Enni Mustonen: Pukija

Enni Mustonen

PUKIJA

Otava

Syrjästäkatsojan tarina jatkuu. Viena Aaltonen, Ida Erikssonin tyttärentytär, palaa Englannista takaisin Suomeen kun au pair-vuosi päättyy. Kotona odottaa kuitenkin tuntematon tulevaisuus. 

Viena saa pukijan paikan Suomen Filmiteollisuuden studiolle ja huomaa löytäneensä ammatin, joka tuo iloa ja itsenäisyyttä. 

Ei tarvita kuin vähän onnea ja muutama kohtaaminen, niin Viena on matkalla Armi Kuuselan kanssa Amerikkaan. Miss Universum-kisamatka muuttaa myös Vienan elämän suunnan.

Enni Mustonen kuljettaa tarinaa sodanjälkeisessä Suomessa ja maailmassa. Kirja kertoo täysin puvustuksen, elokuvien ja muodin maailmasta, joka minulle tietysti on hyvin tuntematon ala. Vaikka en täysin pysty samaistumaankaan Vienan intohimoon pukujen kanssa, pystyn kyllä samaistumaan siihen juurettomuuteen, jota hän tuntee, kun elämä pyörii paikoillaan samoissa urissa.

     Mustosen suurin lahjakkuus on ajankuvan kirjoittaminen eläväksi kuvaksi, jonka lukija pystyy näkemään silmissään kirjaa lukiessaan. Nautin niin paljon, että kirjan mukana pääsin Suomi-elokuvien maailmaan, matkalle Armi Kuuselan kanssa ja lopuksi vielä Universal-studion takahuoneeseen. Tässä minusta juurikin pienoiskoossa se, mitä kirjan lukeminen antaa: aikamatkan menneeseen.

      Kirjan luvut ovat pitkiä ja kun tykkään lukea etenkin iltaisin, harmitti toisinaan jättää luku kesken, kun uni painoi päälle. Kirjassa on 522 sivua ja 8 lukua, joten keskimääräinen sivumäärä yhdelle luvulle on noin 60 sivua. En ole nopea lukija, joten aina en ehtinyt lukea lukua loppuun ennen unta. 

      Pukija on sarjan kahdeksas kirja ja olen aina rakastanut kirja-sarjoja sen takia, että henkilöt saavat ikään kuin pidemmän elämän. Viena on kolmatta polvea, jonka vaiheista kerrotaan, ja ehkä juuri sen vuoksi kirja on niin kiva lukea, kun tietää päähenkilönsä menneisyydestä, edellisistä sukupolvista ja paljon. Yleensä kirjaa lukiessa ei tiedä näin paljon päähenkilön suvun vaiheista, kuin mitä kirja-sarjojen henkilöistä tietää.

      Toinen "harmittava" asia oli kirjan paperi, joka oli todella ohutta. Välillä pelotti, että sivu repeää kun kääntää sivua. Rakastan kirja-kirjaa enkä ihan heti ole vaihtamassa paperista kirjaa e-kirjaksi, mutta kirjan paperi oli todella, todella ohutta joka välillä teki lukemisen vähän hankalaksi

    

HUOM!

Enni Mustonen pitää Syrjästäkatsojan tarinoiden Facebook sivua, 

jossa hän kertoo kirjan taustaa enemmän.