Koiran kanssa

Tultiin äsken koiran kanssa iltalenkiltä ja istuttiin sitten tuvan lattialla vähän aikaa vieretysten. Minä kuivasin koiran häntää ja takajalkojen karvoja, kun käytin poloisen jälleen takamuspesulla löysähkön iltalenkkikakkasen jälkeen... Tämmöinen keskustelu käytiin koiran kanssa:

MINÄ: Minä en enää tiedä mitä minä tekisin tai miten auttaisin, kun tuntuu, että saan aikaiseksi vain takapakkia.
KOIRA: katsoo kulmiensa alta ja siirtää leuan toiselle etutassulle.
MINÄ: Yritän ihan oikeasti kaikkeni, mutta en minä osaa enempää...
KOIRA: katsoo suoraan silmiin
MINÄ: (ääni muuttuu kun rupeaa itkettämään) On minun vika, että sinä olet kipeä. En ollut tarpeeksi huolellinen, tarkka ja kunnollinen...
KOIRA: siirtää leukansa toisen tassun päälle
MINÄ: (itkun sekaista sopertelua) Anna anteeksi...
KOIRA: heittäytyy kyljelleen ja huokaisee
MINÄ: (hymyillen hiukan toisesta suupielestä...) Jokos sait minusta jo tarpeeksesi?

Halasin koiraa niin kovasti kun ylipäänsä eläintä voi halata saamatta eläinrääkkäyssyytettä. Kyllä hauva tietää, miten minun iltaisiin epätoivon ja itsesyytös-itkuihin on suhtauduttava! Ja se sai minut niin hyvälle mielellekin, vaikka toinen on potilas enkä todellakaan enää tiedä mitä tekisin. Silti. Silti koiruus tuli viereen kyhnäämään, kun ilta-antibiootit oli annettu ja nyt se makaa kyljellään miun puoleisella sängyllä ja kuorsaa.
          Että kai minä sain anteeksi sen, että tein sen kipeäksi huonolla hoidolla...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
17. päivä (6.viikko)
- 5.2 km uimarantalenkki (35 min)
- juoksin koko matkan!
- alussa se sielussa sipisevä ääni yritti houkutella minua palaamaan sohvalle viltin alle, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen se ääni hävisi kuiskuttelemasta ja juoksu maistui
- hengitys toimi ja olen huomannut, että pitkät, syvät hengitykset mahasta asti auttavat todella paljon esimerkiksi ylämäen jälkeen kun jalat on ihan puhki. Kintut palautuvat nopeasti "ennalleen" ja taas jaksaa
- askeleista huomaan sen, miten kevyesti nykyään askellan ja olen niin iloinen, että jaksoin monta viikkoa keskittyä siihen, että saan askeleet oikeaoppisiksi
- käytän jo paljon enemmän pakaroita ja takareisiä ja jalka nousee jo vähän korkeammalle askeleiden välissä, mutta askelten väli pysyy lyhyenä
- ihana olo juostessa ja juoksun jälkeen! ETTÄ MINÄ RAKASTAN TÄTÄ LAJIA!!!
- ja ohitin vanhan, kävelevän pariskunnankin poistulomatkalla. JES!