Flunssa teki minusta hakkelusta!

Joskus siitä, että tuntee oman kehonsa melko hyvin, on haittaakin. Viime viikkoisen mahapöpön jäljiltä pelkäsin, että saisin vastustuskyvyn nollaannuttua jonkin muunkin pöpön helpommin ja niinhän siinä sitten kävi. Ei tarvinnut kuin esimiehne pärskiä yhtenä kahvitauolla vähän enemmän ja nyt olen kuumeisessa nuhassa!
      Suututtaa.
      Ja väsyttää ihan älyttömästi.
      Mietin (jälleen kerran) että minun on PAKKO alkaa pitää itsestäni parempaa huolta. En kestä näitä tautipäiviä! Stressaan liikaa, nukun liian vähän. Ehkä ainut mikä toimii on ruokapuoli, josta olen suht koht saanut pidettyä kiinni... Ei taudit itsestään tule vaan kropassa on puolustuslinja pettänyt jostakin syystä.
      Tänä kesänä stressaan noista viikonlopputöistä ja olen katunut moneen kertaan, että suostuin niihin! Ihan älytön ylimääräinen henkinen kuorma moisesta asiasta. Nytkin, kipeänä ja olo kamalana mietin, että uskookohan esimies sitä että olen todella kipeä vai luuleeko vain että skippaan viikonloppuhommat tahallani?! Siis älyttömintä ikinä, mutta näin minä sen omalle tunnolleni otan - sairastumisen.
      Ja sitten vielä ihmettelen, miten voin tulla kipeäksi... tämmönen stressi päällä!

Alkuviikosta sain kuitenkin hiukset jälleen ihmismäisen näköisiksi. Lyhyet, kesäiset ja niin minua ♥ Kampaaja Anna osasi jälleen työnsä! Nyt ne vaan ovat painautuneet pystyyn tyynyjen takia, kun tämä viikon loppupuoli meneekin näköjään toipilaana vällyjen ja vilttien alla!
       Kävin pitkästä aikaa kampaajan lisäksi muutenkin ihmisten ilmoilla ja tietysti kirjakaupassa. Mukaan tarttui (ihan väkisin) jälleen kaksi kirjaa. Toinen ammattikirjallisuutta ja toinen pelkkää huvia ♥ Liane Moriartyn kirjasta olen lukenut vain hyvää, joten katsotaan millainen se on. Kirjoittelen sitten lisää, kunhan saan kirjan luettua.
      Ostin myös vähän uusia juoksuvaatteita, kun minulta puuttui ihan tavallinen t-paita juoksuun. Toppi ja pitkähihainen oli, mutta ei tämmöisten viileämpien kesäiltojen varusteeksi t-paitaa. No, nythän taas treenit aloitetaan alusta, kunhan selviän tästä taudista. Ties monennenko kerran... Tämänhän minä osaan, alusta aloittamisen...

Talo menee heti rempalleen, kun emäntä sairastuu...

Ihmettelin taas sitäkin miten nopeasti menee huonoksi tämä sosiaaliset suhteet, kun puhutaan ihan vaan kaupungilla käymisestä. Tuntui niin vaikealta olla tekemisissä ihmisten kanssa. Erakoidun täällä ja alan nauttia siitä... Pitäisikö huolestua?
       Samaa sanoin vähän Miehenmurrikka, että ihan ahdisti käydä ruokakaupassa.
       Eh.
      Mutta kun ajattelen asiaa, niin oikeastaan pari kuukautta on mennyt niin, etten ole paljoa oman talon ulkopuolella käynyt muualla kuin töissä ja juurikin siellä ruokakaupassa. Oikeastaan en ole nähnytkään ketään muuta kuin perhettä ja puolisoa... Eikä se edes haittaa! Huolestuttavaako...?! Ehkä vähän...

Tällaista jälkeä sai aikaan naapurin lehmät, jotka olivat vapauden kaipuussaan karanneet ja ensin lannoittaneet pihamaan kukkapenkit ja sitten tepastelleet kasvimaalla!
       Sairaana kävin hakemassa postin vasta myöhään iltapäivästä ja vilkaisin samalla kasvimaata, kun olin aamusella huomannut lantaläjät kukkapenkkien vieressä. Siellä ne olivat kävelleet kasvimaalla, perunamaalla ja joka puolella ristiin rastiin. Ei suurta tuhoa, mutta sen verran kuitenkin, että melkein itketti!
        Olen tehnyt kovan työn kasvimaan kanssa ja nyt siellä sitten riehuu naapurin elukat!
         Luojan kiitos ei mitään laajaa tuhoa ollut tullut vaan isot sorkat olivat osuneet oikeisiin paikkoihin enemmän kuin vääriin. Yksi kurkku on kuollut ja samettiruusu katkennut ja muutama porkkana harvennettu jo valmiiksi...

Kaipaan pihahommia.
        Kukkapenkit rehottaa ja kasvimaa kaipaa (no nyt jo vähän korjaamistakin) kitkemistä ja harvennusta! Mitä varten piti tulla kipeäksi JUURI NYT!!
       Kaipaan omia kesäpuuhiani. Tuntuu, että tänä kesänä olen myynyt työpaikalle sielunikin, kun katsoo näitä työlistoja... Enkö ole oppinut sittenkään mitään?!
       Puhuukohan nyt pää, joka on räkää täynnä vai pää, joka alkaa kaikesta tukkoisuudesta huolimatta olla selvempi kuin koskaan ennen?!