Laiska-lauantai ja kuukausi juoksentelua takana!

Olin hereillä jo 9 maissa, mutta lojoksin vielä vähän aikaa, kun kerrankin ei ollut kiire. Ihana lauantaiaamu! Eilisiltainen tuuli ei sitten enempää tuhoja täällä päin tehnyt, vaikka aamusta lumi-räntää satoikin poikittain ja puuskat olivat koviakin. Onneksi jääkentät hävisivät märän lumen alle ja oli aamusta mukava kävellä koirankin kanssa, kun ei koko ajan tarvinnut pelätä liukastumista.
           Tänään tuli täyteen kuukausi juoksua.
           Olen ylpeä itsestäni ja päivän kunniaksi juoksinkin sitten pidemmän lenkin, 7.1 kilometriä, josta yhtäjaksoista juoksua oli jo 4km! Juoksin kyläkierroksen kun nuoskalumi teki tienpohjan hyväksi juosta ja arvatkaa millainen fiilis oli, kun huomasin, että jaksoin juosta pidemmälle ja pidemmälle koko ajan! Tuuletin keskellä tietä, kun saavuin 4km välietapille ja kropassa tuntui pelkästään hyvälle (tietty puuskutusta ja jalkojen hötöilyä lukuunottamatta)! Ainut huono puoli tiellä juoksemisessa oli autot. Yllättävän vilkasta oli liikenne ja muutama tuttukin hurahti ohi. Metsätiellä juostessa saa keskittyä vain juoksuun ilman tuota muuta häiriötä.

Kuukauden juoksemisen jälkeen jokapäiväisessä elämässä olen huomannut ainakin sen muutoksen, että minulla on kädet lämpöisemmät kuin ennen. Se kai kertoo verenkierron paranemisesta. Sekä sen, että unenlaatu on parempaa ja uni tulee nopeammin. Enkä ole niin väsähtänyt kuin aikaisemmin. Juostessa huomaa, että hapenottokyky ja sydämen lyöntiteho on varmaankin parantunut, mutta niitä muutoksia ei niin huomaa arjen keskellä. Niin ja jalat ovat muuttuneet lihaksien suhteen. Pohkeissa ja reisissä on jonkinmoisia lihaksien alkuja!
             Kaikista paras muutos on kuitenkin se, että olen innostunut ja nautin juoksemisesta. En uskonut sen tuntuvan ihan tältä, kun kaikki sanoivat, että juoksu muuttuu nopeasti elämäntavaksi ja kohta ei voi olla ilman juoksupäiviä. Ymmärrän hyvin, miksi. Jo juoksun aikana tulee semmoisia hyvän olon puuskia, mutta varsinkin juoksun jälkeen olo on kuin supermiehellä (tässä tapauksessa supernaisella)!
             Ihanaa - kaikin puolin!

Iltasella saunan lämmitys vähän virahti, kun innostuin palapelistä. Se on kyllä semmoinen aikasyöppö, että hyvinkin saisi kulumaan puolet päivästä. Onneksi ulkona oli sen verran lauhaa, että sauna lämpeni nopeasti. Odotellessa ehdin vaihtaa lakanat sänkyyn (*hymyilee leveästi*) joten saan pyörähtää tänä iltana saunanpuhtaana nukkumaan raikkaalta tuoksuviin lakanoihin! Voi onnea!
             Hangessakin kävin tänä iltana, vaikka hankea oli niukalti. Alan pian ymmärtämään avantouimareitakin, sillä aikamoinen lämpöaalto meni kropan läpi pelkästään siitä, että sai vähän kylmää lunta iholle. Saunan jälkeen iho hehkui lämpöisenä ja poskia kuumotteli. Alan pikku hiljaa nauttia tästä talvestakin ihan eri tavalla, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö se kevät saisi jo tulla... hih.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
12. päivä (4.viikko)
- KUUKAUSI JUOKSUA TAKANA !!!
- 7.1 km kylälenkki (1h 5min)
- 4km yhtäjaksoista juoksua!! ja loppumatka juoksu-kävelyä
- hengitys onnistui hyvin ja jalatkin ottivat askelta mukavasti
- ehkä paras hetki oli loppumatkasta, kun huomasin, että juoksu eteni mukavasti ja vaivatta! Ehkä se oikea asento on pikkuhiljaa löytymässä
- askel edelleen aika matala ja lyhyt, mutta jotenkin lennokkaampi kuitenkin
- lumituisku ja nollakeli, hyvä juosta nuoskalumessa tien reunassa
- mahtava olo juoksun jälkeen ja monta hymyä matkan varrellakin!