Kesäikävää

Tänään tuli ikävä kesää.
         En tiedä mistä tämä äkillinen kesäkaipuu oikein sai alkunsa, kun päivässä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Erinomainen pilvipoutainen tammikuinen päivä pienen pakkasen kera. Ihana keli ulkoilla! Tämän tästä huomasin vain ajattelevani kesäiltoja, helteisiä hetkiä kun toivoi, että arkkupakastin olisi isompi, että sinne mahtuisi makaamaan, itikoita ja kutisevia paukamia, lintujen laulua (sitä ehkä eniten kaipasin tänään, kun talvinen luonto on aika hiljainen..), nurmen tuoksua, lehtien kahinaa oksissa ja yksinkertaisesti sitä vihreyttä, minkä kesä tuo.

Tänään kun aloitin 8. juoksuviikon, niin juostessakin ajattelin, miten mukavaa sitten on teputella kun jalan alla rahisee hiekkatie tai huono asfaltti, ja päällä on vain toppi ja shortsit ja kengät. Kuvittelen aika usein timoteit ja perhoset tien varsille, kun juoksen. En tiedä mitä tämä mielikuva auttaa, mutta kai se jotain itsensä pettämistä on ...
            Juoksin 5.2 km, uimarantalenkin, ja vaikka ei voi sanoa, että se mitenkään helpolta tuntui niin ei se nyt tappavan kamalaltakaan enää tuntunut. Ehdin jo ajatella, että ehkä pitäisi pikkaisen pidentää näitä viikkolenkkejäkin... vaikka siihen 6 kilometriin... Jaloissakin tuntui olevan vielä vähän powereita jäljellä kun kotiovelle pääsin, joten senkin suhteen voisi vähän lenkkiä pidentää. Uimarantalenkin jälkeen on seuraavaksi iso mäki, joten jos juoksisi kilsan lisää niin pitäisi ensin juosta mäki ylös ja sitten mäki alas, kääntyä ympäri ja taas juosta mäki ylös ja mäki alas... ja sitten olisikin valmis kuolemaan!

Koirakin voi koko ajan paremmin. Tänään kun ruuan jälkeen katselin nukkuvaa koiraa, mietin, että näitä hetkiä varten sitä jaksaa aina tapella silloinkin, kun ei jaksaisi enää ainuttakaan yötä valvoa ja pelätä ja olla huolissaan. Se hetki, kun koira on rauhallinen ja nukkuu niin syvää unta, että näkee unia... Se on parasta sairastelun jälkeen!

Iltasella kun odottelin saunan lämpenemistä, tein uutta palapeliäni, jonka aloitin viikonloppuna. Se on vähän pienempi kuin edellinen ja jotenkin se tuntuu valmistuvan ihan liian nopeasti...
            Saunassa taas oli aikaa ajatella omiaan.
            Työasioitakin harhaili mielessä, kun viikonloppuna kuului sellaista huhua, että meidän työporukka hajoitetaan. En ymmärrä, että miksi, kun poppoo tekee yhdessä hyvin töitä ja tiimihenki on huipussaan, eikä työnjälkikään pitäisi olla ongelma. Tuntuu vaan hullulta, että semmoinen pakka räjäytetään palasiksi, joka toimii... Mutta kuten niin monesti muulloinkin, murehdin jälleen etukäteen tulevaa ja pelkkien huhujen perusteella.

Suunnittelin jo vähän kasvimaata, kukkapenkkejä, mahdollisesti kasvihuoneen paikkaa.. selviä kevään merkkejä ilmassa. Samaan aikaan taivas työnsi vielä iltasella uutta lunta maahan, joten ihan keväältä ei ainakaan ulkona näytä, vaikka sielussa jo kukkiikin krookukset!
         Yritin tänään vähän jo aloitella ystävänpäiväkortti-urakkaa, ettei taas jäisi viimeiselle päivälle. Ei vain oikein lähtenyt onnistumaan. En saanut kuin korttilistan tehtyä... Pesutupa veti tänään puoleensa liiankin kiihkeästi.

Ensi kesänä aion hankkia sen riippumaton! Päätin sen tänään kun käveltiin koiran kanssa hämärässä. Miten mukavaa olisi köllötellä älyttömän leveässä riippumatossa ja roikottaa toista jalkaa ulkopuolella ja lukea kirjaa tai katsella taivasta... Ensi kesänä sen hankin! Kättä päälle!
              Nyt pitäisi taas raivata tilaa tuohon sängylle, että pääsisi uinumaan... mahdoton tehtävä tällä hetkellä, joten taidan tappaa aikaani ja katsoa muutaman videon siitä, kuinka juostaa ylä-ja alamäkeä...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
22. päivä (8.viikko alkaa...)
- 5.2 km uimarantalenkki (34min)
- koko matka juoksua
- tuntui hyvältä jaloissa ja hengityskin onnistui
- yritin vähän paikkailla juoksuasentoa ja huomasin, että keskivartalo kannatus ontuu edelleen, eli vatsalihaksia ei taida olla tarpeeksi... missä ne oikein ovat....?
- keli oli nollassa ja tiet suhteellisen hyvässä kunnossa, hiki tuli lämpökerraston kanssa!
- olo oli tosi hyvä kun juoksu kulki ja hyvä olo jatkui juoksun jälkeen tuttuna "tyhjä-pää-olona".
- FANTASTISTA!!