Vappu.
Aika menee vauhdikkaasti eteenpäin ja minä yritän pärjätä mukana. Tänään tein aamusella Quick testin raudan ferritiini arvoista ja puutostilaa näytti. Ei ihme, että on ollut todella vetämätön ja väsynyt olo jo oikeastaan pidemmän aikaa. Aloitin rautakuurin ja katsoin vähän ruokia jo valmiiksi, joissa olisi luontaisesti paljon rautaa. Pitäisi saada jälleen keho kuntoon kesää kohti, että jaksaisi siitä nauttia... Työmaalla ovat vähän ihmetelleetkin, että en ole oikein oma itseni. Aina siihenkin on näköjään joku syy.
Jäät lähtivät 22.päivä ja ehdittiin juuri kuvailla viimeiset avontouintikuvat. En tiedä vaan jääkö ne viimeisiksi, kun koko ajan ja joka päivä sataa lunta! Ja pakkasta oli monena aamuna kun viime viikolla lähdin töihin. Kevät saisi tulla jo!
Viime viikolla ja toissaviikolla leikkasin viinimarjapensaita. Se on kyllä semmoista hommaa, missä ei aina pysy lapanen kädessä. Olin ajatellut, että nyt leikkaan sillee hillitysti ja hallitusti, mutta niin vain puskista lähti oksia ihan napakalla otteella. Kevätlannoitusta en vielä juuriin saanut heitetyksi, kun sitä ei nurkistä löytynyt, mutta jospa ensi viikolla.
Muutoin oli kevättuhot jääneet pieneksi tänä vuonna. Myyränkuoppia taisi olla pensaiden välissä yksi ja puput olivat nakertaneet omenapuustakin vain ohkaisia oksia. Ei se omenapuu noin muutenkaan kovin hyvin jaksa, kun puoli puuta on kuivana, mutta onhan se nyt ainakin puu.
Kellarissa oli tänä vuonna hiirien armeija. Meni melkein kaikki porkkanat ja perunoitakin nakersivat minkä jaksoivat! Ensi vuodeksi koko kellari on suunniteltava niin, etteivät hiiret pääse mekastamaan siellä! Menee muutoin koko kasvimaa homma ihan hukkaan!
Töissä loppui avajaistarjous hinnoista ja näköjään sen mukana myös asiakkaat. Viime viikolla oli vielä kymmenkunta asiakasta, ensi viikoksi on luvassa yksi.
Muutoinkin alan oikeasti miettiä, että onko minusta tähän(kään)?
Jotenkin jo kouluaikana tuntui tältä ja olisi pitänyt vain olla rehellinen ja avoin sen tunteen kanssa. On tuntunut, ettei oikein jaksaisi ihmisten kanssa kuitenkaan uraansa tehdä tai sitten olen ollut väsyksissä ihan vaan tuon raudan puutteen vuoksi... Ken tietää! Ei vain ole oikein nyt sytyttänyt tämä uusi ammatti sillä tavalla kuin hoitoalalla pitäisi olla. Ja ehkä juurikin se, ettei asiakkaita ole vielä kylliksi nakertaa tämän homman mielekkyyttä minulla.
Vuoden katson ja sitten mietin asiaa uudelleen.
Vene projekti ei ole kamalasti edennyt, kun on ollut näin kylmää. Lasikuitu ei tartu kiinni eikä oikein muutakaan hommaa voi tehdä kun on ollut näin kylmä.
On kuitenkin huojentavaa, että ololle on nyt jokin syy. Olen ollut vähän alamaissa, juoksu ei ole oikein kulkenut ja väsymys on ollut jotenkin ylitse vuotavaa. Nyt vaan pitäisi saada rautaa kehoon jollain konstilla. Rautalisä onkin ollut matkassa jo.
Kuulemisiin...
