Pakkasista loskaan - eikö tämä lopu koskaan!

Niin.
      Mitenhän tämän taas sanoisi?
      Eilen oli oikea lumimyräkkä ja tuiskutti lunta jokaisesta ilmansuunnasta tuulen kera ja tänään tuli vettä taivaankannen täydeltä. Eilen oli komeat lumituiskudyynit pihalla, tänään piha on kuin luistelukenttä. Kaksi maalia reunoihin ja kiekko keskelle!
     

Kävin eilen juttelemassa paikallisen päällikön kanssa. Istuttiin puolisen tuntia "tiipiissä" ja juteltiin ihan niitä näitä. Eipä hänellä ollut töitä suoralta kädeltä tyrkyttää, mutta antoi toki osoitteen, mihin voin avoimen hakemukseni kirjoittaa ja lähettää. Katsotaan sitten soiko keväällä puhelin vai ei...
        Oli vaan niin tyypillinen minun aamuni eilen.
        Oli hyvät ja siistit nutut päällä, pitkä villakangastakki ojennuksessa ja vähän paremmat kengät jalassa eikä mitään töppösiä! Kokeilin vielä ennen lähtöä, että pääovi oli lukossa ja satuin vilkaisemaan pyykkinarulle, mihin olin eilen jättänyt vielä äidin ja isän petivaatteet ottamaan happea.
         Nyt peittoja tai tyynyjä ei näkynyt missään!
         Voihan...
         Kipitin aitan kulmalle ja siellähän ne lojuivat, pakkaslumessa siistissä mytyssä kaikki. Tyynyt olivat vielä kassissa, vaikkakin kyljellään olevassa kassissa. Pohrusin hankeen, kahmasin peitot ja tyynykassin kainaloon ja rämmin viemään niitä sisälle. Enää ei ollut takki niin siisti kuin lähtiessä ja farkun lahkeet olivat polveen asti lumessa.
         Voi jehna!
          No, ainakin olen juuri sellainen kuin olen. Rämäeetu!

Iltasella olinkin sitten taas Miehenmurrikan ja Juniorin luona, vaikka vähän hirvitti lähteä iltasella ajamaan, kun keli oli mitä kaamein!
       Käytiin kuitenkin Miehenmörrikän kanssa kävelemässä taas sataman reunamilla ja bongattiin napakelkkakin järven jäältä. Miehenmurri käski minut kyytiin ja rupesi työntämään. Minulle vain tuli huono olo pyörivästä liikkeestä ja työnsin hetken aikaa sitten Miehenmuruakin ♥
       Mikä huvilaite!

Miehenmörrikkä laittoi puhelimeen askelmittarin päälle ja lähdettiin lenkille. Vähän päälle kolmesataa kaloria kului vajaan tunnin lenkillä ja sitten mentiin syömään iltapalaksi lihapiirakat, joissa varmaan sitten oli viisisataa kaloria! ♥ Että näin hyödyllistä on meidän lenkkeily Miehenmörrikän kanssa! ♥
      Katsottiin sitten iltaleffana Anakonda. Sata kertaa sekin on tullut nähtyä, mutta ihmissyöjäkäärme-leffojahan voi katsoa useammankin kerran.. Juniori viis veisasi meistä ja tuijotteli puhelintaan koko illan milloin sohvan nurkassa ja milloin sängyssä makoillen.
     Huomaan, että Miehenmurua vähän harmittaa, ettei hän olekaan enää niin kamalan tärkeä Juniorin maailmassa, johon änkee jo varhaisteinin ajatuksia ja tunnelmia. Olen yrittänyt sanoa, että jossakin vaiheessa iskä on taas ihan coolikin, kunhan nyt jaksaa vain tämän murrosikä-vaiheen yli.
       Ja vaikka teini ei niin paljoa enää asioitaan kertoisikaan vapaaehtoisesti vanhemmilleen, niin ei se estä kysymästä ja olemasta kiinnostunut. Ainakin se lisää sitä oloa, että vanhempaa kiinnostaa ja mietityttää teininsä elämä edelleen, vaikka antaakin tälle omaa tilaa jo vähän toisella tavalla.

Ajelin tänään lumia, vaikka tiesin, että se vain yllyttää pihaa liukkauteen. Pihamaalla ja pihatiellä vaan oli eilisen lumimyrskyn lumet (nyt sitten jo nuoskana) ja jos en olisi yhtään ajanut, ei tähän pihaan olisi ollut tulemista - millään koneella!
      Traktorin ikkunat menivät huuruun ja kostuivat sen verran, että näkökenttää ei liiemmin ollut. Sadatellen hain kesken ajon sisältä ikkunanpesuainetta ja talouspaperia ja puunailin ikkunat puhtaaksi kesken kaiken! Jos olisi naapurit nähneet, olisivat nauraneet keskenään.
      Iltasella lähdin sitten käymään lenkillä, kun ajattelin, että huomenna tuonne teille on aivan turha edes yrittää. Hyvä jos pihalle pääsee ja sieltä pois! Kengät kastuivat heti omalla tiellä jo, mutta ajattelin, että kun kerran on lähdetty, menen nyt jonkinmoiselle lenkille.
       Loskaa oli joka paikassa! Tien reunasta löytyi kuitenkin semmoinen kaistale, missä sai jotenkin juostua, mutta liukkaita kohtia piti varoa ja loskaa vähän väistellä. Yritin olla turhautumatta ja vain juosta lenkin läpi, että pääsisi saunaan. Sitten yhdessä alamäessä keskittyminen vähän herpaantui ja liukastuin hiekkaiseen tien reunaan. Polveen raapaisi, mutta ei muuta. Kotona huomasin, että juoksuhousun polveen oli tullut pieni reikä... Harmitus! Hajoo nutut alta!
      Ja polveenkin oli tullut pieni nirhasu.
      Jään henkiin.

 Saunassa ajattelin, että miksei talvi voi olla ihan vaan talvea ja sitten tulisi se kevät ja jäiset kelit. Viikonlopuksi on taas luvattu pakkasta ja sitten kylmenee muutenkin ja nämä jäätiköt sitten ovat jäätiköitä ihan oikeasti!
    Onneksi nyt saa loppuillan olla ihan vaan sisällä, käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan leffaa tai lukemaan kirjaa ja sitten kömpiä unten maille lämpöisen peiton alla. Ulkona saa olla vaikka jääkausi minun puolestani!

P.S. Kirjoittelin alkuillasta työhakemusta ja huomasin, että itsensä kehuminen sujuu jo aika hyvin! Ensimmäinen työhakemus oli semmoista vääntämistä, kun ei osannut mitenkään kirjoittaa olevansa hyvä ja pätevä, nyt ei ollut enää sellaisia ongelmia. Nyt meinasi tulla hakemuksesta novelli! Heh!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
426. juoksupäivä (157vko)
- 2634.8 km
- 5.4 km uimarantalenkki (30 min)
- kengät kastuivat heti kun juoksemaan lähdin, loskasta!
- jalat toimivat hyvin ja olin taas vähän pettynyt, kun juoksu piti jättää lyhyeksi eikä päässyt juoksemaan sillä tavalla kuin jalat olisivat jaksaneet
- ryhti oli vähän huono, kun piti katsoa jalkoihinsa koko ajan
- keskivartalokannatus parempi
- hengitys ok
- askellus lyhyttä ja vähän hoipertelevaa loskan ja jäätiköiden takia
- +5, loskainen ja vesisade-keli ilta, inhottava keli juosta!