Se päivä, joka tuntui niin kaukaiselta ja joka kuitenkin lopulta tuli ♥ Loma alkoi...

Ihmismieli on omituinen.
      Jos tämä minun lomani olisi jostain syystä tänään peruuntunut, olisin takuulla tullut kipeäksi. Olen odottanut näitä viittä päivää niin kovasti, että kroppa ja mieli antoivat periksi heti kun sain luvan höllätä. Kun pääsin kotiin töistä oli olo uupunut ja väsynyt ja kaikkensa antanut.
      Miksi ihminen ei huomaa loman tarvetta ennen kuin olo menee tähän pisteeseen?
      Miksi?
      Nyt se loma kuitenkin on tosiasia ja kaikki viisi päivää vielä edessä ♥ Koin tänään niin sanomatonta helpotusta, onnea ja iloa ja innostusta, että vaikka tulisi viisi päivää vanhoja kissoja taivaalta, niin nautin joka minuutista! ♥
      Tänään taivas heitti vettä ihan kiitettävästi kun kotiin pääsin. Iltasella kun saunasta tulin, kurkkasin sademittaria ja siinä kellui 25 milliä vettä... Ainakin kastuivat, kasvimaa ja kukkapenkit. Koko illan on taas tuullut siihen malliin, että toivottavasti puut pysyvät pystyssä niin ettei taas sähköt katkeile!

Hassua sekin, että vaikka olen odottanut meidän reissua todella kovasti, ajattelin tänään kun istuin saunassa, että minun tulee ikävä kotioloja ja saunaa ja iltatoimia omassa kodissa... Ihan kuin tässä oltaisiin sotaan lähdössä eikä lomalle!
       Kotihiiri on kotihiiri ♥
       Minun on niin hyvä olla kotona, että aina välillä unohdan, että ihan kiva se on välillä nähdä vähän muutakin maailmaa. Sitten saa olla taas 360 päivää kotisilla jos 5 päivää on jossain muualla.
      Olen sillälailla vähän hassu...
      Minulla meni tänään töiden ( ja siivouksen) jälkeen viisi tuntia lomahattujen teossa... Ei niistä nyt vieläkään ihan sellaiset tullut kuin olisin halunnut, mutta jo sinne päin ja siistimmät kuin ne edelliset koekappaleet. Yksinkertaiset tehdä, mutta omat jipponsa kuitenkin.. Toisen hatun kanssa olin jo selvästi vähän väsyksissä, kun tuli purettua useampaan otteeseen pari saumaa.
       Toivottavasti Miehenmurrikka kelpuuttaa hatut ♥

Iltasella kääriydyin peittoon ja rojahdin sohvalle katsomaan Hampstead-elokuvaa ♥ Ihana leffa, siis kertakaikkiaan osui kyllä niin minun sieluni pehmeään kohtaan, että pitkästä aikaa oli koko leffan ajan todella hyvä olo ♥
       Jopa niin hyvä, että kun Miehenmurrikka soitti iltapuhelun, heräsin soittoon.
       Olin nukahtanut kaikkine peittoineni sohvan kulmaan kuin pieni lapsi. Väsynyt ja uupunut lapsparka. Ulkona raivosi kesämyrsky, sisällä oli lämmintä, hiljaista ja hyvä olla. Mitä sitä ihminen väsyneenä muuta kaipaa uneensa?
        Tänään oli jotenkin erityisen hyvä olla kotona.
        Taitaa olla jotain reissuhaikeutta...
         No joka tapauksessa nämä sivut hiljenevät nyt vajaaksi viikoksi ja palaan kuva-maratoonin muodossa meidän loman jälkeen! Toivottavasti kelit suosivat ja kamera toimii ♥
        Lomalle lomps!