Eilisiltana sähköt meni illalla vielä moneen kertaan sen jälkeen kun san postauksen postattua ja kiepsahdin peiton alle. Ensin yritin lukea kirjaa lukulampun valossa, mutta kun 10 minuutin välein huone pimeni ja lukeminen jäi siihen, kyllästyin ja nappasin otsalampun päähän ja sammutin lukuvalon, vaikka sähköt tulivatkin takaisin ennen kuin uni tuli silmään.
Tänä aamuna eilisillan kovan tuulen "tuhoja" oli kaatunut kukkapotti ja kaatunut vesisaavi, tosin tyhjä, mutta kuitenkin. Niin ja maassa oli lunta ihan kuin joskus lokakuussa... Puutarhurin keväinen sielu nuupahti kuin pakkasenpurema orvokki.
Missä kevät oikein luuraa?
*
Kaupunkipäivä jälleen.
Kävin kaunistautumassa hiusten osalta Annan tuolissa ja puhuttiin koko aika tomaateista ja kevätkylvöistä. Anna perheineen oli muuttanut syksyllä omakotitaloon ja edessä on ensimmäinen kevät omalla pihalla ja nainen innostui heti istuttamaan tomaatteja eli suhteellisen vaikeita viljeltäviä! Yritin antaa oman kokemuksen vinkkejä tomaateista ja kasvihuoneen rakentelusta ja muutenkin Anna kyseli pihahommista innostuneesti ja tuntui hyvältä, että olin edes jotenkin avuksi.
Siinä samalla sain uudet keväthiukset ja Anna vetäisi vielä kaupanpäälliseksi vauhtiviivat niskaan, kun sanoin, että malli näyttää kuin suoraan Star Warsista! Varsinkin kun Anna suoristi minun luonnonkiharat hiukse piikkisuoriksi. Suihkun jälkeen ne tosin villiintyivät jälleen kihariksi ja kyllä kai minulle kiharapilvi paremmin sopiikin.
Sitten kävelin InterSportin kassalle ja kysyin miten ne suhtautuvat kenkien vaihtoon jos olen niillä jo ehtinyt juosta. Ohjeisti minut kenkäosastolle, josta löytyi tällä kertaa ihan kenkäosaston vastaava ja mies otti kyllä asian todella hyvin. Sanoin, että ostin kolme viikkoa sitten niiltä kengät ja niiden kanssa juoksin pari viikkoa niin että pohkeet tulivat akillesjännettä myöten kipeäksi eikä juoksu tuntunut paranevan - pikemminkin pahenevan. Sitten kysyin vaihtaako ne kenkiä uusiin, vaikka ehdin jo kenkiä käyttää ja kurata.
Mies nappasi kengät ja sanoi, ettei heiltä tarvitse huonojen kenkien kanssa lähteä ja alkoi etsimään paria, joka olisi lähinnä minun vanhoja kenkiäni. Kun myyjä kysyi ohimennen, että ehdotettiinko minulle FootBalance-analyysiä niin sanoin ettei ollut tullut puheeksi viime kerralla. Mies antoi kenkäparin, joka tuntui hyvältä jalassa ja sanoi, että hyppää juoksumatolle niin katsotaan miten juoksen. Pronaatiota oli sisäänpäin vähän molemmissa, mutta oikeassa enemmän, vaikka mies sanoi, ettei ihan maailmanlopun jalat kuitenkaan.
Aika kivasti sanottu ♥
Sitten katsottiin miten paino sijoittuu jalalle ja se oli normaalin mitoissa eli askellan kuitenkin suhteellisesti koko jalkapohjalla enkä vain jommalla kummalla sivulla. Pohjalliset tehtiin ja kyllä myyjäkin sanoi kun pohjalliset olivat kovettuneet ja valmiit kenkiin laitettaviksi, että onhan minulla tosiaan aika korka jalan kaari.. Olin nimittäin sanonut kun ensimmäisiä pareja kenkiä oltiin katsottu, että eniten tukea tarvitsen juuri jalan keskikohtaan korkean jalkaholvin takia.
Kenkä tuntui jalassa ihan toisenlaiselta kun pohjallisina oli oman jalan muotoiset pohjat. Ja kun otin muutaman juoksuaskeleen myymälässä niin huomasin, että varpaat tekivät jo kokeiluaskeleissa eri tavalla töitä kuin ilman. Jalka kai sai kaipaamansa tuen oikeaan paikkaan ja pystyi näin ollen käyttäytymään luonnollisemmin ja rennommin. Sitä myyjä vielä sanoi, että kun pohjalliset vähän korjaavat minun jalkojeni asentoa ja askellusta niin muutaman lenkin jälkeen voi tuntua lihaksissa erilaisia tuntemuksia, kun keho alkaa käyttää ns. oikeita lihaksia totuttujen lihaksien sijaan, mutta sen ei pitäisi olla pitkäaikaista eikä varsinkaan sellaista, että sitä voisi kutsua kiputilaksi kuten esim. pohjekipuani edellisten kenkien kanssa.
Kengät olivat Niken Pegasukset ja ne kyllä asettuivat jalkaan melkein yhtä hyvin kuin Winflow-kenkäni, jotka ostin viikko sitten. Pegasus-kenkä taisi hieman olla tukevammat, mutta muuten aika samantyyppinen kenkä kuin WinFlow-malli.
Nyt on sitten kahdet kengät joilla pinkoa, joten eiköhän näillä selvitä taas vähän aikaa!
 |
| Nike Air Zoom Pegasus vm. 2017 |
Minun piti käydä katsomassa työhousuja jo valmiiksi, mutta en ole oikein hyvä vaateostoksilla. Ostin sen sijaan vain työhanskoja kahdet parit ja pihatöihin kotilippiksen. Entiset lippalakit alkavat olla harmaita! Sen verran positiivinen olen, että luulen, että pääsen käyttämäänkin lippistä vielä tänä kesänä...
Ostin ruuaksi ihan kokeilun vuoksi Knorrin Snack Potin ja se olikin todella hyvä ja sopiva ruoka-annos iltapäivän nälkään kun meidän treffeihin Miehenmörrin ja Juniorin kanssa oli kuitenkin aikaa ja olin kaupunki-seikkailua tehnyt pelkästään aamupalan voimin.
Katsotaan nyt mitä vatsa tykkää, vai pistääkö hanttiin.
 |
| Yllättävän hyvä ja nopea välipala. Kuuma vesi kuppiin, 5min ja ruoka valmis. NAM! |
Söin äidin ja isän huushollissa ja yritin jättää sen siistimmäksi kuin mitä se oli tullessa. Tyhjensin tiskikoneen ja vein omat roskani roskikseen. Lueskelin postilaatikosta tulleet lehdet ja odottelin, että Miehenkulta soittaisi ja ilmoittaisi että oli selvinnyt työpäivästä hengissä.
Viiden maissa oltiin jo Subwayn jonossa ja tilaamassa täytettyjä patonkeja. Vahingosta viisastuneena otin vain neutraalit täytteet ilman suurempia mausteita, sillä viimeeksi (eli noin 4 tai 5 vuotta sitten) kun olin napannut elämäni ensimmäisen Subin niin olin onneton sanonut hätäpäissäni että laita vaan kaikki täytteet ja kaikki mausteet. Leipä oli NIIN tulinen ja NIIN mausteinen että oli yhtä tuskaa syödä se!
Juniori antoi 4,5 tähteä viidestä eli Subway elämys oli ollut mukava ♥ Tuntui hyvältä erityisesti se miten vähällä oikeasti saa toiselle hyvän mielen. Juniori oli nimittäin puhunut moneen kertaan Subista ja halunnut käydä siellä syömässä, joten nyt päätin, ettei ainakaan minusta olisi kiinni se, ettei lapsi saisi moista elämystä, kun kyse ei kuitenkaan ole matkasta Kuuhun vaan matkasta lähimpään Subwayhin.
Raekuuro yllätti meidät kotimatkalla ja kun iltapusujen ja -halien jälkeen lähdin ajelemaan omaa kotia kohti niin auton tuulilasiin napsahteli melko napakastikin rakeita. Mietin, että pitääköhän rakeen olla golf-pallon kokoinen ennen kuin se tekee lasin reiän...?
Kävin vielä kotimatkalla kirjaston palautuslaatikkoon tiputtamassa äänikirja-lainani ennen kuin saan sakkoja. Olisin halunnut lainata uuden, mutta mitäpä menin siihen aikaan. Eihän kirjasto mikään McDonald's ole mikä on auki 24-tuntia!
Miehenmurun näkeminen teki taas olon haikeaksi illalla. Oli mukava olla lähellä ja vieressä, vaikka Juniorin kanssa vielä vähän arkailenkin suurimpia hellyyden osoituksia (en tosin tiedä miksi, sillä ei pitäisi!). Jäi kuitenkin vähän sellainen läheisyyden kaipuu siitä, ettei halittu ihan samalla tavalla kuin silloin kun ei ole "securitas" vahtimassa jokaista pusua ja halausta. Kaipailin Miehemurria viereen ja kylkeilemään... ♥
Ollaan puhuttu jo aikaisemmin, että pitäisi vaan ruveta käyttäytymään Juniorinkin läsnäollessa niin kuin käyttäydytään kahdestaan ollessa. Ja ollaanhan me paljon enemmän halittu ja pusuja annettu nyt kuin aikaisemmin Juniorin kanssa ollessa, mutta minulla on edelleen vähän sellainen olo, että ängen johonkin väliin. Juniori on kuitenkin joskus edelleen todella mustasukkainen tai jollain tavalla kateellinen minusta, vaikka tullaankin nyt jo paremmin juttuun kuin esimerkiksi vuosi sitten. Huomasin tänään, kun Miehenmurri kehui siskonpoikaa fiksuksi tyypiksi kolmivuotiaaksi, niin Juniori otti sen moitteena hänen fiksuuttaan kohtaan, vaikka yritettiinkin sanoa, ettei puhe nyt ollut älyllisyydestä fiksuudesta vaan siitä, että siskonpoika on ikäisekseen tosi hyvä tyyppi jo!
Harmittaa vähän se, miten äkkiä Juniori kääntää asiat niin, ettei hän pysty, osaa tai ettei hänestä ole johonkin asiaan. Itsetunnon heilahtelut kuuluvat varmasti lähenevään varhaismurrosikään, mutta silti vähän säälitti, että miten nopeasti sellainen lapsen täydellinen itsevarmuus ja ihana maailmanomistajan meininki alkaa rapistua kun elämään tulee koulu, arvosanat, erityyppiset ja erilaiset ystäväjoukot, vertailu ja kaikki se, mitä nyt nuoren elämässä 10 ikävuoden jälkeen alkaa tapahtua. Ei enää olekaan omasta mielestään hyvä eikä kelpaa sellaisena kuin on.
Raastavaa kuunneltavaa, vaikka hyvin kyllä muistan, että itsekin ajatteli välillä juuri niin. Minulla vaan oli se oma juttu missä olin taitava ja hyvä ja se pönkitti kyllä pahimpien kausien yli. Oli kirjoittaminen ja oli piirtäminen. Niissä olin hyvä. Koulussa sitten taas piti tehdä vähän enemmän pärjäämisen eteen, mutta sekin toi itsevarmuutta kun huomasin, että kun luki ja pänttäsi niin koepaperin yläkulmassa olikin 7 sijaan 8 tai 9. Huomasin, että en minä tyhmä, mutta piti jaksaa sen hyvän numeron eteen tehdä muutakin kuin toivoa parasta!
Nyt vaan pitäisi löytää ne oikeat sanat Juniorille, joka auttaisi myös poikaa löytämään pikemminkin ne vahvuudet eikä koko ajan vaan miettiä sitä, missä on huono.
