Onnellisuuden merkit minulla on varmasti aika tyypilliset hymy, energinen olo, ilo ja innostus, tietyllä tapaa myös rauhallisuus ja seesteinen olotila kaiken suhteen. Näitä piirteitä huomaan itsessäni melkein päivittäin - en toki kaikkia yhdellä kertaa, mutta monia pitkin päivää.
Mutta kun mietin tänään, milloin viimeksi olin sillä lailla 'virallisesti' pidemmän aikaa onnellinen, niin matkaa siihen hetkeen taitaa tulla melkein kolme kuukautta. Onnen pipanoita ja papanoita on tietysti riittänyt näiden kolmen kuukauden aikanakin, mutta oikein sillä lailla pitkällinen onnellisuus minulla oli viimeksi lokakuun lopulla, omalla lomalla.
Se reissu oli kai sellainen tiivistelmä siitä, mikä tekee minut onnelliseksi (asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä, missä ehdin ne ylös kirjoittaa):
#1.) oma rauha.
Olen jankuttanut kuin vanha jumiin jäänyt gramofoni sitä, miten mukava olisi saada oma kainaloinen ja murunen viereen joka ilta ja joku, jota odottaa kotiin töistä ja joku, jolle tehdä aamupalaa. Tämä kaikki on totta ja toiveissa, mutta... Olen luonteeltani sellainen, että jos minulla ei ole omaa tilaa, omaa rauhaa olla ja omaa tekemistä, sekoan aika nopeasti. Kai se on osaksi sitäkin, että kun on ollut kauan yksi, ei heti osaa ollakaan toisen kanssa sillä tavalla, etteikö se tuntuisi tukehduttavalta. Minulle oma rauha merkitsee kuitenkin myös aikaa ikävöidä toista ja sehän ei onnistu jos toinen on koko ajan kainalossa.
Luonnossa olen onnellisimmillani silloinkin, kun siihen on vähiten mahdollisuuksia. Metsässä kävely, koiran kanssa lenkkeily ja vaikka vain omalla pihalla möyriminen tekee hyvää. Luonto on erinomainen laturi ja se myös lohduttaa silloin, kun maailma ei ihan pyöri akselinsa ympäri niin kuin pitäisi. En harrasta puiden halailua, mutta myönnän, että joskus istun ja puhua pajatan murheita ja surua metsän laidan risukoille tai rannan mukulaisille kiville. Luonto kuulee, vaikka täysin selviä vastauksia ei ongelmiin tulekaan...
#3.) liikkuminen
Tämä johtuu varmaan biologisista ja fysiologisistakin asioista, jota liikunta kropalle tekee, mutta olipa syy mikä hyvänsä, niin liikunta on tehnyt minut onnelliseksi jo monen vuoden ajan. Uusimpana onnen tuojana juoksuaskeleet, joita olen jo ehtinyt muutaman ottamaan! Tietysti kunnon ylläpito ja jaksaminen on asioita, jotka jo muutenkin tekevät olon hyväksi, mutta erityisesti minun onnellisuutta ja iloa lisää se, että pystyn haastamaan itseni lenkkipolulla ja vaikka voitot vielä ovat pieniä, ovat ne silti omin jaloin saavutettuja! Onnistumisen ilo ja sen mukana tuoma ylpeys itsestään on kyllä sellainen pohjaton kaivo, mistä saa ammentaa onnea ja iloa loputtomasti! Mikä onni!
Virallisesti minulla ei ole omana kumpaakaan, mutta olen onnellinen siitä mitä minulla tällä hetkellä on. Tämä paikka, jota kutsun kodikseni, on tärkeimpiä paikkoja elämässäni. Täällä olen tuntenut olevani kotona silloinkin, kun muuten olen ollut juureton ja tuuliajolla. En sano, etteikö joskus koti voisi olla muuallakin, varmasti voisikin, mutta täällä olen oppinut sen, mitä tarkoittaa 'olla kotona'.
Olen aina halunnut viisi lasta, miehen, talon, pihan ja pihakeinun, joita kaikkia voisi sanoa omikseen. Vielä minulla ei ole ainuttakaan niistä täysin omana. Perhe minulla kuitenkin on. Se, jonka olen tuntenut koko ikäni ja joka on ollut olemassa minulle koko elämäni. Äiti, isä, kaksi siskoa. Se on muuttunut ja muokkaantunut vuosien mittaan. Minulla on ollut hyvä olla omieni kanssa, mutta myös todella paha. Ja kai juuri tämä ristiriita tekeekin perheestä niin ylivertaisen suhdeverkoston; toisinaan siihen ei haluaisi kuulua, mutta koskaan siitä ei pääse lopullisesti eroonkaan! Olen oppinut valtavasti perheeltäni ja toivon, että voisin joskus toteuttaa oppimaani oman perheeni kanssa.
Tätä ei varmasti tarvitsisi edes selittää. Ystävät tuovat onnea kaiken aikaa, silloinkin kun niiden kanssa ei soittele, kirjoittele tai näe. Ystävissä on ihaninta se, että pelkkä tieto olemassa olosta riittää siihen, että tuntee olevansa jollekin tärkeä ilman verisiteen velvoitetta. Että joku tykkää minusta ja haluaa olla seurassani pelkästään minun takia! Se on valtavan hyvä tunne, sellainen, joka synnyttää siivet selkään ja kantapäihin ja kantaa pitkälle! Semmoinen tunne tekee ehjäksi semmoisetkin sielun ja sydämen haavat, jotka eivät muuten umpeutuisi. Ystävät tekevät minusta merkityksellisen ja tärkeän jollekin muulle.
#6.) koira.
Ehkä parasta maailmassa on katsoa oman koiran tumman ruskeisiin silmiin ja ajatella, että tuo otus pysyy tuossa, vaikka tekisin mitä tai olisin minkälainen tai minkänäköinen hyvänsä. Se ei kysele sotkuisen aamukampauksen syytä, ei kanna kaunaa myöhästyneestä aamupalasta, antaa anteeksi väsyneenä tiuskimiset, lohduttaa, tulee aina luokse, vaikka en ansaitsisi ketään lähelleni, rakastaa minua sellaisena mörököllinä kuin mitä olen. Minulle koira on opettanut kaiken rakkaudesta ja rakastamisesta.
Asia, joka tekee samalla kertaa älyttömän onnelliseksi ja toisaalta sitten taas lyö niin littanaksi, ettei usko koskaan pullistuvansa enää oikeisiin mittoihin. Olen ihastunut monta kertaa, mutta rakastunut oikeastaan vain kerran ja tällä hetkellä opettelen rakastamaan. Sekin on ollut vaikea huomata, että rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen todella vaikeaa. En luota moneenkaan ihmiseen, miehiin vielä vähemmän, joten minun rakkauteni on hidasta ja tutkivaa, mutta sitkeää ja pitkää, kun se siihen asti pääsee, että toiseen alkaa luottaa ja huomaa rakastuneensa. Olen kuitenkin aina ollut parempi elämään sitä elämää, missä keräilen sydämeni riekaleita ja sirpaleita, käännän sideharsoa sielun haavojen ympärille ja itken itseni nestehukan partaalle. Minulla on kestänyt kauan, että olen päässyt irti siitä ajatuksesta, että minä en ansaitsisi hyvää ja turvallista rakkautta. Nyt pitäisi vielä saada itselle tehtyä selväksi se, että minussa on hyvää ja rakastettavaa, jonka joku vielä joskus huomaa...
#8.) työ.
Yksinkertaisesti tekemäni työ tekee minut onnelliseksi. Minulla on tuttuja, jotka ihmettelevät työtäni ja sitä, etten kaipaa enempää. En ole hyväpalkkaisessa hommassa, mutta saan palkkani lisäksi paljon sellaista, mitä ei voi satasilla tai tonneilla korvata. Nautin työstäni ja siitä, että saan tehdä jotain sellaista missä todella olen hyvä, josta todella nautin ja joka antaa minulle muutakin kuin rahaa tilinauhani täytteeksi. Työkaverit, työympäristö ja kaikki se, mitä työn tekoon liittyy antaa minulle paljon iloa!
#9.) kirjoittaminen.
Jos elämässä voisi hoitaa kaiken kirjoittamalla, tuskin minä puhuisinkaan! Olen aina ollut parempi kirjoittamaan ja tekemään tunteeni ja asiani selviksi kynällä ja paperilla. Töissä kirjoitan ylös paljon sellaista, mistä haluan pomon kanssa puhua, kotona kirjoittelen kauppalistoja, kirjan alkuja, ajatuksia ja kortteja ja kirjeitä. Rakkauskirjeitäkin olen kirjoittanut ala-asteelta tähän päivään asti. Se tulevan sukupolven edustaja, joka löytää päiväkirjani, pitää minua täysin tärähtäneenä - eikä paljoa erehdy! Kirjoittaminen purkaa pään kuormaa, selkeyttää sotkuisia ajatuksia, poistaa turhia ja ylisuuriksi kasvaneita huolia ja murheita ja tekee minusta kevyemmän. Haaveeni on mennä joskus kirjakauppaan ja nähdä suhteellisen paksun kirjan selkämyksessä oma nimeni ja kyseinen kirja top 10 ostetuimman kirjan joukossa!
Öhöm. Haaveita pitää olla...
Ollaan taas siinä kurvissa, jonka takana pilkottaa kevät, aurinko ja lämpö! En voisi elää missään ikuisen kesän tai ikuisen talven maassa, missä ainut vaihtelu olisi pakkasen tai helteen lukema mittarissa. Nautin siitä, että kylmän ja pimeän talven jälkeen saa riehaantua keväästä ja valosta, nauttia kesästä lämpöineen ja sateineen ja käpertyä sitten helteistä väsyneenä syksyn raikkaaseen hämärään ja vetää villasukat polviin ja aloittaa joulun odotus. Jokainen vuodenaika tuo omanlaistaan iloa ja uusia tuulia enkä kyllä antaisi mitään niistä pois.
Vain kymmenen asiaa ja niin paljon onnea sisältyy jo näihin! Ja joka päivästä löytyy paljon, paljon lisääkin. Mukava tekstiviesti, sähköposti, postilaatikosta löytyvä kirje tai kortti, oikeaan aikaan tullut naistenlehti, onnistunut ruoka, hyvä elokuva, mainio kirja, puhtaat lakanat, takkatuli, pesty pyykki, kevättuulen kuivattamien lakanoiden tuoksu, mäntysuopa ja puhdas sauna, leikattu nurmi, kesäilta, uintireissu, tuntemattoman hymy, vilpitön kiitos tai kehu, halaus, suukko, vatsanpohjassa tuntuva nauru, hetki ennen unta ja juuri herännyt olo hyvien yöunien jälkeen, sauna ja letut!
Mitä suuremmaksi olen kasvanut,
sitä pienempinä näen onnen
ja sen ohikiitävät tai pysähtyneet hetket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti