Se päivä, joka tuntui niin kaukaiselta ja joka kuitenkin lopulta tuli ♥ Loma alkoi...

Ihmismieli on omituinen.
      Jos tämä minun lomani olisi jostain syystä tänään peruuntunut, olisin takuulla tullut kipeäksi. Olen odottanut näitä viittä päivää niin kovasti, että kroppa ja mieli antoivat periksi heti kun sain luvan höllätä. Kun pääsin kotiin töistä oli olo uupunut ja väsynyt ja kaikkensa antanut.
      Miksi ihminen ei huomaa loman tarvetta ennen kuin olo menee tähän pisteeseen?
      Miksi?
      Nyt se loma kuitenkin on tosiasia ja kaikki viisi päivää vielä edessä ♥ Koin tänään niin sanomatonta helpotusta, onnea ja iloa ja innostusta, että vaikka tulisi viisi päivää vanhoja kissoja taivaalta, niin nautin joka minuutista! ♥
      Tänään taivas heitti vettä ihan kiitettävästi kun kotiin pääsin. Iltasella kun saunasta tulin, kurkkasin sademittaria ja siinä kellui 25 milliä vettä... Ainakin kastuivat, kasvimaa ja kukkapenkit. Koko illan on taas tuullut siihen malliin, että toivottavasti puut pysyvät pystyssä niin ettei taas sähköt katkeile!

Hassua sekin, että vaikka olen odottanut meidän reissua todella kovasti, ajattelin tänään kun istuin saunassa, että minun tulee ikävä kotioloja ja saunaa ja iltatoimia omassa kodissa... Ihan kuin tässä oltaisiin sotaan lähdössä eikä lomalle!
       Kotihiiri on kotihiiri ♥
       Minun on niin hyvä olla kotona, että aina välillä unohdan, että ihan kiva se on välillä nähdä vähän muutakin maailmaa. Sitten saa olla taas 360 päivää kotisilla jos 5 päivää on jossain muualla.
      Olen sillälailla vähän hassu...
      Minulla meni tänään töiden ( ja siivouksen) jälkeen viisi tuntia lomahattujen teossa... Ei niistä nyt vieläkään ihan sellaiset tullut kuin olisin halunnut, mutta jo sinne päin ja siistimmät kuin ne edelliset koekappaleet. Yksinkertaiset tehdä, mutta omat jipponsa kuitenkin.. Toisen hatun kanssa olin jo selvästi vähän väsyksissä, kun tuli purettua useampaan otteeseen pari saumaa.
       Toivottavasti Miehenmurrikka kelpuuttaa hatut ♥

Iltasella kääriydyin peittoon ja rojahdin sohvalle katsomaan Hampstead-elokuvaa ♥ Ihana leffa, siis kertakaikkiaan osui kyllä niin minun sieluni pehmeään kohtaan, että pitkästä aikaa oli koko leffan ajan todella hyvä olo ♥
       Jopa niin hyvä, että kun Miehenmurrikka soitti iltapuhelun, heräsin soittoon.
       Olin nukahtanut kaikkine peittoineni sohvan kulmaan kuin pieni lapsi. Väsynyt ja uupunut lapsparka. Ulkona raivosi kesämyrsky, sisällä oli lämmintä, hiljaista ja hyvä olla. Mitä sitä ihminen väsyneenä muuta kaipaa uneensa?
        Tänään oli jotenkin erityisen hyvä olla kotona.
        Taitaa olla jotain reissuhaikeutta...
         No joka tapauksessa nämä sivut hiljenevät nyt vajaaksi viikoksi ja palaan kuva-maratoonin muodossa meidän loman jälkeen! Toivottavasti kelit suosivat ja kamera toimii ♥
        Lomalle lomps!

Aurinkoa, aikaa ja lämpöistä onnea ♥

Että silleen.
       +30 mittarissa ja täytyy sanoa, että se jo vähän tuntui työmaalla... Poltin vähän olkapäitä tänään ja niin kuin minä olen ihoani varjellut näillä helteillä! Nyt se lipsahdus sitten kävi ja iho muistaa sen aina. Harmittaa.
      Vaikka työmaalla ei tehty mitään kamalaa ponnistusta vaativaa puuhaa, niin silti oli ihan tarpeeksi rankkaa tämmöisen kuumuuden keskellä liikkua ylipäänsä yhtään mihinkään! Kotona oli ihanaa kun ruuan jälkeen nappasin lehden ja kömmin pihakeinuun.
       Tuulen humina, keinun katoksen lepatus ja lintujen laiska luritus tekivät kyllä sellaisen vaikutuksen, että rupesi nukuttamaan. Kellahdin keinuun ja uinahdin siihen viileän tuulen ja keinun katoksen suojaan. Keinu hiljaa keinahteli uneni tahtiin ♥ Ei huono tapa viettää työpäivän jälkeistä elämää ♥

Ostin tänään sitä kanankakkaa ja viskoin sitä niin kasvimaalle kuin kukkapenkkeihinkin jos se nyt huomenna sen sateen sitten tuo. On ainakin lannoitettu.
       Naapurin emäntä kyseli tänään, että tuleeko meille kasvimaasta mitään. Sanoin, että kyllä sieltä joka rivissä jotain näkyy. Hänelle ei kuulemma edes porkkanaa tule ja niiden kasvimaa on aina ollut puheissa sellainen, että sieltä jos mistä sitä satoa tulee!
        En sanonut, mutta ajattelin, että kasvimaan hoidossa sitkeä kastelu tuottaa kuivana aikana tulosta. Minäkin olen kastella loorannut vettä sinne melkein joka päivä, parhaimpina päivinä kahdesti! Ei se sato helpolla tule!

Hellekelistä huolimatta kävin juoksemassa tänään. Paikallisen Mount Everestin päällä kävin ja juoksentelin muuten sitten metsäpolkuja pitkin. Nyt pitää nauttia metsätaipaleista kun talvella sitten on vain nämä maantiet mahdollisia... Mukava oli juosta, vaikka kuumahan siinä(kin) hommassa tuli ♥
       Tänään alkoi myös pieni kesäloma juoksustakin.
        Olen kesälläkin pitänyt pienen tauon, viikon yleensä, juoksusta. Se tekee hyvää psyykkeelle kun pakotta jossain välissä pitämään "juoksuvapaata", mutta erityisesti se tekee hyvää fysiikalle. Lihakset saavat levätä kerrankin monta päivää ja kuormituksen vähetessä myös paikkailla itseään paremmin.
       Suosittelen.
       Into juoksemiseen pienen kesäloman jälkeen on kaksikertainen ♥

Se mitä en ymmärrä on järviveden lämpötila. Tänäänkin mittari roikkui +30 koko päivän ja vesi ei ollut lämmennyt edes pinnasta kun kävin uimassa! Eikö ne aio tänä kesänä lämmetä ollenkaan vai mikä nyt on?!
      Ainakin piristi hikistä kroppaa ja väsynyttä mieltä.
      Enää yksi työpäivä ja sitten alkaisi 5 päivän kesäloma! ♥
      Mitä luksusta!!


JUOKSUPÄIVÄ
483. juoksupäivä (176 vko)
- 2972.9 km
- 4.6 km metsäpolkuja + laskettelurinne (25 min)
- helteinen ja kuuma keli juosta, joten otin iisisti ja ihan vaan huvin vuoksi ilman suuria tavoitteita
- jalat jaksoivat yllättävän hyvin
- ryhti kesti ja askellus ja pito sekä keskeltä että lantiosta oli hyvä, juoksu oli ryhdikästä ja kevyttä.. tai ainakin niin kevyttä kun se vaan voi olla.
- hengitys kuivui kuumassa... tuli kurkku kuivaksi heti
- +30, kuuma, aurinkoinen ja seisova ilta
- ihan mahtava kesäkeli!!!
- ja ihan mahtava fiilis juosta, kun pääsi juuri sinne minne halusi kunhan vain juoksi!

Minihelteet: kasvimaalle kuuluu hyvää ♥

Tänään ahersin kasvimaan kuntoon töiden jälkeen.
       Paarmat pyörivät ja purivat kipeästi, mutta muuten sain kykkiä kasvimaan kuumuudessa suurin piirtein rauhassa. Ollaan kykitty nyt pari päivää töissäkin ja tänä iltana kun uitin jalkojani jääkylmässä järvivedessä niin päkiät ilmoittivat olemassa olostaan... Liikaa rasitusta yhdelle kohdalle jalkaa.
       Kasvimaalla viihdyin melkein kolme tuntia, vaikka ei siellä nyt niin kamalasti pitänyt sitä rikkaheinää olla. Kaikki vaan on aina suurempia projekteja kun ensin luulee...

Tänä vuonna olen ehtinyt panostamaan kasvimaahan sillä tavalla kuin olen joka vuosi halunnut. Nyt olen priorisoinut hommani oikein ja tehnyt töitä sen eteen, että pääsne myös kasvimaalle myllertämään.
         Tänäänkin nautin suunnattomasti siitä, että omin käsin sain niin siistiä ja kaunista aikaiseksi. Rivit näkyivät selvästi, harauksen jälkeen multa oli kuohkeaa ja jokaisessa rivissä näkyi joitakin alkuja.

Kurkut ovat kyllä olleet tämän vuoden murheenkryyni. Päinvastoin kuin viime vuonna, tuntuu että ne ovat kuoleman kielissä koko ajan jos en jatkuvasti pidä niitä silmällä... Kuivuushan se suurin syy tähän hätään on, mutta olen minä yrittänyt niitä kastella.
       Jos me tänä vuonna saadaan kurkkua säilöttyä, se on kyllä minun sinnikkyyteni ja periksiantamattoman luonteeni ansiota.
        Itseäni kehuen!

Herneissäkin näkyi uusinta kylvön jälkeen lisää alkuja. Kunhan nyt saisin sitä kanankakkaa vähän heitettyä, että olisi vahvistusta kasvuun.
      Kasvimaalle istutetut samettikukatkin ovat tukevoituneet todella komeiksi - tosin todella mataliksi taimiksi. Niillekin lannoite ei olisi mitenkään pahasta! Katsotaan nyt pitääkö ne pahikset loitolla minun punajuurista ja lantuista, vai eikö niistä ole sen enempää hyötyä kuin muistakaan kukista...

Äiti suhtautui vähän pessimistisesti tämän vuoden porkkanaan, mutta niin vain sieltäkin pönkää pieniä porkkanan taimia maasta! Sinnikkyys ja kasvimaa ovat lyömätön yhdistelmä - niin ja tietysti maan rakkaus!
       Eniten olen kuitenkin ylpeä minun parsa- ja kukkakaalin taimista, jotka ovat kasvaneet komeiksi. En vielä tiedä tuleeko niistä ihan valmiita parsakaaleja tai kukkakaaleja, mutta toivo elää edelleen. Luin nimittäin omasta avomaan kasvatus-kirjasta, että kyseiset tyypit ovat vaikeita kasvatettavia...

Kun sain homman valmiiksi olin NIIN ylpeä ja onnellinen siististä kasvimaasta.
      Vannotin äitiä ja isää, että kastelevat sitä minun lomani ajan, jos ei taivaasta tietysti tule vettä. En halua löytää työni tuloksia pitkin maata kuihtuneena ja korventuneina! Senkin luin, että kun tekee maatöitä vastustuskyky kasvaa.
        Tämän viikon kitkemisien ja perkaamisten puoleen minun ei pitäisi sairastua enää ikinä!
         ♥

Minihelteet: kukkapenkkien loisto ♥

Tämä on ihmeellinen talo.
       Ensin katosi minun evääksi tarkoittamani TUC-keksit parempiin suihin (isän suuhun) ja tänään kun olisin heittänyt vähän kanankakkaa kukille ja kasvimaalle, oli säästetty pussin pohja heitetty paremmille kukille (äidin istutuksiin)!
        Pitää ruveta laittamaan hälytyksiä pusseihin ja keksipaketteihin, näemmä.
        Sain tänään loput kukkapenkit peratuksi ja siistityksi, mutta meinasi loppua päivä kesken! Luojan lykky, en innostunut hulluudessani enää enempiä kukkapenkkejä tekemään, kunhan nyt saisi jonkun tolkun näihinkin!

Takapihan pyöreä penkki on kuivasta kesästä huolimatta yllättävänkin vihreänä kestänyt! Keisarinkruunut ovat tänä vuonna jotenkin erityisen upeat ♥ Ja syysleimut ovat heränneet kasvamaan. Monta vuotta ne vain kököttivät ja nököttivät pieninä, mutta tänä vuonna nekin ovat kasvaneet ihan kunnollisen kokoisiksi!
        Tarha-alpi onkin sitten se luottokukkija - vuodesta toiseen.

Etupihan puolipyöreä penkki kukoistaa liljojen osala vielä komeammin. Eikä nuo äidin itse kasvattama palavarakkaus tupsu ole sekään hullumpi. Tästä ihanuudesta puuttuu vielä ritarinkannus, joka ei vielä kuki.
     Elämänlankaa leikkasin pois isän uudesta ja puhtaan valkeasta ajosillan kaiteesta. Sinne ne eivät kiipeä, vaikka pitäisi vahtia saksien kanssa yötä päivää! Omituisen sitkeä köynnös. Haluaako joku palasen...
     Sen kasvin kanssa sanonta: vain pala riittää, on pelottavan totta...

Paraatipenkki alkaa käyttäytyä nyt niin kuin perennapenkin kuuluu käyttäytyä: täyttää alansa. Tänään kun kitkin, huomasin, että perennat itse täyttävät suurimman osan kasvutilasta ja tukkii rikkaheinien kasvun. Jee! Juuri näin!
         Nämä pensasmaisesti kasvavat perennat ovatkin ihastuneet tähän uuteen penkkiin ihan oikeasti, sillä näin komeita ja tuuheita pensaita ei muihin paikkoihin ole näin nopeasti kasvanut!

Saunan kivikko

Saunan kivikkoon äiti tyrkkäsi omat ryhmäsamettikukkansa, mutta aika pieniä ne vielä ovat ahkerasta kastelusta huolimatta... Toivottavasti vahvistuvat, sillä ne ovat olleet muina vuosina ihan tolkuttoman komeita! Saunan vieressä multakin on niin vahvaa ja mustaa, että senkin puoleen luulisi viihtyvän.
       Mikä siinä on, että rikkaruohot löytävät jokaisen vapaan kiven raon, mistä työntyä ihmisten ilmoille. Sain nyhtää horsmaa ja heiniä ja vuohenputkia ihan olan takaa kivien välistä!

***

       Kukkapenkeissä on aikamoinen hoitaminen ja työ, mutta tänä aamuna huomasin, miten ihanaa on kävellä sitten siistittyjen kukkapenkkien ohi. Ne ovat ryhdikkäitä, kauniita ja jotenkin seesteisen rauhallisia ♥ Kaiken sen työn arvoista.
       Eilen en kehdannut eilen tulla postaamaan ede mitään, sen verran huono päivä oli - kaikin puolin. Tämä päivä puolestaan oli jo mukavampi ja pitkästä aikaan, moneen moneen vuoteen, nautin kokonaisvaltaisesti työstä jota teen ♥ Näissä uusissa ympyröissä on vähän aikaa kestänyt, että on päässyt ns. sisään sekä töihin että työporukkaan, mutta nyt kun kummatkin pomot ovat poissa niin meillä Hennan kanssa menee hommat niin hyvin yksiin, että on ihan mukavaa! Ja nyt kun justiinsa ruvetaan saamaan tutustumisastetta poikiinkin paremmaksi niin ne lopettavat tämän viikon jälkeen. Typerän mittaisia nuo kesätyöpestit. Sitten pitää heinakuussa aloitta perehdyttäminen ihan alusta... Älytöntä!
       Sain tänään kesän ensimmäiset mansikatkin suuhuni, kun Aki käytti sisartaan hautoja kastelemassa. Kasasi kämmenelle ison kasan ISOJA mansikoita ja olisi se lastannut enemmänkin, mutta sanoin, että äkkiseltään tulee vielä maha kipeäksi, kun kesän ensimmäisiä marjoja syön. Sen verran mukava olin, että jaoin kuormastani myös muille työkavereille enkä syönyt kaikkia itse.
         Akille sanoin, että jos tämmöisten tuomisten kanssa tulet, niin tule joka päivä!
         Iltasella meni pihatöiden kanssa myöhään, mutta olin päättänyt että juhlistan näitä minihellepäiviä uimareissulla ja sen myös tein! Vesi ei lämpene sitten millään! Nytkin oli niin kylmää, että ajattelin oikeasti, että tältäkö hypotermiaan kuoleminen tuntuu?! Ja kuitenkin... Niin ihanaa se on, kun pääsee sitten siitä alkuvaikeudesta. Koko kroppa lämpiää ja - hullua kyllä - rentoutuu. Varsinkin kun pääsi seuraavaksi saunaan ♥
          Paras palkinto ulkotyöläiselle ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 26.6.2018
482. juoksupäivä (176 vko)
- 2968,3 km
- 5km pihalenkki 10 x 500m (27 min)
- päätin kiertää tätä meidän pihalenkkiä, kun olo oli sellainen, etten uskaltanut lähteä muille maille vierahille: päätä särki eikä jaloissakaan mitenkään voimakas olo ollut, tämän lenkin voi keskeyttää milloin vain ja on kotinurkilla heti
- jalat väsyneet ja voimattomat, vaikka vitosen jaksoin kuitenkin juosta
- väsytti ja päätä särki koko päivän. Ajattelin, että lenkki vähän laittaisi verta kiertämään, mutta en tiedä auttoiko
- askel ja ryhti olivat kuitenkin hyviä, väsymyksestä huolimatta!
- +20, aurinkoinen, melkein kuuma ilta, kiva juosta vähissä vaatteissa kun koko talven on pitänyt änkeä päälle kuin inuiitti! ♥

Puh-huijaa!

Kun paapertaa kaikki juhannuspyhät töissä, saa palkaksi yhden maanantain vapaaksi.
        Tänään ollaan siis oltu vapaalla, joka minulla tarkoittaa pihatöitä omalla ihanalla tontilla ♥ Miehenmurrikka lähti omien sanojensa mukaan siivoamaan ja tekemään ruokaa ennen kuin Juniori-rapajalka saapuu jälleen isä-viikkoa viettämään. Minä nappasin trimmerin kainaloon ja lähdin kulkemaan pitkin tontin reunamia ja kukkapenkkejä.
         Paraatipenkin tausta, horsmapensaikko, ärsytti minua koko juhannuksen joten tänään se sai huutia ja koko penkki pomppasi maisemasta jälleen ihan eri tavalla. Kuljeskelin muutenkin tonttia aika tarkkaan läpi, sillä on taas luvattu hyvää viikkoa joten voi olla ettei nurmikko ihan kamalasti kasvaisi ennen meidän lomaa (sisällä kupliva riemu kiljahtelee!!)...

Paraatipenkki melkein arvoisessaan loisteessa... pientä kitkemistä vielä tällä viikolla.

Trimmauksen jälkeen hyppäsin leikkurin selkään ja vetäsin nurmenkin lyhyeksi.
         Tänään oli kylmä ja vähän semmoinen sateen-oloinen sää, joten päivä sopi senkin puoleen hyvin nurmen ajoon. Saan sitten loppuviikon tehdä kukkapenkeille ja kasvimaalle perkausta. Kasvimaalle himottaa jo mennäkin, kun siellä näkyy jopa jotain taimiakin jo!
        Taidan huomenna putsata sen niin sitten on näiden kukkapenkkien vuoro.
         Tämä on juuri sitä älyttömyyttä, mistä olen monesti puhunut: teen oman pihan tip-top kuntoon ja lähden lomalle toiselle puolelle Suomea! Siis en ole itse nauttimassa kauniista pihasta vaan sama sirkus alkaa sitten alusta, kun tulen takaisin! Nerokasta!

 Tämä oli ensimmäinen juhannus, jonka vietän töissä. En tykännyt yhtään.
         Rakastan joulua ja rakastan juhannusta, joten ne ovat minulle pyhiä juhlia. Nyt juhannus ei tuntunut juhannukselta yhtään ja työkeikat pilasivat sitten sen lopunkin vähän. Tosin, toisin kuin olin ajatellut työkeikat menivät ihan hyvin ja sunnuntain messusta sain jopa kehuja papilta eli ihan toivoton tapaus en taida olla.
           Huomasin senkin, että kun sanoo rehdisti, että tuntee olonsa vähän epävarmaksi eikä ole ihan selvillä vesillä siitä, missä sitä kuuluisi olla, niin tuli olo paremmaksi kun toiset olivat tietoisia tästä epävarmuuden olosta. Kannatan ääneen sanomista! Kokeile, se auttaa!
           Ja kai sitä tekemällä oppii tämänkin...

Äiti ja isä innostuivat putsaamaan meidän aittoja vanhoista vaatekasseista ja kaikenmoisesta sinne pakatusta kamasta. Ne tyhjensivät aittoja iltasella ja käskivät sitten tulla katsomaan ennen kuin vievät roskiin, jos jotain olisi mitä haluaisin säästää.
        Löysin heti muutaman paidan, toppaliivin, ruutupaidan, pelipaidan (!!) ja shortsit...
        Iskä sanoi pilke silmäkulmassa, että "oli se onni, kun et ollut mukana aikaisemmin"
        Ei olisi kai ollut pusseja, mitä viedä roskiin...
       Hyvin mahdollista. Olen hamsterin sukua ja juurta ♥
        Eipä sillä, miksi heittää jotain semmoista pois, joka kelpaa ja on hyvää. En minäkään mitään hiirien syömää takkia päälleni laita, mutta jos se on hyväkuntoinen ja muutoin kunnossa, niin miksi en hyödyntäisi vanhaa. Säästö on miljoonan alku! Vai miten se meni...
         Nyt minulla on pesua odottamassa aitasta löydettyjä/pelastettuja nuttuja ja ostoslista syksyksi pieneni muutamalla vaatekappaleella. Hamstraaminen kannattaa, kunhan ei mene sairauden puolelle..

P.S. Onko kenelläkään antaa ihan todellisia helmiä Turun reissulle? Kohteita, jotka on pakko nähdä?

Hyvää Juhannusta!

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JUHANNUSTA ♥

Juhannusviikkoa sateineen ja siivouksineen

Juhannusviikko meni kyllä niin ripeästi ohi, että ajatuksissa olleet postaukset jäivät ajatuksiksi. Olen ollut töitä täynnä ja ajatukset karkaavat jo viikon päässä odottavaan lomaan.
       Helteiden jälkeen saatiin kuitenkin alkuviikosta vesisadetta. Vesisaavit räystäiden alla täyttyivät ja kasvimaa ja kukkapenkit saivat kosteutta muutenkin kuin kantamalla. Ja nurmi toipui heti ja vihertää nyt ihan toisella tavalla kuin viikko sitten! Kunpa kaikki asiat olisivat yhtä nopeasti toipuvia..

Keskiviikkona oli sen verran aurinkoista ja poutaista, että heitettiin Miehenmurrikan kanssa ulkosaunan kamppeet ulos ja siivottiin sauna juhannuskuntoon. Tein tänä vuonna listan siitä, mikä minulle tekee Juhannuksen ja tein vain ne valmistelut, jotka OIKEASTI tekevät minulle juhannusmielen ja unohdan muut tuonnemmaksi. Muina vuosina olen väsyksiin asti uurastanut kukkapenkkien kitkemisten ja muiden "turhien" töiden kanssa. Ehtii niihin sitten paneutua Juhannuksen jälkeenkin.
       Yksi niistä asioista, jotka tekevät minulle Juhannuksen oli puhdas ja tuoksuva sauna. Miehenmurrikka auttoi siivoamisessa ja pesi ikkunat niin puhtaiksi, etten ole ikinä itse niin puhtaiksi niitä saanut! ♥ Minä kuurasin saunan ja pukuhuoneen tuoksuviksi. Tosin ulkosauna on ulkosauna ja aina sinne jotain sotkua jää, kun ei rakenteet ole enää niin uutukaisen uudessa kunnossa, mutta tunnelmaahan ne luovat ♥

Eikä ole pitkiin aikoihin tuntunut saunominen yhtä mukavalta kuin saunan pesun jälkeen, kun iltasella istuttiin löylyssä ja sauna tuoksui kesältä ja koivulta ♥
       Pienistä asioista ihminen oikeasti tulee onnelliseksi. Se ei ole auto, uusi talo tai edes se jokaisen suomalaisen unelmoima lottovoitto - hyvin pienet asiat meidät saa onnelliseksi, kunhan vain malttaisimme tuntea onnea rauhassa!
         Minulle se tällä viikolla on ollut sauna, rauhalliset hetket yhdessä ja pysähtymiset ihan vain niihin hetkiin, jotka ovat tässä näin, ihan lähellä ja liki ♥

Juhannusaatto oli tuulinen ja kylmä ja sateinen.
       Eli aika tyypillinen sää Suomen Juhannukseksi...
        Istuttiin ensimmäistä kertaa grillillä vanhempieni ja Miehenmurrikan kanssa ja katsottiin kuinka taivas heitti välillä vettä vaakatasossa, tuuli taivutti puita kaksinkerroin ja puhurit riipivät oksia ja muodostivat rantaan suuria aaltoja. Rannassa piti käydä sen verran, että ihasteltiin järven voimaa aallokoissa!

Kun saatiin lippu salkoon, menivät meiltä sähköt. Aattoillasta tuli vähän erilainen ilman sähköaparaatteja, mutta onneksi ulkosaunassa pystyi peseytymään ilman sähköjäkin ja kirjaa lukemaan otsalampun valossa ♥ Ehkei sitä tv:tä aina tarvitsisi päällä ollakaan...

Rannassa käytiin vielä iltasella satamalaiturin aaltoja katsomassa, mutta ne rannat eivät tienneet myrskystä mitään. Tuuli väärästä suunnasta. Kierrettiin sitten kylän kautta ja siellä oli sähkötolppa melkein maata viistäen kaatunut tuulen uhrina. Liekö sähkökatkos sen syytä vai jonkin muun isomman linjavaurion syytä...

Sähköt räpsähtivät päälle kymmenen maissa illalla ja uskallettiin sitten jo vähän jääkaappeja avata, että saatiin vähän iltapalaa otetuksi. Ajattelin, että kyllä tässä talossa lämpöä saisi aikaiseksi ja ruokaakin tehdyksi, kun on puuliesi ja puilla lämpiävä uuni, mutta ruuan säilyminen olisi ongelma, sillä jääkaapit ja pakkaset eivät näin kesällä oikein kestä montaa tuntia lämpenemättä sähkökatkoja.
         Että kiitollisin mielin ajattelin niitä päivystäviä sähkömiehiä, jotka meidänkin taloon sähköt saivat iltakymmenen maissa ♥ Kiitos.

 Tänään, Juhannuspäivänä, ja huomenna sunnuntaina minulla on työkeikat kirkossa.
       Jännitti vähän aamulla, sillä olin ensimmäistä kertaa ihan omineni hoitamassa tilaisuuden suntio-osuuden... Minua henkilökohtaisesti inhottaa tehdä työtä niin, etten oikein ole varma siitä mitä teen... Tänään oli juuri semmoinen päivä ja huomenna ei varmasti olo ole sen parempi. Onneksi tänään kirkossa oli myös kesäteologi harjoittelemassa, joten aivan yksin en tarvinnut "neitsytmatkallani" olla. Kahdestaan on aina kivempi jännittää kuin yksin!
        Nyt kuitenkin aion ottaa rennosti nämä vapaat hetket joita minun juhannuksestani on jäljellä ja nauttia tuosta tuulisen aurinkoisesta kelistä Miehenmurrikan kanssa.
        Kuten sanottua.
        Ne pienet hetket ovat joskus ne kaikista parhaimmat ja tärkeimmät ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 19.6.2018
479. juoksupäivä (175 vko)
- 2948.6 km
- 6.4 km kylälenkki oikopolulla (32 min)
- vauhti ihan kohtuullinen suhteellisen hyvillä jaloilla
- hengitys kulki paremmin kuin pääsin juoksemaan suoraan vesisateen jälkeen ♥
- askellus toimii nykyään todella hyvin
- pakarat löytyivät
- ja ryhti kesti niin keskivartalossa kuin lantiollakin
- ihana keli juosta sateen jälkeen, +13, kostea ja märkä luonto kasteli kengät ja vaatteet!

torstai 21.6.2018
480. juoksupäivä (175 vko)
- 2955.6 km
- 7km metsätie (38min)
- ihan ok jalat, ehkä vähän uuvahtivat, kun eivät olleet mitenkään kamalan kevyet
- hengitys puuskutusta
- ryhti ja keskivartalo kohtuullisesti kesti kohidillaan, piti ehkä vähän itseään muistutella
- askellus hyvää
- +13, vähän kolea keli, sateen tihkuinen ja tuulinen 

lauantai 23.6.2018
481. juoksupäivä (175 vko)
- 2963.3 km
- 7.7 km toisen kylän risteykseen (41 min)
- alkuun tuntui ettei jaksaisi mitään ja jalat painoivat tonnin, mutta homma helpottui vähän kun antoi ajan ja matkan kulua
- hengitys ihan kohtuullista, tasaista
- askellus raskasta, mutta kulkihan tuo ainakin kun aikaa katsoo, ei mennyt ihan puuduksiin
- ryhti kesti, vaikka koko ajan piti vähän tarkkailla
- +16, aurinkoinen, mukava juoksu keli ei liian kylmä eikä kuuma
- kiva juoksu joka puhdisti päätä!

3 päivää lupa olla vaan: toimeton sunnuntai ♥

Huomaa kyllä, että niin keho kuin mielikin on saanut olla ihan vapaalla.
      Uni on ollut hyvää, mieli on ollut rento eikä kropassakaan kummempia oireita (koputtaa puuta..). Söin aamupalan rauhassa aamun lehden ja puolikkaan Maalaiskomedian parissa ennen kuin raahasin keinuun vähän pehmusteita, nappasin lehden ja kirjan mukaan ja menin viettämään sunnuntaita.
       En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka piiloilevat sisällä sen takia, että miettivät mitä työtätekevät naapurit ajattelevat jos itse istuisi pihamaalla tekemättä mitään! Ei elämää voi elää niin. Jos joku tekee töitä sunnuntaisin, hän tuskin odottaa että kaikkien muidenkin pitää töitä tehdä. Ja vaikka ajattelisikin niin en minä ainakaan elä sen mukaan miten minun kuuluisi elää. Minä elän niin kuin hyvältä tuntuu. Ja tämän viikonlopun olin pyhittänyt täydelliselle laiskottelulle, syyt ovat omiani ja niin myös laiskotteluni! Työt jäivät tekemättä, mutta itsehän minä ne joudun kuitenkin tekemään, että ei minun laiskotteluni ainakaan kenenkään työmäärää lisännyt.
      Ihmisten pitäisi laiskotella enemmän ja miettiä vähemmän, mitä muut siitä ajattelevat!

Olen nyt kolme päivää kävellyt pihamaalla melkein puhtaasti paljasjaloin. Ruohikko on jo aika rapeaa joistakin kohtaa, että melkein on pistellyt jalan alla, mutta on ollut kyllä todella "alkukantaista" antaa jaloille vähän tuntumaa maasta ja nurmesta kaikenmoisten kenkien jälkeen. Jalatkin ovat tuntuneet paljon paremmilta, luonnollisessa tilassaan ♥
      Suuri suositus paljasjaloin kävelylle!
      Haettiin tänään taas tonnin kuutiot vettä täyteen. Parissa viikossa upotin kasvimaahan pari tuhatta litraa vettä. Toivottavasti tulisi vähän vettä kukkien kastelusaaveihinkin, sillä kukkapenkit alkavat olla rutikuivia... Jos se tuleva sade tulee ukkoskuuron kanssa niin voi olla, että se on myös kukkapenkkien menoa! Harmittaisi...

Kävin tänään helteisellä juoksulenkillä ja juoksin muka varjoisalla metsätiellä peltojen reunassa. Koko ajan aurinko porotti pään päältä eikä varjoa ollut kuin vähän loppumetreillä. Tuttu kylän mies kurvasi pyörällä kohdalleni loppupuolella lenkkiä ja sanoi, että ajatteli mennä rehvakkaasti ohi, muttei meinannut päästä! Täyttä puppuahan se oli, mutta hymyilytti toisen kannustus. Ei minun vauhtini näissä helteissä ja sunnuntaina ihan niin kova ollut...
         Kiva kuitenkin kun kiritti.
         Uimassa kävin vasta iltasella, kun lenkin jälkeen kävin iltapäiväsaunassa (kokemus sinänsä sekin ♥). Ei meidän vedet ainakaan mitään +20 ole, niin kuin uutisissa väitettiin! Sopivan viileitä kuitenkin siihen, että virkistää, mutta himppasen voisi olla lämpöisempää niin olisi kiva lillua vähän kauemmin.

Yhteenvetona täytyy sanoa näistä minun kolmesta laiskuuden päivästä, että nämä tämmöiset päivät tekevät kyllä hyvää. Toki sitä näidenkin päivien aikana katsoi pihamaan tekemätöntä työtä, mutta toisaalta kun tunnustelen nyt omaa itseäni sielua myöten, olen iloisempi ja onnellisempi toimettomuudestani kuin mitä olisin siisteistä kukkapenkeistä ja väsyksiin revitystä kropasta. Toimettomuus ja palauttelu ja se, että pystyin oikeasti jättämään kukkapenkit raivaamatta kolmen päivän ajan, oli jo minulle aikamoinen saavutus!
       Ehkä alan oppia jotain uutta ♥

Kastelin illalla vielä kasvimaan. Äiti on niin pessimistinen, että kun se tuli auttamaan, ajattelin, että taimet kuolevat jo pelkästään siihen synkistelyyn. Jos ei usko, että sieltä mitään tulee, ei tarvitsisi tulla myöskään auttamaan. Iltarutiini meni ihan pilalle ja fiilistely ja kesäillasta nauttiminen myös...
         Kasvimaa on minun projektini ja aion saada sieltä syksyllä jotain.
         Jos ei muuta niin hyvän mielen ♥

 
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
478. juoksupäivä (174 vkoa takana)
- 2942.2 km
- 5km suopohjien tie (27 min)
- jalat jaksoivat suhteellisen hyvin, vaikka välillä pitikin hengähtää kävellen
- hengitys ei oikein kulkenut kuivan ilman takia, oli kyllä vähän kuumakin
- askellus toimi hyvin, turhan pehmeä alusta vain
- ryhti kesti kohtuullisesti, huomaan vielä keskivartalossa pientä parantamisen varaa, kuten myös lantion kanssa
- hyvältä muuten tuntui
- +27, kuuma keli, aurinkoinen, onneksi välillä tuuli vähän