Tämän vuoden ensimmäinen päivä

Vuosi 2015.
          Eilen illalla, kun kirjoittelin päiväkirjaa, mietin viime vuotta ja sen tapahtumia. Melkoinen vuosi kaiken kaikkiaan. Menetin pappani, täytin itse kolmekymmentä, sain ja menetin rakkauttakin, vietin ikimuistoisen viikon toisella puolella Suomea ja onnistuin ja mokailin töissäkin aikalailla tasaisesti.
          Niin, ja aloitin kirjoittamaan tätä blogia.
          En tosin pidä tätä blogina vaan hiljaisena terapeuttina, joka on tehnyt yllättävän hyvää, vaikka ensin tuntui, että olen enemmänkin käsikirjoitetun päiväkirjan ja yksityisten ajatusten kirjoittaja. Itsestä oppii näköjään uutta koko ajan.
          Mutta se vanhasta vuodesta, tänään aloitin uuden vuoden täynnä mahdollisuuksia ja täynnä uutta ja ihmeellistä. Hurraa!

Meillä on ollut tapana vaihtaa vuotta naapureiden kanssa, mutta tänä uutena vuotena tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että kaipasin omaa juhlintaa jo. Omien perinteiden luomista, varsinkin kun naapurit ovat vanhempieni ikäisiä ja niillä on omat juttunsa. Tuntui vähän kuin olisin ollut kolmas pyörä eilisiltaisissa illanistujaisissa. Alan kai vihdoin kasvamaan ulos näistä toisten tavoista ja ehkä seuraavana uutena vuotena olen jo hankkinut jotain omaa.
              Ilma oli jotensakin ikävä. Keli oli plussalla ja luminen piha muuttui nopeasti liukkaaksi jääkentäksi. Luistimet olisivat olleet ihan pätevät välineet pihalla liikkumiseen. Tein pihatien koristukseksi neljä lumipallolyhtyä ulkotulille, mutta sen verran paljon roihu tuotti lämpöä, että pallot pyörähtivät tuleen ja sammuttivat sen jo yhdeksän maissa. Yksi paloi sitkeästi koko aattoyön, mutta kolme muuta olivat onnettomina, sydän litimärkinä. Pöh.
               Muutama rakettikin ammuttiin, mutta aika rauhallisesti täällä maalla saa uutta vuotta vaihtaa. Joskus kaupungissa tuntui, ettei saanut unta siltä paukkeelta, mutta täällä uni tuli heti kun pää tyynyyn koski. Ja koiran kanssakin on hyvä, ettei pauketta ja räiskettä niin hirveästi ole. Meidän koira sai yhtenä vuonna traumat uudesta vuodesta ja on ollut vähän hötky sen jälkeen. Onneksi uusi vuosi on vain kerran vuodessa!

Koiran vatsa alkaa olla aika hyvä ja oikein huvitti kun eilen tulin niin iloiseksi, kun hauveli teki terveennäköiset tarpeensa metsätien laitaan! Pienet ne on ilot kipeän koiran omistajalla! Muutenkin pieni herra alkaa olla virkeä ja utelias oma itsensä ja se tuntuu todella hyvältä. Ja sen huomaa unen laadussakin. Viime yönäkin nukuin kuin uppotukki ja olisi varmaan mennyt kellon ympäri, jos koiruus ei olisi tullut 9 maissa kyselemään, että enkö aio ylös noustakaan tänään!
          Käytiin uuden vuoden ensimmäisellä rantalenkillä ja järvi oli jäässä. Tosin en minä sinne ihan vielä pilkkimään menisi, mutta kuitenkin jonkinmoinen jää oli pinnassa. Vettä oli aika paljon ohuen jään pinnalla ja jos nyt tulisi sellaiset pikapakkaset niin tulisi komean sileä jää!

Iltapäivästä kävin sitten taas omalla juoksulenkillä ja uskomattomalta tuntuu, että lauantain jälkeen olen juossut kuukauden! Tänäänkin juoksin yhtä kyytiä sen 2.5km ja poistulomatkallakin yritin pitää kävelyn mahdollisimman vähäisenä. Ensi viikolla pitäisi jälleen vähän matkaa pidentää... Jalat alkavat varmaan pikku hiljaa tottumaan juoksuiluun, sillä joka kerta jaloissa tuntuu vähemmän ja vähemmän. Edelleen on parantamista kuitenkin alkuverryttelyssä, kun saa juosta aika hissuksiin alussa, että lihakset saavat kunnolla lämmöt päälle. Mukavaa se kuitenkin on, juokseminen, tuntuu hyvältä ja iltaisin on hyvällä tavalla väsyksissä. Tämä on ehkä paras uuden vuoden lupaus, jonka olen tehnyt!

Lämmitin illalla ulkosaunan ja nautiskelin taas puukiukaan löylyistä ja kovasta hangesta... tai niin no, ei siitä oikein voinut nautiskella, mutta kävin nyt kuitenkin raaputtelemassa vähän lunta iholle. Hyvää teki sauna - kaikin puolin. Kovin vaan oli liukas saunapolkukin, sai katsoa mihin astui.
           Toivottavasti nämä pääkallokelit eivät nyt kovin kauaa kestäisi, alkaa olla vaarallista kohta ulos meneminen sekä koiralle että emännälle! Tai sitten voisi tulla kevät ja nurmi, sekin olisi tietysti yksi ratkaisu. Ihan miten vain.
            Tästä se lähtee. Uusi vuosi vanhoilla kujeilla!



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
11. päivä (4.viikko)
- 5km metsätielenkki (38min)
- 2.5km yhtäjaksoista juoksua ja poistulomatka kävely-juoksua (juoksua silloinkin enemmän)
- hengitystä kokeilen kahdella erityylillä, ihan hyvin toimi molemmat
- jaloissa tuntui ihan hyvältä
- liukkaus teki vähän haastavaa askelluksesta
- lämmin keli, tuli kuuma
- hyvä olo ja hyvä juoksu!