Jojo Moyes
Parillisia ja parittomia
Gummerus
Jess Thomas pyörittää arkeaan kahden työn, kahden lapsen ja ainaisen rahapulan kanssa. Kun matemaattisesti lahjakkaalle tyttärelle tulee tilaisuus päästä kouluun, joka muuttaisi hänen elämänsä, Jess panee kaiken elämässään peliin ja päättää viedä tyttärensä matematiikka olympialaisiin Skotlantiin. Kuskiksi erikoiselle matkalle tulee Ed, it-firman menestynyt pomo, jonka yksi virhe vie häneltä kaiken.
Ed ja Jessa kuitenkin huomaavat, että vastakohdat eivät välttämättä täydennä toisiaan, mutta tekevät elämän rutkasti mielenkiintoisemmaksi!
***
Kun lukee ensin kirjailijalta mahtavan kirjan (Kerro minulle jotain hyvää) niin odottaa sen jälkeen kaikilta kirjoilta sitä samaa mahtavaa fiilistä! Se on epäreilua, mutta näin se vaan minulla menee. Odotin kirjalta paljon enkä ihan saanut sitä mitä odotin.Joskus elokuvissa kahden pääosan esittäjän väliltä puuttuu kemia vaikka tarina olisi kuinka hyvä. Minusta tuntui tämän kirjan kohdalla juuri samalta. Jessin ja Edin välillä oli mukava tarina, mutta sellainen kipinä ja räiske puuttui.
Tarinaa kerrottiin oikeastaan neljässä tasossa: Jessin, Tanzie-tyttären ja Nicky-pojan ja Edin kautta, vaikka kertoja ei sinänsä vaihtunutkaan. Ehkä olisi ollut parempi, että kerronta olisi ollut selvästi ihan kaikkitietävän kertojan kautta.
Kirjan kieli on kaunista, kiitos hyvän suomentajan, helppolukuista ja miellyttävää. Tarina sinänsä ei kamalasti houkutellut, mutta loppujen lopuksi siihenkin Moyes oli saanut tietynlaista vetovoimaa joka kantoi koko kirjan yli 400 sivun verran. Loppuratkaisu oli vähän hätäinen minusta ja siihen enemmänkin ajauduttiin pitkän matkan päätteeksi.
"- Miksi ihmeessä sinä olet tuollainen optimisti?
- Koska lopulta kaikki kääntyy parhain päin.
- Ja noin sanoo nainen, jonka rahat eivät riitä junalippuihin.
Jess piti katseensa rosoisessa kukkalanrinteessä. - En ota tuosta nokkiini, koska on teidän syntymäpäivänne. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti