Talvivaloja sisälle ja ulos ♥ ja +2 asteista vettä

Joku voisi tätä tunnelmaa sanoa jo jouluiseksi eikä ihan niin kamalan väärässä olisikaan, mutta kutsun tätä nyt lähinnä vielä talvitunnelmaksi ennen kuin kuukausi vaihtuu sinne joulukuun puolelle. Hulluksi minua jo tituleerataan, joten maineen puoleen minulla ei ole mitään menetettävää...
       Nyt kun kelloja siirreltiin taas talviaikaan tuntuu, että pimeys on todellakin pimeää ja se tulee aikaisin. Tänään satoi vettä ja se sulatti ne vähäisetkin ensilumet maasta joten maisema ulkonakin on pimeääkin pimeämpi. Minusta on ihana iltaisin käpertyä tähän tunnelmaan ja olla vähän kuin jo varastaen joulutunnelmissa. Joulu on kuitenkin niin nopeasti sitten taas ohikin, joten mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä enemmän siitä saa nauttia! ♥

Ja niin kauan kun en mene naapuriin talvisia valoja ripustelemaan kirjahyllyjen päälle tai ikkunoihin, niin saan tehdä oman torpan seinien sisäpuolella mitä haluan! Tänäänkin kirjoittelin ystävälleni kirjettä kynttilän valossa ja nautiskelin siitä hiljaisesta huminasta, mitä vanha talo pitää. Semmoiset hetket jäävät usein huomaamatta jos niitä ei pysähdy välillä kuuntelemaan.
     Olisi oikeasti pitänyt vetää saunan vesiletku turvaan sisätiloihin jäätymiseltä ja hakea vanhanpolven kammariin vähän talvisempi matto, mutta jospa huomenna tekisin sitten sen, kun siivoan kuitenkin tuvan puolella. Pitää huomenna piipahtaa kaupungissakin kun haen peräkärryn isän vastuksilta pois niin saa autonsa taas autotalliin. On joutunut auto-poloaan pitämään ulkosalla... oih ja voih!

Eilen ripustelin pihamaallekin sitten sen kauan harkinnassa olleen pihavalon... tai valaistuksen. Meillä on niin isoja puita pihalla, että näiden valojen kanssa saa oikeasti käyttää mielikuvitusta kun ei puihin saa valoja kuin jollain nosturilla! Tänä vuonna tein kanaverkosta kaksi jättipalloa ja kieputin niihin valot. Pienellä fiksaamisella ja vähän tarkemmilla mitoilla onnistuisi varmaan vähän symmetrisempikin pallo, mutta nuo menettelevät nyt tämän talven. Ensi talveksi voisi tehdä vaikka muutaman jo valmiiksi talvea varten. Saisi vaikka puun täyteen!
      Ja taas lähti emännältä lapasesta tämä touhu...

Eihän nuo kuvissa näytä miltään, mutta luonnossa ne ovat ihan kauniit. Vaikka eivät niin pyöreitä olekaan...
       Takapihan kivikon reunaan pystytin sitten viime vuotiset kauriit. Katsotaan nyt pitääkö niitä käydä nostelemassa sitten hangesta ylemmäs jo tulee samalla tavalla lunta kuin viime talvena, mutta ainakin nyt ne jököttävät ihan nurmella. Laiduntavat siinä. Kivasti antavat valoa, varsinkin nyt kun maa on musta ja maisema pimeä!

Kävin tänään uimassa ja otin mittarinkin mukaan.
      Pujotin sen neopreenitossujeni kaulukseen ja uiskentelin hetken ja sitten ajattelin, että eiköhän se ole jo mitannut veden lämpötilan. Mittaria ei sitten löytynytkään jalan reunasta. Etsiskelin sitten jäisessä vedessä kahlaten mittaria ja onneksi löysin sen vähän matkan päästä. Onneksi oli tyyntä niin mittari näkyi selvästi.
      Asteita oli +2 tai +3, vähän riippui katsomiskulmasta... Olin vähän yllättynyt, sillä ei vesi nyt NIIN kylmältä tuntunut että se jo noin lähellä nollaa on... Onhan se siis jäätävää ja raajat turtinahan sieltä järvestä tulen, en minä sitä, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella että uin +2 asteisessa vedessä... Tässähän tuntee itsensä jo melkein joksikin erikoisjoukon jäseneksi! Artic Seals! ♥

Iltasella kävin sitten juoksemassa ja täytyy sanoa, että en yhtään ihmettele niitä tyyppejä, jotka jättävät juoksut sikseen heti syyspimeiden tultua. Ei tuo kamalan inspiroivaa keliä ole lähteä pimeään, märkään ja kylmään kun otsalampun valo katoaa heti märkään maahan ja ilma on koleaa ja märkää.
       Mutta.
       Kunhan sinne vain saa itsensä työnnettyä, niin hämmästyy joka kerta miten hyvä keli Suomen syksy on oikeasti juosta! On kosteutta tarpeeksi ja vielä ei ihan ole liian kylmäkään. Juuri sopivat olosuhteet juoksuun! Asenne ratkaisee tässäkin asiassa ja se, ettei kamalasti mieti sitä pimeässä juoksemista. Ajatuksena se on aina vaikeampi kuin itse toiminta. Eihän pimeässä juokseminen vaikeaa ole, sen ajatteleminenhan sen vaikeaksi tekee. Ihminen itse.
       Minulla oli, hyvistä olosuhteista huolimatta, vähän semmoinen väsy-juoksu. Kuukierto taitaa olla siinä vaiheessa, ettei oikein powereita ole, mutta tässä itsetuntemus auttaa valtavasti. Kun oppii huomaamaan ne hyvät treeniviikot ja sitten ne viikot, joiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin ja olla itselleen vähän armollisempi, ei stressaa enää parista huonosti menneestä lenkistä vaan tietää, että se parempi viikko tulee kyllä! Ihan mahtavaa!
       Sksi kehoitan kaikkia ottamaan välillä ne älylaitteet ja kaikenlaiset pulssimittarit ranteesta pois ja ihan vaan juoksemaan oman kropan kanssa. Tai tekemään ylipäänsä treeniä välillä ihan ilman mitään härveliä. Kuuntelemaan oman kehon fiilistä, tuntemuksia ja sitä miltä lenkin tai muun treenin jälkeen tuntuu. Se nimittäin antaa todella paljon, kun oppii huomaamaan tietyistä merkeistä ne hyvät treenipäivät ja sitten ne, jotka vaativat vähemmän kovaa treeniä ja enemmän pehmeää treeniä.
       Ja tämä pätee kyllä ihan kaikkeen elämässä.
       Pitää oppia tuntemaan itsensä, että voi oppia jotain muilta.
       Amen.
       Meni taas saarnan puolelle.
       Pahoittelen.



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
635. juoksupäivä (233 vko)
- 3793.5 km
- 5.2 km metsätien pienempi lenkki (32 min)
- vähän väsynyt olo oli jo lähteissä ja vaikka juoksu meni suhteellisen hyvin, niin loppumatkasta vaan huomasi ettei ihan ole taas veren happi tehokkaalla tasolla
- askellus sujuu jo mallikkaasti eikä tule enää niin paljon lipsumista sinne vanhaan
- lantion asento on löytänyt paikkansa, ehkä se on jopa vähän löystynyt ja antanut periksi
- käytän pakaroita hyvin
- ryhtikin kestää, mutta pitää jaksaa tehdä vähän lihaskuntoa ensi kuussa
- +2, kostea ja vähän kolea keli, mutta yllättävän hyvä juoksukeli