Lunta siellä, lunta täällä, lunta talon katon päällä!

Tämmöinen aamumaisema on ollut muutama päivänä aika harvinainen. Yleensä maisema on ollut täynnä lumihiutaleita, mutta tänä aamuna taivas oli kuin tulessa auringon noustessa.
           Yö oli taas mikä oli. Koira oksensi iltaisen antibiootin rippeet aamuyöstä ja kirosin jälleen itseni, kun en ollut ollut tarpeeksi huolellinen ja fiksu sen suhteen, että olisin antanut vielä puolen yön maissa vähän maitohappoa vatsan tueksi ja vatsa jäi oikeastaan vain kymmenen aikoihin annetun antibiootin varaan... Tänä iltana olen sitten viisaampi.
             Yöllä oli lunta tuiskunnut jälleen ainakin sen 15 cm ja joka paikka oli lumen vallassa. Olen keskellä valkeaa talvimaailmaa joka peittyy tätä menoa lumeen! Luulisi auramiehiä hymyilyttävän, kun vihdoinkin on töitä vähälumisen alkutalven jäljiltä. Koira vilkaisi minua vähän toruvasti, kun vein sitä aamuiselle lenkille ja piti pohruta meidän takatiellä nilkkoihin asti ulottuvassa lumessa. Pahoittelin sitä, etten vielä osaa jakaantua kahdeksi. Kunpa osaisinkin!

Iltapäivästä vanhempani tulivat antamaan minulle vähän "yölomaa" ja tulivat yhdeksi yöksi maaseudun lumien keskelle. Ihan tervetullutta, vaikka tuskin minä sen paremmin kuitenkaan nukun ennen kuin koira on täysin kunnossa. Kuitenkin se uni on semmoista koiranunta, että herää joka risahdukseen, mutta hyvältä tuntuu jo pelkästään se, ettei ole niin yksin tämän sairastelun kanssa.
             Kävin tänään pitkästä aikaa vaa'alla ja huomasin, että olin saanut ainakin 3 kiloa lisää painoa syksystä. Oikeastaan olen nyt ihannepainossani ja mukavaa kun se paino on semmoista "kiinteää"... en uskalla sanoa sitä vielä lihakseksi, kun ei se minusta vielä sitä ole, mutta huomaan kyllä sen, mitä juoksu-artikkeleista sanotaan painon kasvusta juoksun edetessä. Siis siitä, että painoa tulee, kun lihaksia syntyy!
              Minun painoni kyllä on voinut tulla muutamasta suklaapalasestakin, joten ihan kaikkia kiloja en laita uusien lihasten piikkiin! Viime vuonna kun oma vatsa oli huonossa kunnossa monen lääkekuurin jälkeen niin ajattelin, että pääsenköhän koskaan ns. terveisiin painoihin, mutta nyt alan olla omissa lukemissani ja se tuntuu hyvältä!

Huomenna ajattelin tehdä viikkosiivouksen, vaikka onkin vasta torstai. Perjantaiksi on taas luvattu lumipyryä ja se päivä meneekin sitten ulkohommissa taas aika pitkälti. Pitää sitä paitsi pestä välillä torppa puhtaaksi pöpöistä, ettei koira ainakaan saa mitään uutta sairauskierrettä siitä, että taloa ei putsata kunnolla!
           Viikonlopuksi olisi töitäkin luvassa. Pomo soitteli aamusta, mutta varmistaa vielä myöhemmin tarkan ajan. Ei se ole kuin muutaman tunnin keikka, mutta kuitenkin. Pääsee vähän neljän seinän sisästä ulkomaailmaan ja saa ajatuksia edes hetkeksi pois koiran mahan kunnosta, ulosteiden laadusta, antibiooteista, oksennuksista ja jatkuvasta koiran olon tarkkailusta. Kuulostaa kamalalta sanoa noin, mutta kun jokainen päivä pyörii noiden asioiden ympärillä, huomaa, ettei oikein enää järkeviä ajatuksia osaa ajatellakaan! Joskus on hyvä päästä vähän "haukkaamaan happea"... edes hetkeksi...