, mutta sen verran hyvin ettei minun tarvinnut epäillä jokaista elettä ja liikettä joita tein. Kanttori tuli, pappi tuli ja pian oli sakasti miesenergiaa täynnä, kun siellä oli kaikenmoiset avustajatkin mukana. Olin ainut naisenergian edustaja ja tällä energialla jäätiin kyllä alakynteen ja reilusti!
       Saarna kesti laittoman pitkään ja loppuvalmisteluni virahtivat pitkälle iltapäivän puolelle. Väsytti ja suututti ja väsytti taas. Siellä ehti pyörähtää toinenkin pappi, joka sanoi että sie vielä täällä lopettelet. Ajattelin, että juu, kun te keräätte raamattunne ja häviätte kirkosta niin joku oikea ihminen ihan oikeasti laittaa tavarat paikoilleen ihan samalla tavalla kuin ne kipot ja kannut ilmestyvät aamullakin alttarille ihan jonkun oikean ihmisen toimesta eikä minkään kirkon hengen...

Välipalaa laseksin hieman ennen kuin ampaisin uimaan. Rannassa oli miehenmittaiset aallot ja olin kuin lastu laineilla aallokon keskellä ♥ Ei olisi malttanut pois lähteä. Leikin meripelastajaa vaikka ihan ei uintivoima ollut kuin Kevin Kostnerilla. Intoa senkin edestä.
     Eikä ollut riippukeinussakaan yhtä kuuma kuin eilen. Siinä missä eilen yritin etsiä varjoisaa kohtaa, tänään piti etsiä vähän jo aurinkoista kohtaa. Saa heittää ensi viikolla hyvästit helteiden lisäksi tälle ihanan kevyelle vaatetukselle. Nytkin olen koko viikon ollut kotona shortseissa ja kevyessä paidassa. Ensi viikoksi pitää melkein lämpökerrastoa etsiä päälleen!
      Syksyllä onkin ihan kiva etsiä villapaidat ja villahousut päälle, mutta elokuu on vielä minusta sen verran kesäkuukausi että en aio vielä etsiä lämpökerrastoa... Ehkei helteillekään tarvitse kokonaan hyvästejä heittää, jos vain hetkeksi...

Olen tänään ajatellut paljon sitä, miksi jotkut ihmiset elävät sitä varten, että saavat toisille pahan mielen ja mahdollisimman paljon vain loukattua toista.
       Meillä on töissä juurikin tällainen ihminen. Hän elää siitä, että saa haukkua ja mollata toisia. Joskus tuntuu, että se on hänelle oikea energianlähde!
       En ole koskaan jaksanut ymmärtää ihmisiä, jotka käyttävät toisen haavoittuvuutta hyväksi. Olipa se sitten ujous tai muuten vain sellainen ns. helppo uhri, jonka kimppuun on helppo käydä. Koskaan nämä työpaikoilla olevat kiusaajat eivät käy suoraan niiden päälle, joista tietää saavansa vastuksen, ainostaan niiden niskaan käydään kiinni, jotka eivät ehdi eivätkä (vielä) osaa puolustautua. Olen itse ollut juuri sellainen. Kiltti, hiljainen ja kuuliainen. Nyt ymmärrän, että sitä käytettiin kyllä hyväksi ja sain kyllä osakseni myös työpaikka kiusaamistakin samasta syystä.
        Nyt asiat ovat muuttuneet niin, että kiusaaja ei uskalla sanoa minulle kuuluvia loukkauksia suoraan minulle vaan saan kuulla ne kiertoteitse. Jossain vaiheessa minun kuminauhani tämän ihmisen osalta katkeaa ja sitten katsotaan miten paljon sitä kanttia oikeasti löytyy sanomaan asioita kasvotusten.
       Pahinta työpaikoilla olevissa kiusaajissa on se, että niiden annetaan olla. Kaikki tietävät asiasta, mutta kukaan esimiehistä ei ota asiaa hoitaakseen (tai tosissaan). Tähän asiaan pitäisi tulla jonkinmoinen korjaannus.

Olen ollut tänään väsynyt vaikka kaksi päivää lomailin ja nyt sitten kaksi päivää olen tehnyt töitä. Tarvitsisin muutaman lomapäivän tähän väliin, että saisin taas mielen ja kehon kondikseen. Ei ole näköpiirissä, jos ei nyt sitten suunnitelmat muutu, kunhan saan kuun lopussa palkkakuitin ja näen tehdyt ylimääräiset tunnit.
       Saisi nuo viikonloppuhommat jo riittää!
       Vähän haikea olo noiden helteiden loppumisestakin. En minä nyt sitä tarkoita, että koko ajan pitäisi olla +32 astetta, mutta aurinko ja lämpö teki hyvää mielelle. Kaikkien mielelle.
         Onneksi uimista voi jatkaa vähän kylmemmässäkin säässä. Eilisen ilta uinnin mittaustuloksena vesi oli +25 astetta. Minun mieleeni vähän liian lämmintä jo järvivedeksi, mutta tuskin se niissä lukemissa kauan kestää. Varsinkin kun nytkin aallokko vyöryi kesyttämättömästi rantaan (ja toi jälleen rantaan kaislarojua...blaah!)

Ainakin näistä helteistä jäi hyvä mieli ♥ Saa muistella lämmöllä näitä päiviä, joita sai Suomen kuumuudessa viettää. Ei tässä enää etelänmatkoja tarvita kun Suomesta löytyy ihan omineen näitä helteisiä hetkiä.
      Toivottavasti helteen tuoma hyvä mieli kantaa ensi viikkoon ♥ Sitä taas tarvitaan.
       Hyvästi helteet - ainakin hetkeksi ♥

Helleviikko: rannan siivous ja paidattomat isännät ♥ +34

Taisin lukea uudesta Kodin Kuvalehdestä sellaisesta kuin luontoherkkyys. Tarkoittanee siis sitä, että ihminen kokee luonnon muutokset kuten avohakkuun todella vahvasti negatiivisina tunteina. Tunnistan itsessäni tätä tyyppiä. Minua surettaa ja ahdistaa hirveästi erilaiset "luontoterrorit" varsinkin niissä omissa tärkeissä paikoissa.
      Tänään koin tällaista ahdistusta siitä, että minulle tärkeässä paikassa oli joku vieras.. Rannassa oli äiti ja tytär ja pitivät rantaani kuin omaansa. Jos olisin ollut leijona olisin kai syönyt reviirille tunkeutujat oitis! Nyt vain tyydyin ajamaan traktorin hietikon reunaan ja aloin mättämään muhjukasoja kyytiin. Katosivat, tunkeilija, aika nopeasti. Passiivis-aggressiivinen lähestymistapa.

Mittarissa oli +32 astetta, kun rehkin lapion ja haravan kanssa rannassa. Ei se kuitenkaan niin kuumalta tuntunut veden äärellä, vaikka kyllähän siinä hien sai pintaan vaikka mätti kasoja kyytiin ihan iisillä vauhdilla...
       Lopuksi, kun olin saanut rannan siistiksi, pulahdin uimaan. Vesi oli jo liian lämmintä minun makuuni, alkaa vaan kohta kasvamaan kaikenlaista levää, jos vielä olisi lämpöiset kelit jatkuneet. Eli olen ihan tyytyväinen, jos muutamalla asteella vesi viilenisi ensi viikolla. Saisin helle-ystäviltä selkäsaunan kun sanon näin, mutta näin asia vaan on! Helteet ovat ihania ♥ Olen nauttinut täysillä tästä viikosta, mutta mitä tulee veden lämpötilaan, olen siinä enemmänkin kylmän kun lämpimän veden ystävien puolella...

Nyt on siis ranta jälleen puhdas ja siisti ennen seuraavaa tuulta. Muistan kuinka sen ensimmäisen putsauksen jälkeen tuntui että jalat lähtevät alta, kun samanmoinen kerros oli tullut rantaan melkein heti... Nyt muhjun ilmestyminen rantaan pelkästään ärsyttää, siihen on jotenkin niin tottunut, että tämä leikki ei lopu ikinä!
         Eli seuraavaa keikkaa odotellessa.
         Tänään oli myös työpäivä. Hautajaiset kirkossa. Musta puku päällä. Ihmiskidutusta siis.
         Kanttori sanoikin kun tultiin haudalta, että oikea mustan puvun päivä. Todellakin. Ei tarvinnut kuin kävellä muutama sata metriä hautausmaalta kirkolle niin selkä oli ihan märkä... En pidä muutenkaan suntio puvusta, se on jotenkin niin... niin... siisti. Näissä hommissa ei vain voi ihan verkkareissa mennä!
         Huomenna on sitten kirkossa messu, onneksi sekin aamusta, joten hyvässä lykyssä pääsen ajoissa pois. Sitten onkin taas tiedossa kymmenen päivän työputki, mutta sitten ajattelin pitää kunnon vapaat. Jos ei minun suunnitelmiini tule taas kuprua...

Lojuin riippukeinussa lopun päivää ja ihmeellinen paikka sinänsä, sillä joka kerta nuupahdan siihen. Nukahdan oikein. Kuten myös tänä iltana. Minulla oli saunalla vesipadan alla tulet ja ajattelin, että luen samalla muutaman rivin kirjaa, kun odottelen että vesi lämpenee. Muutama luku meni kirjasta, mutta sitten painuivat silmät kiinni ja työläinen nuukahti riippukeinun viileyteen ♥
         Ennen lauantaisaunaa kävin vielä uimassa ja aion mennä vielä ennen nukkumaan menoa kolmannelle uinnille. Eilisiltanakin tuli uni heti kun oli käynyt vähän viilentymässä ennen unta. Järven pinta oli tyyni ja auringonlasku teki siitä kullanhohtoisen ♥ Vitsi näitä iltoja ja päiviä tulee ikävä keskitalven pimeydessä ja kylmyydessä!

Oikein pelottaa ensi viikon sateet. Maa on NIIN kuiva, että eihän se edes heti ime mitään määrää vettä vaan takuulla jää lillumaan nurmen pintaan, jos tulee oikein ukkoskuuromaisesti kaatamalla vettä. Vettä kuitenkin kaipaa ihan kaikki. Kukkapenkit ja nurmi joo, mutta siis ihan kaikki luonnossa. Tänään tuntui todella hassulta ajella työpäivän jälkeen kotiin, kun koivut olivat kuin syyskuussa, keltaisia ja oransseja - pelkästään tästä kuivuudesta! Meidänkin pihakoivut tiputtelevat jo lehtiä, joten kohta pääsee haravoimaan lehtiä vaikka eletään pian vasta elokuun puolta...
        Ja jotakin kertoo tämän viikon lämmöstä se, että naapurin isäntä, joka yleensä pukeutuu hellesäällä pitkiin lahkeisiin ja ainakin t-paitaan oli tänään ilman paitaa kun tuli traktorilla vastaan ♥ On siis oikeasti helle - ainakin naapurin "hellemittarin" mukaan!
        Toinen naapurin isäntä ottaa paidan pois heti kun mittari pompsahtaa keväällä plussan puolelle ja laittaa paidan päälle vasta lokakuussa... hän ei siis ole kovin hyvä mittari helteistä. Ei ainakaan yhtä hyvin kuin tämä toinen isäntämies!
         Jeah hellettä ja paidattomia isäntiä!

Helleviikko: 2. vapaapäivä - rentoutuminen ♥

Huomasin eilen, että kävin työrupeaman jälkeen ylikierroksilla. Riippukeinussa viihdyin kerrallaan vain viisi minuuttia ja sama homma kaiken muunkin pysähtymisen kanssa. Piti oikein miettiä että nyt rauhoitu!
      Tänään oli jo toinen fiilis.
      Ei ollut enää kiire mihinkään ja kroppakin toimi jo hitaammalla vaihteella. Pääsin rentoutumaan ja huilaamaan kunnolla. Makasin riippukeinussakin kuin keitetty makarooni ja luin kirjaa sivu tolkulla ja katselin kuinka västäräkit napsivat itikoita ilmasta. Taitavia!
      Ajattelin, että nyt kun olisi vielä viikonloppu vapaa niin ensi viikolla töihin astelisi ihan toisenlainen tyyppi. Näillä mennään mitä annetaan, mutta tähän väliin laitan muutaman vinkin levottoman mielen rauhoittamiseen:

🌄 Jännitä ja rentouta kaikki lihakset jaloista päälakeen asti. Pidä jännitys 5 sekuntia ja rentouta.

🌄 Huomioi ympäristösi. Kuuntele ympärillä olevia ääniä, tunne erilaisia pintoja kuten vaatteet, nurmi ja katso muotoja ja värejä.

🌄 Kuvittele olevasi omassa paratiisissasi. Se voi olla autio paratiisisaari tai raikas metsä. Tunne ja koe paratiisisi niin kuin seisosit kaiken sen ihanuuden keskellä. Hiekka varpaiden alla tai metsäinen sammal pehmeänä jalustana.

🌄 Kirjoita levoton mielesi paperille ja palaa asioihin myöhemmin, jos ne vaativat aikaa ja pohdintaa. Anna itsellesi lupa jättää asiat hetkeksi pois ajatuksistasi.

🌄 Puhu itsellesi lempeästi ja kannustavasti.

🌄 Liiku levottomuus ulos ja huijaa stressihormoonit alas. Liikunta lisää kortisolin eli stressihormoonin tuottoa ja se laskee, kun liikunta loppuu. Bye, bye stressihormoonit!

🌄 Venyttele. Tai joogaa. Lihakset rentoutuvat ja mieli rentoutuu.

🌄 Katoa kirjojen maailmaan. Lukeminen laskee verenpainetta, stressiä ja se auttaa unohtamaan hetkeksi oikean maailman murheet ja huolet.

🌄 Puhu mieltä painavat asiat ystävällesi tai vaikka kirjoita päiväkirjaa.

Pyöräilin puolen päivän maissa taas uimaan. Tällä kertaa lämpötila hipoi +30 astetta, joten pyöräilykin oli hikisempää kuin eilen, mutta sitä paremmalta tuntui päästä veden syliin. Ranta oli putsaantunut lopuistakin korsista ja nyt kun vain saisi kasat pois rannasta niin saisi ehkä nauttia taas hetken puhtaasta rannasta (ehkä muutaman päivän...eh).
      Söin ja lojuin riippukeinussa.
       Uimisen jälkeen jopa nukahdin riippukeinuun kirja kainalossa ♥ En tiedä minkälaisia ne nukkumispussit on, missä voi luonnonhelmassa viettää yönsä, mutta ainakin minulle ei oikein sovi riippukeinumainen peti. Jalat vinksallaan ja niskat vinossa. Hyvin kuitenkin kelpasi tänään huilipaikaksi, kun muualla nukkuminen ei tullut kysymykseen kuumuuden takia.

Laitumet ja nurmet alkavat olla aika rapsakoita. Kävelin tänään taas koko päivän paljasjaloin ja korpuksi kärventynyt nurmi vain jalan alla pisteli. Ei ihme, että metsäpalovaroitus on päällä melkein koko Suomessa! Eihän tuolla tarvitse kuin ajatella tulta niin johan roihahtaa!
       Ympäriltä kuulee tuskaista valitusta kuumuudesta ja lämmöstä ja tukalasta olosta. Minä nautin ♥ Minä niin nautin! Näitä kelejä on niin odotettu ja näistä on haaveiltu koko pitkä talvi. En todellakaan aio kuluttaa näitä siihen, että nurisen kuumasta ja tukalasta olosta. Käyn sitten useammin järvessä (kuten tänäänkin kaksi kertaa ja illalla ennen unta vielä kerran)! Työmaalla on tietysti hieman uuvuttavaa olla näin lämpöisessä, mutta ei sielläkään tarvitse koko päivää olla.
         Nämäkin kaksi vapaapäivää ovat tuntuneet melkein siltä neljältä viikolta... melkein. Mietinpä vain miltä ne neljä viikkoa sitten tuntuvat jos jokaisesta päivästä ottaisi ilon irti samalla tavalla kuin näistä kahdesta päivästä ♥

Kuivan kesän metsämansikat.... Noh, ei vaiskaan, rasiasta otettuja ja heinään laitettuja, mutta heinä on kuivan kesän heinä. Kuiva ja korppuinen... ♥

Helleviikko: 1.vapaapäivä - riippumattoilua ja uimista ♥

Mikael Gabriel - Riippumatto

"Riippuu siitä mihin riippumaton ripustan..."
Tämä biisi sopii niin hyvin näihin minun kahteen lomapäivääni ♥
...
Mitä teen silloin kun voin tehdä ihan mitä vaan?
   Juoksen, uin, pyöräilen uimaan,nukun, syön uusia perunoita, luen riippumatossa ja uin ja syön vähän lisää ♥ Sitä minä tänään tein. Ja hymyilin koko ajan ♥
    Vaikka luulisi, että vapaapäivän käyttäisi uneen niin en nukkunut päiväunia. Yöunia tuli riittävästi ja oli mukava herätä vaan valoon ja lintujen lauluun ihan omaan tahtiin. Rakastan sellaisia aamuja, kun ei ole mihinkään kiire. Työaamuihinkin yritän aina saada sen verran aikaa, ettei ainakaan tarvitsisi sännätä suoraan sängystä työmaalle.
      Lämpötila oli jo aamusta +22, joten kuuma päivä oli luvassa, vaikka toisaalta pilvihattaroita näkyi siellä täällä sinisellä taivaalla. Kuten eilen sanoin, en ole mikään aamujuoksija. En oikein saa itsestäni parasta fiilistä irti aamulla ja olenkin yleensä jättänyt juoksentelut illalle. Nyt en sitä voinut tehdä, kun oli luvattu niin kuumaa keliä, joten kokeilin millaista oli juosta aamusta. Tai aamupäiväähän se oli kun juoksemaan lähdin.

Maalaismaisema oli kuuma ja kuiva. Pellon laidassa kulkeva tie oli rutikuiva ja hiekka pöllähteli askeleen alla. Tuuli vähän, mutta aika tukala juoksukeli oli. Kai tähänkin tottuisi jos olisi pakko. Jotkuthan juoksee aina tämmöisissä ja vielä kuumemmissakin olosuhteissa eikä ole mitään ongelmaa! Minun piti välillä heittää kävelylle. Tuo limaisuus hengitysteissä on rutkasti vähentynyt, mutta näköjään sitä edelleen vähän on...
       Oli kuitenkin ihan mahtavaa juosta idyllisessä maalaismaisemassa, missä tuoksui lämpö ja helle, kypsyvä vilja ja piennarheinät ♥ Naapurin isäntä ohitti minut traktorilla loppusuoralla ja kiritti minua sen verran, että selvisin kotiin.
       Yllättävän hyvin minä aamulenkistäni kuitenkin selvisin.

Otin vähän uusia perunoita ja kanaa juoksulenkin päätteeksi ja nappasin kirjan kainaloon ja menin virittelemään pihamaalle riippumattoa. Onneksi minun riippumattoni on sellaista sorttia, jonka voi laittaa ihan mihin lystää. Puolen päivän maissa aurinko porotti sen verran kuumasti, että etsin vähän varjoisamman paikan ja köllähdin siihen lukemaan. Tällä kertaa aloitin Liane Moriatyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - kirjan, jota on kehuttu maasta taivaaseen. Katsotaan nyt millaisen vaikutuksen kirja minuun tekee.
      Oli muuten ensimmäinen kerta kun löhösin riippumatossa tänä kesänä. Sen verran hullu ja myllyinen tämä kesä on ollut! Onneksi edes nyt ennen kuin ensi viikolla pohjoisnavan puhurit puhaltavat nämä helteet pois...

Sitten nappasin pyyhkeen, laitoin uikkarit päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Pyöräilin rantaan ja täytyy sanoa, että pyörällä meno tekee uimisesta vieläkin parempaa, kun siinä vähän näkee vaivaa enemmän kuin autolla ajamisessa. Ja sitä paitsi se on ekologisempaa ♥ Ja mukavaa!
         Pulikoin pitkän aikaa paahteisen auringon alla. Onneksi minun pikku poukamani ei ole lämmennyt liikaa, tuskin se sitä ehtii edes tehdä, sitä ensi viikkoa silmällä pitäen, mutta nyt se on sellaista, että siellä viihtyy kauan ♥ Ihan parasta ajan vietettä kesällä. Uiminen ♥
         Ei pitäisi aina toivoa sellaista mitä ei ole (vaan olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa), mutta olisi ihana jos olisi oma ranta. Saisi pitää pienen kaistaleen rantaviivaa ihan omanaan. Nyt minä sitten pidän tuota yleistä paikkaa kuin omaani, vaikka siihen voi minä hetkenä hyvänsä tulla joku omimaan koko poukaman!
          Uinnin jälkeen oli taas nälkä...
          Hipsuttelin paljasjaloin pihamaalla, mutta nurmikko alkaa olla sen verran kärventynyttä, että se on jo rapeaa jalan alla. Vähän koskee kävellä niin kuivalla nurmella. Pistelee.

Olen päässyt nurmenleikkuun suhteen helpolla näinä viikkoina. Onhan tuolla paikkoja, missä nurmi vielä vihertää ja kasvaakin, mutta en viitsi ajaa niitä kun sitten palaa viimeisetkin heinät pihamaalta... Tiedän kyllä että muutamat sateet korjaavat tilannetta jo huomattavasti.
        Tekemättömyys tekee hyvää, mutta minä olen sen sortin ihminen, että minulle tekemättömät työt paukuttavat takaraivossa niin kauan ennen kuin teen ne pois ja annan sitten vasta itselleni luvan rentoutua tyystin. Rannan siivous on yksi niistä asioista, joka on roikkunut takaraivossa takatukan lailla!
         Joten.
         Otin haravan, lapion ja lierihatun mukaan ja suunnistin rantaan. Rantahiekkaan on tunkenut taas kaislarojua ihan kivasti, mutta positiivista on se, että KUN jaksan korjata nämä roinat, niin seuraavien roinien määrä on jo huomattavasti pienempi. Hyvässä lykyssä ei tule enää mistään mitään!

Kasasin rannassa olevan muhjun neljäksi kasaksi, jotka haen pois kenties lauantaina töiden jälkeen (eli silloin kun päivä on kuumimmillaan ja helle viikko kärjistyy +32 asteen lukemiin...). Pienemmät kasat heitin tontin sivustoille. Kyllä ne sinne maatuvat!
      Tuli heti hyvä mieli kun sain muhjun edes kasoille. Ei tarvitse kuin viskata kyytiin. Sitten käväisin kotona vaihtamassa uikkarit nro kakkoset niskaan (toiset kuivuivat vielä) ja kokeilin puhdistettua rantaa. Hyvin toimi ♥

Illalla saunassa ajattelin miten paljon hyvää saa yhteen päivään mahtumaan. Miksi sitä ei elä kaikkia päiviä näin täydesti? No okei, siis työpäivänä pitää olla työmaalla, sehän on selvä, mutta niin kuin tunnepuolella. Olen ollut todella onnellinen ja iloinen koko päivän, toki lämmöllä ja sillä että olen odottanut näitä vapaita piiiiiiitkän aikaa, mutta silti. Miksei sitä voisi suhtautua arkeenkin yhtä lailla ilolla ja riemulla kuin näihin tunteihin, jotka minulla vapaata ovat?!
        Ehkä se saa olla minun elokuun missiona.
        Iloa ja riemua arkeen ♥

Ja niin kuin ei olisi tänään tullut uimista tarpeeksi, lähdin vielä puolen 11 maissa yöuinnille. Ensimmäinen yöuinti tänä kesänä. Tein näköjään paljon "ekaa kertaa" tänään. Kertoo kai jotain minun kesästäni tänä vuonna...
       Ranta oli hiljainen. Kuikka huuteli ja lokki vastasi. Muutoin oli veden pinta kuin timanttia ja rantakin oli puhdas ja oli ihana mennä uimaan viileään veteen. Olisin voinut olla siellä vaikka koko yön ♥ Ehkä joskus olenkin...
       Oli ehkä ensimmäinen yöuinti, muttei todellakaan viimeinen! Seuraavan kerran voitaisiin mennä Miehenmurrikan kanssa joku ilta... kunhan nyt sellainen ilta tulisi että meillä olisi edes yksi yhteinen vapaapäivä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
608. juoksupäivä (223 vko)
- 3663.7 km
- 7km maalaisidylli reissu (50 min)
- tänään harjoittelin kaatumista ja asennon hakua. Tuntuu että kaadun vain vyötäröstä alaspäin..
- jalat jaksoivat hyvin, kuumuus vei mehut ei niinkään juoksu
- juoksu-kävelyä harrastin sopivin väliajoin
- muutoin alkaa kunto taas löytymään kaiken sairastelun jälkeen, siitä iloinen olen
- +25, aamulenkki pitkästä aikaa, tukala keli juoksuun, vaikka muuten olikin mahtavan lämmintä ♥

Helleviikko: lomapäiville lompsis! ♥

Tällaiselta näyttää iltainen kasvimaa, jonka sain juuri kasteltua ♥ Huomenna pitää ottaa parempia kuvia, nyt ei oikein enää valo riittänyt kunnon kuviin.
     Töissä oltiin ihan vaan nelistään, negatiivinen energia oli vapaapäivällä ja heti oli päivä parempi. Naurettiin kahvitauolla vatsat kippurassa, jokaiseen hetkeen riitti tekemistä ja tunnelma oli hyvä ja mukava. Tämmöisiä päiviä toivoisi olevan jokaisen työpäivän.
      Kotiin kun pääsin alkoi kymmenen päivän työputki näyttämään oireitaan. Sain syötyä ja ei tarvinnut kuin mennä hetkeksi huilaamaan niin uni tuli. Suorastaan vyöryi päälle. Oli tänään jo todella väsy työmaallakin, mutta kotiin asti jaksoi kroppa kannatella ennen kuin väsymys iski todella päälle.
      Noh, nyt sitten on kaksi päivää lomaa ja aion kyllä todella nauttia sekä lomasta että helteistä ♥

Iltasella kävin uimassa, sillä juokseminen olisi yhtä tyhjän kanssa kun keho on näin väsyksissä, mitä se nyt oli. En ole oikein koskaan juossut aamusta, joten huomenna voisi kokeilla miltä se semmoinen juoksulenkki tuntuu ennen iltapäivän helteitä.
      Rannassa oli tänään vähän sekalaista joukkoa. Toisaalta nautin syysuinneista juuri sen takia, että saan olla poukamassani ihan rauhassa. Helle tuo mukanaan aina näitä lieveilmiöitä ihmisten muodossa... Onneksi nainen, joka oli tullut koiransa kanssa rantaan lähti heti kun minä siihen tulin. Ajattelin, että jos se olisi siihen oikein asettunut, niin olisi voinut kutsua sen talkoisiin siivoamaan rantaa!
       Uin varmaan puoli tuntia ♥ Oli ihanaa vaan olla ja köllötellä vedessä, se kun vielä ainakin hetken on ihanan viileää... Ihan parasta kesässä! Huomenna pitää varmaan juoksulenkin jälkeen käydä uimassa niin hyödynnetään lomapäivä senkin osalta!

Tänään kehuin työkaverini hymyä. Tyttö meni ihan hämilleen ja jotenkin syvällä sielussa ailahti lämpimästi. Tuollainenko sitä on kaksikymppisenä? Tuolla tavallako sitä otti kohteliaisuudet vastaan, vähän arkaillen ja epävarmana? Kun tyttö sanoi, ettei kukaan koskaan ole mitään tuollaista sanonut, tuli samalla kertaa surullinen ja hyvä mieli. Surullinen siksi, että kukaan ei ole koskaan hänelle ääneen sanonut asiaa, jonka varmasti monikin on huomannut ja hyvä mieli siksi, että aukaisin suuni. Sillä tytön hymy on oikeasti valloittava. Hän on kovin totinen muuten, mutta hymyillessään koko olemus muuttuu. Sanoinkin, että kaunis hymy on mahtava ase maailmassa, käytä sitä ♥
        Tulinpa taas vaan ajatelleeksi sitä, että toisia pitäisi vähän enenmmän huomioida kehuilla ja kohteliaisuuksilla. En tarkoita mitään jatkuvaa pommitusta siitä miten komeat vaatteet on tai säihkyvät silmät, mutta semmoisia pikkuisia huomioita toisesta. Hyviä huomioita. Sellaisia, joita muistaa hymyillen, kun sattuu silmäilemään kehuttuja pohkeita tai kauniita silmiä. Ne kantavat pitkälle, pienet sanat ja huomiot.
         Miehenmurri muistaa sanoa minulle aika usein ihania asioita minusta ja minäkin yritän muistaa sanoa ihania asioita hänestä. Minusta on tärkeää, että ei pelkästään ajattele, että toinen on ihana tai suloisen näköinen tai voi kun kiva kun se teki aamiaisleivät valmiiksi. Suu auki ja sanomaan ääneen! Toinen ei lue ajatuksia, ei edes niitä hyviä juttuja, joten ne pitää sanoa ääneen!
         Tänä kesänä olen taas huomannut sen miten nopeasti negatiivinen energia valtaa tilaa. Vähän kuin pimeys joka levittäytyy laajemmalle ja laajemmalle. Olen mennyt siihen mukaan ihan liikaa ja kadottanut itsestäni sen hyvän puolen, pehmeän ja lämpimän ja nauravaisen minän, joka minä oikeasti olen. Aion saada sen takaisin ennen kuin tämä pimeys nielaisee minut kokonaan.

On ihana tietää, että huomenna minua ei herätä kello tai töihin meno. Huomenna minut herättää aamuaurinko ja levollisuus ja rauha ♥
      Tiedättekö miten onnellinen minä olen juuri nyt ja tällä hetkellä.
      Niin onnellinen että pelottaa ♥

P.S. Tänään oli koko päivä pilvistä, mutta silti mittari nousi +25. Oikein hirvitti, mitä lukemat olisi olleet jos aurinko olisi saanut kurkisteltua pilviverhon läpi... Kyllä helle on mukava asia! ♥

Helleviikko: kyllä tarkenee (+27) !!

Neljän viikon kesäloma on varmastikin suomalaisen onnen ruumiillistuma. Sitä odotetaan koko vuosi ja sitten se menee ohi yhdessä hujauksessa ja alkaa ankea lasku syksyyn ja pimeyteen.
      Minulla ei ole koskaan ollut neljän viikon kesälomaa paitsi kun olin lapsi ja olin koulussa. Silloin kesäloma oli lomaa. Nyt kuitenkin tarkoitan aikuisten kesälomaa, töistä. Minulla ei ole ollut koko 16 vuoden työrupeamani aikana kesälomaa, joten se herkku on maistamatta.
       Minulla on kuitenkin tällä viikolla torstai ja perjantai vapaat viikonlopputöiden takia ja odotan niitä kahta päivää kuin kuuta nousevaa! Ajattelin tänään, että osaisinko iloita ja riemuita niistä neljästä viikosta näin kuin mitä riemuitsen näistä tulevista kahdesta päivästä?! Joskus tuntuu, että ne tyypit, joilla on neljä viikkoa lomaa tulevat lomalta kärttyisinä ja sanoen, että olisi nyt saanut jatkua. Ehkä heille tekisi ihan hyvää kokeilla sitä kahta päivää kesässä!

Tänään oli taas sellainen työpäivä, että olisi tehnyt mieli mennä huutamaan johonkin aavikolle! Hautausmaalla ei olla hoidettu kukkia, trimmattu kivien ympäryksiä eikä ajettu nurmea. Sitä vastoin ollaan pesty ikkunoita! Välillä tuntuu, että tämä meidän "pomo" ei oikein ole kyydissä siinä koneessa, jossa pitäisi olla. Rahaa tulee seurakunnalle kukkien hoidosta ja me laiminlyödään niiden hoitoa JOKA VIIKKO!!!
        Ja se, että hän ei koskaan sano asioita minulle vaan jakaa ne muille ja kuormittaa muiden mieltä niillä jutuilla, jotka pitäisi sanoa suoraan minulle, jos joku minun työssäni häntä ärsyttää. En vain tajua sitä, että jos vaihtoehtona on kauha ja kamalasti risuja, niin miksi hommaa ei voisi hoitaa kauhalla+peräkärryllä, jolloin risut saisi kerralla pois tieltä ja homman pakettiin. Tästä asiasta hän sitten jaksoi Henna-paralle valittaa, että asiat pitäisi tehdä niin kuin HÄN sanoo!
        Anna mun kaikki kestää!

Kotona kitkin kasvimaasta loput, joita en viimeksi jaksanut kitkeä. Nyt on kasvimaa hyvännäköinen ja siisti ♥ Otan huomenna kuvia niin jää jokin muisto siitäkin urakasta.
     Tänään hiljeni talokin. Pikkusisko poikineen lähti kaupunkiin äidin ja isän kanssa ja huomenna suuntaavat jälleen kotiin Helsinkiin. Imuroin torpan vielä ennen uintikeikkaa ja sitten olikin aikaa vain löhötä ja nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta ♥
      Mietin, kun sohvalla makasin, että enpä ole kahteen viikkoon omalla sohvalla maannut. Aina siinä on ollut joku muu...

Tänään on ollut vielä kuumempi päivä kuin eilen. Taisi elohopea olla +27 asteessa ja lähes tuuletonta. Nurmi alkaa olla koppuraa ja kukkapenkit samoin. Kukkapenkit pitäisi oikeastaan kitkeä, mutta taidan jättää sen homman vähän viileämpään keliin...
      Kävin uimassa iltasella ja vesi oli hurjan lämmintä. Siis tuoksi rannaksi. Siellä oli käynyt joku vähän sataman pensaita raivaamassa ja olivat sitten jättäneet risut minun rantaani... Pitänee viikonloppuna muutenkin lähteä vähän rantaa putsaamaan niin korjaampa ne sitten silloin.
      Huomenna aion kaivaa riippumaton esille ja aloitaa hyvissä ajoin laiskottelun jo huomen illalla ♥ Olen niin ansainnut vapaani! ♥

P.S. Toissa iltana meidän takapihalla liikuskeli parhaimmillaan neljä kettua... Alkoi jo vähän ällöttää koko touhu. Pikkupupua näin eilen, joten ainakaan vielä se ei ole joutunut niiden hampaisiin... Minusta tuollainen määrä kettuja on jo ihan liikaa omassa pihassa...

Helteinen viikko alkaa: +25 alkulämmittelyä

Yli viikko edellisestä postauksesta...
    Oli aikamoinen viikko, kun en jaksanut edes koneelle istahtaa blogikirjoituksen verran. Olisin kyllä halunnut. Tällä hetkellä minulla on takana 8 päivän yhtämittainen työputki. Minulla oli viikonloppu töitä ja vasta torstaina pääsen kahdelle vapaalle. Alkaa painamaan sekä mielessä että kropassa.
      Viime viikolla tuli myös pikkusisko poikansa kanssa kesälomalle ja talo on täyttynyt pienistä askelista, leluista ja jokelteluista. Tänään oli ilmestynyt uima-allas pihalla ja kun tulin töistä, niin pihamaalla tuli uimapukuinen pieni mies vastaan.
       Viime viikolla kävin myös ottamassa ensimmäisen askeleen uutta tulevaisuuttani silmällä pitäen, mutta siitä tuonnempana.
        Nyt eletään uutta viikkoa ja on tulossa helteinen ja kuuma viikko. Tänään oltiin vielä maltillisesti +25 hujakoilla, mutta loppuviikosta sitä taidetaan paukutella jo +30 rajapyykkiä ♥ Naapurin emäntä oli niin tuskainen eilen kun piipahdin äkkiseltään pihassa, mutta minä tykkään. Ei näitä kesäpäiviä liikaa vuodessa ole, joten vaikka sitten olisi vähän tukalankin kuumaa niin minä ainakin aion nauttia. Tosin viikonloppuna olen jälleen töissä, musta puku päällä, joten siitä voi olla nauttiminen kaukana, mutta sitten kun sieltä kotiin pääsee!

Minun pieni kesäflunssani rippeitä tässä vielä pidellään... Ihmeen sitkeää taas moinen. Yskää ja nuhaa vielä on sen verran, ettei olo ole ihan normi, mutta kyllä minä jo lauantaina kävin uimassa jälleen ja tänään juoksu-kävelylenkillä. Jos tässä alkaisi odottaa että olisi kroppa ihan kondiksessa olisi kesä jo ohi.
        En minä kuitenkaan mitenkään reuhdo.
        Kiltisti tänäänkin kävelin lenkillä heti kun siltä tuntui ja sitten taas juoksin, kun siltä tuntui. Ei näillä helteillä noin muutenkaan revitä itsestä ihan kaikkea irti...
         Työmaallakin olen yrittänyt ottaa iisisti, sillä siellä nopeasti huomaa, että tekee vaikka ei ihan jaksaisi vielä tehdäkään. Tänään oli hyvä päivä töissä, kiitos ihanien työkavereiden. Hassua miten tiiviiksi neliöksi meidän porukka on taas tänä vuonna tullut. Jotenkin hurjan haikealta tuntuu, että tämä on minun viimeinen kesäni näissä hommissa ainakin vähäksi aikaa. Paikkana työ on ihanaa ja antoisaa ja olen hyvä siinä, mutta henki ja työkavereiden kemiat ovat tuolla aika suuri ongelma...

Viikonloppuna oli naapurin emännän ja isännän yhteiset synttärit ja huomasin jälleen, että vaikka itse päivänsankaripari oli tuttu ja turvallinen niin en ole mikään kamalan sosiaalinen otus. Olen toki parantunut aikaisemmasta, mutta edelleenkin sellainen huoleton keskustelu ties kenen kanssa ei oikein ota onnistuakseen... Juhlat muuten olivat ihanat, mutta kylmä keli ja kova tuuli sateineen teki tunnelmasta vähän toisenlaisen!
      Sama homma vähän noissa viikonlopputuurauksissa, joita nyt tein ensimmäistä kertaa, kun viimeksi olin kipeä. Osaan hommani, huomasin sen jälleen, vaikka edellisestä keikasta oli melkein vuosi, mutta ihmisten kanssa tekeminen onkin sitten jo haasteellisempaa...
       Kävin torstaina haastattelussa uutta opiskelupaikkaani varten.
       Kyllä, semmoista olen ajatellut ensi talveksi. Ryhtyä jälleen opiskelemaan.
        Tällä kertaa hierojaksi.
       Olen vähän ristiriitaisin miettein liikenteessä, sillä kaikki uusi minulle on pakokauhun paikka mutta toisaalta olen aika innostunut uudesta suunnasta. Ehkä tämä vanha ja tuttu polku on hetkeksi talsittu puhki, ainahan tällekin voi palata jos siltä tuntuu, mutta nyt on ehkä uusien tuulien annettava puhaltaa läpi elämän.. Katsotaan mihin se tuuli minut sitten vie.

Kävin iltasella vielä kastelemassa kasvimaan ja oli ihana käpsehtiä lämpimässä illassa. Toki itikat löysivät minut heti, mutta ajattelin vähän samaa kuin tänään juoksulenkillä, että vaikka minun kesäni ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, niin ehkä näin minä osaan nauttia vieläkin paremmin niistä hetkistä, jotka menevät ohi nopeasti (kuten illat...) ja olen enemmän hetkessä ♥
      Näin ainakin toivon.
      Koko ajanhan tässä kesää on, että jos koko ajan odottaa jotain muuta niin ehkä tämä kesä meneekin ohi ihan huomaamatta. Joten vaikka odotankin jo torstaita ja kahden päivän vapaata niin nautin myös tänään kun juoksin metsätiellä ja kuuntelin lintuja ja heinäsirkkoja ja huiskin paarmoja tai nautin kun kastelin kasvimaata ja kasteluvesi tuoksui ihan samalta kuin hetki sitten uimassa ♥
        Tartuin hetkeen ♥
         Tartu sinäkin.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
607. juoksupäivä (223 vko)
- 3656.7 km
- 7km metsätie (52min)
- juoksu-kävely
- eka lenkki sairastelun (2vk) jälkeen
- ihan hyvä lenkki kun ottaa huomioon, että kahteen viikkoon kintut on ollut enemmän tai vähemmän hyllyllä
- yritin harjoitella enemmän kaatumista
- pakarat toimivat
- askellus ihan ok, vähän haki vielä ryhtiä, mutta kuitenkin melko hyvä
- tuki keskivartalossa huonontunut, lihakset löystyneet
- +25, helteinen, lämmin ja tuuleton ilta, ihana keli ♥ ei ehkä juoksuun, mutta muuten!

Toipumisia kasvimaalla

Minulla oli tänään oma Forrest Gump-hetkeni valkoisen höyhenen kanssa kun ajoin nurmea ♥ Sinne se lähti liihottelemaan johonkin... Melkein kuului se ihana musiikkikin...
      Eli olen siis sen verran terve, että pääsin ajamaan nurmea. Minulla on ollut KOKO VIIKON kamala ikävä pihahommia ja kuopsuttelua. Tänään sitten vähän kokeilin, miltä se tuntuu viikon sairastelun jälkeen, sillä huomenna pitäisi jaksaa olla töissä taas kahdeksan tuntia. Puhuttiin Miehenmurrikan kanssa, että minä taidan olla liian nössö yrittäjäksi kun olen kohta 7 kk lukenut ja opiskellut, mutta en ole vieläkään yritystä perustanut. En tiedä tarkoittiko ystäväni ihan tätä, kun se sanoi, että ihan hyvä se on tutustua aiheeseen etukäteen - toisin kuin hän, joka on oppinut kaiken tehdessä. Tässä nössöydessä on tullut tuumittua, että ehkä se oppiminen hetkessä alkaisi olla paljon parempi vaihtoehto!
      Sen kuitenkin tiedän, että tämmöistä kesää ja tämmöistä työpaikkaa minulla ei ole enää ensi kesänä. Olen kiitollinen palkasta, jonka tänä kesänä tienaan, mutta alkaa tuntua, että se tulee vähän turhan kalliilla... noin niin kuin henkisellä puolella! Haluan lähteä työhöni riemu rinnassa ja palata uusia ideoita pääkoppa täynnä, en niin että lähteminen tuntuu kurjalta ja kotimatkalla itken. Lupasin itselleni etten enää sellaista työpaikkaa ota ja tässä sitä ollaan...
      Huokaus...
      Mutta en minä voi kovin kauan nössöillä tuon yrityksenkään kanssa...

Onneksi sairaslomalla ei nurmi ihan päässyt villiintymään, kiitos poutaisten ja kylmien kelien. Oli ihana ajella taas piha lyhyeksi ja siistiksi.

Toinen asia, mitä en tajua on se, että jos lehmät karkaavat toisten kasvimaata tallomaan joka toinen yö niin mitä varten niillä ylipäänsä on aidat!?
     Tänä aamuna kun ajelin ruohonleikkurilla ohi kasvimaani, huomasin uusia sorkanjälkiä eilen harvennetussa porkkanassa ja perunarivissä. Perunarivi oli kyllä aika pahasti tallottu... Nyt jo suututti. Ensimmäinen kerta voi mennä huonon tuurin piikkiin, toinen kertakin jonkinmoisen huolimattomuuden, mutta siinä on jo sitten välinpitämättömyyttä. Joko alkaa elukoilta ruoka loppumaan aitauksesta tai sitten aitalankojen virrat ovat heikentyneet, mutta ei tämä nyt enää kivaa ole!
      Kun olin saanut nurmen ajetuksi, ajattelin harventaa lopun porkkanan. Ensi viikolle on luvattu sateita ja sitten sinne ei taas pääse ja sitten alkaa harvennukset olla jo mahdottomia kun taimet kasvavat liian suuriksi. Nyt se vielä onnistui ja suhteellisen kivuttomasti sain rivit tehtyä. Samalla kitkin vähän muutenkin ja tein siistiksi. Ensi viikolla tosin jäi vielä sipuli ja vähän kukkapenkkirivejä, mutta niitä voi tehdä sitten vaikka pieninä pyräyksinä töiden jälkeeen jos siltä tuntuu.

Samalla sittn napsin punajuurista ylimääräiset pois ja odottelen niistä pienempiä tänä vuonna, sillä jätin harvennusvälin vähän kapeammaksi. Katsotaan nyt tuleeko sieltä yhtään mitään! Sielläkin oli sorkan painaumia ihan kiitettävästi ja olen todella iloinen, että elukat eivät lohmineen minun herneseinää nurin. Sitten olisi tullut jo naapurirähinä!

En minä ihan kunnossa (tai priima kunnossa) vielä ole, sillä olo oli vähän hutera, kun tulin kasvimaalta. Pakko tässä on kuitenkin alettava jotain tehdä, että kunto kohentuisi. En aio loppuiäkseni jäädä toipilaaksi ja nuhanenäksi! Suututtaa olla kipeenä kesällä, vaikka onneksi ei sentään ole mitään ihania heinäkuun helteitä ollut nyt kun on maannut sairaana sisällä. Nyt voisi vähän lämmetä ja tulla muutamaksi viikoksi oikeat hullut helteet ♥ En panisi pahakseni yhtään!
      Voihan ne toki tulla sitten lokakuussakin kun lähdetään Miehenmurrikan kanssa viettämään minun synttäreitäni. Karataan johonkin ♥

Kävin iltasella rannassa vähän fiilistelemässä. Uimiseenkin tuli viikon tauko ihan huomaamatta kun iski flunssa päälle. Ranta jäi putsaamatta, joten nyt siinä sitä putsaamista taas riittää! En tajua mistä se tuota moskaa punkaa siihen jatkuvasti!
     Pitää joku kerta ajaa taas traktori siihen rantaan ja viskoa suurimmat kasat kyytiin. Onneksi siellä rannassa oli jo pieni apuri puuhissa, tosin ihan kamalasti hyötyä moskan putsauksessa ei apurista ollut, kun tämä veijari vain leikki kaislasilpun keskellä!

 Nyt on vaan taas lastattu seuraavat viikon niin täyteen ihan kaikkea, että kiroan sitä hetkeä kun lupasin tehdä viikonlopputöitä ja kiroan sitä, että minulle ei annettu siinä suhteessa minkäänlaistavaihtoehtoa. Jos halusin töihin, minun oli otettava myös tämä pikku pakollinen lisä...
       Tästäkin juteltiin Miehenmurrikan kanssa eilen.
       En tiedä miten olisin selvinnyt yhtään mistään ilman Miehenmurria. Tuki ja turva ihan kaikessa ♥ Pitää minut järjissäni tässä maailmassa, missä ei ole liiemmin niitä ihmisiä, jotka minun puolia pitää. Just juteltiin isän ja äidin kanssa ja isä on sitä mieltä, että työt on tehtävä mukisematta vaikka olisi kahdeksan päivää viikossa niitä luvassa!
       En tajua!
       Jos olisi jonkun muun työt kysymyksessä asiaa tuskin tulisi, mutta kun on kyse minun töistäni niin jo tulee mielipiteitä. Jotenkin se, että teen töitä vain osaa vuotta tekee minut sellaiseksi, että sitten kun töitä on, niin sitten minun pitää tehdä niitä tuplasti enemmän kuin muiden! Tämän sanoman sieltä poimin, kun niitä juttuja kuuntelee.
       ARG!
       Pullautan näköjään tänne näitä asioita kun pää keittää yli...
       Avautumista.
       Ehkä joskus nämäkin avautumiset loppuvat!

Flunssa teki minusta hakkelusta!

Joskus siitä, että tuntee oman kehonsa melko hyvin, on haittaakin. Viime viikkoisen mahapöpön jäljiltä pelkäsin, että saisin vastustuskyvyn nollaannuttua jonkin muunkin pöpön helpommin ja niinhän siinä sitten kävi. Ei tarvinnut kuin esimiehne pärskiä yhtenä kahvitauolla vähän enemmän ja nyt olen kuumeisessa nuhassa!
      Suututtaa.
      Ja väsyttää ihan älyttömästi.
      Mietin (jälleen kerran) että minun on PAKKO alkaa pitää itsestäni parempaa huolta. En kestä näitä tautipäiviä! Stressaan liikaa, nukun liian vähän. Ehkä ainut mikä toimii on ruokapuoli, josta olen suht koht saanut pidettyä kiinni... Ei taudit itsestään tule vaan kropassa on puolustuslinja pettänyt jostakin syystä.
      Tänä kesänä stressaan noista viikonlopputöistä ja olen katunut moneen kertaan, että suostuin niihin! Ihan älytön ylimääräinen henkinen kuorma moisesta asiasta. Nytkin, kipeänä ja olo kamalana mietin, että uskookohan esimies sitä että olen todella kipeä vai luuleeko vain että skippaan viikonloppuhommat tahallani?! Siis älyttömintä ikinä, mutta näin minä sen omalle tunnolleni otan - sairastumisen.
      Ja sitten vielä ihmettelen, miten voin tulla kipeäksi... tämmönen stressi päällä!

Alkuviikosta sain kuitenkin hiukset jälleen ihmismäisen näköisiksi. Lyhyet, kesäiset ja niin minua ♥ Kampaaja Anna osasi jälleen työnsä! Nyt ne vaan ovat painautuneet pystyyn tyynyjen takia, kun tämä viikon loppupuoli meneekin näköjään toipilaana vällyjen ja vilttien alla!
       Kävin pitkästä aikaa kampaajan lisäksi muutenkin ihmisten ilmoilla ja tietysti kirjakaupassa. Mukaan tarttui (ihan väkisin) jälleen kaksi kirjaa. Toinen ammattikirjallisuutta ja toinen pelkkää huvia ♥ Liane Moriartyn kirjasta olen lukenut vain hyvää, joten katsotaan millainen se on. Kirjoittelen sitten lisää, kunhan saan kirjan luettua.
      Ostin myös vähän uusia juoksuvaatteita, kun minulta puuttui ihan tavallinen t-paita juoksuun. Toppi ja pitkähihainen oli, mutta ei tämmöisten viileämpien kesäiltojen varusteeksi t-paitaa. No, nythän taas treenit aloitetaan alusta, kunhan selviän tästä taudista. Ties monennenko kerran... Tämänhän minä osaan, alusta aloittamisen...

Talo menee heti rempalleen, kun emäntä sairastuu...

Ihmettelin taas sitäkin miten nopeasti menee huonoksi tämä sosiaaliset suhteet, kun puhutaan ihan vaan kaupungilla käymisestä. Tuntui niin vaikealta olla tekemisissä ihmisten kanssa. Erakoidun täällä ja alan nauttia siitä... Pitäisikö huolestua?
       Samaa sanoin vähän Miehenmurrikka, että ihan ahdisti käydä ruokakaupassa.
       Eh.
      Mutta kun ajattelen asiaa, niin oikeastaan pari kuukautta on mennyt niin, etten ole paljoa oman talon ulkopuolella käynyt muualla kuin töissä ja juurikin siellä ruokakaupassa. Oikeastaan en ole nähnytkään ketään muuta kuin perhettä ja puolisoa... Eikä se edes haittaa! Huolestuttavaako...?! Ehkä vähän...

Tällaista jälkeä sai aikaan naapurin lehmät, jotka olivat vapauden kaipuussaan karanneet ja ensin lannoittaneet pihamaan kukkapenkit ja sitten tepastelleet kasvimaalla!
       Sairaana kävin hakemassa postin vasta myöhään iltapäivästä ja vilkaisin samalla kasvimaata, kun olin aamusella huomannut lantaläjät kukkapenkkien vieressä. Siellä ne olivat kävelleet kasvimaalla, perunamaalla ja joka puolella ristiin rastiin. Ei suurta tuhoa, mutta sen verran kuitenkin, että melkein itketti!
        Olen tehnyt kovan työn kasvimaan kanssa ja nyt siellä sitten riehuu naapurin elukat!
         Luojan kiitos ei mitään laajaa tuhoa ollut tullut vaan isot sorkat olivat osuneet oikeisiin paikkoihin enemmän kuin vääriin. Yksi kurkku on kuollut ja samettiruusu katkennut ja muutama porkkana harvennettu jo valmiiksi...

Kaipaan pihahommia.
        Kukkapenkit rehottaa ja kasvimaa kaipaa (no nyt jo vähän korjaamistakin) kitkemistä ja harvennusta! Mitä varten piti tulla kipeäksi JUURI NYT!!
       Kaipaan omia kesäpuuhiani. Tuntuu, että tänä kesänä olen myynyt työpaikalle sielunikin, kun katsoo näitä työlistoja... Enkö ole oppinut sittenkään mitään?!
       Puhuukohan nyt pää, joka on räkää täynnä vai pää, joka alkaa kaikesta tukkoisuudesta huolimatta olla selvempi kuin koskaan ennen?!