DELETE

Tänään pidin pääntyhjennys-päivän ja ainakin vallitsevasta olotilasta päätellen - onnistuneesti!
             Viime yö oli jo helpompi koiran kanssa. Noustiin ulos käymään vasta 7 aamulla ja silloinkin vain pissalle, joten toivon mukaan maha alkaisi olla toipumaan päin ja antibiootit purra. Eilen taisin juhlia sillä, että koira ei ole huomannut tabletteja ruuassa... se oli lyhyt ilo se. Tänään sain poimia kupista heitettyjä tabletteja matolta ja syöttää niitä uudelleen. Ennen annoin tabletit kanapalojen välissä niin, ettei niitä huomattu, mutta nyt kun kanaa ei voi syöttää pitää tabletit hävittää löysähkön purkkiruuan sisälle. Sitä onkin sitten haastavampi antaa kädestä, kun jos laitan tabletit ruokaan ja ruuan kuppiin, jää tabletit syömättä.
              Viisaan koiran kanssa on välillä rankkaa.

Aamusta satoi lunta vielä aikalailla taivaantäydeltä ja eiliset kolaukset hävisivät lumikerroksen alle. Aamulenkki piti koirankin kanssa pohruta 20 senttisessä pakkaslumessa, kun en sitä ennen ehtinyt traktorinkoppiin lumitöitä tekemään. Tein ne sitten lenkin jälkeen ja onneksi lumisadekin vähän hellitti, ettei ihan mennyt hukkaan tämänkin päivän lumiaherrus. Aikamoiset kinokset onkin jo pihalla! Kuvista sitä ei niinkään näe, vaikka olisi maannut maassa kuvia ottamassa, mutta voin sanoa, että aikamoisessa talvimaassa asun tällä hetkellä! Alan harkita niitä hiihtolatujen tekoa...
            Kuudes viikko alkoi juoksemisessa.
            Juoksu oli pääntyhjennys-päivän ensimmäinen osa.
            Juoksin kesäisen uimarantani risteykseen ja takaisin (5.2 km) ja koko matka juosten! Yhtäsoittoa! HURRAA! Ja samalla saavutin ensimmäisen tavoitteeni eli 5 kilometrin yhtämittaisen juoksun. Olin ja olen aika ylpeä ja jotenkin samalla hämmentynytkin. Minä pystyin siihen... !!
             Ensimmäiset 1.5 km tuntuivat siltä, että ei taida viisi kilsaa mennä tänään rikki, mutta kun lihakset lämpenivät ja minä pääsin juoksun makuun niin sitten seuraava tunne olikin jo se, että minähän juoksen ja tämä tuntuu hyvältä! Hengitys toimi ja huomasin, ettei se itsensä kiduttaminen oikean juoksuasennon saamiseksi ole mennyt hukkaan, sillä kroppa tuntui asettuvan erinomaiseen juoksuasentoon, rennoksi ja lennokkaaksi! Koko juoksu oli jotenkin ilmavaa, mutta tietysti ei vielä kuitenkaan niin helppoa ettei olisi matka missään tuntunut.
            Mutta kuitenkin.
            Viisi kilometriä !!

Ruuan jälkeen olisin kaivannut päiväunia tai edes pientä unihetkeä, kun yö oli kaikesta huolimatta vielä aika semmoista torkkumista ja alkaa univelkaa olla jo jonkun verran.. Iltahommat kuitenkin painoivat päälle, joten annoin koiran nukkua minunkin puolesta. Sehän tässä sitä unta kaipaa, kun se on kuitenkin se potilas, minä vain lääkintähenkilökuntaa!
            Toinen pääntyhjennys oli sitten silitys.
            Silittelin tyynyliinat ja aluslakanat ja pussilakanat niin, että varmasti on hyvät laittaa sänkyyn seuraavan kerran ja katselin ja kuuntelin puolella korvalla ja silmällä Muumilaakson Tarinoita YouTubesta. Silloin kun kirjoitin yo-kirjoituksia, niin samana keväänä, kirjoitusten jälkeen, katsoin kaikki meidän Muumit videolta. Kai se oli jonkinmoinen keino puhdistaa päätä, mutta toimi kuitenkin. Toimi tänäänkin. Minusta Muumit olivat ja ovat edelleen parhaimpia lasten ohjelmia ja näköjään vähän isompienkin lasten hupia...
              Kolmas ja viimeinen traditio totaaliseen ajatusten alasajoon oli sitten sauna.
              Olin saanut joululahjaksi päänalusen saunaan ja kokeilin sitä tänään. Meinasin nukahtaa lauteiden lämpöön eli hyvin sopi päänalunen minun päälleni ... tai siis pääni alle. Iltapalan jälkeen sitä sitten ollaankin taas niin pehmoisessa kunnossa, että pitäisi vaan etsiä äkkiä peitto ja tyyny ennen kuin uni vie mennessään.

Aamusella muuten tuli siltä eilisiltaiselta ystävältäni viesti, joka alkoi: "No saat anteeksi." Sitten se siihen luetteli muutaman esimerkin siitä miten minä olen hyppinyt silmille ennenkin eikä eilinen ollut siis ensimmäinen kerta. Esimerkit vain oli ymmärretty (tahallaan) väärin ja minä riehaannuin uudemman kerran! Kirjoitin jälleen niitä asioita, joita en ole syystä tai toisesta aikaisemmin sanonut ja suututti niin kovin, että itketti. Ystäväni selitti syytökset tietysti parhain päin omalta puoleltaan ja ehdotti sitten sotakirveen hautaamista. Eli juuri kun alettiin selvittelemään asioita, joita olisi pitänyt selvittää, homma jätettiin kesken.
            Tyypillistä tälle tapaukselle.
            Ja varsin raivostuttavaa minulle!
            Tänä aamuna en vaan jaksanut sitten jatkaa tappelua pidemmälle, mutta eipä ne viestit, joita päivällä laiteltiin olleet semmoisia kovin "syvällisiä". Mitä sen kanssa enää uskaltaa puhuakaan, kun toinen ottaa kaikki noin älyttömän väärin. Lukee mitä haluaa teksteissä lukevan ja ymmärtää kaiken väärin.
             Noh.
             En anna näiden ajatusten nyt pilata tätä muuten parempaa päivää ja tyhjää päätäni vaan vien tyhjän pääni ja juoksijan jalat peiton alle ja käyn nukkumaan.



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
16. päivä (6. viikko alkaa)
- 5.2 km uimarantalenkki (36min)
- KOKO MATKA JUOSTEN!!! ENSIMMÄINEN TAVOITE SAAVUTETTU !!!
- hengitys toimi hyvin
- jaloissa tuntui aluksi väsymystä, mutta hassusti vaan huomasin niiden toipuvan esim. ylämäestä melko nopeasti, kunhan pääsi jälleen tasamaalle juoksemaan
- asento hyvä ja rento
- askel pidempi ja lennokkaampi, enemmän pakaroilla ja reisillä töitä!
- -9 astetta pakkasta, pieni tuuli ja tuiskulunta, tiet hyvässä kunnossa
- mukava olo juostessa, oikeastaan aika huippufiilis, mutta eritoten kotona ei meinannut ilo pysyä aisoissa kun pysäytin juoksin kotiovelle 5.2 kilometrin jälkeen
- JESSSSS!!!