Hirvikärpäsiä nolla, hyvää mieltä sylikaupalla ♥

Viikonloppuna saatiin metsänomistajien hirvenlihaköntti. Tai siis jauhelihana meidän hirvimiehet sen antavat ja hyvä niin, osaan paremmin tehdä siitä jotain kun ihan lihaköntistä. Samalla kysyin, että onkos siellä metsässä vielä hirvikärpäsiä. Ne ovat nimittäin otuksia, joiden kanssa en tule toimeen! Tämän isännän mukaan niitä ei enää ole, joten lähdin vähän arastellen kuvailemaan metsään...
        Ei ollut mikään kuvauksellinen päivä, mutta ajattelin että eipä metsäkään töki minua pois kun minulla on mieli maassa tai itkettää tai olen vihainen. Samalla tavalla se ottaa minut vastaan ja helpottaa oloa, joten miksi minäkään tökkisin metsää pois silloin kun on vähän harmaampi päivä ♥

Meidän kulmilta löytyy tällainen kosteikko, jonka reunassa kävin. Vähän oli vesi noussut sekä kosteikossa että ojissa, mutta onneksi meidän koivikko nappaa varmaan osaltaan vesiä siitä reunasta. Lintuja kosteikolla vielä oli, taisi olla telkkiä, jotka säikäytin räpistelemään. En siis tahallani. Olisi mukava jos tämän kokoinen järvi olisi pikkasen tuolla meillä päin. Esimerkiksi saunan kupeella... Olisi mukava jos olisi oma lampi, mihin pulahtaa iltauinnille eikä tarvitsisi lähteä" merta edemmäs kalaan". Ei sillä, kyllä siihenkin on tottunut ettei ole omaa rantaa ja aina uimaan päästäkseen pitää pikku reissu heittää. En siis valita. Ajattelin vain ja haaveilin ♥

Vaikka kovin innostava tämmöinen sateentuhnuinen ja harmaa keli ei ollut alkuunsa lähteä yhtään mihinkään villasukkien ja villaisten vällyjen alta niin kun sitten pääsin kotipihaan reissultani nin posket punoittivat ja mieli oli hyvä. Luonto teki jälleen sen, minkä se parhaiten osaa: tyynnytti mieltä, teki iloiseksi ja virkeäksi.
     Naapurit siirsivät pienet mullikat tuolta meidän alapellolta jo lähemmäs navettaansa ja meidän nurkat hiljenivät mustavalkoisista otuksista. Ihan hyvä niin. Kohta olisivat kuitenkin lähteneet omille teilleen kun tulee pakkaset! Muutama sana vaihdettiin naapurin emännän kanssa ja ihmettelin jälleen kerran sitä (itsekseni tosin) että meillä on eroa sata metriä toistemme luo eikä nähdä oikein koskaan. Se jos mikä on saamattomuutta!
       Tai siis enhän minä ole tänä kesänä nähnyt oikein muitakaan, että mitäs tässä ihmettelen!

Oja... täynnä.

Sisko laittoi tänä aamuna viestin, että minun pitäisi saada pienelle siskonpojalle jonkinmoinen videotervehdys aikaiseksi, kun poika aina välillä kyselee minusta ja olinpaikastani ♥ En tiedä minkälainen siitäkin videosta tulee, mutta jospa jonkinmoisen saisin aikaiseksi pienelle pojalle katseltavaksi. Mukavaltahan se tuntuu, että noin pieni ymmärtää tykätä ♥ Ja se jos mikä on aitoa ja oikeaa tykkäämistä ♥
       Tänä aamuna kun lämmittelin sekä takkaa että uunia, kokeilin huvikseni jälleen joogaa. Otin netistä Jen Hilmanin videon ja kokeilin oikein mahtipontisesti Power Yoga-videota. Tämmöinen keltanokka otti ehkä vähän turhan ison haukun ja meinasi tukehtua siihen! Se joka sanoo, että jooga on nössöille niin ei ole kyllä tehnyt ainuttakaan jooga-tuntia loppuun. Tuo video oli puoli tuntia ja minä olin ihan piipussa kaikesta siitä hitaasti tehdyistä liikkeistä. Ei kyllä aina treenin tarvitse olla mitään kamalaa pomppimista ja huiskimista että se tehoaa!
        Hyvältä tuntui ja minulle ehkä tekisi vähän säännöllisempi joogailu ihan hyvää, kun olen niin kamalan jäykkä ja yksipuolinen... Pitänee ottaa aamuohjelmaan vähän joogailua ja kokeilla mitäs sitten tapahtuu!

P.S. Tänään alkoi virallisesti Miehenmurrikalla loma ja katselin vähän säätiedotusta ettei ihan sellaista kesäsäätä ole luvassa meidän "kesälomalle" mutta hällä väliä. Kunhan saadaan olla yhdessä aamusta iltaan ♥