Juhannusviikkoa sateineen ja siivouksineen

Juhannusviikko meni kyllä niin ripeästi ohi, että ajatuksissa olleet postaukset jäivät ajatuksiksi. Olen ollut töitä täynnä ja ajatukset karkaavat jo viikon päässä odottavaan lomaan.
       Helteiden jälkeen saatiin kuitenkin alkuviikosta vesisadetta. Vesisaavit räystäiden alla täyttyivät ja kasvimaa ja kukkapenkit saivat kosteutta muutenkin kuin kantamalla. Ja nurmi toipui heti ja vihertää nyt ihan toisella tavalla kuin viikko sitten! Kunpa kaikki asiat olisivat yhtä nopeasti toipuvia..

Keskiviikkona oli sen verran aurinkoista ja poutaista, että heitettiin Miehenmurrikan kanssa ulkosaunan kamppeet ulos ja siivottiin sauna juhannuskuntoon. Tein tänä vuonna listan siitä, mikä minulle tekee Juhannuksen ja tein vain ne valmistelut, jotka OIKEASTI tekevät minulle juhannusmielen ja unohdan muut tuonnemmaksi. Muina vuosina olen väsyksiin asti uurastanut kukkapenkkien kitkemisten ja muiden "turhien" töiden kanssa. Ehtii niihin sitten paneutua Juhannuksen jälkeenkin.
       Yksi niistä asioista, jotka tekevät minulle Juhannuksen oli puhdas ja tuoksuva sauna. Miehenmurrikka auttoi siivoamisessa ja pesi ikkunat niin puhtaiksi, etten ole ikinä itse niin puhtaiksi niitä saanut! ♥ Minä kuurasin saunan ja pukuhuoneen tuoksuviksi. Tosin ulkosauna on ulkosauna ja aina sinne jotain sotkua jää, kun ei rakenteet ole enää niin uutukaisen uudessa kunnossa, mutta tunnelmaahan ne luovat ♥

Eikä ole pitkiin aikoihin tuntunut saunominen yhtä mukavalta kuin saunan pesun jälkeen, kun iltasella istuttiin löylyssä ja sauna tuoksui kesältä ja koivulta ♥
       Pienistä asioista ihminen oikeasti tulee onnelliseksi. Se ei ole auto, uusi talo tai edes se jokaisen suomalaisen unelmoima lottovoitto - hyvin pienet asiat meidät saa onnelliseksi, kunhan vain malttaisimme tuntea onnea rauhassa!
         Minulle se tällä viikolla on ollut sauna, rauhalliset hetket yhdessä ja pysähtymiset ihan vain niihin hetkiin, jotka ovat tässä näin, ihan lähellä ja liki ♥

Juhannusaatto oli tuulinen ja kylmä ja sateinen.
       Eli aika tyypillinen sää Suomen Juhannukseksi...
        Istuttiin ensimmäistä kertaa grillillä vanhempieni ja Miehenmurrikan kanssa ja katsottiin kuinka taivas heitti välillä vettä vaakatasossa, tuuli taivutti puita kaksinkerroin ja puhurit riipivät oksia ja muodostivat rantaan suuria aaltoja. Rannassa piti käydä sen verran, että ihasteltiin järven voimaa aallokoissa!

Kun saatiin lippu salkoon, menivät meiltä sähköt. Aattoillasta tuli vähän erilainen ilman sähköaparaatteja, mutta onneksi ulkosaunassa pystyi peseytymään ilman sähköjäkin ja kirjaa lukemaan otsalampun valossa ♥ Ehkei sitä tv:tä aina tarvitsisi päällä ollakaan...

Rannassa käytiin vielä iltasella satamalaiturin aaltoja katsomassa, mutta ne rannat eivät tienneet myrskystä mitään. Tuuli väärästä suunnasta. Kierrettiin sitten kylän kautta ja siellä oli sähkötolppa melkein maata viistäen kaatunut tuulen uhrina. Liekö sähkökatkos sen syytä vai jonkin muun isomman linjavaurion syytä...

Sähköt räpsähtivät päälle kymmenen maissa illalla ja uskallettiin sitten jo vähän jääkaappeja avata, että saatiin vähän iltapalaa otetuksi. Ajattelin, että kyllä tässä talossa lämpöä saisi aikaiseksi ja ruokaakin tehdyksi, kun on puuliesi ja puilla lämpiävä uuni, mutta ruuan säilyminen olisi ongelma, sillä jääkaapit ja pakkaset eivät näin kesällä oikein kestä montaa tuntia lämpenemättä sähkökatkoja.
         Että kiitollisin mielin ajattelin niitä päivystäviä sähkömiehiä, jotka meidänkin taloon sähköt saivat iltakymmenen maissa ♥ Kiitos.

 Tänään, Juhannuspäivänä, ja huomenna sunnuntaina minulla on työkeikat kirkossa.
       Jännitti vähän aamulla, sillä olin ensimmäistä kertaa ihan omineni hoitamassa tilaisuuden suntio-osuuden... Minua henkilökohtaisesti inhottaa tehdä työtä niin, etten oikein ole varma siitä mitä teen... Tänään oli juuri semmoinen päivä ja huomenna ei varmasti olo ole sen parempi. Onneksi tänään kirkossa oli myös kesäteologi harjoittelemassa, joten aivan yksin en tarvinnut "neitsytmatkallani" olla. Kahdestaan on aina kivempi jännittää kuin yksin!
        Nyt kuitenkin aion ottaa rennosti nämä vapaat hetket joita minun juhannuksestani on jäljellä ja nauttia tuosta tuulisen aurinkoisesta kelistä Miehenmurrikan kanssa.
        Kuten sanottua.
        Ne pienet hetket ovat joskus ne kaikista parhaimmat ja tärkeimmät ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 19.6.2018
479. juoksupäivä (175 vko)
- 2948.6 km
- 6.4 km kylälenkki oikopolulla (32 min)
- vauhti ihan kohtuullinen suhteellisen hyvillä jaloilla
- hengitys kulki paremmin kuin pääsin juoksemaan suoraan vesisateen jälkeen ♥
- askellus toimii nykyään todella hyvin
- pakarat löytyivät
- ja ryhti kesti niin keskivartalossa kuin lantiollakin
- ihana keli juosta sateen jälkeen, +13, kostea ja märkä luonto kasteli kengät ja vaatteet!

torstai 21.6.2018
480. juoksupäivä (175 vko)
- 2955.6 km
- 7km metsätie (38min)
- ihan ok jalat, ehkä vähän uuvahtivat, kun eivät olleet mitenkään kamalan kevyet
- hengitys puuskutusta
- ryhti ja keskivartalo kohtuullisesti kesti kohidillaan, piti ehkä vähän itseään muistutella
- askellus hyvää
- +13, vähän kolea keli, sateen tihkuinen ja tuulinen 

lauantai 23.6.2018
481. juoksupäivä (175 vko)
- 2963.3 km
- 7.7 km toisen kylän risteykseen (41 min)
- alkuun tuntui ettei jaksaisi mitään ja jalat painoivat tonnin, mutta homma helpottui vähän kun antoi ajan ja matkan kulua
- hengitys ihan kohtuullista, tasaista
- askellus raskasta, mutta kulkihan tuo ainakin kun aikaa katsoo, ei mennyt ihan puuduksiin
- ryhti kesti, vaikka koko ajan piti vähän tarkkailla
- +16, aurinkoinen, mukava juoksu keli ei liian kylmä eikä kuuma
- kiva juoksu joka puhdisti päätä!