Tämmöisiä otuksia ilmestyi viikonloppuna naapurin sänkipellolle. Huuto kuului kauas. Samaan syssyyn oli sitten tullut pari kurkea ja muutaman kanadanhanhi ja töyhtöhyypät eli minun lintubongauslistani pulskistui huomaamatta monella kappaleella!
Ihanaa!
Kevättä kohti ollaan vihdoin menossa.
Nyt kun yritys alkaa olla valmis ja ei tarvitse kuin käydä töissä, niin alkaa oma mielikin rauhoittua ja saamaan takaisin tasapainoisemman olon. Tänään kävin leikkuuttamassa keväthiukset, kun kaipasin vähän piristystä miun kuontaloon, ja sanoin kampaajalleni, että näytänpä väsyneeltä. Kampaamojen valot pitäisi olla vähän armeliaammat... Mutta sitähän minä todella olen ollut. Maaliskuu, yrityksen perustaminen tai pikemminkin yrityksen tilojen perustaminen vei voimat ja heti piti vaan lähteä tienaamaan, huilitaukoa ei siinä välissä ollut, joten nyt näkee kyllä naamasta, että väsy on.
Ja joo.
Onhan tämä tilannekin jo aika väsyttävä sisänsä.
Hieronta on hyvin vaikeaa etänä. Hieronta on myös vaikeaa, jos asiakkaat eivät uskalla tulla pöydälle. Mutta tätähän tämä on. Joku yrittäjä on vielä enemmän ahdingossa kuin minä, joten suljen suuni. Ei vain ole ihan maailman paras aika ryhtyä tämmöiseen...
Otin pääsiäisloman. Neljä päivää ulkoilu, ulkohommia ja ihan vaan oloa ja nautiskelua. Kaipaan nyt tähän väliin sitä, vaikka tällä välin ei kukaan minulle rahaa tienaakaan... Ei sitä sitten ainakaan tienaa, jos uuvutan itseni monen kuukauden sairaslomalle.
Näiden kahden kuvan välillä on neljä päivää. Aikamoisella vauhdilla se lumi sitten lähtee, kun se alkaa lähteä! Hurraa!
Pääsisin jo leikkaamaan marjapensaita, riipimään tippuneita koivunoksia pihamaalta, haravoimaan talven jälkiä nurmelta ja tepsuttelemaan kuivalla nurmella. Sitä kaikkea aion viikonloppuna tehdä!
Avantoni alkaa suurentua, yllättävän hitaasti, mutta varmasti. Kaipaan jo avovettä ja sitä, että pääsisi vetelemään jo muutamia vetoja. Nyt on monta kuukautta vaan upottanut itsensä sellaiseen "vesikuoppaan" että hyvä kun on mahtunut sinne dippaukseen. Uimisesta ei ole oikein voinut puhua.
Toivottavasti kohta pääsen sitten jäälauttojen keskelle uimaan niin kuin viime keväänä! Se oli kyllä mahtavaa! Vielä tuntuu järvenselkä olevan aika paksussa jäässä. Muutama oikein lämmin päivä ja muutama vesisade niin luulisi jäidenkin antavan periksi...
Suunnittelin tänään jo vähän kasvimaata ja miten teen asiat paremmin kuin viime vuonna. Ainakin kurkun maan katan maanpeitekankaalla, sillä se oli oikeastaan suuritöisin homma koko kasvimaassa viime kesänä. Kurkkumaan kitkentä. Nyt aion tehdä kaikki mahdollisimman helppohoitoiseksi, että jaksan oikeasti tehdä sadosta hyvän. Ei sato viime vuonnakaan huono ollut, mutta se jotenkin villiintyi... Nyt pidän enemmän ohjat omissa käsissä. (Tässä tulee muuten heti ajatteluvirhe, kun itse oikein kriittisesti tekstiään lukee: ei luontoa voi pitää hallinnassa. Luonto keksii keinot, kuten tohtori Malcolm sanoi Jurassic Parkissa. Ja niin se löytää keinonsa myös kasvimaalla. Sitä pystyy ainoastaan säännöstellä - jos sitäkään!)
Kirjoitin pitkästä aikaa kirja-arvostelun.
Voih, olen lukenut NIIN paljon hyviä kirjoja, joita en ole saanut tänne kirjoitetuksi, että pitänee ottaa ihan niskasta kiinni ja kirjoitella muutama helmi tännekin arvosteluun. Nyt tämmöisenä vuonna kun tilanne on ollut todella erikoinen ja haastava niin kirjat ovat kyllä pelastaneet minut! Ne ovat pitäneet seuraa ja lohduttaneet, tuoneet toivoa ja valaneet uskoa, pitäneet minut selväjärkisenä. Siksi en väsy ylistämään kirjojen vahvuutta ja voimaa - nimenomaan KIRJAN. Käsinkosketeltavan, kovien kansien välissä olevaa tarinaa.
Edellinen postaus oli kirja-arvostelu Charlie Mackesyn kirjasta "Poika, myyrä, kettu ja hevonen". Rakastettava kirja. Oikeasti ♥ En ymmärrä miten joku ihminen osaa pukea lauseiksi ja piirtää kuviksi kaiken mitä ihmissielussa myllertää. Siis kaiken. Joskus pelkässä kuvassa oli jo kaikki.
Ihana kirja ♥ Lämmin suositus, varsinkin tämmöisen vuoden jälkeen.
Tämä kevät on opettanut minulle yhden asian: unelmia tehdään todeksi. Jotenkin olen aina ajatellut unelmat jotenkin saavuttamattomina ajatuksina, jotka vain asustelevat jossain kohdin aivokennostoa ja jotka välillä harhailevat tietoisuuteen ihan vaan siitä ilosta, että muistuttavat olemassa olostaan.
Tänä keväänä tajusin, että joskus unelma voi muuttua ihan oikeaksi. Avaimeksi taskun pohjille ja seiniksi ja neliömetreiksi. Se voi olla tutkintotodistus kädessä ja tieto siitä, että on uskaltanut vaihtaa suuntaan. Enää unelmat eivät ole pelkkä ajatus vaan nyt unelmat ovat ajatuksia, joita voi muuttaa todeksi. Se oli aikamoinen oivallus minulta tänä keväänä.
Tässä kuvassa valmistuu toinen unelma. Osaksi minun, mutta suurimmaksi osaksi toisen. Miehenmurrikan kanssa ajateltiin, että ensi kesänä aiotaan lähteä etsimään autioita saaria ja kalaisia poukamia omalla soutuveneellä ♥ Ja tässä se valmistuu.
Korjausta, hiontaa, lasikuitua. Matkaa on, mutta niin kuin aina, matka on melkein yhtä hauskaa kuin itse päämäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti