Toipumisia kasvimaalla

Minulla oli tänään oma Forrest Gump-hetkeni valkoisen höyhenen kanssa kun ajoin nurmea ♥ Sinne se lähti liihottelemaan johonkin... Melkein kuului se ihana musiikkikin...
      Eli olen siis sen verran terve, että pääsin ajamaan nurmea. Minulla on ollut KOKO VIIKON kamala ikävä pihahommia ja kuopsuttelua. Tänään sitten vähän kokeilin, miltä se tuntuu viikon sairastelun jälkeen, sillä huomenna pitäisi jaksaa olla töissä taas kahdeksan tuntia. Puhuttiin Miehenmurrikan kanssa, että minä taidan olla liian nössö yrittäjäksi kun olen kohta 7 kk lukenut ja opiskellut, mutta en ole vieläkään yritystä perustanut. En tiedä tarkoittiko ystäväni ihan tätä, kun se sanoi, että ihan hyvä se on tutustua aiheeseen etukäteen - toisin kuin hän, joka on oppinut kaiken tehdessä. Tässä nössöydessä on tullut tuumittua, että ehkä se oppiminen hetkessä alkaisi olla paljon parempi vaihtoehto!
      Sen kuitenkin tiedän, että tämmöistä kesää ja tämmöistä työpaikkaa minulla ei ole enää ensi kesänä. Olen kiitollinen palkasta, jonka tänä kesänä tienaan, mutta alkaa tuntua, että se tulee vähän turhan kalliilla... noin niin kuin henkisellä puolella! Haluan lähteä työhöni riemu rinnassa ja palata uusia ideoita pääkoppa täynnä, en niin että lähteminen tuntuu kurjalta ja kotimatkalla itken. Lupasin itselleni etten enää sellaista työpaikkaa ota ja tässä sitä ollaan...
      Huokaus...
      Mutta en minä voi kovin kauan nössöillä tuon yrityksenkään kanssa...

Onneksi sairaslomalla ei nurmi ihan päässyt villiintymään, kiitos poutaisten ja kylmien kelien. Oli ihana ajella taas piha lyhyeksi ja siistiksi.

Toinen asia, mitä en tajua on se, että jos lehmät karkaavat toisten kasvimaata tallomaan joka toinen yö niin mitä varten niillä ylipäänsä on aidat!?
     Tänä aamuna kun ajelin ruohonleikkurilla ohi kasvimaani, huomasin uusia sorkanjälkiä eilen harvennetussa porkkanassa ja perunarivissä. Perunarivi oli kyllä aika pahasti tallottu... Nyt jo suututti. Ensimmäinen kerta voi mennä huonon tuurin piikkiin, toinen kertakin jonkinmoisen huolimattomuuden, mutta siinä on jo sitten välinpitämättömyyttä. Joko alkaa elukoilta ruoka loppumaan aitauksesta tai sitten aitalankojen virrat ovat heikentyneet, mutta ei tämä nyt enää kivaa ole!
      Kun olin saanut nurmen ajetuksi, ajattelin harventaa lopun porkkanan. Ensi viikolle on luvattu sateita ja sitten sinne ei taas pääse ja sitten alkaa harvennukset olla jo mahdottomia kun taimet kasvavat liian suuriksi. Nyt se vielä onnistui ja suhteellisen kivuttomasti sain rivit tehtyä. Samalla kitkin vähän muutenkin ja tein siistiksi. Ensi viikolla tosin jäi vielä sipuli ja vähän kukkapenkkirivejä, mutta niitä voi tehdä sitten vaikka pieninä pyräyksinä töiden jälkeeen jos siltä tuntuu.

Samalla sittn napsin punajuurista ylimääräiset pois ja odottelen niistä pienempiä tänä vuonna, sillä jätin harvennusvälin vähän kapeammaksi. Katsotaan nyt tuleeko sieltä yhtään mitään! Sielläkin oli sorkan painaumia ihan kiitettävästi ja olen todella iloinen, että elukat eivät lohmineen minun herneseinää nurin. Sitten olisi tullut jo naapurirähinä!

En minä ihan kunnossa (tai priima kunnossa) vielä ole, sillä olo oli vähän hutera, kun tulin kasvimaalta. Pakko tässä on kuitenkin alettava jotain tehdä, että kunto kohentuisi. En aio loppuiäkseni jäädä toipilaaksi ja nuhanenäksi! Suututtaa olla kipeenä kesällä, vaikka onneksi ei sentään ole mitään ihania heinäkuun helteitä ollut nyt kun on maannut sairaana sisällä. Nyt voisi vähän lämmetä ja tulla muutamaksi viikoksi oikeat hullut helteet ♥ En panisi pahakseni yhtään!
      Voihan ne toki tulla sitten lokakuussakin kun lähdetään Miehenmurrikan kanssa viettämään minun synttäreitäni. Karataan johonkin ♥

Kävin iltasella rannassa vähän fiilistelemässä. Uimiseenkin tuli viikon tauko ihan huomaamatta kun iski flunssa päälle. Ranta jäi putsaamatta, joten nyt siinä sitä putsaamista taas riittää! En tajua mistä se tuota moskaa punkaa siihen jatkuvasti!
     Pitää joku kerta ajaa taas traktori siihen rantaan ja viskoa suurimmat kasat kyytiin. Onneksi siellä rannassa oli jo pieni apuri puuhissa, tosin ihan kamalasti hyötyä moskan putsauksessa ei apurista ollut, kun tämä veijari vain leikki kaislasilpun keskellä!

 Nyt on vaan taas lastattu seuraavat viikon niin täyteen ihan kaikkea, että kiroan sitä hetkeä kun lupasin tehdä viikonlopputöitä ja kiroan sitä, että minulle ei annettu siinä suhteessa minkäänlaistavaihtoehtoa. Jos halusin töihin, minun oli otettava myös tämä pikku pakollinen lisä...
       Tästäkin juteltiin Miehenmurrikan kanssa eilen.
       En tiedä miten olisin selvinnyt yhtään mistään ilman Miehenmurria. Tuki ja turva ihan kaikessa ♥ Pitää minut järjissäni tässä maailmassa, missä ei ole liiemmin niitä ihmisiä, jotka minun puolia pitää. Just juteltiin isän ja äidin kanssa ja isä on sitä mieltä, että työt on tehtävä mukisematta vaikka olisi kahdeksan päivää viikossa niitä luvassa!
       En tajua!
       Jos olisi jonkun muun työt kysymyksessä asiaa tuskin tulisi, mutta kun on kyse minun töistäni niin jo tulee mielipiteitä. Jotenkin se, että teen töitä vain osaa vuotta tekee minut sellaiseksi, että sitten kun töitä on, niin sitten minun pitää tehdä niitä tuplasti enemmän kuin muiden! Tämän sanoman sieltä poimin, kun niitä juttuja kuuntelee.
       ARG!
       Pullautan näköjään tänne näitä asioita kun pää keittää yli...
       Avautumista.
       Ehkä joskus nämäkin avautumiset loppuvat!