Beth O'Leary
KIMPPAKÄMPPÄ
Wsoy
Tiffy on kustannustoimittaja, joka onnettoman rakkauden jälkeen on vailla asuntoa. Leon on yöhoitaja, jolla puolestaan on tarvetta ylimääräiselle rahalle. Tiffy rohkaistuu kokeilemaan hullua suunnitelmaa saada halpa asunto ja he päättävät Leonin kanssa jakaa saman sängyn: Leon nukkuu siinä päivisin, Tiffy öisin eikä heidän edes tarvitse nähdä toisiaan.
Kuitenkin pian huoneistoon ilmestyy Post-it lappuja tiskeistä, ylijääneistä ruokajämistä ja sitten ihan vain lämpimiä viestejä päivien iloksi.
Voiko ihmiseen rakastua post-it lappujen perusteella?
Aivan ihana idea kirjassa!
Siis olen ollut heikkoina ns. epätavallisiin romanttisiin tarinoihin, missä päähenkilöiden kohtaaminen ja rakastuminen ei ole ihan sitä perustavaraa. Kirjan alku onkin minusta kirjan parasta antia, lappujen arkiset asiat muuttuvat vähitellen lämpimiksi viesteiksi ei vain kahden kämppiksen välillä ja vaan kahden ihmisen välillä, jotka tuntevat toisensa todella hyvin sellaisiksi ihmisiksi, jotka eivät ole koskaan tavanneet.
Ideasta olisi saanut kehiteltyä pidemmänkin jutun, mutta jossain vaiheessa sitten tapahtui se välttämätön eli tapaaminen. Sen jälkeen kirja menikin sitten enemmän tavanomaisen romanttisen kirjan kaavan mukaisesti.
Kirja kuitenkin teki sen, minkä hyvä kirja tekee: laittoi ajattelemaan, toi hymyn huulille ja hyvän mielen. Kirja kertoo paljon myös siitä, että ihmisen voi tuntea niin monella tavalla. Ja ainakin tämmöiselle lukijalle, jolle kirjoittaminen on se omin tapa itseään ilmaista, kirja teki hyvää.
Suosittelen kirjaa kesäiseen riippumattoon laiskojen hetkien iloksi ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti