Lumihirviö, huu!

Nyt kiepsautinkin tämän kirjoittelun ja iltalenkin toisin päin, kun koiruus vetää sikeitä vielä sohvalla eikä näytä olevan kiire ulos, joten minä kulutan vähän aikaa ja odottelen sitä hetkeä, kun hauva tulee itse tökkimään kuonolla reiteen, että "nyt mentiin!"
            Tänään tuli lunta!
            Herranen aika sitä tulikin!
            Melkein pesurätin kokoisia hituleita ja niin sakeana, että kun käytiin koiran kanssa leppoisella aamulenkillä rannassa, niin oltiin molemmat kuin Andien vuoristojen lumihirviöitä - ja ihan hetkessä! Koiran ilmeestä kyllä näki, ettei se oikein tykännyt paksuuntuvasta lumikerroksesta turkissa, mutta muuten se touhusi tienpientareilla ahkerasta. Oikein naurattaa sen kanerva-ihastus! Se niitä nuuhkisi vaikka kaiken päivää jos emäntä jaksaisi istua kannonnokassa sitä touhua katselemassa. Ja toinen ihastus on katajat. Kai ne tuoksuu koirankin nenään erikoisen hyvältä (nimittäin minustakin kataja on hyvätuoksuinen puu!). Tänään katajat antoivat kuitenkin hauvalle kunnon lumipesut, kun se niiden alle tunki ja lumiset oksat liikahtelivat.

Höh. Kuvissa ei näy lumisade yhtään, vaikka se tosissaan oli niin sakea, että ihan naamalihaksia kramppas kun piti siristellä, ettei lumi satanut silmään! Pihamaallekin kertyi jälleen melkein 20 senttiä lunta jota sitten sai työnnellä tontin laitamille isoiksi kinoksiksi iltasella.
             Iltapäivästä vetäisin lenkkivaatteet niskaan ja kävin viettämässä kylätiellä vähän 'omaa laatuaikaa'. Luin eilen Kunto Plus-lehdestä juoksuvinkkejä ja välipalaehdotuksia ja ajattelin testailla banaani-kiivi-jugurtti välipalaa ennen lenkkiä. Aikaa taisi vain olla vähän liian vähän syömisen ja lenkille lähdön välissä kun lenkin jälkeen tuntui, että vatsassa myllersi, mutta juoksun aikana ei tuntunu pahalta. Päinvastoin oikeastaan.
             Juoksin tänään taas pidemmän kylälenkin (7.1km) ja neljä kilometriä yhtäjuoksua. Tiet olivat auraamatta ja monen sentin lumikerros oli pöpperöinen alusta, joten osa energiasta meni siihen tarpomiseen, kun askel ei oikein saanut ponnistuspohjaa, mutta muuten juoksu tuntui jälleen siltä, miltä juoksun pitää tuntua. Haastavan ihanalta! Vähän kyllä taisin kiduttaa itseäni liikaakin tietyissä kohden lenkkiä, mutta ehkä se teki ihan hyvääkin - tai sitten ei. Huomasin vain sen, että olen sitä sorttia, että kun vetää itsensä jaksamisen rajoille, niin olo on parempi. Ihan kaistapäistä, mutta näin se minulla näköjään menee. Kun tulin kotiovesta sisään lenkin jälkeen, olin ihan puhki, mutta olo oli aivan mahtava!

Iltasella lämmitin saunaa ja kolailin sitä odotellessa vähän lumia. Siistin postilaatikon edustan, joka on koko ajan jäänyt vähän unohduksiin. Postiauto on joutunut kurkottelemaan postinsa ties mistä, kun en ole muistanut pyyhkäistä postilaatikon edustaa puhtaaksi auran jäljiltä... Hupsansaa! Tänään korjasin sen virheen sitten.
            Hankea on nyt sen verran, että kun pulahdin saunasta hankeen niin ei tarvinnut kuin hypätä hankeen niin peittyi ihan mukavasti. Teki kyllä hyvää sekä lihaksille että mielelle. Nyt onkin sitten taas sellainen olo, ettei tarvita kyllä iltasatua kun uni kaappaa mukaansa. Tämmöinen olo pitää lauantai-iltana olla!

Tänään kun nautiskelin saunan lämmöstä, niin ajattelin, että juokseminen on opettanu miulle sen, että paras ja pahin vastustaja on oma itse. Tänäänkin, kun tappelin sen neljän kilometrin juoksun läpi niin riemu oli vailla vertaa ja oikeasti en voittanut muuta kuin itseni! Ja se, että miten paljon omasta kropasta löytyy semmoista sitkeyttä ja voimaa, joita ei ole ennen tajunnu olevan. Jos tätä tunnetta yrittäisi jollekin selittää niin en osaisi. Tämä pitää itse kokea, olipa se sitten mikä hyvänsä, joka tämmöisen olon saa. Minulle se on tällä hetkellä juoksu!
          Huomiseksi on luvattu lumipyryä jälleen. Aion kyllä lojoksia koko päivän tekemättä mitään, paitsi jos niitä lumitöitä sitten illemmalla pitää vähän yrittää vääntää... mutta muuten aion lorvehtia ja nauttia sunnuntaista kuin keltainen ja oranssiraidallinen kissa uunin päällä! Palapelikään ei ole edistynyt oikein mitenkään. Ja kirja lojuu yöpöydällä samassa kohdassa jo ties monennettako viikkoa!
          Onkohan minun päivästä kadonnut muutama tunti johonkin ...?



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
15. päivä (5.viikkoa takana!)
- 7.1 km kylälenkki (52min!!! huom. viimeeksi 1h 5min!!)
- 4 km yhtäjaksoista juoksua, melko helposti, poistulo matkalla juoksin Jökin mäen ylös!! ja muutenkin suurin osa poistulomatkastakin meni juosten (jippiii!)
- välipala ennen juoksua kiivi-banaani-jugurtti ja mehua, toimi lenkillä ainakin niin ettei tullu täysin powereiden loppumista missään vaiheessa
- tiet pöpperöisiä ja lumisia, vähän vaikea maasto juosta, mutta muuten keli oli nollassa ja lumisadekin loppui puolessa välissä juoksua
- hengitys onnistui aika hyvin tällä kertaa eikä pitänyt heittää kävelylle palleapistoksen takia 
- askellus oli hyvää ja olo rento, vähän kuuma tuli varustuksessa, mutta yhtään vähempää en uskalla laittaa vaatetta
- mukava olo juostessa ja ihana väsymys ja hyvän olon tunne juoksun jälkeen! 
- ehkä paras juoksu tähän mennessä!!