Paluu alkukantaisten asioiden äärelle

Yöllä oli satanut pieni kerros nahkeaa lunta jäätikön päälle ja heti näytti piha taas enemmän tammikuulta ♥ iloinen emäntä nousi sängystä ja aloitti päivän hyvällä aamupalalla ja Jurassic Parkin loppuhuipennuksella, joka oli jäänyt katsomatta eilisillalta. Olen klassikkojen ystävä ja Jurassic Park on yksi niistä leffoista, joka ei vanhene katsomiskerroilla yhtään - eikä muuten edelleenkään häpeä erikoistehosteiden puoleen nykyleffoille. Pikemminkin näyttää paremmalta kuin nykyleffojen tehosteet!
       Kävin aamuisella kävelyllä ja tarkastin samalla vähän tienpintaa iltapäivän juoksua ajatellen ja hyvin kesti kenkä lumisella tiellä. Lumi oli muuttunut vähän karkeaksikin vielä niin entistä parempi pito oli kengän pohjaan.
        Naapurin nuoreen isäntään törmäsin poistulo matkalla ja mieltä lämmittää edelleen se, miten kyseinen nuori mies minuun suhtautuu, vaikka hiekkalaatikkoleikeistä ja kiinteästä yhdessäolosta on aikaa pian 20v. Semmoinenhan se on, kuin oma poika ♥ Hänen tyttöystävänsä ei vain ymmärrä meidän välistä pitkää historiaa ja tuntuu, että vähän vahtii minua aina silloin kun satutaan puheisiin. Minusta se on lähinnä huvittavaa, mutta ymmärrän toki, että parikymppisenä sitä ollaan vielä vähän epävarmoja omasta parisuhteestaan ihan toisella tavalla kun ei ihan vielä olla sujut itsensä kanssakaan. Muistan kyllä senkin ajan. Niin vanha en minäkään vielä ole!

Alkuillasta kävin juoksemassa ja huomasin kyllä että eilinen kuntopiiri painoi jaloissa ja oli vähän puhti pois leidistä muutenkin, mutta ihmeen hyvin juoksu kuitenkin sujui. Katsotaan sitten huomenna pääseekö emäntä ylös sängystä ilman apua...
     Tiet olivat ihanat verrattuna siihen kamalaan liukkauteen mikä eilen oli teillä! Tämä talvi on kyllä merkillinen, mutta onneksi luvattiin mukavaa pakkasviikkoa ensi viikoksi ♥
      Ruuan jälkeen oli minun tiskivuoroni. Onneksi tiskikone imaisi sisuksiinsa suurimman osan, mutta loput jäljelle jääneet tavarat tiskasin käsin. Olen tiskannut käsin tämän torpan tiskejä noin 10 vuotta ja siinä ajassa ehtii oikeasti tiskaamaan ihan tarpeeksi, vaikka tietyllä tapaa tiskaaminen on aika terapeuttistakin. Nytkin, kun edellisestä KUNNON tiskistä on aikaa, tuntui vaihteeksi ihan mukavalta pyöritellä tiskialtaassa lautasia ja kattilan kansia ja miettiä omiaan siinä samalla.
        Älyttömän terapeuttista ♥
        Liittyy varmaan siihen samaan juttuun kun kaikki ns. alkukantainen. Tiskaaminenhan on aika alkukantaista puuhaa. Eiköhän ne jo kivikaudella huljutellut kivilautasiaan jossain purossa... Tiskatessa sitä saa kosketuksin juuriinsa (heh, äidille ei ehkä uppoisi tuo perustelu...)

Iltalenkki ja ruoka kaatoivat minut loppuillaksi sohvalle. Vaali-iltaa seurasin, mutta kun tulos oli selvä ensi minuuteilta niin ei kamalasti jaksanut kiinnostaa enää se spekulointi, mitä suomalaismedia rakastaa... Pääasia on, että meidän maalla on taas uusivanha päämies ja keulahahmo. Eikä tartte enää koppeihin mennä numeroita raapustamaan. Huh.
      Huomenna alkaa taas minun ja Miehenmurrikan yhteinen viikko ja tämäniltaisen puhelun tiimoilta voisi alkaa jo nyt! Molemmin puolin oli teemasanana ikävä tänäkin iltana ♥ Tuli taas semmoinen hyvä mieli ja onnellinen olo koko miehestä! Miten samassa paketissa voi olla niin mukava ja rakas tyyppi, joka vielä tajuaa minua niin hyvin? Ihan kuin joku satuolento ja silti ihanan totta ♥
       Voi onnea ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
427. juoksupäivä (157 vkoa täynnä)
- 2642 km
- 7.2 km kylälenkki (41min)
- eilinen kuntopiiri painoi jaloissa, mutta ihan lopullista väsähtämistä ei oikeastaan tullut kuin Tappavassa Ylämäessä
- jalat ovat siinä suhteessa hyvässä kunnossa, ettei enää samanlaista kipuilua ole kuin joskus aikaisemmin. Lihakset toimivat kai sitten oikeammassa suunnassa
- hengitystä piti välillä vähän tasata, mutta ihmeellisen hyvin selvisin kaikesta uupumuksesta huolimatta
- ryhti kesti hyvin, vaikka petrattavaa riittääkin syvissä lihaksissa
- askellus oli tehokasta ja lyhyttä, toimii!
- -0, ihana talvinen mutta kuitenkin nollakeli juosta. Tiet olivat karhennetussa lumessa ja hyvä alusta juoksuun! Ihana laji ja ihana juoksu, vaikka uuvuksissa olinkin sen jälkeen!

Tuokiokuvia tammikuusta

Eletään tammikuun loppua ja piha näyttää tältä...
     Oli harmaa, sumuinen ja märkä päivä eikä mieliala noussut ainakaan kelin puoleen. Muuten oli leppoisa ja toimeton lauantai, vaikka äiti vähän ihmeissään olikin, kun heräsin ensimmäisenä ja laitoin sekä uunin päälle että niille teen valmiiksi. Olen vain aamulla tottunut tekemään tietyt asiat tehokkaasti ja sitten rentoutumaan aamupalan ääreen.
      Olin vaihtanut niiden sänkyyn uudet lakanatkin sen pakkastuuletuksen jälkeen ja äitiä oli iltasella naurattanut kun aluslakana oli niin rypyssä että ei ollut pitkiin aikoihin niin ryppyisinä lakanaa nähnyt. Puolustus minulta oli siinä, ettei minulla ollut lakanan vetäjää ja kaksoilakanaa on kamalan vaikea silittää ilman, että sitä saisi taiteltua ensin vähän pienemmäksi. Hyvin oli kuitenkin nukuttanut - rypyistä huolimatta!

Tiet olivat sen verran liukkaat etten lähtenyt juoksulenkille iltasella vaan vetäsin treeninutut niskaan ja tein puolen tunnin kuntopiirin pihassa kahvakuulan kanssa. Ihan hiki tuli siinäkin ja kengät lumisohjoa täyteen kun juoksin pellon puolella, kun kaikki polut ja pihatiet olivat peilijäässä.
       Voi kun nyt tulisi sellaiset pakkaset, että pääsisi vielä kunnolla juoksemaan pikkupakkasessa ja mukavasti lumisella tiellä...

Ajattelin tänään, kun kuljeskelin pihamaalla ristiin rastiin, että pitäisiköhän sitä vaikka leikata marjapensaat jo nyt, kun kerran lumi on painunut mitättömiin pensaiden juuruksilta. Olisi ainakin yksi homma vähemmän keväältä...
     
KUNTOPIIRI 30min
20 x 64m  = 1280 m juoksua (lihastreenien välissä)
kyykkyjä 10kg painon kanssa
kyykkyjä + potkut
haarahyppyjä
käsitreeni 10kg painolla
punnerruksia

Michael Mosley: Älykäs suolisto

Muistatteko miehen, joka tekee BBC:lle ihania tiede-dokumentteja milloin mistäkin ja laittaa itsensä peliin joka kerta? Milloin mies nielee pienen kameran, että päästään tutkimaan ihmisen ruuansulatusta, milloin taas teettää itselleen erilaisia terveyskokeita, että katsoja pääsee tutustumaan onko niistä enemmän haittaa kuin hyötyä.
        Tämä mies on Michael Mosley. Lääkäri ja nykyään televisiojuontaja BBC:llä. Ja niin, mies on kirjoittanut myös muutamia kirjoja. Tämä, Älykäs suolisto, on niistä yksi.
        Nappasin tämn kirjan kirjakaupan terveyskirja-alesta ja ihan ilman sen suurempaa mietintää tai selailua. Oli semmoinen suolisto-buumi meneillään meidän perheessä kun sairastettiin suolistoa, joten halusin oppia vähän lisää.
        Kirja on jaettu kahteen osaan. Ruuansulatuksen vaiheet, suolistoflooran vaikutukset ja sen parantaminen on kirjan ensimmäisessä osassa ja toisessa keskitytään suolistoflooran uudistamiseen ja resepteihin.

Varsinkin suolistomikrobien vaikutukset sekä mielialaan, lihomiseen ja immuunijärjestelmään olivat tavattoman mielenkiintoisia. Muu perhe ei minun suolisto-intoilustani kamalasti perusta, mutta kun olen saanut koekappaleeksi oman suolistoni, jossa on ollut milloin mitäkin vaivaa on ihana huomata, että suolisto todella voi paremmin, kun vähensin sokeria minimiin ja lisäsin kasviksia ja hyviä kuituja!
      Ja se, että epätasapainoinen suolistofloora vaikuttaa myös mielialaan. Tavattoman helpottava tieto sinänsä, että kaikki "moodit" ei olekaan hulluutta vaan niihinkin voi vaikuttaa syömällä (muutenkin kuin makeaa ahmien ja tunnesyömällä!)
       Toisessa osassa kirjaa keskitytään pikemminkin suoliston paikkaamiseen ja resepteihin. Esimerkiksi, tiedättekö mitä on resistentti tärkkelys? Ja tiedättekö, että se on hyvää ravinnonlähdettä suoliston hyville bakteereille? Ja että raa'assa banaanissa on enemmän kyseistä tärkkelystä kun kypsässä? (Eipä siis ihme, että olen aina tykännyt raaoista enemmän...)

Kirja on hyvin kirjoitettu. Ei mitenkään tuskallisen tieteellisesti vaan lennokkaasti omakohtaisia letkautuksia unohtamatta. Hyvää ja sujuvaa luettavaa ja mielenkiintoisia knoppeja ihmiselle, joka on kiinnostunut siitä mitä suolistossaan tapahtuu tai ei tapahdu...
      Aivan ihmeellinen maailma avataan tämän kirjan sivuilla hyvin tavallisen ihmisen tajunnalle. Ruoka on paljon muutakin kuin mitä suuhunsa pistää ja pöntöstä löytää!
      Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua vatsan sisältöönsä pikkuisen paremmin.

Kaatumisvaara

Plussaa oli aamusta jo +5 asteen verran ja pihamaalla lammikoita ja jäätä. Kun olin saanut torpan lämmitettyä, lähdin vähän etsimään pahimpiin paikkoihin hiekkaa, että kenkä vähän paremmin pitäisi pihamaalla. Varsinkin kun pitää puita kannella niin kädet ovat siinä hommassa vähän estyneet ottamaan kaatumisia vastaan, joten kenkien on pidettävä tällä pihamaalla!
         Olen kuin vanhat ihmiset (ei millään pahalla, vanhat ihmiset!)
         Pelkään kaatumista.
         Olen elämäni aikana pyörtyillyt kerran jos toisenkin ja liukastunutkin olen milloin vauhdin kanssa ja milloin ilman, mutta pelkään kaatumista. En niinkään sen takia, että joku näkisi, että kaatuisin vaan oikeasti vammojen takia. Olen varjelija-tyyppiä. Pidän jaloistani ja niiden voimasta ja liikkuvasta luonteesta ja en taitaisi kestää, jos onnistuisin murtamaan tai katkaisemaan luitani. Keho on kuitenkin pitänyt minua turvassa 33 vuotta ja tuntuisi että epäonnistuisin, jos itse tunaroisin ja katkaisin koipeni tai iskisin pääni jäähän.
          Postinhakumatkalla (oikaisin pellon poikki, sillä pihatiellä olisi voinut luistella!) ajattelin, että minulla alkaa olla kevättä ikävä jo senkin suhteen, että kuivalla ja kesäisellä maalla on hyvin vähän mahdollisuuksia kaatumisiin...

Harmitti kyllä muutenkin, kun ne ihanat sinisävyiset pakkasillat vaihtuivat taas tähän harmauteen. Iltasellakin kun kävin laittamassa ulkosaunan päälle, joka puolella oli vain mustaa pimeyttä. Viikko sitten oli valkeutta ja pakkasta...
         Tulisi se kevät sitten kunnolla tai sitten pitäisi talvea. Nämä vaihtoehtoiset vaihtoehdot eivät ole niinkään mieluisia...
           Tänään tuli taas vanha polvi viettämään viikonloppua maaseudun rauhaan - pitkästä aikaan. Äiti oli melkein viime viikon tehnyt työkseen lapsen vaatteita neuloen ja piti ottaa sille nytkin muutama malli Novitan lehdistä. Lapsenlapselle, sille tulevalle, neulotaan nyt.

Oma olo oli jo tänään paljon rauhallisempi ja tyynempi kuin mitä se nyt on muutamina viikkoina ollut. Hassua miten pelkästään se, että kirjoittelin työhakemusta ja kävin päällikön juttusilla teki olon paremmaksi, vaikka virallisesti tilanne on pysynyt samana eli minulla ei ole työpaikkaa tulevaksi kesäksi. Asian vireillä olo tekee jo mielen vähän paremmaksi ja olen siitä tavattoman kiitollinen ♥

Siis tällaiselta näyttää puolipyöreän penkin vierustat jo! Kohtahan tuohon jo pääsee vähän multaa kuopsuttelemaan! Ihan älytöntä!
       Toivon todella, että perennapenkit eivät ole kärsineet tämmöisestä talvesta ihan kamalasti... Pidin viime kesän kukkaloistosta enkä jaksaisi aloittaa niiden kasvattelua ihan alusta. Ja pitäisi keksiä taas jotain kivaa ensi kesäksi. Olen ajatellut sellaista köynnösporttia johonkin. Äiti on köynnöksiä himoinnut johonkin kulmaan jo kauan, mutta en ole antanut niitä laittaa mihinkään rakennusten kylkiäisiksi, kun täällä on joka puolella puupintaa niin köynnökset tuppaavat tekemään vähän huonoa puisille seinille..
        Siksi ajattelin jonkinmoista kompromissia ihan erillisestä köynnösportista tai jostain muusta "telineestä" jonka voisi sitten kuorruttaa köynnöksillä. Ideoita?

"Noo onkos tullut kesä nyt talven keskelle..."

P.S. Suomi on alkanut harkita kesäajan poistamista... Ihan ok homma, kunhan ei poisteta koko kesää!

Pakkasista loskaan - eikö tämä lopu koskaan!

Niin.
      Mitenhän tämän taas sanoisi?
      Eilen oli oikea lumimyräkkä ja tuiskutti lunta jokaisesta ilmansuunnasta tuulen kera ja tänään tuli vettä taivaankannen täydeltä. Eilen oli komeat lumituiskudyynit pihalla, tänään piha on kuin luistelukenttä. Kaksi maalia reunoihin ja kiekko keskelle!
     

Kävin eilen juttelemassa paikallisen päällikön kanssa. Istuttiin puolisen tuntia "tiipiissä" ja juteltiin ihan niitä näitä. Eipä hänellä ollut töitä suoralta kädeltä tyrkyttää, mutta antoi toki osoitteen, mihin voin avoimen hakemukseni kirjoittaa ja lähettää. Katsotaan sitten soiko keväällä puhelin vai ei...
        Oli vaan niin tyypillinen minun aamuni eilen.
        Oli hyvät ja siistit nutut päällä, pitkä villakangastakki ojennuksessa ja vähän paremmat kengät jalassa eikä mitään töppösiä! Kokeilin vielä ennen lähtöä, että pääovi oli lukossa ja satuin vilkaisemaan pyykkinarulle, mihin olin eilen jättänyt vielä äidin ja isän petivaatteet ottamaan happea.
         Nyt peittoja tai tyynyjä ei näkynyt missään!
         Voihan...
         Kipitin aitan kulmalle ja siellähän ne lojuivat, pakkaslumessa siistissä mytyssä kaikki. Tyynyt olivat vielä kassissa, vaikkakin kyljellään olevassa kassissa. Pohrusin hankeen, kahmasin peitot ja tyynykassin kainaloon ja rämmin viemään niitä sisälle. Enää ei ollut takki niin siisti kuin lähtiessä ja farkun lahkeet olivat polveen asti lumessa.
         Voi jehna!
          No, ainakin olen juuri sellainen kuin olen. Rämäeetu!

Iltasella olinkin sitten taas Miehenmurrikan ja Juniorin luona, vaikka vähän hirvitti lähteä iltasella ajamaan, kun keli oli mitä kaamein!
       Käytiin kuitenkin Miehenmörrikän kanssa kävelemässä taas sataman reunamilla ja bongattiin napakelkkakin järven jäältä. Miehenmurri käski minut kyytiin ja rupesi työntämään. Minulle vain tuli huono olo pyörivästä liikkeestä ja työnsin hetken aikaa sitten Miehenmuruakin ♥
       Mikä huvilaite!

Miehenmörrikkä laittoi puhelimeen askelmittarin päälle ja lähdettiin lenkille. Vähän päälle kolmesataa kaloria kului vajaan tunnin lenkillä ja sitten mentiin syömään iltapalaksi lihapiirakat, joissa varmaan sitten oli viisisataa kaloria! ♥ Että näin hyödyllistä on meidän lenkkeily Miehenmörrikän kanssa! ♥
      Katsottiin sitten iltaleffana Anakonda. Sata kertaa sekin on tullut nähtyä, mutta ihmissyöjäkäärme-leffojahan voi katsoa useammankin kerran.. Juniori viis veisasi meistä ja tuijotteli puhelintaan koko illan milloin sohvan nurkassa ja milloin sängyssä makoillen.
     Huomaan, että Miehenmurua vähän harmittaa, ettei hän olekaan enää niin kamalan tärkeä Juniorin maailmassa, johon änkee jo varhaisteinin ajatuksia ja tunnelmia. Olen yrittänyt sanoa, että jossakin vaiheessa iskä on taas ihan coolikin, kunhan nyt jaksaa vain tämän murrosikä-vaiheen yli.
       Ja vaikka teini ei niin paljoa enää asioitaan kertoisikaan vapaaehtoisesti vanhemmilleen, niin ei se estä kysymästä ja olemasta kiinnostunut. Ainakin se lisää sitä oloa, että vanhempaa kiinnostaa ja mietityttää teininsä elämä edelleen, vaikka antaakin tälle omaa tilaa jo vähän toisella tavalla.

Ajelin tänään lumia, vaikka tiesin, että se vain yllyttää pihaa liukkauteen. Pihamaalla ja pihatiellä vaan oli eilisen lumimyrskyn lumet (nyt sitten jo nuoskana) ja jos en olisi yhtään ajanut, ei tähän pihaan olisi ollut tulemista - millään koneella!
      Traktorin ikkunat menivät huuruun ja kostuivat sen verran, että näkökenttää ei liiemmin ollut. Sadatellen hain kesken ajon sisältä ikkunanpesuainetta ja talouspaperia ja puunailin ikkunat puhtaaksi kesken kaiken! Jos olisi naapurit nähneet, olisivat nauraneet keskenään.
      Iltasella lähdin sitten käymään lenkillä, kun ajattelin, että huomenna tuonne teille on aivan turha edes yrittää. Hyvä jos pihalle pääsee ja sieltä pois! Kengät kastuivat heti omalla tiellä jo, mutta ajattelin, että kun kerran on lähdetty, menen nyt jonkinmoiselle lenkille.
       Loskaa oli joka paikassa! Tien reunasta löytyi kuitenkin semmoinen kaistale, missä sai jotenkin juostua, mutta liukkaita kohtia piti varoa ja loskaa vähän väistellä. Yritin olla turhautumatta ja vain juosta lenkin läpi, että pääsisi saunaan. Sitten yhdessä alamäessä keskittyminen vähän herpaantui ja liukastuin hiekkaiseen tien reunaan. Polveen raapaisi, mutta ei muuta. Kotona huomasin, että juoksuhousun polveen oli tullut pieni reikä... Harmitus! Hajoo nutut alta!
      Ja polveenkin oli tullut pieni nirhasu.
      Jään henkiin.

 Saunassa ajattelin, että miksei talvi voi olla ihan vaan talvea ja sitten tulisi se kevät ja jäiset kelit. Viikonlopuksi on taas luvattu pakkasta ja sitten kylmenee muutenkin ja nämä jäätiköt sitten ovat jäätiköitä ihan oikeasti!
    Onneksi nyt saa loppuillan olla ihan vaan sisällä, käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan leffaa tai lukemaan kirjaa ja sitten kömpiä unten maille lämpöisen peiton alla. Ulkona saa olla vaikka jääkausi minun puolestani!

P.S. Kirjoittelin alkuillasta työhakemusta ja huomasin, että itsensä kehuminen sujuu jo aika hyvin! Ensimmäinen työhakemus oli semmoista vääntämistä, kun ei osannut mitenkään kirjoittaa olevansa hyvä ja pätevä, nyt ei ollut enää sellaisia ongelmia. Nyt meinasi tulla hakemuksesta novelli! Heh!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
426. juoksupäivä (157vko)
- 2634.8 km
- 5.4 km uimarantalenkki (30 min)
- kengät kastuivat heti kun juoksemaan lähdin, loskasta!
- jalat toimivat hyvin ja olin taas vähän pettynyt, kun juoksu piti jättää lyhyeksi eikä päässyt juoksemaan sillä tavalla kuin jalat olisivat jaksaneet
- ryhti oli vähän huono, kun piti katsoa jalkoihinsa koko ajan
- keskivartalokannatus parempi
- hengitys ok
- askellus lyhyttä ja vähän hoipertelevaa loskan ja jäätiköiden takia
- +5, loskainen ja vesisade-keli ilta, inhottava keli juosta!

Meillä tintti, naapurissa tulkku...

Näin naapurin pihapuussa tämmöisen.
        Mitäs varten minun lyhdettäni söi vain keltarintaiset tintit eikä tämmöinen punarintainen tulkku? Mitähän naapurilla on sellaista mitä minulla ei?!
       Ainakin meillä oli tänään yhtä paljon pakkasta. Mittari näytti eilen kun kävin nukkumaan -25 astetta pakkasen puolta ja vielä aamullakin kun tuikkasin uuniin tulet ulkona riitti vielä -20 asteen lukemia. Pigviinit ja jääkarhut vain puuttuvat. Pandojahan meillä jo onkin!

Heitin petivaatteet tuulettumaan ja näppiä ihan palelsi, kun laittelin peitteet roikkumaan. Luin kyllä, että pölypunkit kuolevat vasta vuorokaudessa, jos asteita on -18, mutta jospa sinne ja tänne nyt muutama punkki jäi, niin sainpahan ainakin raikkaat peitteet ja tyynyt...
       Toivottavasti eivät ole vielä nukkumaan mennessäkin -20 asteisia. Miehenmurrikkaa nauratti kun sanoin, että minulla oli petivaatteiden tuuletuspäivä. Oli joskus laitellut omat petinuttunsa -30 asteeseen ja kantanut ne suoraan sitten sänkyyn kun oli käynyt nukkumaan. Oli ollut mukavan viileää ❄
       Minä toin omani pois jo hyvissä ajoin illalla, että ovat nyt olleet jokusen tunnin talon sisäpuolella eivätkä ihan suoraan tuolta pakkasesta petiin. Tarttui niihin ainakin ihana tuoksu ♥ Vähän kuin ensimmäinen lakanapyykki keväällä ulkokuivaukseenkin...

Maisemat ja maailma muuttuu pakkasessa ihan toisenlaiseksi. Toisaalta on sanoinkuvaamattoman hiljaista ja toisaalta sitten taas kaikki paukahdukset ja hurinat ja kolinat kuuluvat paremmin ja terävämmin. Kävelin pienen iltapäivälenkin ja nostatin vähän ruokahalua ja huomasin miten kova ääni pelkästään omista askelista lähti kun pakkanen oli tehnyt ilmasta kirkasta ja kuultavaa.
      En pidä jäähän paukahtaneista putkista enkä muistakaan pakkasvaurioista, mutta itse pakkanen on ihana elementti. Varsinkin tällainen kova pakkanen. En nyt tarkoita mitään -62 siperialaisia pakkasia, vaan tämmöiset rapsakat -20 asteen kylmyydet tekevät olon pirteäksi ja oikein tuntee kuin pöpöt kuolevat jos niitä olisi sattunut limakalvoille ja hengitysteihin tulemaan.

Loppuviikosta se sitten taisi heittää jo lauhaa keliä vuorostaan ja jonkinmoista lumikaaostakin kai... Kunhan nyt katsotaan. Kaikki kelpaa -paitsi loska ja jäiset tiet.
     Kävin iltasella juoksemassa, vaikka omaa pakkasrajaani pidän kyllä ehdottomasti tuossa -20 korvilla, varsinkin jos siihen lisätään tuuli, mutta nyt oli tyyni keli ja laitoin vähän paksumpaa pusakkaa ja housua päälle niin ei tullut kylmä. Pikemminkin huomasin, miksi suosin OIKEITA juoksuvarusteita, kun nyt minulla oli semmoinen kevyesti topattu tuulitakki, niin sehän oli selästä märkä heti kun tulin kotiin. Kosteus ei mennyt sieltä yhtään mihinkään!
     Juoksin nelisen kilsaa ja olisipa ollut lauhempi keli! Tiet olivat nimittäin ihanassa kunnossa, ja kenkä piti hyvin ja sai oikeasti juosta. Ja olisi tehnyt mieli muutenkin juosta vähän pidemmälle, mutta ripset alkoivat jäätää siihen malliin, että oli parempi pitää lenkki lyhyenä.
      Voi kun loppuviikko ei pilaisi nyt noita teitä!

Huomenna menen heti aamusta sitten kokeilemaan "tikulla jäätä" eli lähden kuulostelemaan että kelpaanko enää puutarhurina yhtään mihinkään, vai olenko kehäraakki.
      Jännittää tietysti, mutta tämmöinen jännitys pitääkin olla päällä tai ei olisi edes tosissaan. Katsotaan nyt mihin se riittää. Sormet ristiin. Nukuin viime yönä taas vähän levottomasti ja senkin puoleen on hyvä, että saan jonkinmoiseen päätökseen tai alkuun tämän loppuelämäni, sillä olen kohta puoli vuotta seilannut näillä epävarmoilla vesillä ja se näkyy unissa ainakin!

Tänään ajattelin ystäviäni ihan yleisellä tasolla. Miten paljon niitä nyt ylipäänsä on ja miksi jotkut ovat kadonneet elämästäni, kun taas toiset ovat sitkeästi mukana? Mikä on minun syytäni ja mikä taas puolestaan johtuu muista asioista?
      Voisin oikeastaan laskea todelliset ystävät yhdellä kädellä. Sitten on niitä ystäviä/kavereita joita on kiva nähdä joskus, mutta joille en voisi kertoilla ihan kaikkia syvimpiä tuntojani. Mutta mitä vähemmän todellisia ystäviä on, sitä tiukemmin minä pidän niistä kiinni.
       Niin. Mikähän se sitten todellisuudessa on syy siihen, että tietyt tyypit tippuu elämän kulusta ulkopuolelle? Kai se on yhteisten asioiden puute ja erilleen ajautuminen. Moni sanoo, että ystävä muuttuu heti kun mies/naisystävät tulevat kuvioihin. En tiedä olenko muuttunut seurustelun aloitettuani, mutta ainakaan Miehenmurri ei ole ollut syy siihen, etten ole ystäviäni nähnyt tai heitä kutsunut kylään. Sellainen olin jo ennen Miehenmurrin tuloa elämääni. Olen aina ollut vähän erakkomainen, ei sillä että se aina olisi hyvä juttu, mutta sellainen nyt vain olen.
       Ystävyys on kuitenkin kaksipuolista ja tuntuu vähän kummalliselta, että tietyissä ystävyyssuhteissa minä olen se joka yrittää pitää hommaa kasassa. Miksi? Jos ystävyys ei pysy kasassa ilman yritystä, millainen ystävyys se oikein on? Jokaisessa ihmissuhteessa pitää tietysti tehdä töitä suhteen eteen - olipa se rakkaussuhde tai ystävyyssuhde, mutta missä menee sitten se raja kun pitää lakata yrittämästä ja hyväksyä, että toinen ei vain enää syystä tai toisesta lukeudu ystävä-kategorian alle?
          Olen muutamina vuosina tehnyt tätä "aseista riisumista" ja jättänyt tietäen tai tietämättä sellaisia ihmisiä elämäni ulkopuolelle, joista en ole saanut vastakaikua ajatuksilleni ja tunteilleni ystävyydestä. Tekee muuten ihan hyvää päästää irti sellaisista ihmisistä, jotka eivät tee hyvää. Se antaa myös tilaa ja aikaa muistaa ja olla sellaisten ystävien kanssa joiden läsnäolo tekee iloiseksi ja joiden kanssa viihtyy ♥

Paras ystävä minulta kuoli melkein kolme vuotta sitten. Sillä oli neljä jalkaa ja mustavalkea turkki, mutta Miehenmurri on ihmisystävistäni kyllä ehdottomasti paras ♥ Ihminen, jolla voi kertoa kaiken ja joka tykkää minusta vaikka tietää minusta huonojakin asioita tai on nähnyt minut ärsyttävänä ja raivostuttavana, mutta tietää etten ole sellainen ♥
        Joskus vaan tulee haikea mieli siitä, että ystävyys aikuisena ei ole enää samanlaista kuin joskus vekarana kun toinen juoksi illalla ovelle ja kysyi posket punaisina "voit sie olla?"
        Silloin oli nuttu nurin, mutta onni oikein ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
425. juoksupäivä (157 vko alkaa)
- 2629.4 km
- 4.2 km minilenkki siellä ja täällä (28 min)
- jalat olivat hyvässä kunnossa alusta lähtien
- hengitys kävi vähän rankaksi kahden huivin takaa, mutta onnistui kuitenkin
- pakkanen nipisteli poskia, mutta tiet olivat hyvässä kunnossa ja askellus sattui hyvin kohdillen
- ryhti kesti ja juoksu oli hyvää ja rentoa
- jos ei pakkasta olisi ollut niin paljon, olisi tehnyt mieli juosta pidemmänkin reissun
- -18, paukkupakkaskeli, mutta tyyni ja hyvä ilta muuten juosta
- ihana tähtitaivas! ♥ Ja ihana juosta!

Paukkupakkasten aikaan..

Päivä on pidentynyt.
     Olen vaihtanut talvivalojen (ent. jouluvalot) ajastinta kahteen kertaan tammikuun aikana myöhemmäksi. Tänään vaihdoin valot syttymään vasta viideltä, sillä vielä neljältä pihamaalla oli ihan valoisaa ♥
      Ihanaa kun ollaan menossa jo sitä valoa ja toivottavasti myös lämpöä kohti ♥

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti. Vietettiin Miehenmurrikan kanssa tasapainoinen viikonloppu niin urheilunja ja liikunnan kuin levon ja rentoutumisen kanssa ♥ Käveltiin yhdessä kumpanakin päivänä ja minä kävin sunnuntaina vielä juoksemassa, vaikka paikallaan polkemiseksi sitä olisi voinut enemmän kutsua... Pyrypäivät toivat maahan vähän lunta ja sunnuntai-iltana juoksualusta oli mitä pöpperöisin. Ainakin kului energiaa!
      Lauantaina käytiin täyttämässä velvollisuutemme ja kävimme antamassa ennakkoäänemme presidentin vaaleissa. Nyt ei sitten tarvitse enää virallisena vaalipäivänä lähteä merta edemmäs kalaan. Samalla keikalla kun meni ruokaostoksetkin, niin mikäs sen parempaa!
       Muuten vietettiin laatuaikaa kahden ja varsinkin Miehenmuru yritti rentoutua viikon töistä parhaalla mahdollisella tavalla. Saunottiin joka ilta ja käytiin hangessakin - minä makoilemassa ja Miehenmuru kävi jalkapatikalla! ♥
        Eilisiltana oli sitten taas niin haikea olo, vähän kaikesta, mutta eniten siitä, että yhteinen viikko oli taas ohi...

Katsotaan aika usein, melkein joka ilta leffoja Miehenmurun kanssa. Molemmat tykkäävät rentoutua elokuvien ääressä, joka on minusta mukavampi tapa kuin esimerkiksi se, että molemmat roikuttaisiin omilla äly-laitteilla ja surffailtaisiin omia polkuja. Kun katsotaan yhdessä leffaa, ollaan enemmän läsnä toisillemme ja kokemus on enemmän yhteinen ja jaettu.
       Minun leffamakuni on ollut aina vähän pehmoinen.
       Tarkoitan romanttisia komedioita, tosipohjaisia draamoja ja romanttisia draamoja.
       Parisuhteen eräs kompromissi on ollut tutustua vähän laajempaan leffa-tarjontaan kuten jännitys, rikosdraama ja sen sellaiset vähän "hurjemmat" elokuvat. Tänä viikonloppuna tajusin kuitenkin, että vaikka olen sujuvasti katsonut jännitystä ja poliisidraamoja ja pitänytkin niistä joistakin, niin ei leffamaku ihan niin vain muutu.
       En osaa selittää miksi en pidä jännityksestä tai trillereistä, en vain viihdy niiden äärellä. Ne eivät sovi minun psyykkeelleni tai luonteelleni yhtään. En tunne oloani hyväksi niitä katsoessa... Sunnuntaina Miehenmuru suostui katsomaan iltasella sitten "minun leffani" eli rakkautta ja romantiikkaa ja valitsin täydellisen legendan sen suhteen, Hiljaiset sillat ♥ Huomasin heti, miten erilainen fiilis minulla oli leffaa katsoessa ja miten hyvä fiilis siitä jäi.
      Toisin kuin jännitysleffoista missä pitää kuunnella sitten leffan jälkeen omankin kodin rapsahteluja ihan eri tavalla... Olen romantikko - niin luonteeltani kuin syvimmiltä elokuva mieltymyksiltäni! Piste.

Tänään mittari oli valahtanut -20 asteeseen kun aamusella nousin.
       HRRR!
       Piti heti tiedustella Miehenmurrikalta, että oliko auton lämmittimen ajastin toiminut ja auto ollut lämmin? Oli kuulemma, mutta oli pitänyt aamusta hakea vähän paksumpaa housua päälle...
       Onneksi tuvan puolella oli lämpö kestänyt melko hyvin eikä tarvinnut kääriytyä kaulahuiviin että sai laitettua tulet uuniin. Kyllähän pakkasen huomasi heti, kun kävin laittamassa traktorin lämmite ja hain laatikosta postin. Poskia nipisteli ja näpit jäätyivät hanskoissa. Pitää kaivaa jostain rukkaset esille!
        Niin, ja saatiin vaihdettua perjantaina ne talvilöpöt traktorin tankkiin, joten turvallisin mielin sain tänään ajella lumia pois pihamaalta. Lumi vain narskahteli renkaiden alla, kun tein pihasta jälleen siistin.
       Kannoin puut saunan kiukaan alle ja vesipadan lämmikkeeksi, sillä jos en käytä saunalla olevia vesiä, ne jäätyvät tällaisilla pakkasilla! Iltasella uskaltauduin vähän ripsimään lunta päälle, vaikka mittari hipoi jälleen kahtakymmentä pakkasastetta. Iltapäivästä aurinko oli jo vähän laskenut pakkaslukemia lähemmäs -15, mutta illaksi se taas napakoitui. Taivaskin oli melkein pilvetön ja tähtiä täynnä ♥

Aloin vähän selvitellä myös työkuvioita tänään ja tapaan erään johtajan keskiviikkoaamuna. Toivottavasti kaikki menisi hyvin, mutta en uskalla muuta kuin toivoa...
        Alkaa nimittäin pää olemaan turvoksissa kaikista näistä asioista, joista pitäisi saada selkeys. Unetkin ovat jo sitä laatua, että alitajunta alkaa olla täynnä. Olen nähnyt monena yönä vanhasta työmaasta niin painostavia unia, että toivon todella, että nämä unet ovat minun keino vain jättää se paikka taakseni ja käydä läpi asia niin ettei se enää vaikuta ajatuksiin eikä uniin sitten kun se on kerran läpi käyty!
         Kaipaan seesteisyyttä vähän tähän työelämän puolellekin. 11 vuotta epätietoisuutta ja arvottomuutta riittää minulle!

Vaikka pakkaset paukkuvat kovimmillaan, minulla karkaa aina välillä ajatus kasvimaahan ja kukkapenkkeihin. Oikeastaan vähän pelottaa taas nuo kukkapenkkien kohtalot, kun tämäkään talvi ei ole tarjonnut mitenkään hyviä talvehtimishetkiä, mutta toivottavasti nyt saivat edes sen verran lumesta suojaa, etteivät ihan olisi kuoliaaksi paleltuneet...
      Kasvimaalla aion ensi kesänä ehtiä olemaan enemmän. Olisi ihana jos saisi töitäkin ennen sitä, mutta sen tiedän ainakin, että vaikka olisin töissä niin se työ ei kiskoisi minusta kaikkea energiaa ulos niin kuin viime kesänä kävi. Saisi olla kasvimaata möyhentämässäkin enemmän, kun vain semmoisen taas keväällä saisi aikaiseksi ♥
      Joka kevät tämä viherpeukalomaisuus iskee. Joka kerta!

 Olen nyt muutamana viikkona yrittänyt ottaa selvää millaisella mielellä olen tähän uuteen vuoteen liikkeellä.
       Alkuunsa tuntui, että samanlainen vähän harmaa olotila jatkuu mikä oli valloillaan vähän loppuvuodesta marras-joulukuussa, mutta tänään huomasin, että ei tarvittu kuin muutama tunti kirkasta aurinkoa naamaan niin maailma ja mieli oli ihan toisenlainen.
          Iloisempi, energisempi, toiveikkaampi.
        Yritän nyt tämän vuoden ajan vähän paneutua oman kropan lisäksi myös oman mielen harjoittamiseen, sillä ainakin viime vuonna väsytin mielen niin täysin kaikella päälle kaatuvalla roinalla, että päätin etten tänä vuonna kasaa päälleni mitään yletöntä stressi-vuorta tai junnaa asioissa jotka pahoittavat mielen - niin, tai pidä sellaisia ihmisiä ympärilläni, jotka tekevät olon vain kurjaksi.
         Ostin alkuvuodesta Maaret Kallion Mielen työkirjan ja aion käyttää sitä apunani tekemään myös mielestäni vahvemman ja paremman niin itselle kuin muillekin ♥
         Ja vaikka kirjan voi aloittaa mistä kuusta hyvänsä, tuntui hyvältä aloittaa tammikuusta. Ihan alusta.
          Olipa kerran... ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 21.1.2018 
424. juoksupäivä (156 vkoa täynnä)
- 2625.2 km
- 5km mini kylälenkki (30min)
- pöpperöinen lumi teki juoksusta pikemminkin paikallaan polkemista
- jalat väsähtivat alta aika yksikön kun askeleelle ei löytynyt tukevaa alustaa vaan jokainen askel petti ja jätti melkein niille sijoilleen!
- askellus lyhyttä ja onnetonta
- ryhti kesti sen mitä kesti
- hengitys epätasaista ja puuskuttavaa
- vähän kylmä juosta varsinkin kun ei päässyt liikkeelle kovin hyvin
- -11, lumisadetta ja kylmä ilta

Vanhan ajan lumityöt ♥

Näitä tarvittiin tänään... ♥

Iltasella tuli jo pakkaslunta taivaalta, mutta tänä aamuna sitä oli maassa ihan mukavasti ♥ Näytti jo enemmän tammikuulta! Ajattelin, että olenkin tänään reipas ja teen lumityöt heti aamusta niin Miehenmurukin pääsee autolla pihaan ilman lumivalleja... Nooh, ei aina ihan mene niin kuin suunnittelee, vaikka lopputulos olisikin sama...
       Ollaan isän kanssa pohdittu koko talvi, että olikohan se jerrykannullinen, joka alkutalvesta traktoriin tankattiin niin talvilaatuista löpöä vai kesälaatua?! Tänä aamuna, kun kurkkasin tankkiin, ennen kuin laitoin koneen lämpenemään niin tuli siihenkin kysymykseen vastaus. Koneeseen tankattu laatu oli kesälaatua ja tankissa olevan aineen pinnalla oli hyhmää.
       Hmph.
       Kävin ottamassa aamupalan, sillä tyhjällä mahalla ei tämmöisiä pidä edes miettiä. Soitin isälle ja ilmoitukseni jälkeen huomasin, että isä ei varmaankaan ollut vielä ehtinyt ottaa aamupalaa, hih. No sitä harmitti kun oli ollut melko varma, että jerrykannussa oli ollut talvilaatua ja sanoi meille, että tankatkaa vaan.
       Noo, lupasi soitella hetken päästä kunhan vähän miettisi strategiaa.

Minulla oli uunin lämmitys vielä vähän kesken, kun ajattelin, että menen nyt ainakin aloittamaan lumitöitä kolalla ja lapiolla. Nälkä kasvaa syödessä.
        Ensin piti tehdä vain porraspäät, sitten ajattelin tehdä vain etupihan ja autokuurin edustan, sitten pienen polun saunalle...

Ja kohta huomasin, että olin tehnyt pihamaan ja saunapolun lisäksi myös pitkän pihatienkin kolapelissä. Itseasiassa näin "vanhan tyylin" lumitöissä ei ole mitään vikaa, kunhan lumi on tuollaista pakkashöttöä, jota on kevyt ja kiva kolailla. Nuoskalumi olisi kirvoittanut jossakin kohtaa jo itkun!
      Ja ihan hyvä, kun tämmöistä koneisiin tottunutta emäntää pudotetaan välillä maanpinnalle siitä, että miten näitä hommia OIKEASTI tehdään! Lumitöihin meni tänään kaksi ja puoli tuntia ja siinä ajassa laittelin saunalle vedet ja tuletkin.
       Ja mukavaa oli! ♥
       Ihan oikeasti ♥

 Juoksukunto auttoi asiaa, mutta piti kyllä paita vaihtaa kun sisälle pääsin. Sen verran selkä kostui hommissa, etten kehtaa itseäni kipeäksi tehdä. Sain punaiset posket, hyvän mielen ja siistin pihan ja pihatien.
      Saa Miehenmuru ajaa siistiä ajokaistaa pihalle asti. Tämä puoli suunnitelmassa toteutui, vaikka toteutus ei ihan ollutkaan sellainen kuin piti!
       Isä lupasi tulla alkuillasta käymään ja tyhjennetään tankki kesäaineesta letkun kanssa. Sanoi, että osaanpa sitten tehdä kun hän ei ole enää tekemässä... Ärsyttävää dramatisointia. Kai minä nyt sen tiedän, ettei se ikuinen mies ole sekään, mutta silti... pitääkö se aina noin ilmaista. Voisinhan minä oppia ihan muutenkin asioita enkä millään kuoleman uhan kanssa!

Laitoin saunallekin tulia niin päästään tänä iltana ulkosaunan ihanuuteen ja nyt kun on kerrankin taas hankea, niin pääsee pomppaamaan hangen puolellekin shokeeraamaan kroppaa ♥
       Alkuviikon tiukat kymmenen asteen pakkaset olivat jäädyttäneet isomman vesisaavin veden kauniiksi lyhdyksi. Kun sauna vähän lämpeni ja jää rapsahti irti saavin reunoista, nostin sen pois ja vein tuohon minun portaiden juureen jäälyhdyksi ♥

Vähän laakeahan se on eikä siinä varmasti mikään kynttilä sammumatta pala, mutta nostinpa nyt pois kuitenkin saunan saavista jäätymästä!
       Oikein nauratti, kun olin saanut pihahommat tehdyksi ja laitoin kolan nojaamaan talon seinään niin naapurin isäntä ajoi ohi lumilingon kanssa. Ei sillä, että se koskaan olisi apuaan tarjonnutkaan, mutta tyypillistä silti! Heti kun homma on tehty niin sitten ajelevat isännät ohi koneillaan ja vempeleillään. Varmaan kyttäsi nurkalla, että sain tiet auki ennen kuin pihaltaan lähti!
        Ei, kun oikeasti oli ihan virkistävää välillä käyttää lihavoimaa eikä aina konevoimaa noissa lumitöissä. Tottuu liian hyvää, jos ei koskaan tarvitse tarttua kolaan tai lapioon tarttua.
        Teki hyvää ♥
        Ja nyt on piha ainakin sen näköinen kuin tammikuun loppupuolella kuuluu olla. Lumikinoksia ja kasoja joka puolella! Jee! ♥

Tehokasta kuitukaistaa ja pyrypäiviä

Eilen tämäkin torppa siirtyi valokuitu-aikaan - ainakin netin osalta. Mahdollisuushan olisi saada tv:seenkin kuitupohjainen lähetys, mutta minä muutosvastaisena rintamana en sitä ainakaan vielä halua! Älkää kysykö miksi, en osaa selittää.
      Kuitu kaivettiin maahan jo elokuussako se oli ja nyt sitten pienen hätistämisen jälkeen miehet eksyivät meidänkin pihaan laittamaan reititintä seinään. Isä oli jo homman hoitanut siihen asti, ettei miehen tarvinnut kuin nitoa boxi seinään ja painaa powerit päälle. Vähän liian helpolla pääsi, minun mielestäni...
        Eilen sitten kokeiltiin vähän uuden härvelin nopeuksia ja hyvältä näyttivät uudemmissa koneissa kuten minun tabletissani, mutta tämän läppärin rajoitukset tulivat vastaan. Miehenmurrikalle saarnasin munakkaan paiston ohessa, että minä tajua miksi ei tehdä semmoisia koneita, mitkä antaisivat tasan sen minkä lupaavat tuoda johtoja myöten. Tänään sitten liitin kaapelilla tämän koneen uuteen modeemin ja sitä kautta nopeudet olivat juuri se mitä luvattiin. Ei vain minun koneeni jaksa kuulemma viedä wifi liikennettä sillä teholla kun se talon sisään tulee.
        Pah. Sanon minä.

Tänään kulutin aamupäiväni siivoukseen ja olikin taas ihan kiva saada talo viikonlopuksi siistiksi, vaikka eihän tämä mihinkään kaaokseen pääse, kun itsekseni tai kahdestaan täällä asutaan... Kuulostaa varmaan perheenäidistä ja -isistä kamalalta, mutta olisi joskus ihan kiva huokailla kamalan kaaoksenkin keskellä. Se ainakin merkitsisi sitä, että talossa olisi lapsia tai eläimiä tai molempia! Tämä siisteys kertoo vain siitä, että minun perheeseeni ei kuulu niin paljoa ihmistä, että ne saisivat kaaoksen aikaiseksi. Siinä on sekä hyvät että huonot puolet.
      Siivouksesta palkinnoksi odotti minua nojatuolissa uusi Kodin Kuvalehti ja siinä olikin taas paljon asiaa ja lukemista. Hurahti nopeasti tunti pois ns. kunnon töistä.
       Pitäisikö tuntea taas huonoa omaatuntoa?
       Olen itseni ruoskimisessa todella hyvä, mutta olen yrittänyt tietoisesti sitä vähentääkin...

 Eilen oli maisema hetken aikaa ihan pastillinsävyinen ennen kuin tutut pilvet taas ryhmittyivät auringon tielle. Todella kylmä tuuli kävi kasvoihin vielä iltasellakin, kun pakotin Miehenmurrikan kanssani happihyppely-kävelylle, kun minä olin ollut jumissa sisätiloissa koko päivän ja toinen reppana oli ollut ulkotyössä koko ajan... Olen itsekäs ilkiö!
      Tänään taivaalta on ripsutellut lunta. Hentoista, kevyttä pakkaslunta ja pakkaset ovat laskeneet viiteen asteeseen. Vaikka pakkaset nipistelivätkin poskia, tuntui se kuitenkin han mahtavalta talvikeliltä! ♥ Ihan tarpeeksi olikin sitä soossia ja loskaa ja plussakelejä! Tämä on talvea ja talveen kuuluu nipistelevät pakkaset.

Olen jo vähän ottanut askeleita ensi kesää ja omaa työtäni kohti, mutta ainakaan vielä ei ole mitään virallista suurta uutista kerrottavana. Tuntuu vähän kuin seisoisi tyhjän päällä, mutta huomaan, että se olo on kyllä seurannut minua 11 vuotta näidne pätkätöiden mukana. Siihen tottui, mutta nyt kun on taas "uuden alussa" niin se tunne pompsahtaa pintaan vahvempana.
      Minun luonteeni ei sovi epävarmoihin olosuhteisiin. Rakastan rutiineja ja sitä, että tiedän miten päivät menevät - ainakin noin suurin piirtein. Minusta ei olisi sellaiseksi "katsotaan mitä elämä tuo tullessaan"- ajattelulle kokonaisvaltaisesti! Ehkä viikko tai muutama päivä on kivaa jos voi olla spontaani ja tehdä täysin uusia asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta sitten rupeankin jo kaipaamaan pysyvyyttä ja arkea ja rutiineja.
      Olenko tylsä?
      Kangistunut omiin kaavoihini?
      Kenties, mutta nautin myös siitä elämästä todella paljon ♥
      Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.... hih ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
423. juoksupäivä (156 vko)
- 2320.2 km
- 7 km metsätie (43min)
- pakkaslumi teki reissusta vähän raskaan, kun jalka ei saanut alleen pitävää maata vaan hötöisen ja pehmeän lumen. Meni energiaa hukkaan kun askel ei vienyt eteenpäin ihan niin kuin piti
- askellus piti olla todella lyhyttä, että edes jotenkin selvisi kotiin asti
- hengitys ok, hengästytti loppupuolella jo pelkästään turhautuminen
- ryhti kesti kuitenkin hyvin ja pakaroilla oli on-off juttu koko matkan, jossakin vaiheessa ne ottivat kiinni ja toisessa vaiheessa eivät..
- -8, pakkaslumisadetta, pakkaslunta maassakin, muuten mukava keli juosta ja sopivasti päällä
- kun pääsin kotiin, olo oli kuitenkin ihan mahtava! Kaikesta vaikeudesta huolimatta!

Aurinkoenergiaa ♥

Aurinko ♥
     Tänään on tuullut todella kylmästi, vaikka asteita on vain kymmenen. Toisaalta kymmenen astetta on tämän talven pakkasennätys, joten sen puoleen ei voi puhua "vain" pakkasasteista. Mutta tärkeämpi puoli tämän päivän kelissä on tuo lämpöisen keltaista valoa hehkuva pallo metsän rajassa ♥ Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta ja piristää ihan mielettömästi.
     Olen potenut jo vähän aikaa jotain pimeysväsymystä, mutta eron huomaa heti kun verkkokalvoille tulee vähän valoa! Olo on energisempi, parempi ja iloisempi. Talvisia aurinkoisia päiviä vaan lisää tänne päin!

Pitkästä aikaan jopa juoksulenkille jalat vetää kuin itsestään. Voisi juosta Miehenmurrikkaa vastaan niin saisi (toivottavasti) paluukyydin kotiin ♥ Aurinko saa kyllä aikaiseksi ihanaa "kyllä tämä tästä"-oloa, jota oikeasti olen kaivannut jo puoli vuotta...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
422. juoksupäivä (156 vko alkaa)
- 2614.2 km
- 6.6 km kylille päin (43min)
- pakkaskelin juoksuksi kaikki sujui suhteellisen hyvin
- jalat hyytyivät osaltaan varmaan energian vähyydestä ja sitten kohmettumisesta
- jalat väsähtivät noin puolessa välissä, mutta kun siitä tunteesta pääsi yli, tuntuivat jalat aika hyviltäkin loppumatkasta - olin kuitenkin iloinen, että auto saapui silloin kun saapui!
- hengitin kahden huivin alta
- ryhti pysyi hyvänä joka varmasti teki juoksemisesta osin niin helpon oloisen
- askellus hyvä eikä jalat tulleet kipeiksi, juoksinkohan aikaisemmin liian pitkällä askeleella?
- -10, tuulinen pakkaskeli, jalat kohmettuivat ja ripsiin ilmestyi jäätä ♥