Lumimyrskyn jälkeen tulee aina... lumitöitä.

Tämän takia kukaan ystävistäni ei kysy kuulumisiani, sillä näinä viikkoina minun kuulumiseni ovat olleet samanlaisia. Nytkään en haluaisi aloittaa siitä, että yö meni taas plörinäksi ja koiran vatsa heitti löysälle ja koira oli levoton aamuneljästä asti.. Eläinlääkäri kirjoitteli vastauksen viestiini aamulla ja kehoitti syöttämään antibiootteja normaalisti viikonlopun ja tulemaan käymään lekurilla maanantaina niin katsotaan tilanne. Onneksi koira juo ja syö hyvin, joten ihan kamalaa pelkoa persuksissa ei ole viikonlopun odottelustakaan. Mutta koville ottaa tällä kertaa tämä tauti, täytyy myöntää.
             Aamulla ei fiilikset ollu ihan katossa, olemattomien yöunien lisäksi, ulkona vallitsevan lumimyrskyn takia. Tuuli ja satoi lunta niin, että hetkessä oli taas nurkat täynnä nietosta ja lumikinosta - tällä kertaa vielä aika painavaa nuoskalunta! Rauha laskeutui meidän torppaan hetkeksi kun sain koira-murulle aamulääkkeet annettua, itselleni jonkinmoista aamupalaa ja uuniin räiskyvät tulet ja istahdin oman kammarini lattialle ja nostin koiran sänkyyn maate. Koira nukahti oitis ja tuhisi rauhallisesti selän takana. Minäkin pilkin ja nyykin, kun olisi nukuttanut ihan mahdottomasti, mutta piti saada uuni lämmitettyä ennen kuin annoin unelle luvan. Talo hiljeni täysin pariksi tunniksi, kun yökyöpelit ottivat unta!

Jumppavarpaat.

Iltasella sitten otin itseäni niskasta kiinni ja siivosin talon viikonloppu kuntoon - vihdoin viimein! Kuurasin kloriitilla lattiat ja pyyhin vähän koiran nukkumapaikkojen mattojakin puolikostealla mopilla huitaisten, että edes joku pöpö ja bakteeri kuolisi siinä samalla jos ne nyt ylipäänsä elossa kestävät kehon ulkopuolella. Tiedän, alan olemaan fanaattinen ja hullu tämän sairastelun kanssa, mutta tämä puuhailu tekee minulle paremman olon. Vähän niin, että olen tehnyt kaiken sen mitä voi vain tehdä...
                Lumityöt jäivät taas sen verran myöhäiseen iltapäivään, että ehti tulla pimeä. Nuoskalunta olikin työläämpi aurailla pois teiltä ja pihamaalta ja se paakkuuntui ja jumiutui koneeseenkin ärsyttävän napakasti. Ja koko illan on kuulunut tasainen jymske talon eri puolilta, kun lumet tulevat katoilta. Hyvä kun tulevat, sillä esimerkiksi kuurin katolla on melkein 20 cm kerros paksua, kosteaa ja painavaa lunta. Kohta olisi saanut olla taas tiputtelemassa lumia katolta jos näitä plussakelejä ei olisi tullut.

Iltasella rojahdin sitten iltajumpan ja lämpimän suihkun jälkeen nautiskelemaan iltapalaa tv:n ääreen. En yleensä pidä tosi-tv-ohjelmista, mutta satuin yhden kerran vahingossa katsomaan englantilaista ohjelmaa, missä kaksi englantilaista naista stailaa ihmisiä kohti uutta ja parempaa minää ja elämää! Tällä kertaa Tanskassa. Trinny ja Susannah osaavat kyllä tuoda niin naisten kuin miestenkin parhaat puolet esiin eikä pelkästään vaatteilla.
            Se, mikä stailattavia yhdistää, on oman kehon arvostus tai siis sen puute - syystä tai toisesta. On muodot sitten pyöreät tai kapeat niin naiset löytävät "uhreistaan" ihanasti ne parhaat puolet, joita ihmiset itse eivät enää itsessään näe. Tulee oikeasti hyvälle mielelle tv-ruudun tällä puolenkin, kun ihmisen silmissä syttyy sellainen ahaa-elämys siitä, että ne paksujen reisien tai pömppövatsan vastapainoksi omasta kehosta löytyy upea takamus tai komeat sääret tai kauniit käsivarret ja silmät tai taivaalliset rinnat!
              Huomaan kyllä itsekin, että harvemmin sitä itseään katsoo niin, että näkisi ne hyvät puolet, aina silmät sattuu niihin kohtiin, jotka ovat omasta mielestä enemmän tai vähemmän huonosti... Eli silmiä avaava ohjelma senkin puoleen. Ja kun itse kuulun kaiken lisäksi siihen kuppikuntaan, joka vuoraantuu mieluummin kotoisiin ja mukaviin vaatteisiin niin on oikeasti mukava, että herätellään sitäkin ajatusta, että omaa kroppaa saisi esitellä ylpeänä muissakin nutuissa kuin lököpöksyissä ja nuhjaantuneissa kotipuseroissa.

Pyjamat ja villasukat... kotoisat ja mukavat!

Iltalenkillä alkoi ollakin sitten tiet liukkaita ja piti taas varoa askeleitaan. Autokuurin edestä piti vielä lenkin jälkeen työnnellä muutama kolallinen lunta, joka oli tippunut katolta autotallin edustalle. Se kun olisi siihen jäätynyt, ei sitä jääkamia olisi saanut pois muuta kuin kantopommilla! Huomenna kun pitää aamusella kääntää keulaa työmaan suuntaan. Kymmeneksi vasta, onneksi, mutta kuitenkin. Mukava päästä töihin, mutta mukava sekin, että luvassa on lyhyt päivä. Näillä unilla ei muuhun olisi paukkuja...

Iltapalan jäännökset...

Nyt olisi suunnitelmissa kirjoitella yksi kirje ja sitten kun olen doupannut koiraan vielä tunnin päästä maitohappoaterian niin kiepsahdan peiton alle ja luen Kodin Kuvalehteä (jonka sain jo eilen) niin kauan ennen kuin uni kaappaa mukaansa.. pääsen siis kenties jopa ensimmäiselle sivulle... eh!
               Taidan päättää tämän terapiaistunnon ennen kuin menee ylitöiksi!
               Muiskis.


P.S. Tänään olin ehtinyt juuri aloittaa iltajumpan kun kultaseni viskasi minua arkisen ihanalla viestillä - kaupasta! Se oli täynnä meidän välistä huumoria ja se teki niin hyvää kaiken tämän muun hullunmyllyn keskellä, että ihan sydäntä kutitti. ♥ Hymyilin pitkästä aikaa sillä tavalla, että suupielet melkein ylettyivät korvan taakse!