Kevätverhot ♥

Nämä kuvat taivaasta eivät koskaan ole niin komeat kuin itse taivas. Eilenkin nämä vaaleanpunaiset möhkäleet olivat majesteellisen komeita!
      Tänään on ollut todella väsy päivä. Nukuin jopa päiväunet sohvalla, johon lyyhistyin ruuan päätteeksi ja siihen sitten jäin uinumaan. Aamupäivästä sain jopa sen verran aikaiseksi, että vaihdoin tupaan kevätverhot ja voi miten ihana vaaleus ja valo tuli koko taloon. Ensin ajattelin, että en pese ikkunoita vielä, vaihdan vain verhot, mutta kun napsin talviverhoja pois niin tajusin, että minun luonteeni ei anna periksi mennä lyhyemmän kaavan mukaan, vaikka ei olisi mitenkään hotsittanut napata ikkunanpesuvälineitä kainaloon.
      Tulipa kuitenkin pestyä ja tulipa verhot laitettua.
      Ehkä se sitten minut lopullisesti väsyttikin. Tiedä tuosta.

Eilen tein ensimmäisen verkkotentin tämän etäopiskelun aikakaudella. Harjoitustentti, mutta petyin itseeni totaalisesti, kun tajusin miten penkin alle se meni. Minulla on menny hierojakoulun tentit oikein hyvin - tähän asti - ja minulla on itselläni aika korkealla rima niiden suorittamisessakin, joten paineet olivat kovat.
      Jännitin vaan itseni täysin jumiin!
      Osasin lihakset hyvin, en täydellisesti, mutta en todellakaan niin huonosti kuin mitä kokeeseen kirjoitin! Itkuksi meni kun katsoin tentin jälkeen vastauksia materiaaleista. Virallisesti en tiedä pistemäärää, mutta ala-arvoisesti meni! Sen tiedän!
      Mitä hyötyä näistä minun työtunneista on! Mitä hyötyä on siitä, että luen kamalasti ylimääräistä, kirjoja, artikkeleita, katson videoita ja dokkareita ja kaikkea mitä vain lihaksiin tai hierontaan voidaan soveltaa ja sitten kun pitäisi se osaaminen näyttää ja todistaa, että tietää niin jännittäminen tai joku ihme panikointi pilaa kaiken!! Minun pitää päästä tästä eroon!!
        Lueskelin (tottakai!!) aiheesta, siis jännittämisestä, muutamaa artikkelia ja siinä sanottiin, että jännitykseenkin pitää suhtautua lempeästi - niin omaan kuin muidenkin jännitykseen. Kaikista ei vain tule yleisön edessä puhujia tai suuria sosiaalisia tapauksia.
       Kovin lohdullista. Olin ajatellut, että jännittämiseen annettaisiin jokin venytys tai jooga asento, joka helpottaisi heti!

Eilen varmaan sitten ihan uhallanakin ostin verkkokurssin ravinnosta. Terveyde Tukipilarit 1: Hyvän elämän perusteet - verkkokurssi oli eilen niin hyvässä tarjouksessa, että olisi harmittanut koko loppuelämän, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen ja ostanut sitä. Ihan kuin olisi energiaa lukea yhtään enempää kuin mitä hierontakoulu jo aivokapasiteetista vie, mutta ehkäpä juuri siksi halusin oppia jotain sellaista, josta jo jotain tiesin.
      Minua on nimittäin ärsyttänyt pitkän aikaa jo hierojakoulussa se, etten osaa! Tai näin minun sisin on ainakin selittänyt minulle. Minulta siis puuttuu täysin itseluottamus ja itsevarmuus hieronnan suhteen eikä se ainakaan lisäänny tuollaisten tenttien jälkeen, mitä eilen tein! Se on ollut ongelmana on pitkän aikaa. Luen, omaksun ja tiedän, mutta en usko sitä itse!
     Pitäisi varmaan mennä psykologille...
     Noh.
     Olen kuitenkin kamalan innoissani uudesta koulutuksesta ja tänään jo ajattelin, että olisiko pitänyt "korkata" homma alkuun, mutta olin niin väsynyt että olisi mennyt opinnot hukkaan, kun pää oli niin jumissa ja väsynyt. Katson huomenna, jos vaikka jo vähän kurkkisin materiaaleja... (ja oikeasti pitäisi lukea lihaksia ja varautua siihen ensi viikon oikeaan tenttiin eikä riemuilla muista...!)

Tänään oli todella kylmä tuuli. Minulta loppuivat tänään ns. viralliset lämmityspuut joten pitäisi hakea konehallin puolelta B-luokan puuta. Pelkään vain, että maa on sen verran pehmeää, että traktori tekisi pahat jäljet pihaan, joten hain tänään kottikärryillä muutaman kuorman puita sekä tupaan että kuuriin. Katsotaan nyt saanko raahat tällä tyylillä puita jatkossakin vai alkaisiko piha kestämään jo vähän ajeluja.
      Tänään oli kuitenkin kiva tulla uintireissulta todella lämpimään taloon ♥ Miehenmurrikka sanoisi kuumaksi, minä lämpimäksi. Se on niin lämminverinen, että näin lämpimäksi en voisi lämmittää sinä viikkona, kun Miehenmurri täällä majailee ♥


P.S. Eilen hain postista ihanan lähetyksen: kirjoja. Olin hemmotellut itseäni kahdella kirjalla, jonka toisen aloitan tänä iltana. Enni Mustosen uusin romaani Syrjästäkatsojan tarinoihin: Pukija. Ja toinen oli Cecelia Ahernin Ps. Rakastan sinua...-romaanin jatko-osa Loppusanat ♥
    Ah, miten onnelliseksi ihmisolento voi tulla kirjoista... ♥

 P.P.S. Siirsin vähän sohvaa tänään, kun pesin tuvan ikkunoita ja sieltä alta löytyi pikkuinen englantilainen taksi... Pienen automiehen peruja ilmeisesti. Näitä aina välillä löytyy... ♥

Täällä taas! Koronakevät ja blogi hiljaisuuden rikkominen

Siis heippa!
    Olen hengissä ja täällä taas kirjoittelemassa. Voisi sanoa, että tämä kevät ei ihan mennyt niin kuin olin ajatellut, mutta mikä nyt ylipäänsä elämässä menee. Minun piti oikeasti vähän priorisoida voimavarojani, joten tämä blogi jäi jalkoihin, vaikka kyllä olen KAIVANNUT tätä kirjoittamista tänne!
      Nyt yritän ottaa muutaman kuukauden kiinni ja vetäisen vähän nippuun tätä kevään alkua. Viimeksi taisin kirjoitella hiihtolomalta (jestas!) ja tuntuu, että siitä on ihan hurjan kauan aikaa. Kävin tosiaan katsomassa Pikku Naisia ja oli vähän ristiriitaiset fiilikset elokuvan jälkeen. Toisaalta oli kiva käydä katsomassa leffaa ihan ominpäin, ilman kavaljeeria, mutta sitten kun kävin "juhlistamassa" tätä omaa hemmotteluiltaa Rossossa syömässä niin olo olikin sitten jo haikea... Ei ollut ketään kenen kanssa jakaa ajatuksia leffasta tai syödä. Mukavaa siis niin kauan kuin sitä kesti.

Miehenmurrikka sai minut ostamaan jääsahan ja saatiin helmikuun lopulla avannosta jo paljon enemmän avannon näköinen. Naurettiin Miehenmurrikan kanssa, kun se koloa jäähän sahasi, ettei ammatistaan pääse eroon sitten millään. Avannosta tuli lähinnä haudan näköinen ja taisivat vielä mitatkin täsmätä! Miehenmurrikka kun on haudankaivaja...
       Hyvä siinä oli pulahdella ja kun helmikuun loppupuolella tuli vielä ihan napakat pakkasetkin niin saha tuli tosi tarpeeseen, kun avanto meinasi jäätyä umpeen. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että avantouinti on pelastanut minut tänä talvena vajoamasta sellaiseen stressitilaan kuin muina talvina. En ole sairastellut ollenkaan niitä flunssia, joita yleensä talvena ainakin kerran sairastan (koputtaa puuta) ja muutenkin olo on ollut todella hyvä.
       Sanokoot muut mitä hyvänsä, vannon avannon nimeen varmasti myös ensi talvena ♥

Muutoin tämä talvi on ollut todella ihmeellinen. Jäätä, sulaa, lunta, maata näkyvissä ja kaikkea vuorotellen! Kun nuo helmikuun viimeiset pakkaset väistyivät ja tuli maaliskuussa pieni lämmin jakso, niin se kadotti kyllä kaikki lumetkin sen siliän tien eikä ole takaisin tullut. Tosin eipä lumesta enää tässä vaiheessa kevättä ole ihan kamalasti väliä.

Viime viikolla oli jo rannat kaikki sulia ja järvenselät vapaat jäälautoista. Olen siis uinut kohta pari viikkoa täysin "kesäkeleissä" - siis muutoin kun veden lämpötilan puoleen. Nyt en ole muutamaan viikkoon mitannut, että milloin aletaan mennä toiseen suuntaan.
       Piha on sula ja olen päässyt tekemään jo vähän pihahommiakin haravoinnin muodossa. Haravoin vähän pihaa, tienlaitaa ja marjapuskien välejä, mutta ei vielä jaksa nurmi aloittaa kasvuaan. Liian kylmää sille vielä.

Päihänniemen virkistysalueella käytiin syömässä kevyt kenttälounas

Ja sitten tämä kevät...
     Korona-virus iski sitten ihan kunnolla sekä Eurooppaan että Suomeen. Jännitettiin maaliskuun puolessa välissä, että mitä hallitus aikoo hommalle tehdä. Meillä oli pyörinyt oikeat asiakashieronnat koululla jo pari viikkoa ja olin saanut vähän jännitystä purettua sen ympäriltä pois. Olin saanut hyviä hierontoja, oppia ja kehitystä aikaiseksi, jopa opettajalta sain hyvää palautetta ja kiitosta kehittymisestä.
     Sitten hallitus päätti eristystoimista ja meidän koulun johtaja teki oman päätöksensä ja siirryttiin 19. maaliskuuta etäopiskeluun ja siellä ollaan edelleen! Meille tulee maanantaisin tehtävät ja torstaihin mennessä palautus. Aikamoinen homma on niitä ollut vääntää ja vielä pitäisi kuukausi tätä etäilyä tehdä - ainakin! Sinällään minulla ei ole etäopiskelua vastaan yhtään mitään, sillä olen hyvä opiskelemaan myös itse, mutta tämä opiskeltavien asioiden määrä on todella valtava ja välillä tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään!
      Itse karanteeni ei ole kamalan suurta ahdistusta aiheuttanut. Viime viikolla oli oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen viikko, että olin levoton ja jotenkin epätoivoinen. Oli aika haastavat etätehtävät sillä viikolla ja muutenkin mieliala vähän maassa, vaikka kaikin puolin asiat ovat olleet eristysajan hyvin: vanhemmat ovat olleet terveinä ja sisaret perheineen. Itse olen ollut terveenä ja Miehenmurri, vaikka hän vielä töissä käykin. Kaikki siis ihan ok, mutta viime viikolla ahdisti vaan... jokin! Sain sen kuitenkin purettua käyttämällä kahta metodia: juoksua ja pihatöitä ♥ Ne maadottavat minut hyvin tähän hetkeen ja näihin olemassa oleviin tunteisiin. Auttoi. Tämä viikko on ollut helpompaa.

Olen käynyt myös PAAAALJON enemmän metsässä ja se tuntuu todella hyvältä. Kävelen, otan kuvia, kuuntelen, haistelen ja katselen. Eihän siellä vielä kamalasti mikään viherrä, mutta onneksi sirkuttajia on tullut taas metsään ääntä pitämään ♥ Tänäänkin kävin parin tunnin kävelyllä rannassa ja metsässä, ja tuli kyllä hyvä mieli.

Kirjoja olen lukenut nyt aika tavalla ja pitäisi kirjoittaa muutama arvostelu tännekin. Sain nimittäin aikamoisen yllätyksen kun ostin Pirjo Tuomisen uusimman romaanin Vallasrouva ja sen kansilehdillä oli minun, tämän blogin arvostelu edellisestä Pirjo Tuomisen romaanista Opettajatar . ♥ Aika mahtavaa, että näitä luetaan, mitä minä tänne kirjoitan - ja ihan oikeasti!
      Innostuin siis vähän uudelleen kirjoittamaan näitä kirja-arvosteluja, kun niillä näköjään on joillekin ihan merkitystä...

Minun kirjoittamani arvostelu Pirjo Tuomisen uusimman kirjan kansilehdillä ♥ JIPPII ♥

Juoksuista taidan kirjoittaa ihan oman postauksen, sillä tässä nyt on tullut niin monta juoksupäivää tähän väliin, että taidan vetää yhteenvedon ihan omaksi postauksekseen. Sen vaan sanon, että vaikka luulin, että koulu veisi mehut minulta juoksusta niin onneksi ihan niin ei ole kuitenkaan käynyt. Ei tosin paljoa puutukaan, mutta tämä etäopiskelu on tuonut juoksun jälleen minun elämääni paremmin. On aikaa ja energiaa juosta ♥ Ja se kyllä näkyy minun mielenterveydessäkin!
      Vietettiin eilen ensimmäisiä etäsynttäreitä, mitä olen koskaan viettänyt! Siskon tyttö täytti 4-vuotta ja kun he asuvat Helsingissä ei sinne ole nyt kamalasti ollut asiaa minkään muunkaan asian takia, joten synttärit vietettiin tällä kertaa etänä. Oltiin porukalla Skypessä ja katsottiin kuinka tyttö aukaisi lahjat ja maistoi kakkua. Tuntui sekä hyvältä että todella pahalta, harmitti. Jotenkin ei ole tajunnut miten kivoja ne synttärit (tai ylipäänsä kaikki juhlat) on, kun saa olla toisten kanssa ihan oikeasti läsnä! Nyt lahjojen avaus tuntui jotenkin niin kaukaiselta ja kolkolta, kun ei nähty ilmeitä heti paketin paljastuttua, kun skype yhteys ei ollut jatkuvasti siellä missä tapahtui..
       Parempi kai kuin ei synttäreitä ollenkaan, mutta silti.
       Aion kyllä nauttia juhlista ja tapaamisista paljon, paljon enemmän tulevaisuudessa - jos semmoinen tässä vielä on tuloillaan.

Tämän päivän kävelyreissulta rantaan, vesi on korkeammalla kuin syksyllä.

Nyt oikeastaan toivon vain, että etäopiskeluun tulisi vähän iisimpää vaihetta ja pääsisin vähän ulkohommiinkin. Olen huomannut nimittäin, että kaipaus ulkotyöhön on ollut aika suurta näin kevään korvalla... Kun sitä on tehnyt 15 vuotta ei ihan heti totu siihen, ettei tänä kesänä tarvitse syöksyä hautausmaalle kesätöihin istuttamaan miljoonaa kukkaa ja ajelemaan viidakkomaista nurmea!
     Ja silti.
     Kaipaan sitä vähän...
     Tässä olisi nyt vähän kirimistä muutamasta kuukaudesta. Jatkan seuraavaksi vaikka muutamalla kirja-arvostelulla ja juoksupostauksella niin saadaan vähän ajantasalle tätä blogia. Vitsit, miten kivaa olla taas kirjoittelemassa ihan jonninjoutavaa kaiken asiallisten kouluhommien jälkeen ♥
     Tykkään.
     Oli ikävä tätäkin ♥