Viime yönä istuttiin Pave Maijasen kanssa puistonpenkillä ja juteltiin. Voi kun muistaisin mistä! En ymmärrä, mistä nämä unet tulevat!
Oli ihanaa pitkästä aikaa herätä ilman kellon soittoa. Heräsin siihen, kun verhon raosta alkoi paistaa aurinko sisään. Mahtavaa! Tuntui jotenkin, että tämä talvi olisi loputon. Onneksi se ei sitä ollut.
Olisi pitänyt aamusta vähän uunia lämmittää, en malttanut sillä piha huusi pihatöihin.
Nappasin ensin kuusesta jouluiset valopallot pois ja haravoin kuusen alta kävyt ja pienet oksanpätkät pois. Ihmeen paljon käpyjä olikin siunaantunut puun juurelle. Tikat tekevät selvää meidän pihakuusien siemenistä!
Naapurin isäntä oli kyntäessään raastanut meidän syreeniaidasta oksia mukanaan ja ne roikkuivat ikävän näköisesti puoliksi irti pensaasta. Olin katsellut niitä koko talven ja nyt pääsin vähän paikkaamaan sitä näköä. Leikkasin pensaita siistimmäksi ja rapsuttelin muutenkin etupihan kuntoon. Nyt ei tarvittaisi muuta kuin vähän viherrystä maahan ♥
Ja sitten kukkapenkit.
Onneksi teen nykyään kukkapenkkien kanssa niin, että siistin ne hyvin jo syksyllä niin näin keväisin ei tarvitse ensimmäisellä kerralla kun vähän pehmentää multaa ja viskata kanankakkaa kasvuaan aloitteville perennoille. Vaikka teen paljon syksyllä jo kukkapenkkien hyväksi, näköjään hommaan menee aikaa näin keväälläkin.
Kuopsutin ja raapsutin koko päivän kukkapenkkejä kuntoon ja voi kun teki hyvää! Olen kaivannut niin kovin tätä hommaa; mullan tuoksua, käsien upottamista multaa ja sitä, että saa tehdä siistiä pihasta ja puutarhasta. Ihanaa ♥
Pitäisi varmaan tehdä jonkinmoinen uudistaminen näissä "paraatikukkapenkeissä" kun alkaa perennojen kasvuston olemaan korkeammalla kuin mullan pinta. Olen minä niitä jakanut, mutta välillä varmaan tekisi ihan hyvää, että nostaisin juurakot kokonaan ylös ja vaihtaisin vähän paikkaa tai ainakin kaivaisin uudet poterot niille. Katsotaan nyt teenkö sen tänä vuonna vai jääkö se taas vain haaveeksi...
Kaksi kivikkoa jäi vielä kuopsuttelematta, mutta teen ne sitten kun viimeisetkin lumet ovat sulaneet kuurin takaa. Saan sitten sen kulmauksen tehtyä kerralla. Ihmeen sitkeää tämän talven lumet ovat. Vieläkin on räystäiden alla pienet vuoriston melko jäistä lunta. Sama homma jäiden kanssa järvessä. Nyt on ollut monta päivää jo aurinkoista ja suht lämmintä ja silti järvet eivät ole vielä auki..
Kun olin saanut kukkapenkit peratuiksi, laitoin ulkosaunan lämmite. Ajattelin, että nyt riitti veden kantaminen ja nappasin saunaletkun ulos. En muistanut, että olin joutunut katkaisemaan sen syksyllä, kun se oli "unohtunut" vähän liian pitkälle syksyyn ulos ja jäätynyt. En uskaltanut enää sitä vetää normaalia tietä sisälle vaan katkaisin se ja nyt se homma oli sitten edessä, että piti liittää se uudelleen siihen liitospäähän.
Minkä taakseen jättää, sen edestää löytää.
Niin totta.
Mutta parempaa fiilistä ei kyllä ole, kun pihatyöpäivän jälkeen kylpeä ulkosaunassa ja kävellä aurinkoisessa kevätillassa saunapolkua samalla kun lintujen konsertti panee parastaa! Ihan mahtavaa, että ollaan menossa taas kevättä kohti. Johan sitä talvea riittikin!
Mietin eilen töiden jälkeen, että en ole ollenkaan varma, olenko luotu tähän hierojan hommaan. Ei tunnu siltä, että tottuisin ikinä siihen, että tämä on ihmisten kanssa tehtävää työtä. Saan älyttömän paljon energiaa siitä, että ihminen kokee saavansa avun ja helpotuksen, kun se minun hierontapöydältäni lähtee, mutta... Jotenkin minun on edelleen vaikea katsoa itseäni hierojana.
Tänään huomasin se taas pihatöissä, että minut on luotu siihen hommaan. Möyrimään mullassa ja tekemään töitä rönttävaatteissa eikä olla tip-top-asiakaspalvelija. Huokaus.
Tuleekohan minun elämästäni koskaan sellaista, että voisin lakkaa huolehtimasta "fiiliksistä" ja ihan vaan tehdä sitä hommaa?!
Huomaan, että kirjoittaminen tökkii vielä aika pahasti. En ikään kuin pääse ihan kiinni ja ajatuksen päälle, mutta harjoitellaan vähän... On nimittäin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin ihan näin, vaikka päiväkirjaa joka päivä kirjoitankin. Kaipaan tätä, kuten olen jokaisessa postauksessa sanonutkin. Mutta kaipaan tätä! ♥
