Sielun kukkia keskitalven keskellä

Vanhempani olivat jälleen viikonloppua viettämässä täällä saman katon alla ja tänä aamuna äiti tuli puolen 9 maissa tuvan puolelle, kävi laittamassa minun oveni kiinni ja antoi minun jatkaa uniani ja antoi koiralle lääkkeet ja aamuruuan.
             Tietenkin koira tuli kymmenen jälkeen raapimaan ovea, johon heräsin, mutta äiti päästi sen hiljaa huoneeseeni ja kuului sanovan, että "käyt sitten kiltisti vaan nukkumaan ja annat emännän nukkua!". Kiltisti hauva matolle kävikin ja kohta kuului kuorsaaminen.
              Miten hyvältä tuntui köllötellä aamusta vähän pidempään ilman lääkkeiden oton kanssa juoksemista tai niistä huolehtimista. Saatiin tänään koiran kanssa lojoksia kahdestaan pitempään ja NAUTTIA sunnuntaiaamusta. Olo oli heti toisenlainen. Pirteä, levännyt ja iloinen. Enemmän oma itse kuin pitkiin aikoihin.

Eilen plussakeli ja vesisade tekivät pihan luistinradaksi ja pelotti mennä ulos. Pelotti ensinäkin koiran puolesta, kun muutenkin vanhahkon koiran tasapaino ei nyt mikään hyvä enää ole, mutta myös oman henkeni puolesta! Yöllä oli jään päälle satanut ihana lumikerros, joka antoi askeleelle pitoa eikä tarvinnut enää pelätä katkeavia luita tai iskettyjä takaraivoja. Vähän kuitenkin jo rupesi pelottamaan kevään jäätiköt, että miten niistä selvitään...
               Eilinen työpäivä sujui hyvin ja melko nopeasti. Tuntui ihmeelliseltä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä, sillä melkein kuukauteen en ole nähnyt kuin omaa väkeä - äitiä ja isää tarkalleen ottaen... Piti oikein miettiä, että miten sitä nyt muille ihmisille puhutaankaan! Eilisen juoksunkin siirsin tälle päivälle niin liukkauden kuin työpäivän jälkeisen syömisen suhteen, ja hyvä niin! Tänään oli ihan huippukeli juosta, vaikka tuo isompi tie vähän hankalampi olikin, mutta ei sentään peililiukas!
              Juoksin tänään kylälenkin (7.2km) ja tuntui ihan hassulta, kun alkumatka meni kuin siivillä. Humpsis vain ja olin jo tuolla kuivurin mäellä, kun muina kertoina on tuntunut, että kestää iäisyys päästä sinne! Juoksu tuntui hyvältä ja suhteellisen helpoltakin, mutta olin syönyt liian myöhään pieneksi herkuksi yhden pienen letun, joka sitten vähän alkumatkasta potki vastaan... Siitäkin selvittiin! Se mistä en meinannut selvitä oli jälleen tuo "Jökin mäeksi" kutsuttu kamalan pitkä ja melko jyrkkä ylämäki noin puolivälissä matkaa. Neljän kilometrin juoksun jälkeen se mäki oli viedä minulta hengen! Ehdin jo ajatella, että voiko sydänkohtaus tulla tämmöisestä rasituksesta...! Mutta selvisin mäen ylös ja juoksin sen 5km, jonka olen laittanut tavoitteeksi AINAKIN juosta tämän ja ainakin vielä ensi viikon. Kaikki muu on plussaa! Tosin loppumatkankin juoksin melkein kokonaan, vain muutaman sata metriä kävelin yhteensä ja muu oli juoksua. Olo oli aivan mahtava ja ruoka maistui!

Tämä kukka-kuva ei ole tältä päivältä. Itseasiassa tämä on muutaman vuoden takaiselta Pariisin reissulta, kun kävin pikkusiskoani katsomassa. Tänään vaan oli vähän taas semmoista kevätfiilistä ilmassa, että ajattelin laittaa muutaman kuvan siitä, miltä minun sielussani näyttää.
            Nimittäin äsken kun käytiin koiran kanssa iltalenkillä, niin olo oli piiiiiitkästä aikaa hyvä ja rauhallinen. Vaikka monikaan asia ei ole parantunut lähipäivien kaaosmaisesta tilanteesta, oli äskeinen iltalenkki semmoinen hetki tässä hullunmyllyssä, joka tuli tarpeeseen. Kevyet lumihiutaleet putoilivat mustalta taivaalta ja ympärillä oli hiljaista. Koira puuhasteli omiaan ja haisteli tienvieruksia taas melko pirteänä omana itsenään ja minä nautin niistä ohikiitävistä hetkistä kun en pelännyt, hermoillut, valvonut, huolestunut, huolehtinut enkä itkenyt minkään asian takia.
             Tietysti kaikki huolet ja murheet tulivat päähän sitten hetken päästä, mutta edes vähän aikaa pää sai olla niistä lomilla. Huomasin vain senkin, että en edes muista millaista oli normaali arki. Kun hereillä olo aika on päivä ja nukkumisaika yö. Mutta vaikka tämä sairastuvan arki onkin vähän kamalaa ja räjähdysaltista niin yllättävästi tästäkin arjesta löytyy niitä hetkiä, jotka tuovat kukkasia sielun kukkapenkkiin.

Huomenna meillä on sitten lääkäri koiran kanssa. Yhdeltä iltapäivällä. Toivottavasti saataisiin välillä hyviä tuloksia ja jotain apua siihen, että vatsa kestäisi antibiootteja vähän paremmin edes. Kuusi päivää olisi vielä kuurista jäljellä... 24 tablettia... KAMALASTI!
             Noh päivä kerrallaan...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
18. päivä (6 viikkoa täynnä)
- 7.2 km kylälenkki (49min)
- 5 km yhtämittaista juoksua, loppumatkastakin kävelin vain pari sataa metriä!
- juoksu kulki hyvin, hengitys toimi, mutta välipalan syöntiä pitää vielä pikkasen paikkoa...
- pahin hetki oli Jökin mäki, mutta ylös pääsin vaikka meinasi jalat muuttua hyytelöksi ja keuhkot paukahtaa!
- hyvä keli juosta, nollakeli ja pientä lumisadetta, tiet nuoskaisessa lumessa, ei liukkaita
- mahdottoman hyvä olo juostessa ja seesteisen ihana olo juoksun jälkeen!
- vitsit mikä laji!!!!