Talvivaloja sisälle ja ulos ♥ ja +2 asteista vettä

Joku voisi tätä tunnelmaa sanoa jo jouluiseksi eikä ihan niin kamalan väärässä olisikaan, mutta kutsun tätä nyt lähinnä vielä talvitunnelmaksi ennen kuin kuukausi vaihtuu sinne joulukuun puolelle. Hulluksi minua jo tituleerataan, joten maineen puoleen minulla ei ole mitään menetettävää...
       Nyt kun kelloja siirreltiin taas talviaikaan tuntuu, että pimeys on todellakin pimeää ja se tulee aikaisin. Tänään satoi vettä ja se sulatti ne vähäisetkin ensilumet maasta joten maisema ulkonakin on pimeääkin pimeämpi. Minusta on ihana iltaisin käpertyä tähän tunnelmaan ja olla vähän kuin jo varastaen joulutunnelmissa. Joulu on kuitenkin niin nopeasti sitten taas ohikin, joten mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä enemmän siitä saa nauttia! ♥

Ja niin kauan kun en mene naapuriin talvisia valoja ripustelemaan kirjahyllyjen päälle tai ikkunoihin, niin saan tehdä oman torpan seinien sisäpuolella mitä haluan! Tänäänkin kirjoittelin ystävälleni kirjettä kynttilän valossa ja nautiskelin siitä hiljaisesta huminasta, mitä vanha talo pitää. Semmoiset hetket jäävät usein huomaamatta jos niitä ei pysähdy välillä kuuntelemaan.
     Olisi oikeasti pitänyt vetää saunan vesiletku turvaan sisätiloihin jäätymiseltä ja hakea vanhanpolven kammariin vähän talvisempi matto, mutta jospa huomenna tekisin sitten sen, kun siivoan kuitenkin tuvan puolella. Pitää huomenna piipahtaa kaupungissakin kun haen peräkärryn isän vastuksilta pois niin saa autonsa taas autotalliin. On joutunut auto-poloaan pitämään ulkosalla... oih ja voih!

Eilen ripustelin pihamaallekin sitten sen kauan harkinnassa olleen pihavalon... tai valaistuksen. Meillä on niin isoja puita pihalla, että näiden valojen kanssa saa oikeasti käyttää mielikuvitusta kun ei puihin saa valoja kuin jollain nosturilla! Tänä vuonna tein kanaverkosta kaksi jättipalloa ja kieputin niihin valot. Pienellä fiksaamisella ja vähän tarkemmilla mitoilla onnistuisi varmaan vähän symmetrisempikin pallo, mutta nuo menettelevät nyt tämän talven. Ensi talveksi voisi tehdä vaikka muutaman jo valmiiksi talvea varten. Saisi vaikka puun täyteen!
      Ja taas lähti emännältä lapasesta tämä touhu...

Eihän nuo kuvissa näytä miltään, mutta luonnossa ne ovat ihan kauniit. Vaikka eivät niin pyöreitä olekaan...
       Takapihan kivikon reunaan pystytin sitten viime vuotiset kauriit. Katsotaan nyt pitääkö niitä käydä nostelemassa sitten hangesta ylemmäs jo tulee samalla tavalla lunta kuin viime talvena, mutta ainakin nyt ne jököttävät ihan nurmella. Laiduntavat siinä. Kivasti antavat valoa, varsinkin nyt kun maa on musta ja maisema pimeä!

Kävin tänään uimassa ja otin mittarinkin mukaan.
      Pujotin sen neopreenitossujeni kaulukseen ja uiskentelin hetken ja sitten ajattelin, että eiköhän se ole jo mitannut veden lämpötilan. Mittaria ei sitten löytynytkään jalan reunasta. Etsiskelin sitten jäisessä vedessä kahlaten mittaria ja onneksi löysin sen vähän matkan päästä. Onneksi oli tyyntä niin mittari näkyi selvästi.
      Asteita oli +2 tai +3, vähän riippui katsomiskulmasta... Olin vähän yllättynyt, sillä ei vesi nyt NIIN kylmältä tuntunut että se jo noin lähellä nollaa on... Onhan se siis jäätävää ja raajat turtinahan sieltä järvestä tulen, en minä sitä, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella että uin +2 asteisessa vedessä... Tässähän tuntee itsensä jo melkein joksikin erikoisjoukon jäseneksi! Artic Seals! ♥

Iltasella kävin sitten juoksemassa ja täytyy sanoa, että en yhtään ihmettele niitä tyyppejä, jotka jättävät juoksut sikseen heti syyspimeiden tultua. Ei tuo kamalan inspiroivaa keliä ole lähteä pimeään, märkään ja kylmään kun otsalampun valo katoaa heti märkään maahan ja ilma on koleaa ja märkää.
       Mutta.
       Kunhan sinne vain saa itsensä työnnettyä, niin hämmästyy joka kerta miten hyvä keli Suomen syksy on oikeasti juosta! On kosteutta tarpeeksi ja vielä ei ihan ole liian kylmäkään. Juuri sopivat olosuhteet juoksuun! Asenne ratkaisee tässäkin asiassa ja se, ettei kamalasti mieti sitä pimeässä juoksemista. Ajatuksena se on aina vaikeampi kuin itse toiminta. Eihän pimeässä juokseminen vaikeaa ole, sen ajatteleminenhan sen vaikeaksi tekee. Ihminen itse.
       Minulla oli, hyvistä olosuhteista huolimatta, vähän semmoinen väsy-juoksu. Kuukierto taitaa olla siinä vaiheessa, ettei oikein powereita ole, mutta tässä itsetuntemus auttaa valtavasti. Kun oppii huomaamaan ne hyvät treeniviikot ja sitten ne viikot, joiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin ja olla itselleen vähän armollisempi, ei stressaa enää parista huonosti menneestä lenkistä vaan tietää, että se parempi viikko tulee kyllä! Ihan mahtavaa!
       Sksi kehoitan kaikkia ottamaan välillä ne älylaitteet ja kaikenlaiset pulssimittarit ranteesta pois ja ihan vaan juoksemaan oman kropan kanssa. Tai tekemään ylipäänsä treeniä välillä ihan ilman mitään härveliä. Kuuntelemaan oman kehon fiilistä, tuntemuksia ja sitä miltä lenkin tai muun treenin jälkeen tuntuu. Se nimittäin antaa todella paljon, kun oppii huomaamaan tietyistä merkeistä ne hyvät treenipäivät ja sitten ne, jotka vaativat vähemmän kovaa treeniä ja enemmän pehmeää treeniä.
       Ja tämä pätee kyllä ihan kaikkeen elämässä.
       Pitää oppia tuntemaan itsensä, että voi oppia jotain muilta.
       Amen.
       Meni taas saarnan puolelle.
       Pahoittelen.



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
635. juoksupäivä (233 vko)
- 3793.5 km
- 5.2 km metsätien pienempi lenkki (32 min)
- vähän väsynyt olo oli jo lähteissä ja vaikka juoksu meni suhteellisen hyvin, niin loppumatkasta vaan huomasi ettei ihan ole taas veren happi tehokkaalla tasolla
- askellus sujuu jo mallikkaasti eikä tule enää niin paljon lipsumista sinne vanhaan
- lantion asento on löytänyt paikkansa, ehkä se on jopa vähän löystynyt ja antanut periksi
- käytän pakaroita hyvin
- ryhtikin kestää, mutta pitää jaksaa tehdä vähän lihaskuntoa ensi kuussa
- +2, kostea ja vähän kolea keli, mutta yllättävän hyvä juoksukeli

Ensilumi ja joulun ensimmäiset askeleet...

Talviaika alkoi sunnuntaina.
       Minä käänsin kelloja eteenpäin ennen kuin muistin, että kelloja siirreltiinkin kesää kohti eikä talvea. Hmph. Eli saatiin aamuun yksi tunti lisää. Sunnuntai tuntuikin ihanan pitkältä ja hyvä niin, kun se oli Miehenmurrikan viimeinen lomapäivä.
       Kun iltasella alkoi mittari kääntyä pakkasen puolelle sen verran, että satava vesi muuttui lumeksi ja rännäksi, haettiin vielä iltasella Miehenmurrikan renkaat hänen varastostaan ja laiteltiin meidän vintilla Miehen autoon talvirenkaat. Ei ilman talvirenkaita olisi maanantaina mihinkään päästykään. Minun renkaani vaihdettiin jo lauantaina, joten nyt on sitten molemmilla nastat alla!
       Viikonloppuna satanut lumi jäi maahan, kun pakkasta piteli yöt ja päivälläkin hivoiteltiin nollaa. Minun piti lähteä Helsingin reissulle jälleen kuskiksi, kun isän autossa ei ollut talvirenkaita vielä ostettuna (voisikohan tässä vaiheessa sanoa, että talvi yllätti isäni...). En ollut kamalan innoissani reissusta jäisillä ja lumisilla teillä, mutta Kouvolan jälkeen tiet sulivat ja kuivuivat eikä siellä oikein ollut sitten luntakaan.
         Pikkusiskolle vietiin hyllylautoja, joita se oli viikko sitten täällä ollessaan tilaillut. Me olimme siis rahti ilman kuluja. Mukava oli nähdä pientä siskonpoikaa ja selvästi sekin tykkäsi meidän käymisestä. Päiväunien jälkeen poika tuli olohuoneeseen ja luetteli minun nimeni, vaarin ja mummon ihan kuin olisi unien aikana päättänyt, että unten jälkeen osaa ne sanoa ♥ Voi kun vaari ja mummo olivat otettuja!
          Poistulomatkalla jäätiin lumisateeseen, tietyömaajonoon ja pimeyteen.
         Ei mikään kuskin ihannekeli tai -aika ajella kolmea-neljää tuntia takaisin kotiin. Helsingin reissu yhden päivän aikana ei varmasti menisi inhimillisyyden sarakkeeseen...

Tänään postinhakumatka näytti tältä.
      Ihmeellinen ensilumi ♥
      Teki hyvän mielen ja valoisan maiseman. Ihan vielä en usko, että tuo lumi maahan jää, mutta ainakin kokeiluna oikeinkin kiva. Minulle tuli vaan vähän kiire miettiä pihamaan valoja, sillä kohta se on sitten tosiasia, että maa on roudassa eikä siihen saa uppoamaan minkäänmoista rekvisiittaa..
      Lokakuun aika minulla meni yrityksen alkupotkaisun kanssa ja nyt tuntuu, että olen vähän myöhässä muiden asioiden osalta.
       Samalla kun aamusta lämmitin uunia ja takkaa, laitoin tupaan ja kammareihin sekä kuistille vähän talvisempaa verhoa.

Tunnelma tuvassa muuttui heti ♥
        Tuli semmoinen karhunpesä-fiilis, kun luonnonvalon tulo vähän estyi paksumpien verhojen kanssa. Iltasella kun vielä laitan muutaman tuikun tai kynttilän palamaan niin tunnelma on kohdillaan. Kuuntelin jo joululaulujakin kun verhoja laittelin, joten täällä on sitten virallisesti aloitettu odottamaan joulua ♥

Viime viikon syysloma teki pienen pysäytyksen näiden postausten kanssa kun ei tullut istahdettua koneen ääreen. Ihanhan tätä kirjoittelua on kaivannut ♥
      Tänään virittelin myös porot pihalle. Katsotaan nyt kestävätkö ne pystyssä ja ehjinä, kun en oikein saanut niitä mitenkään kiinni. Jospa tuo pakkanen vähän nappaisi kinttuun kiinni ja porot selviäisivät ilman kolhuja tänä vuonna. Otan niistä kuvan kun vähän pimenee.
         Tuohon etupihalle onkin vielä valohökötys keksimättä. Yritän nyt tämän viikon aikana saada jotain inspiraatiota aikaiseksi, että ei tarvitsisi kädet kohmeessa ja metrisessä hangessa sitä enää hommailla. Katsotaan!

Uimassa olen käynyt joka ilta, paitsi eilen kun tulin niin myöhään kotiin. Tänäänkin aion mennä, kunhan ensin käyn juoksulenkin heittämässä. Intoa juoksemiseen on taas ihan eri tavalla kun pääsen vähän metsän puolellekin juoksentelemaan kun pakkanen ja lumi vei sieltä ne hirvikärpäs-otukset eikä tarvitse pelätä, että parvi kahahtaa niskaan!
      Vettä en ole mitannut, kylmäähän se on, mutta ihmeellisesti siihen vaan on tottunut. Eihän siellä nyt lilluta kuin kuumavesialtaassa, mutta kyllä se vähän muuta on kuin pelkkä kastautuminen. Ihan minä siellä uin vetoja! HRRR!

Viime viikkoinen kuva vielä Saimaalta ♥

Naapuri levitteli viikonloppuna lantaa tuohon meidän pihan vieressä olevalle pellolle. Olen odottanut, että milloin se sen kyntää, mutta ainakaan vielä ei ole auroja pellolla näkynyt. Miehenmurrikalla oli auton helmat ihan lehmän lannassa kun ajettiin viime viikolla kylän kautta, kun oltiin vähän kuvaamassa minun juoksuvideoita. Joka kerta kun autosta nousi, löyhähti vastaan lannan haju.
       Maalla asumisen aromeja!
       Vähän sama kuin silloin kun tuvasta vaihdettiin ikkunat ja uusiin ikkunoihin ilmestyi heti ensimmäisenä kesänä kamalasti kärpäsiä, niin ikkunamyyjä vain sanoi, että mitä asutte maalla! Ihmeellisesti niihin 50 vuotta vanhoihin ikkunoihin ei tullut ikinä yhtäkään kärpästä!
        Noh joo.

Ihanaa kun tuli lunta ♥
       Ensimmäisten lumien kanssa sanon vielä noin, mutta ehkä sanon jotain toisin maaliskuussa...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 21.10.2019
632. juoksupäivä (232 vko alkaa)
- 3778. 0 km 
- 7 km metsätie (44 min)
- juoksu kulki ihan hyvin jo heti alusta lähtien
- asento löytyi ja kulki jo paremmin/helpommin
- tiputin takamukseni kyydistä ja lantio löysi paremman asennon
- hengitys tasaista
- hyvä juoksu flow
- jalat jaksoivat koko matkan ilman suurempaa väsymistä
- +3, hyvä juoksukeli

torstai 24.10.2019
633. juoksupäivä (232 vko)
- 3784.0 km
- 6 km oikopolku+juoksukuvaukset kylätiellä ja metsätiellä (1,5h)
- juoksu oli vähän raskasta alkuunsa, mutta kyllä jalat siitä lämpenivät
- otin vähän spurtteja ja intervalli-harjoituksia sitten samalla kun kuvattiin
- ihan ok treenit nämä tämmöisetkin eikä aina vaan pitkää matkaa
- +2, poutainen, pilvinen päivä. Hyvä juosta!

Syyslomatunnelmia: Punkaharjun ruskaa ♥

Vietettiin viime viikolla syyslomaa ja täytyy kyllä sanoa, että ihan oltiin kahdestaan. Ei paljoa tehty. Se meidän suuri suunnitelma Hangon reissusta kutistui päivän autoiluun Punkaharjulle, mutta rehellisesti sanottuna eipä meillä olisi ollut powereita suurempaan reissuun. Ihan oli sopiva ja avarsi maailmaa.
        Alkuviikosta vielä näytti niin kurjalta meidän lomakelitkin, mutta onneksi se loppuviikosta vähän parani. Sain alkuviikosta pihasiivoukset valmiiksi ja loputkin kasat kerättyä pois. Sai sitten viikon keskittyä ihan vaan huilailuun.
        Keskiviikkona sitten lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Punkaharjua. Napattiin drone mukaan, että saataisiin vielä muutama komea ruskakuva ilmasta käsin ja ihan kuin tilattuna aurinko tuli pilvien takaa juuri kun oltiin Punkaharjun Harjutiellä ja aikeissa pysähtyä vähän kuvailemaan ♥

Aivan mahtavia kuvia tuli tuosta sokkelosta, mikä Punkaharjun maisemaa hallitsee. Ihmisiä liikkui paljon luontopoluilla ja miksi ei liikkuisi kun oli noin komea keli! Minäkin kokeilin vähän juoksua vähemmän tutuilla teillä ja hyvinhän se kulki sielläkin.

Käytiin toki metsäpolulla kävelemässä mekin, kun oltiin saatu kuvailut kuvattua. Uimapukua ei tullut mukaan, joten vaikka laituri löytyi, pulahtamaan en päässyt... Ehkä onkin parempi hoitaa nämä pulahtelut ihan vaan omissa järvenpoukamissa.

Punkaharjulta ajettiin sitten Savonlinnaan ja kun ollaan tämmöisiä vähän hautausmaalla töissä olleita molemmat niin käytiin katsomassa Savonlinnan hautausmaata. Sinällään ihan katsomisen arvoinen paikka, sillä se on tehty aikamoiseen rinteeseen. Puhuttiin juuri Miehenmurrikan kanssa, että töiden teko on pikkaisen erilaista, mihin me olemme tottuneet!
     Harmi kun ei nähty ketään työntekijää, olisi ollut hauska kysyä millaista siellä on töitä tehdä. Eroaa nimittäin meidän hautausmaista aika paljon. Kaunista siellä kuitenkin oli ja siistiä.

Automatkailussa on hyvät ja huonot puolensa.
      Autolla pääsee lähes mihin vain, mutta automatkailu on ikkunasta katsomista. Ei tullut otettua oikein kuviakaan sitten muualta kuin Savonlinnasta ja Punkaharjulta. Muuten ajettiin vain komeiden ruskamaisemien ohi, kun ei jaksettu/kehdattu pysähtyä jokaisen kiven kupeeseen.
      Ja kun lähettiin Punkaharjulta niin se kauan kaivattu aurinkokin katosi johonkin! Eipä ollut siitä enää havaintoa loppupäivästä.
      Iltaruualla piipahdettiin Mikkelissä ja sillä aikaa tuli pimeä. Alkoi satamaan vettäkin ja olenko koskaan sanonut miten kurjaa minusta on ajaa pimeällä, vesisateessa ja suhteellisen suuria teitä?! No sanon nyt. En edes ajanut ja minua stressasi koko ajan se, että jostakin paukkaa hirvi eteen. Valot katosivat asfalttiin ja vastaantulevien valot tuntuivat olevan kirkkaampia kuin omat.
       Päästiin turvallisesti kotiin ja pienen iltapalan jälkeen kaksi reissaajaa oli niin väsyksissä, ettei tarvinnut unta odotella.

Tämmöinen kaveri löydettiin hautausmaan nurmelta ♥ Vähän jo talvikarvaa pinnassa ja hieman pelottavan kesykin...

Hirvikärpäsiä nolla, hyvää mieltä sylikaupalla ♥

Viikonloppuna saatiin metsänomistajien hirvenlihaköntti. Tai siis jauhelihana meidän hirvimiehet sen antavat ja hyvä niin, osaan paremmin tehdä siitä jotain kun ihan lihaköntistä. Samalla kysyin, että onkos siellä metsässä vielä hirvikärpäsiä. Ne ovat nimittäin otuksia, joiden kanssa en tule toimeen! Tämän isännän mukaan niitä ei enää ole, joten lähdin vähän arastellen kuvailemaan metsään...
        Ei ollut mikään kuvauksellinen päivä, mutta ajattelin että eipä metsäkään töki minua pois kun minulla on mieli maassa tai itkettää tai olen vihainen. Samalla tavalla se ottaa minut vastaan ja helpottaa oloa, joten miksi minäkään tökkisin metsää pois silloin kun on vähän harmaampi päivä ♥

Meidän kulmilta löytyy tällainen kosteikko, jonka reunassa kävin. Vähän oli vesi noussut sekä kosteikossa että ojissa, mutta onneksi meidän koivikko nappaa varmaan osaltaan vesiä siitä reunasta. Lintuja kosteikolla vielä oli, taisi olla telkkiä, jotka säikäytin räpistelemään. En siis tahallani. Olisi mukava jos tämän kokoinen järvi olisi pikkasen tuolla meillä päin. Esimerkiksi saunan kupeella... Olisi mukava jos olisi oma lampi, mihin pulahtaa iltauinnille eikä tarvitsisi lähteä" merta edemmäs kalaan". Ei sillä, kyllä siihenkin on tottunut ettei ole omaa rantaa ja aina uimaan päästäkseen pitää pikku reissu heittää. En siis valita. Ajattelin vain ja haaveilin ♥

Vaikka kovin innostava tämmöinen sateentuhnuinen ja harmaa keli ei ollut alkuunsa lähteä yhtään mihinkään villasukkien ja villaisten vällyjen alta niin kun sitten pääsin kotipihaan reissultani nin posket punoittivat ja mieli oli hyvä. Luonto teki jälleen sen, minkä se parhaiten osaa: tyynnytti mieltä, teki iloiseksi ja virkeäksi.
     Naapurit siirsivät pienet mullikat tuolta meidän alapellolta jo lähemmäs navettaansa ja meidän nurkat hiljenivät mustavalkoisista otuksista. Ihan hyvä niin. Kohta olisivat kuitenkin lähteneet omille teilleen kun tulee pakkaset! Muutama sana vaihdettiin naapurin emännän kanssa ja ihmettelin jälleen kerran sitä (itsekseni tosin) että meillä on eroa sata metriä toistemme luo eikä nähdä oikein koskaan. Se jos mikä on saamattomuutta!
       Tai siis enhän minä ole tänä kesänä nähnyt oikein muitakaan, että mitäs tässä ihmettelen!

Oja... täynnä.

Sisko laittoi tänä aamuna viestin, että minun pitäisi saada pienelle siskonpojalle jonkinmoinen videotervehdys aikaiseksi, kun poika aina välillä kyselee minusta ja olinpaikastani ♥ En tiedä minkälainen siitäkin videosta tulee, mutta jospa jonkinmoisen saisin aikaiseksi pienelle pojalle katseltavaksi. Mukavaltahan se tuntuu, että noin pieni ymmärtää tykätä ♥ Ja se jos mikä on aitoa ja oikeaa tykkäämistä ♥
       Tänä aamuna kun lämmittelin sekä takkaa että uunia, kokeilin huvikseni jälleen joogaa. Otin netistä Jen Hilmanin videon ja kokeilin oikein mahtipontisesti Power Yoga-videota. Tämmöinen keltanokka otti ehkä vähän turhan ison haukun ja meinasi tukehtua siihen! Se joka sanoo, että jooga on nössöille niin ei ole kyllä tehnyt ainuttakaan jooga-tuntia loppuun. Tuo video oli puoli tuntia ja minä olin ihan piipussa kaikesta siitä hitaasti tehdyistä liikkeistä. Ei kyllä aina treenin tarvitse olla mitään kamalaa pomppimista ja huiskimista että se tehoaa!
        Hyvältä tuntui ja minulle ehkä tekisi vähän säännöllisempi joogailu ihan hyvää, kun olen niin kamalan jäykkä ja yksipuolinen... Pitänee ottaa aamuohjelmaan vähän joogailua ja kokeilla mitäs sitten tapahtuu!

P.S. Tänään alkoi virallisesti Miehenmurrikalla loma ja katselin vähän säätiedotusta ettei ihan sellaista kesäsäätä ole luvassa meidän "kesälomalle" mutta hällä väliä. Kunhan saadaan olla yhdessä aamusta iltaan ♥

Jos et voi voittaa pimeyttä, liity siihen.

Olen ollut tämän viikkoa taas väsyneempi ja nukkunut huonommin. Jokohan minuun iski yrittäjän uupumus vaikka en ole vielä oikein mitään edes yrittänyt? Tai oikeastaan olen. Olen yrittänyt saada yritykselleni jonkinmoiset kotisivut aikaiseksi ja tuntuu, että olen pahempi kuin ne jotka rakentivat Iisakin kirkkoa. Minä en saa urakkaani koskaan valmiiksi! Koko ajan löytyy muka jotain, mikä pitäisi olla paremmin. Logoakin olen muuttanut varmaan jo kolmesti. Nyt taidan tyytyä tähän nykyiseen...
       Olen myös tällä viikolla leikkinyt sosiaalisesti normaalia eli käynyt katsomassa mummolaan tullutta siskonpoikaa ja pikkusiskoa. Käytiin leikkipuistoissa ja iltakävelyllä ja juteltiin pikkusiskon kanssa minun yrittämisestäni. Hän sai minut melkein kauhun valtaan sen suhteen, että en varmaankaan tule koskaan pärjäämään yrittäjänä... Ei hän puheitaan niin tarkoittanut, mutta hän sai minuun sellaisen pelon aikaiseksi... kääk!
       Ilmastollisesti tämä viikko on ollut kovin, kovin masentava. Kamalan synkeitä, harmaita ja pimeitä päiviä. Olen juossut tällä viikolla taas normaalilla rytmillä, mutta joka kerta juoksulenkillä huokailen syvään tätä lokakuun lopun harmautta... Missä ne aurinkoiset ja kuulaat syyspäivät on, mitkä minulle luvattiin?

Minä varasin iltapalani pimeään. Teeman mukaisesti, kun kerran ulkonakin on pimeää. Naapurin isäntä vei juuri syömistä pienille mullikoille ja varmaan ihmetteli, että olenko jo joulumielellä kun talossa loistaa kellottelee tuikut ja kynttilät ♥
      Kyllä, varmaan olen jo vähän joulumielelläkin, mutta enemmänkin minä fiilistelen tätä pimeyttä. Jos pimeyttä ei voi voittaa, pitää liittyä siihen. Eli vetäsin valot veks ja laitoin muutaman kynttilän palamaan pöydälle ja sitten vielä muutamiin lyhtyihin ja ajattelin aloittaa perjantai-illan vieton! Eikö olekin mahtava suunnitelma?! ♥

P.S. Olen ollut vähän harmissani, kun tämä oma blogi on jäänyt yrityken blogin jalkoihin. Toivottavasti kohta saan asiat siihen kuntoon, ettei olisi hirveästi ylityötä yrityksen blogin kanssa ja saisi kirjoitella tännekin enemmän ja useammin ilman kirjoitusähkyä ja silmien särkyä päätteellä istumisesta...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 16.10.2019
630. juoksupäivä (232 vko)
- 3766.0 km
- 5km suopohjien lenkki (35 min)
- vähän väsy olo jo lähtiessä joten otin ihan iisisti
- hengitys hyvä
- askellus muuten, mutta oikea jalka läpsyy eli joku siinä edelleen kiristelee
- asento parempi
- +8, satoi tuhnuista sadetta ja oli vähän ikävä keli fiiliksen kannalta

perjantai 18.10.2019
631. juoksupäivä (232 vko loppuu)
- 3771.0 km
- 5km suopohjien lenkki (34 min)
- otin edelleen ihan peruslenkin puoleen nämä tämän viikon lenkit
- hengitys on hyvä, joten kunto on kasvanut
- jalat muuten hyvät,mutta oikea pohje/nilkka/polvitaive/polvi seutu äksyilee edelleen vaikka mitä olisin tehnyt
- askellus parempi, ei kuitenkaan koskenut juokseminen
- rentous jaloissa parempi, kropassa muutenkin hyvä
- asento hyvä, kaatumista varmaan saisi olla enemmän
- +5, kostean kolea keli, juoksin päivällä joten näin sentään eteeni

Pihamaani on valmis talveen ♥

Kohta kaivot tulvivat yli. Satoi jälleen koko viikonlopun, milloin enemmän ja milloin vähän vähemmän. Miehenmurrikalla oli lauantaina töitä, joten meidän viikonloppu kutistui aika lyhyeksi, mutta ollaan hyviä ottamaan ilo irti vähän lyhyemmistäkin vapaista ja yhteisestä ajasta. Nytkin lojuttiin ensin elokuvien parissa ja kuunneltiin sateen rummutusta kattoon, ja sitten syötiin hyvin. Olisi tehnyt mieli käydä vähän maisemia kuvaamassa dronella, mutta sade esti sen huvin.
            Kohta alkaa olla ruska takana päin. Oman pihan koivut alkavat olla tyhjiä ja muutoinkin maisemasta pikkuhiljaa katoavat ruskaiset lehdet ja maisema muuttuu enemmän lehdettömäksi.
            Kohta on talvi.
            Tänään oli poutainen päivä kokonaisuudessaan ja ajattelin ottaa loppukirin pihatöiden kanssa. Aamusta lämmitin tupaa ja tein yritys-hommia siinä samalla, sitten kun pääsin uunin lämmityksestä irti oli mukava lähteä vähän happea haukkaamaan pihahommien pariin. Ajattelin, että tämä on ihan paras yhdistelmä kyllä ammatiksi: puutarhuri ja yrittäjä. Saa välillä mennä ammentamaan luovuutta ja ulkoilla hyötytekemisen parissa ja sitten saa taas puolestaan yrittää ihan rauhassa!
             Vetäsin saappaat jalkaan ja anorakin päälle ja lähdin harmaan taivaan alle puuhailemaan ♥

 Kasvimaan reunasta ajoin vesivaunun pois ja tyhjentelin loput vedet pois. Kannessa oli vähän jo jäätä, viime yönä taisi olla pakkasta. Pitäisi varmaan myrkyttää tai myllertää vielä tuo kasvimaan puoli jollakin härvelillä, että maatuisivat sitten talven aikana tuo heinikko siihen. Ensi kesänä en aio sietää kyllä tuollaisia kasvustoja, vaan teen kunnon peitteen käytäväpaikoille ettei tuota heinikkoa tuohon tule! Olisi pitänyt tehdä jo tänä kesänä, mutta eipä tullut sitäkään tehdyksi!
        Tämä kesä oli kyllä jotenkin todella omituinen ja raskas ja raastava. En tunnista oikein itseäni siitä hahmosta, joka tänä kesänä näitä maankamaria talsi. Toivottavasti pian löytäisin oman itseni kaiken näiden ruskalehtien alta ♥
         Ajoin vesivaunun talliin ja se olikn sitten saavutus sinänsä. Meidän "konehalli" on hieman pieni ja vesivaunun saaminen sinne on jo aikamoinen taidonnäyte. Pikkasen piti edestakaisin ajella minunkin ennen kuin kärri taipui sinne minne emäntä halusi. Olin ylpeä itsestäni, mutta toisaalta tiesin, että en luovuttaisi ennen kuin vaunu olisi siellä, mihin sen haluan! Sellainen emäntä täällä on!

Äiti ja isä olivat tyhjentäneet jo vesisaavit räystäiden alta, mutta 500 litrainen saavi oli jäänyt minulta pyörittelemättä suojan alle, joten yhtenä yönä se oli jälleen täyttynyt. Tänään minä sen sitten tyhjensin uudemman kerran, pesaisin vähän reunoja ja vein suojaan katon alle ettei se olisi jälleen huomenna täynnä vettä, jos sattuisi yöllä satamaan...
      Sama homma oli edessä syyshortensian viereiselle vesisaaville, joten nyt on kaikki vesisaavit turvallisesti katon alla eivätkä jäädy isoiksi jäälyhdyiksi pihalle.
      Ajelin sitten viimeiset nurmikot lyhyeksi. Viinimarjapensaiden aluset minulla olikin vielä ajelematta, joten ne viimeistelin nyt kun ei ollut ihan kamalan märkä keli. Koko ajan kun on tullut vettä niin märästä nurmesta ei voinut välttyä, mutta ainakaan ajon aikana ei satanut. Odottelen, että jos pensaat tiputtavat lehtensä ennen lunta niin voisi vielä haravoida pensaiden välit hyviksi, mutta katsotaan nyt kumpi ehtii ensin - harava ja minä vai lumi ja pakkanen.

Raahasin aitan rapulta kaikki ylimääräiset pois: tikkataulun, ruohonleikkurin ajopuomit ja narulta napsin säämiskän, hanskat ja yhden parin sukkia. Tulipa siisti siitäkin!
      Pyörittelin kukkapotit vähän kauemmas lumitöiden tieltä ja haravoin vähän syreeniaidan takaa jo lehtiä pellon puolelle. Jos vaikka naapurin isäntä tulee ja kyntää sen taas mustalle mullalle niin ei ainakaan jää minun puolelleni hänen olkiroinansa.

Purin tänään myös riippukeinutelineen talviteloille. Muutaman kerran ehdin siinä tänä kesänä roikkua ja levätä, taitaa mennä ihan yhden käden sormilla laskettuna... Jos sitten ensi kesänä enemmän. Kuten sanottu, tämä kesä oli todella omituinen...
       Kun näistä pakkasista ja ensilumista ei tiedä, laitoin lopuksi vielä muutaman aurauskepin pihamaalle ilmoittamaan ns. vaaran paikat. Kaikenlaiset kulmaukset, kaivot, kukkapenkit, kivet ja portin pielet. On sitten mukavampi talvella ajella lumia kun ei tarvitse miettiä missä kohtaa mikäkin oli. Vähän rumathan nuo kepit tuolla pihalla ovat, punaiset tojottimet, mutta kai niihin silmä tottuu jossakin vaiheessa.
         Raahasin pihakeinun vinttiin suojaan. Istuinosaa en jaksanut yksikseni änkeä lautapinon päälle vaikka kehikon sinne työnsinkin ähinän ja puhinan kera. Ajoin kuitenkin kottikärryilla istuinosan jo katon alle ja nostan sitten sen omalle paikalle, kun on apuri vieressä. Ovatpa kuitenkin katon alla.

Alkuillasta lähdin juoksemaan. Hämärtyvä ilta yllättää minut aina ennen kuin tähän syksyyn tottuu. Aurinko laskee jo ennen seitsemää ja kohta sen jälkee onkin sitten jo pimeää... Tänäänkin lopettelin juoksuni melko hämärässä ja menin uimaan jo pimeässä. Väliä oli vain muutamia minuutteja. Pitäisi kai joku päivä kokeilla aamu-uinteja ♥
       Mittasin muuten veden lämpötilan perjantaina ja se oli +7. Ei se sitten ole laskenut kuin asteen kuukaudessa. Miehenmurrikka sanoikin, ettei se nyt enää kamalasti siitä laskekaan, enää muutamia asteita vaan. Kamalaa se on, mutta silti niin ihanaa ♥

Jos sitten huomenna menisi käymään kaupungissa, pikkusisko ja pieni sisarenpoika ovat mummolassa kylässä ja ajattelin, että jos menisin niitä tervehtimään. Ne tuskin tänne päin tulevat tällä kertaa. Samalla voisin katsoa vähän uusia talvijuoksusukkia. Alkaa olla varpaat paljaana edellisistä.
      Tänään tulee varmasti uni ilman yritystä. Jotenkin on semmoinen fiilis. Ja hyvä mieli kaikesta siitä mitä tänään sain aikaiseksi. Syyskuun lopussa ajattelin, etten saa pihaani tähän kuntoon ikinä ja nyt alan olla valmis ensimmäiseen lumikerrokseen ja pakkasiin. Antaa tulla, täällä ollaan melkein valmiita! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 11.10.2019
628. juoksupäivä (231 vko loppuu)
- 3755.9 km
- 7.2 km kylälenkki (45 min)
- jalat vähän tönkössä kunnossa, mutta olo parani kun sai kilsoja alle
- asento hyvä ja lantiokin löytää pikku hiljaa paikkansa
- askellus jo aika hyvää, osaan nostaa oikean verran jalkaa ja myös rentouttaa se askelten välissä. Tosin ihan aina rentoutus ei onnistu niin hyvin kuin pitäisi
- oikea pohje edelleen herjaa
- +8, kole ja kostea sää
- muuten ihanaa kun saa taas juosta ihan peruslenkkiä!

maanantai 14.10.2019
629. juoksupäivä (232 vko alkaa)
- 3701.0 km
- 5.1 km suopohjien tie (33 min)
- jalat olivat suht hyvässä kunnossa, ei pahempaa väsymystä
- hengitys jo rauhallisempaa, kunto nousemassa
- askellus hyvää ja tasaista ja tarpeeksi tiheää
- asento parempi
- lantion asento löytymässä
- oikea pohje edelleen tönkössä kunnossa, nilkassa jotain triggereitä
- +3, kylmähkö keli, hyvä juosta muuten, pimeää
- iltauinti helpotti oloa ♥
       

Kukkapenkit valmiit, mutta muut pihahommat ovat vaiheessa...

Nyt ovat kukkapenkit siistit.
       Tämä viikko tuntui ihan työviikolta, kun sai lähteä heti uunin lämmityksen jälkeen touhuamaan kukkapenkkien kanssa. En ymmärrä kuka niitä näin paljon on tehnytkin?!
        Tiesin jo entuudestaan, että voimat ja innostus loppuvat loppua kohden, joten jätin ns. B-ryhmän kukkapenkit viimeiseksi eli sellaiset yksiköt, joissa ei kamalasti ole mitään kasvustoa tai ovat muuten vähemmällä katseella. Tämä oli hyvä päätös, sillä paraatikukkapenkit jaksoin tehdä hyvin ja siisteiksi, mutta esimerkiksi nämä tämänpäivän kukkapenkit olivat sitten jo vähän niin ja näin...

Pyöreän kukkapenkin talvikunto näyttää tältä. Oli mukava tehdä siistiä ja on mukava nyt katsella pihaa, joka alkaa olla talvikunnossa kaikin puolin ♥

Pihahommista on jäljellä sitten vielä vähän nurmenajoa ja haravointia. Odottelen nyt sitä suurta puhuria, joka tiputtaa viimeisetkin lehdet puista ennen kuin tartun haravaan pihalehtien puoleen. Koivuissa ainakin on vielä lehdet hyvinkin tiukasti kiinni, vaikka pihlajan alta jo tänään ensimmäisen erän haravoinkin.
      Tänään tuli Novitan syksy-lehti ja sinä oli muutama mukavan näköinen ohje. Lapaset ja sukat, jotka voisi joulupakettiin tehdä - siis jos ehdin. Tuli jotenkin jouluolo ♥ Nyt se siis alkaa. Minun joulumieleni ja joulun odotus. Vähän myöhään tänä vuonna, sanoisi pikkusiskoni. Yleensä alan odottaa joulua jo heti kun alkaa hämärtämään ♥
       Kunhan saan pihan kuntoon ja valmiiksi ensilumia varten, niin sitten panen hullunmyllyn päälle täällä sisällä. Siivoan ja pesen kaikki puhtaaksi. Tykkään siivoamisesta, kunhan pääsen aluille. On mukava saada järjestystä torppaan koko kesän pellossa asumisen jälkeen!

Paraatipenkki. Olikohan se viime vuonna näin pitkä, kun tuntui, että kukkapenkkiä riitti ja riitti loputtomasti!

Sain alkuviikosta Annilta kirjeen ja voi kun se teki hyvää ♥ Olen ollut täysi erakko tämän kesän (jos tarkkoja ollaan niin varmaan koko vuoden). En oikein soitellut kenellekään, en ole käynyt kenenkään luona ja ainoat ihmiset, joita olen nähnyt on Miehenmurrikka, omat vanhempani ja kaupan kassat. On siis ihan mahtavaa tietää, että ystäviä jossain päin maailmaa vielä on. Kirjeitä tippuu postilaatikkoon ja ne kirjeet ovat täynnä kannustusta ja ystävyyttä ♥ Aivan mahtavaa!
       Nyt kun alan saamaan taas otetta enemmän itsestäni ja alan kesän jälkeen palautua jälleen omaksi itsekseni niin toivottavasti voimia olisi paremmin myös sosiaaliseen elämäänkin.
      Toivoa voi aina ♥

Saunan kivikko. Tänään vielä karsin kivikon toiselta puolelta nauhukset ja muutaman kuunliljan.

Kävin tänään uimassa. En ole muistanut viedä sitä mittaria EDELLEENKÄÄN sinne, joten en tiedä missä asteessa sitä uidaan, mutta hauskaa se on. Hassusti vaan kroppa on tottunut kylmään ja nyt taas ihan uin siellä, vedän vetoja ja polskin. En nyt toki mitään kymmenia minuutteja, mutta sen verran, että kädet ja jalat hyytyvät kylmyydestä ♥ Jee-aa!
       Juoksemaankin olen taas päässyt. Tuntuu hyvältä olla taas lenkkitossut jalassa ja hengittää raikasta syysilmaa juoksunutut niskassa. En vielä maratoonimatkoja ole edes yrittänyt vaan ottanut ihan iisisti. Pienistä matkoista pidempiin. Ehkä se päätös etten syyskuussa juossut teki ihan hyvää. En ainakaan tullut kipeäksi heti töiden loputtua, joten ehkä vastustuskykyni sai juuri oikean verran apua siihen väliin. Nyt kuitenkin huomaan, mitä tekee rentoutuminen ja mielen vapautuminen siitä kamalasta oravanpyörästä, jonka työmaan tilanne päänuppiin aiheutti: juoksu kulkee rennommin ja tunnen kuuluvani lenkkipoluille. Minut on luotu juoksemaan.
         Yrityksenkin kimpussa olen yrittänyt olla aina kun siihen on mahdollisuus. Kunhan nyt pääsen sisähommiin niin ehkä sekin nytkähtää liikkeelle sitten paremmin. Pitäisi saada kotisivut valmiiksi niin sitten ei tarvitsisi kuin markkinointiin keskittyä ja alkaa yrittämään - edes jotakin! ♥
          Olin ajatellut, että opiskelisin myös vähän fysiologiaa ja anatomiaa ennen kuin hieroja-koulu alkaa. Pitäisi ehtiä käydä kirjastossa lainaamassa muutama anatomia-kirja, niin saisi vähän käsitystä, millainen kirja olisi hyvä ostaa itselleenkin. Niin ja saisi opiskelut alkuun.. öhöm.
         Tämä ilta jo ihan harmaa ja kostea. Oikea syysilta. Olisi tehnyt mieli tuikata piha tuikkuja täyteen, mutta sammuneethan ne olisivat heti. Ehkä laitankin sitten tänne sisälle oikean kynttilämeren. Romantiikkaa torstaihin ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 9.10.2019
627. juoksupäivä (231 vko)
- 3748.7 km
- 5km kylälenkki pieni (23 min)
- juoksu kulki ihan hyvin, siis juoksin koko matkan jo tälläkin kertaa
- vähän tassu painoi loppumatkasta, mutta ei mitään suoranaista uupumista
- ryhti on nyt parempi, jostain syystä
- askelluskin alkaa löytymään ja yritän nyt pitää jalan rentona muutoin kun iskutusvaiheessa
- olen ihan turhaan jännitellyt jalkaa koko ajan
- +4, kylmää ja pimeää, menee taas aikaa, että tähän pimeyteen tottuu..

Yksi tehty, kolme jäljellä...

Eilen käytiin päiväkeikalla Helsingissä juhlimassa siskonpojan 6. syntymäpäivää. Juhlat olivat oikein mukavat, sama porukka kuin aina ennenkin. Muuten reissu oli vähän raskas kun ensin ajettiin noin neljä tuntia sinnepäin (kaikkine ruokataukoineen) ja sitten oltiin paikan päällä pari tuntia ja ajettiin kotiin. Kymmenen tuntinen päivä ajoineen ja oloineen päivineen! Ja sanoinko jo miten inhottavaa onkin taas ajella syyspimeällä. Se on jotenkin NIIN pimeää!
      Kotona olin 9 maissa illalla ja seisoin vain kuuman suihkun alla ajatellen, että ihan kiva olla vaan kotona ♥
      Tänä aamuna oli vähän samanlainen fiilis, ihan kiva vaan olla kotona ilman suurempia hötkyilyjä. Vähän tein firman pr-hommia ja otin muutamia kuvia uusille kotisivuille - itsestäni! En ole KOSKAAN oikein osannut/halunnut olla kameran edessä, en onnistu kuvissa. Joskus vahingossa kenties..
       Tunsin oloni sitten jo paljon varmemmaksi kun lähdin uunin lämmityksen jälkeen raivaamaan pihani ensimmäistä kukkapenkkiä. Hurraa! Kaikki varret olivat saaneet vettä ja kylmää ja taas vettä, joten vähän sellaista niljakasta puuhaa, mutta ihan siisti siitä tuli.
       Ei tarvitse ainakaan keväällä niiiiin paljon tehdä enää kukkapenkkiperkuuta.

Yksi tehty, kolme jäljellä.
       Oikeasti niitä olisi kuusi, mutta kolme kuulostaa paremmalta!
        Tuota elämänlankaa en edes yrittänyt riuhtoa tuon enempää tuosta ajosillan sivusta irti. Se lähtee talven jälkeen vähän paremmin, kun ehtii vähän käpristyä. Muutenkin en vihaa kyllä mitään kasvia niin paljon kuin sitä! Joka paikassa!
         Laitoin viime viikolla vähän talviasetelmia sekä ulos että sisään. Sisällä gallunat pääsivät kuistille. Kunhan saan ulkohommat tehtyä niin sitten pääsen vähän perehtymään sisäpuolen tiloihin. Tämä syksy menee nyt vähän liian kovaa vauhtia eteenpäin.
        Olin suunnitellut, että ryhdyn jo opiskelemaan omatoimisesti tammikuussa alkavaan hierojakouluun. Fysiologiaa ja anatomiaa ja sen sellaista.
        Olenko tullut vanhaksi?
        Vai mihin tämä aika menee?
         Ostetaan muutama viikko lisää tähän lokakuulle. ♥

P.S. Pikkusisko ei ollut unohtanut syntymäpäiviäni vaan antoi eilen siskonpojan synttäreillä jopa pienen yllätyksen ♥ Arvasin!
Tulipa vaan huomattua, että minulla on ollut pikkusiskoa ihan ikävä... Oltiin lapsina niin läheisiä ja hänen kanssaan tunsin olevani ihan mahtava! Eilenkin ei mennyt kuin muutama hetki, niin pikkusysteri sai minut nauramaan - ihan kuin ennen muinoin!
Tuli hyvä mieli. ♥
Tänä kesänä sitä hyvää mieltä on tuonut oikeastaan vain Miehenmurrikka... 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
626. juoksupäivä (231 vko)
- 3743.7 km
- 5.4 km uimarantalenkki (28 min)
- juoksu kulki alusta asti hyvin
- jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin
- ryhti kesti ja jotenkin lantion asento on nyt jostain syystä parempi
- kipuja vähän oikeassa pohkeessa, edelleen jokin kiristelee
- yhdessä vaiheessa taisin saada kiinni juoksu flowsta :) voisikohan olla mahdollista?
- tuntui hyvältä se, että tuntui hyvältä. Pitää vaan jaksaa vääntää niiden vaikeiden hetkien läpi..
- +2, pimeän kolee, ihmeen nopeasti se pimeys sitten tuli tänäKIN syksynä

35. syntymäpäiväni ♥

Tänään oli 35. syntymäpäiväni ♥
     Heräsin aamulla varsin kummallisesta unesta ja ajattelin ensimmäisenä, että nyt sitä sitten ollaan 35-vuotias. Puolet 70 ja yli sen rajan, että on lähempänä 40 kuin 30. Sitten tuli nämä tyypilliset ajatukset siitä, ettei minulla ole vielä lapsia, ei kunnon työtä ja jotenkin muutenkin on elämä vähän niin sanotusti hakusessa! Nämä kuuluvat syntymäpäiväaamun ajatuksiin.
      Mutta kun päivä käynnistyi ensin uunin lämmityksellä ja lämpöisellä viestiltä Miehenmurrikalta, niin alkoi synttärifiilis olemaan jälleen se, mihin olen tottunut! ♥ Rakastan syntymäpäivääni enkä voi ymmärtää ihmisiä, joita vanheneminen ahdistaa. Se kuuluu minulla listaan "Näille asioille et voi mitään!". Joten mieluummin nautin kuin kidun!
      Päätin, että teen tänään ainoastaan asioita joista nautin ja tykkään ♥
      Lämmitin uunia ja köllöttelin sohvalla. Luin kirjan loppuun ja nautiskelin lämpöisestä hiljaisuudesta. Mahtavaa!

Aurinko pilkisteli pilvien seasta aina välillä ja ajattelin, että jospa tänään ajaisin nurmen, vaikka onkin synttäripäivä, mutta ensi viikolla voi heittää jo lunta, joten miksi missata hyvä keli. Ja sitä paitsi, minä pidän nurmenleikkuusta ♥ eli sopii hyvin tämän päivän teemaan!
      Nauratti ihan kun olin tällännyt itselleni toppanutut niskaan ja istuksin ajettavan ruohonleikkurin selässä ja taivas heitti jäisiä ja pisteleviä pisaroita niskaan. Heh, aivan fantastinen keli nurmenleikkuuseen!
      Ja voi kun tuli hyvä mieli. Piha oli jo siistinyt kasvojaan heti kun nurmi oli lyhyt. Nyt kun vielä saisi kukkapenkit raivatuksi niin tämä emäntä voisi kääriytyä talviunille. Jotenkin tämä syksy tuli niin yllättäen, etten oikein ehtinyt mukaan...

Olin tehnyt itselleni syntymäpäiväkakuksi suolaisen piirakan, kinkkupiirakan aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tein sen ihan vaan äkkiä aamusella samalla kun odottelin uunin hiiltymistä ja siitä tulikin todella maukas - vaikka itse sanonkin! Ainahan se niin menee. Silloin kun vaan hutasee niin tulee hyvä ja sitten kun oikein yrittää ei saa mitään aikaiseksi!
      Ruualla maistoin vähän piirakkaa ja sitten otin ruokaperäset. Vapaan lauantain ja synttäripäivän iloja on kääriytyä ruuan jälkeen viltin alle ja heilutella villasukkiin sullottuja varpaita sieltä ♥
      Seuraava ohjelmanumero oli ulkosaunan lämmitys. Sinne se jäi lämpenemään kun minä piipahdin juoksulenkillä. Ihan ei vielä ollut vanha juoksuvauhti päällä, mutta hyvään suuntaa ollaan menossa ja oli hauskaa vihdoin viimein juosta pitkin kylätietä piiiiiitkän tauon jälkeen. En minä vieläkään mitään maratoonia vetänyt, mutta ei minulla nyt kiire olekaan taas sännätä suunnattomiin suorituksiin. Nyt vaan nautiskellen tuloksia!

Juoksun jälkeen kävin uimassa ♥
       Olen todella ylpeä itsestäni, että olen saanut käytyä JOKA ILTA uimassa olipa keli mikä hyvänsä! Kyllä se on jo kylmää. Unohdin jälleen tänään lämpömittarin kotiin, joten en tiedä minkä asteista se nyt jo on, mutta ei se siitä +8 ainakaan lämmennyt ole!
       Ja se lämmin hulvahdus mikä tulee kun pääsee järvestä kuivalle maalle ja kietoo pyyhkeen ympärille. Se on aina yhtä mahtavaa ♥ Sen takia tämä hullu emäntä siellä järvessä käykin. Hyvän olon ja hyvän mielen takia. En minä olisi syyskuuta työmaalla kestänyt jos en olisi saanut nollata päätä kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä ei nimittäin voi ajatella mitään muuta kuin sitä että on kylmä! Varsin rentouttavaa ja puhdistavaa!
       Ja iltasella istuin ulkosaunan lämmössä ja NAUTIN ♥ Ajattelin, ettei ole kyllä yhtään hassumpaa olla 35. Jaksaa vielä jotain tehdä (tällä hetkellä tosin vielä hyvin vähän, mutta eiköhän tämä olo tästä kohene...) ja on jotensakin vielä komia ilmestys Miehenmurrikan silmissä. Ei vielä paikat roiku tai suurempia ryppyjä liiemmin näy muualla kuin silmien kulmissa, mutta nekin ovat naururyppyjä eli niitä hyvälaatuisia. On vielä mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa sinne tai tänne. Kaikki hyvä on vielä edessä vaikka osa onkin jo takana. Aika kiva ikä - tämäkin!
      Suosittelen.

Niin ja sanoinko, että saunan lämmityksen aikaan satoi sitten kahden auringonpaisteen välissä jo lunta! Nauroin ääneen että mitähän vielä. Tänään on tullut niskaan kyllä veden kaikki olomuodot!
      Juoksun, uimisen ja saunan jälkeen söin hyvän iltapalan ja kääriydyin sohvan kulmaan katsomaan Anna, Ystävämme - sarjaa. Ihana ♥ Juuri mitä kaipasinkin syntymäpäiväni iltaan.

Kynttilänvaloa, hyvää sarjaa ja lämmin tupa.
      Miehenmurrikan kainalo puuttui tästä paratiisista, mutta sen saan luokseni maanantaina kunhan maltan muutaman päivän odottaa. Vietin siis päiväni todellakin erakkona, en nähnyt ketään, mutta sain ihania viestejä ystäviltä, jotka muistivat onnitellen merkkipäivääni ♥ Aika ihania tyyppejä, kun ottaa huomioon minkälainen ystävä minä olen ollut tänä kesänä tai oikeastaan tänä vuonna...
       Nyt kruunaan iltani vielä kupposella teetä ja katson loppuun Rocky I - elokuvan ja ennen nukkumaan menoa luen muutaman luvun Enni Mustosen Maitotyttö-kirjaa. Se on minun hyvänmielen kirjani ♥ Sellainen, jonka kanssa kaikki tässä maailmassa on paremmin kuin hyvin ♥
        Onnistuin päivässäni.
        Tein niitä asioita, jotka tekivät minut onnelliseksi ja joista pidin. Tuli hyvä mieli ja olen onnellisempi kuin koskaan ♥

P.S. Pikkusiskoni unohti synttärini... tätä hän katuu seuraavat 35 vuotta...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
625. juoksupäivä (230 vko)
- 3738, 3 km
- 3.2 km minilenkki (20 min)
- juoksu kävelyä
- alkuunsa tuntui taas vähän kankealta, mutta sitten juoksu alkoi sujua ja minä nauttia
- oli ihanaa taas olla jalkojen päällä, hengästyä, tuntea hiekkatie jalkojen alla, ottaa askelia ja jaksaa pidemmälle
- ryhti hyvä, askellus parempi
- jaksamista ei vielä kamalasti ole eikä oikein kestävyyttäkään, mutta pikkuhiljaa mennään siihen 
- +2, kolea keli, vähän sellainen kostean kylmä melkein satoi jotain veden-rännän-lumen sekaista
- oli kivaa ja teki henkisesti hyvää! ♥