Baa-baa-bakkasta!

Tänään lumi narskui kenkien alla, kun hain aamulla postia. Pakkasta oli -15 ja poskia nipisteli jo moinen matka. Hymyilytti, kun maantien laidassa olevien pihlajoiden alla oli puput pitäneet lystiä! Jälkiä oli ihan mahdottomasti ja tassun koosta päätellen ei mitään pieniä pupusia! En tiedä löysivätkö ne maasta jotain lintujen tiputtamia pihlajanmarjajämiä vai mitä ihmeen juhlia olivat molempien puiden alla pitäneet. Koiran olemassa olo pitää jänikset pois pihamaan nurkista, mutta pihatiellä jälkiä risteilee edestakaisin. Mahtoi niitäkin töpöhäntiä tänään vähän viluttaa.
           Minulla oli pyykkipäivä. Pyykkiä oli niin lakanoiden kanssa kuin vaatepyykinkin ja olisi pitänyt vielä pestä pyyhkeitäkin, mutta en enää jaksanut. Rajansa se on pyykinpesullakin! Käytiin aamusta koiran kanssa lenkillä ja tuli hyvä mieli, kun huomasi, että koiruus alkaa olla jälleen oma itsensä. Reipas ja utelias. Keskiviikkona on se kontrolliverikoe ja toivontoivontoivon, että arvot olisivat kohdillaan ja pääsisi antamaan vähän monipuolisempaa ruokaa...

Järvi oli jo pitkälle jäässä, mutta kauempana selällä näkyi vielä sinistä sulaa - luulisin ainakin. Vielä ei pilkkijöitä näkynyt, onneksi, mutta kyllä ne varmaan kohta innostuvat kokeilemaan onneaan ja sitten pitää taas pelätä niidenkin hullujen puolesta!
            Kävin iltapäivästä sitten juoksemassa, vaikka koiran kanssa heitetyn lenkin jälkeen kädet olivatkin niin kohmeessa, että vähän hirvitti viskata ohut lenkkinuttu ja -pöksyt jalkaan ja painua juoksemaan. Ei se pakkanen sitten kamalasti häirinnyt itse juoksemista, kunhan vain piti huolen, että ei vetänyt ihan täysin kylmää ilmaa keuhkoihin vaan hengitteli kankaan läpi. Poistulomatkalla viima kävi jalkoihin ja yritin pysyä liikkeessä ja juoksussa jo senkin puoleen, ettei lihakset kesken kaiken kylmettyisi.
             Juoksin tänään metsätien viiden kilometrin lenkin ja tuntui, että se 2.5km pätkä yhtäsoittoa juosten tuntui pidemmältä kuin viikonlopun neljä kilsaa! Metsätien "pohja" oli vähän heikkotasoinen juoksulle, mutta ei sitäkään nyt täysin voi syyttää. Ja tällä viikolla olisi pitänyt jo vähän lenkkiä pidentää...
              Muuten juoksu tuntui hyvälle ja jotenkin helpollekin. Ei tarvinnut ihan kamalasti enää yrittää, sen kun antoi mennä vaan! Huonon juoksupohjan tai vääränlaisen jalanasennon takia nilkan sisäsyrjä oli juoksun jälkeen kipeä... Juoksija ei näköjään tervettä päivää näe! Ainakaan aloitteleva juoksija. Taidan askeltaa vähän sisäreuna-voittoisesti, vaikka olen yrittänyt pitää askeleen suorassa ja vielä niin, että astuisin koko jalalla enkä jommalla kummalla syrjällä.
                Tulisi jo kevät ja kuivat tiet ja lämpöiset kelit niin juokseminenkin olisi helpompaa!

Lämmitin iltasella saunan ja ripustelin pyykkikuormaani naruille. Olipa taas mukava puuhastella kotihommien parissa ja ihan vaan tavallisen arjen keskellä, vaikka huomenna pyhä onkin. Jotenkin sain tarpeekseni joulupyhistä ja uudenvuoden päivistä, minulle sopii nämä arjen päivät paremmin!
          Iltalenkillä mietiskelin taas, että tämmöisinä pakkasiltoina olisi hauskaa jos olisi perhe hoidettavana! Tietysti se olisi mukavaa muinakin päivinä, mutta tällaisina napakkana pakkasiltana saisi hyvän syyn paistaa lapsille lettuja ja keittää kaakaota ja iltasella sitten juoda iltateet miehen kainalossa ja katsoa leffaa sohvan nurkassa ja välillä käydä kurkkimassa muksujen nukkumisia.
            Hmph.
            Olenkohan koskaan tuossa tilanteessa? Paistamassa lettuja omalle perheelleni tammikuisena pakkaspäivänä?



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
13. päivä (5.viikko)
- 5km metsätielenkki (35min)
- 2.5km yhtäjaksoista juoksua, melko helpontuntuisesti, mutta ei olisi kyllä jaksanut toista samanmoista...
- nilkan sisäsyrjä kipeytyi juoksussa, askellan kai huonosti sisäänpäin kaikesta korjailuista huolimatta
- pakkasta -15, kintut saivat kylmää
- metsätie huonossa kunnossa, ei oikein ollut raiteessa tilaa juosta, epätasainen
- hyvä ja mukava juoksu muuten, olo hyvä lenkin aikana ja lenkin jälkeen!