12 kuvaa vuodesta 2018 ♥

Alkaa jälleen olemaan yhteenvedon aika. Yksi vuosi takana ja täytyy sanoa kuin vanhat ihmiset, että aika nopeasti meni. Johtuukohan se siitä, että ikää tulee vai johtuuko se jostain muusta, en tiedä, mutta tuntuu kuin vasta aloitettiin vuosi 2018 ja nyt jo vaihdetaan se uudempaan.
      Kevyt huokaus.
      Jos tekisin pientä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta niin ehkä sana 'antoisa' kuvastaisi sitä parhaiten, jos pitäisi yhteen sanaan tiivistää kokonainen kaksitoista kuukautta.

Tammikuinen järvi oli vielä sula.

Alkuvuoden lähes lumeton kausi kesti pitkään ja sai välillä luistella pihamaallakin vesisateiden jälkeen. Järvikin sai jääpeitteen vasta helmikuun vaihteessa. Minulle alkuvuosi oli vähän stressaavaa aikaa, olin juuri sanonut kaikki siteeni irti edelliseen työpaikkaani eikä tietoa ollut sen minkäänmoista, että minulla olisi tulevana kesänä töitä. Roikuin vähän kuin löysässä hirressä, omatekemässä sellaisessa tosin.

Helmikuinen lumipeite.

Helmikuussa tuli lunta ja sairastettiin Miehenmurrikan kanssa yhdessä jonkinmoista yskää ja nuhaa. Katkaisi hyvin alkaneen juoksuvuodenkin kuin seinään. Vähäluminen alkutalvi korjaantui helmikuun aikana todella mukavasti. Välillä tuntui, että lumi peittää kaiken alleen!

Maaliskuussa näkyi jo vähän aurinkoa.

Maaliskuussa käytiin Miehenmurrikan ja Juniorin kanssa laskettelemassa pitkästä aikaan. Minulla varmaan edellisestä kerrasta oli 15 vuotta ja seuralaiseni kävivät ensimmäistä kertaa ♥ Oli mukavaa, tänä talvena ajateltiin uusia tämä saavutus, kunhan rinteet saadaan kuntoon. Maaliskuussa alettiin jo jännittämään pikkusiskon vatsan kasvua meidän suvun uuden tulokkaan saapumista

Huhtikuu teki meille jo kesän.

3.4. oli vielä kinokset pihalla ja 9.4 piha näytti jo melkein tältä! Kevät tuli super nopeasti ja elohopea pomppi jo +30 puolelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Aivan huikea kevät ja koko ajan pelotti, että tämmöinen kevät kuumuus kostautuu kesällä.
     Uusi tulokas näki päivänvalon vappuna ♥ Minusta tuli kolmannen kerran täti ja pikkusiskosta äiti. Kevät oli iloista aikaa muutenkin. Onnellista ja iloista.

Toukokuussa heitettiin talviturkitkin jo pois!

Lämmintä kevättä riitti ja heitin talviturkinkin pois jo 14. toukokuuta. Asteet huitelivat edelleen +30 ja ilo siitä lämmöstä vain jatkui. Juoksemiseen kamalat helteet tekivät pienen paussin ja tämän kevään yritykseni parantaan juoksua pakara-aktivaation osalta vähän jäi jalkoihin... kirjaimellisesti.
    Koko kevään stressannut työasiakin selvisi kun pääsin uuteen työpaikkaan, mutta samoihin hommiin. Huomasin nopeasti sen, että ei seurakunta vaihtamalla parane, vaikka olosuhteet muuttuivatkin paremmiksi henkisesti. Se riitti. Päätin nauttia työstäni kokonaisvaltaisesti!

Kuivan kesäkuun kasvimaan alku.

Kuiva kesän alku toi kasvimaan reunaan kasteluvaunun. Sillä kastelin luomustani joka ilta monella sadalla litralla ja usko siihen, että kastelu tuottaa tulosta oli suuri, vaikka muut muuta sanoivatkin! Olin innostunut ja onnellinen puuhastani kasvimaalla ja onnistuin jälleen muutamien kasvien kanssa erityisen hyvin.
      Siskon poika sai nimen kesäkuun lopussa ja meillä alkoi kesäloma, jonka puolesta olin saanut tapella oikein kunnolla!

Turku heinäkuussa

Kesäreissu Turkuun ja Naantaliin onnistui hyvin, vaikka taisi olla kesän kylmin viikko... Tyypillistä sinänsä. Oli mukava heittää ihan vapaalle ja unohtaa työt ja olla ja nauttia yhdessä olosta Miehenmurrikan kanssa.
      Reissun aikana mentiin myös kihloihin ♥ Vaikka se oli suunniteltu juttu niin tuntui hyvältä saada jonkinmoinen konkreettinen todiste siitä, että ollaan toisistamme tosissaan.
       Heinäkuu muuten oli jo työnteon kannalta aika tuskaisen lämmin. +30 asteen lukemat ylittyivät melkein joka päivä ja töissä sai ottaa oikeasti jo iisisti. Kotona ei oikein jaksanut tehdä muuta kuin illalla jotain pientä.

Kukoistusta elokuun kuumuudessa.

Lämmin kesä ja hyvä kastelu. Siinä minun salaisuuteni tämän vuoden kasvimaan loistoon! Elokuussa vietettiin 52. hellepäivää ja se taisi olla koko kesän saldo! Ei huono ollenkaan! Eli melkein kaksi kuukautta putkeen pelkkää hellettä ♥
     Elokuussa minun työsopimustani jatkettiin vielä kuukaudella, vaikka ehkä olisi ollut parasta vain lopettaa. Energia ja jaksaminen oli sen verran huonoa jo siinä vaiheessa.

Syyskuun satoa

Syyskuussa aloitin koulun, jota olin harkinnut oikeastaan koko vuoden. Työt jatkuivat ja piti tehdä melkein kaikki yksin, joten kävi vähän raskaaksi mutta ainakin sai vähän lisärahaa.
      Koulusta huomasin, että ei se niin iisiä ollutkaan kuin olin luullut! Aika vie taidon opiskella ja piti ihan oikeasti harjoitella ensin opiskelua ennen kuin pääsi opiskelemaan kunnolla.
      Syyskuussa nostin ennätyksellisen hyvän porkkanasadon kasvimaalta ja olin itsestäni niin ylpeä!

Lokaan ruskan ilotulitusta.

Tänä syksynä oli aivan mahtava ruska!
       Väriloistoa vailla vertaa.
       Meillä iski sairastelu päälle heti kun pääsin töistä, joten todella tyypillisesti meni lokakuun alku tänäkin vuonna.
       Juoksun puoleen kesä oli kaikessa kuumuudessaan vähän rankka ja sitten syksy oli vähän rikkonainen. Ylipäänsä juoksuvuotena tämä vuosi ei ollut paljoa viime vuotta parempi. Aika paljon kaikenlaista ongelmaa jalkojen kanssa ja sitten kun pääsin korjaamaan niitä ongelmia jaloissa niin sitten tulin muuten kipeäksi... Tämä on edelleen minulle suuri ongelma tässä treenaamisessa.

Marraskuun ponnisteluja rannalla.

Marraskuussa ahersin vielä uimarannan raivaushommissa. Rantaan oli kerääntynyt kaislarojua jonka napsin pois useampaan kertaa. Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä maailman fiksuin tapa levätä työkesän jälkeen, mutta eihän semmoinen silloin tullut mieleen.
    Koulu vei muutenkin koko marraskuun minut mennessään. Täysin ja kokonaisvaltaisesti. Onneksi se oli synkkä ja sateinen niin ei häirinnyt että piti olla nenä kiinni opiskelussa.

Seesteinen joulukuu ♥

Joulu tuli kuin yllättäen. Sain ennen joulua uuden ammatin ja opiskeluni päätökseen ♥ Kaiken koulukuormituksen jälkeen tulin sitten taas kipeäksi. Yllättävää? Ei ollenkaan. Näinhän minä stressiin olen reagoinut aina.
     Tämän vuoden joulu oli ehkä vähän haikea omalta osaltaan, vaikka vietettiinkin sitä siskojen ja vanhempieni kanssa yhdessä. Olin kipeänä enkä ihan oma itseni. Kuitenkin lasten riemu ja siskonpojan ensimmäinen joulu olivat ikimuistettavat ♥

Vuodessa oli 124 juoksupäivää.
Juoksin 709 km.
Menin kihloihin.
Sukuun tuli yksi vauva.
Ei yhtään häitä.

Luin 25 kirjaa (12 ammattikirjaa, 13 romaania).
Kävin kerran laskettelemassa.
Kävin uimassa ensimmäisiin pakkasiin asti, lokakuun alkuun asti.
Käytiin Turussa.

Sain uuden työpaikan tosin pätkä-sellaisen.
Sain yhden uuden ammatin.
Ei ainuttakaan hautajaiskutsua.
Ystäväpiiriin syntyi kaksi lasta.

Kiitos vuosi 2018 

kaikesta mitä sattui ja tapahtui, 

mitä sain ja mitä ehkä menetin. 

Tästä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja tehdä siitä hyvä, iloinen, 

vahva ja antoisa seikkailu!

P.S. Kirjoittelin 2016 vähän ylös sen aikaisia lukemia kropan mitoista ja vertailin niitä tämän vuoden mittoihin. Ei mitenkään mairittelevaa tulosta, varsinkaan uunituoreelle ravintovalmentajalle. Pieni panostus ensi vuoteen siis...
Pohkeet (levein kohta) 38 cm (+2cm), Reidet (levein kohta) 59cm (+2cm), Vyötärö 83cm (+11cm!!!),
Lantio 99cm (+6cm), Rinnan ymp. 100cm (+9cm), Hauis 31cm (+3cm), Paino 75kg (+9kg) 
En tiedä miten paljon tuosta lisästä on muka-lihasta, mutta jotain kyllä aion tehdä keväällä asialla. Kunhan pääsen liikkeelle ja tästä taudista eroon! Ihan kiva muuten on laitella näitä mittoja välillä ylös, huomaa konkreettisesti mihin ne vuodet menevät... minun tapauksessani lantiolle ja vyötärölle, hih! ♥

Lämpöiset ja pehmeät paketit ♥

Neuloin täksi jouluksi siskoille ja heidän miehilleen pehmeät paketit, mutta yhtä lailla kun ne lämmittävät (toivottavasti) saajiensa käsiä niin ne auttoivat kyllä nollaamaan minun päätäni kouluhommista ja pänttäämisestä.

TALVENSINISET SUKAT JA LAPASET VAUVALLE

Meidän suvun pienin jäsen, siskonpoika, sai lahjaksi sukat ja lapaset. Sukkia äitinsä oli toivonut, kun edelliset olivat jääneet jo vähän pieneksi, joten näistä tein sitten vähän isommat, mutta samalla kaavalla kuin edelliset.

Koko: noin 8kk vauvalle (jalkaterän pituus 14-15cm)
Puikot: 3½
Silmukat: 10 x 4 puikkoa
Ohje: Merjan leivonta- ja askartelublogi

Lapasten ohjetta pitikin sitten vähän enemmän etsiä, kun en ollut vauvoille lapasia tehnytkään. Olen erikoistunut vain näihin jalan lämmittimiin ♥ Ohje kivan näköisiin ja samantyylisiin lapasiin kuitenkin löytyi ja pienten haasteiden jälkeen onnistuivatkin ihan hyvin - ensimmäisiksi vauva-lapasiksi.

Koko: noin 8kk vauvalle
Puikot: 3½
Silmukat: 11 x 4 puikolle
Ohje: Ikuiset silmukat

KIRJONEULELAPASET MIEHILLE

Kummatkin siskojeni miehistä ovat tottuneet pikemminkin nahkakäsineisiin kuin lapasiin, mutta ajattelin tarjota vaihtoehdon tänä jouluna ja neuloin molemmille lapaset.
       Pitämisen astetta en tiedä, luultavasti se ei ole tarpeenkaan, sillä eihän lahjaa voi antaa sillä metodilla, että saajan on siitä pidettävä. Lahja annetaan koska halutaan toista muistaa, saajan asia on käyttääkö sitä hyödykseen vai ei.
       Olen joskus neulonut paljonkin kirjoneulelapasia, mutta nyt on ollut pitkä tauko ja sen kyllä huomasi. Vasta se neljäs lapanen näistä kahdesta parista onnistui edes siedettävästi ja näihin tuhraantui yllättävän kauan aikaa! Näiden lapasten takia melkein jäi muut lahjat neulomatta.
        Toiset lapaset ovat lähes samoilla väreillä kuin mallissa ja toiset tein harmaa sävyiseksi. Ihan kivat minusta molemmat. Pitänee innostua kirjoneuleista taas enemmän ♥

Koko: Miehet
Puikot: 3½
Silmukat: 52 (sinisävyiset) ja 54 (harmaat)
Ohje: LANKAVA - kirjoneulekintaat

HUOVUTETUT LAPASET NAISELLE

Tänä vuonna innostuin kokeilemaan oikeastaan ensimmäistä kertaa huovutusta. Ensin huovutin pitkään valmiina olleet omat lapaset ja nyt sitten jouluksi hyvästä tuloksesta innostuneena huovutin siskoille omat lapasensa.
    Omat lapaseni olin tehnyt Huopanen-langasta, mutta sitä ei enää Novita valmistakaan joten piti tyytyä toiseen lanka merkkiin. Nämä joululahjalapaset on tehty Nature-langasta, joka on 100% villaa ja tarkoitettu huovutustöihin. En vain oikein tiennyt miten hyvin tämä lanka huopuu, joten oli kyllä suurta kokeilua nämäkin.
     Ohjeena toimi oikeastaan vain kokeilu ja pieni haarukointi muiden ohjeista, että minkäsorttiset lapaset olisi tulossa.

Lyhykäisyydessään ohje:

- Luo 40 silmukkaa (10 silmukkaa/ puikko) numero 8 puikoille.
- Neulo 2-3 riviä nurjaa.
- Neulo noin 25 kerrosta oikeaa.
- Poimi peukaloa varten 8 silmukkaa ja luo vastaava silmukkamäärä puikoille.
- Jatka oikeita kerroksia vielä 25-35 kerrosta (riippuen vähän käden koosta).
- Aloita kavennukset.
- Kavenna 1. ja 3. puikon lopussa ja 2. ja 4. puikon alussa 2 oikein yhteen.
- Tee kavennukset joka kierroksella.
- Kun silmukoita on jäljellä 8, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele langat hyvin.
- Peukalo: poimi varatut 8 silmukkaa ja poimi toiselta puolelta vielä 8 + molemmista reunoista 2 silmukkaa. Neulo peukaloon 17-20 kierrosta (älä jätä liian lyhyeksi, muuten lapanen istuu huonosti) ja tee kavennukset jokaisen puikon lopussa (2 oikein yhteen). Kun silmukoita on 4, vetäise lanka silmukoiden läpi ja päättele lanka.
- Pujota muovipussi lapasen sisään ja harssi kiinni puuvillalangalla muutamasta kohden (estää kiinni huopumista).
- Pese 50-asteessa noin 1,5 h kirjopesuohjelmalla. Itse kastelin ja huuhtaisin ne mäntysuovalla ennen koneeseen laittoa, mutta koneeseen laitoin ihan tavallista pesuainetta.
- Venyttele lapaset muotoonsa kosteina.

Tekemisen ja onnistumisen iloa ♥ 

Huomasin jälleen näidne kolmen kuukauden aikana, mitä istuin melkein joka ilta kudin kädessä, että neulominan on oikeaa hermolepoa (paitsi tietysti pieni deadline häiritsi hieman...). Opiskelun intensiivisyys ja kaikki se uuden tiedon omaksuminen, neulominen helpotti oloa huomattavasti. Sai käsillä tehdyksi jotakin ja sai ajatella omiaan.

        Hyvin usein kuuntelin äänikirjaa tai katsoin suomenkielisiä sarjoja neuloessani, mutta usein myös istuin ihan vain hiljaisuudessa ja neuloin ja ajattelin omiani ♥ Ihan parasta. 

        Nyt olen pitänyt vähän taukoa neulomisesta, kun oli aikamoinen urakka saada kaikki valmiiksi, mutta uudelle vuodelle voisi ottaa jonkinmoisen neulontaurakan ennen kuin kevään työt vievät minut jälleen pihamaalle ♥

        Lankaillaan ♥

Joulu meni, yskä jäi...

Olo on nyt vähän kuin tällä linttaan palaneella kynttilällä.
      Yskä jatkuu nyt jo kahdeksatta päivää ja yskälihakset ovat kipeänä ja äänihuulet raadeltuina. Aika sitkeää sorttia taas tämä(kin) yskä...
       Joulu meni ihan pipariksi - eikä mitenkään joulupiparimaisella tavalla! Olin toki vanhempieni luona, missä olivat siskotkin perheineen, mutta olotila on kurja. Fyysisesti sekä henkisesti. Jo ajomatkalla kun ajelin kotoa kaupunkiin itkeskelin joulumusiikille tai jollekin tämän tästä. Jotain harmitusta ja väsymystä se kai oli.
       Lasten kanssa aukaistiin paketit jo iltapäivästä, kun saivat sitten paremmin aikaa leikkiä. En saanut paketin pakettia, koska isot ihmiset eivät niitä enää meillä saa. Minä olin laittanut sisarille ja sisaren miehille, sekä pienille naperoille paketit tästä säännöstä poiketen. Vasta sitten kun pariskunnat eli siskot miehineen rupesivat antamaan toisilleen paketteja ja viettämään yhteistä joulua, minulla tuli taas tippa linssiin. Ei auttanut, kun pikkusisko kysyi, että ehdittiinkö me Miehenmurrikan kanssa jo lahjat vaihtamaan.
        Itkuksi meni.
        Aattoiltana.
        Lopun aikaa yritin vain selviytyä ja koko ajan olisi tehnyt mieli vain mennä kotiin, peiton alle ja juomaan jotain lämmintä. Ei olisi tarvinnut yrittää puhua tällä kamalalla äänellä yhtään mitään eikä leikkiä, että on ihan ok että talossa oli kolmen perheen aikataulut päällekäin!
        Kymmenen jälkeen illalla olin sitten kotona, oman kuusen alla ja glögimuki kädessä ♥ Muiden mielestä tuntui pahalta, että vietin aattoillan yksin, mutta kun oli vähän lämpöä, kamala yskä ja muutenkin kurja olo siitä, ettei saatu viettää aattoa Miehenmurrikan kanssa kahdestaan, niin yksin oleminen oli paras ratkaisu siihen oloon ♥
       Muut joulun päivät menivätkin lepotilassa.
       En tehnyt muuta kuin lojuin vaakatasossa elokuvia ja sarjoja katsellen sekä söin valmista jouluruokaa. Mikä onni, että sitä tuli tehtyä niin paljon! Ei ole tällä viikolla tarvinnut stressata ruuan kanssa ainakaan!

Tänään sitten oli jo sen verran "voimakkaampi" olo, että kävin työntämässä traktorin kanssa vähän lumia. Sitä oli joulun pyhinä tullutkin melkein 20cm ja raskasta lunta vielä. Nyt on piha taas hetken siisti.
      Yskä hakkoittaa taas kylkikaarta niin, että pelkään tosissani, että se erään kesän kylkilihaksen revähtymä tulee vielä piinaamaan tähän päälle, jos en saa yskää talttumaan. Limaa riittää joka puolelle, niin keuhkoihin kuin ylähengitysteihinkin enkä edes tajua, että miksi! Mistä sitä riittääkin!
      Tänään tein iltapalaksi jo vähän kevyempää ruokaa: vitamiinipommi-smoothien, johon ymppäsin kaikkia marjoja mitä pakasteesta vain löytyi. Punaisia ja mustia viinimarjoja, mansikoita, mustikoita ♥ Tulipas raikas ja melkein tuntui kuinka hyvät vitamiinit ja flavonoidit kipusivat elimistöön tekemään taikojaan!
        Ja kyllä muutenkin alkaa nämä jouluruuat tuntumaan viikon jälkeen jo aika raskaalta. Huomenna vielä syön ja sitten mietin mitä tekisin loppuviikoksi. Kinkku on melkein syöty, joten ihan heti ei lihaa tee mieli...
        Tekisi jo mieli treenailla.
        Juosta ja muuta.
        Nyt ei kuitenkaan ole ainakaan kahteen viikkoon asiaa millekään täyspitkälle tai täystehoiselle lenkille tämmöisen keuhkohulabaloon jälkeen. Varsinkin jos se uuden vuoden puolelle on luvannut kovempia pakkasia... Mutta kunhan nyt pääsisi edes jonkinmoiselle lenkille. Keho on ihan jumissä koko tästä makaamisesta ja levosta - mikä sinällään on tuntunut ihan hyvältä jos ei oteta huomioon syytä siihen lepoon (eli tätä yskää).
        Pitäisi kai ensi vuoden puolelle oikeasti vähän kiinnittää huomiota vastustuskykyyn yhä enemmän ja tällä kertaa sen unen kannalta ensin.
       Taidan aloittaa jo nyt eli taidan kömpiä nukkumaan tänään jo ENNEN keskiyötä, jos vaikka tästä alkaisi parempi unirytmi...
       Hyviä loppuvuoden rippeitä ruudun sille puolelle, mössykät! ♥

Joulutouhua ♥

Joulu on jo ovella ♥
      Tällä viikolla on ollut blogin puolella hiljaista, mutta muualla onkin sitten ollut toimintaa tarpeeksi. Miehenmurrikka sai keuhkoputkentulehdus-diagnoosin keskiviikkona ja on ollut sairaslomalla koko viikon. Sairastaminen ei-kiva, yhdessä koko viikko tosi kiva!
      Parisuhteen huonojoa puolia on tämä sairauksien jakaminen. Itse sain yskän ja turvonneet nielurisat torstaina ja nyt on ääni kuin pikku-oravilla! Kuumetta ei onneksi ole ollut, joten joulua olen saant tehdyksi ihan normaalisti ja tässä vaiheessa ei ole oikeastaan muuta kuin pakettien tekoa enää jäljellä.
       Sain nimittäin joululahjapaketit valmiiksi - siis ne pehmeät ja itseneulotut ♥ Uskomatonta, mutta totta! Laitan niistä kuvia, kunhan nyt ensin saan ne kuvatuksi ja siistityksi.
      Perjantaina hain kuusen omin voimin, kun Miehenmurrikka poti tautiaan. Kurvasin vanhan massikan metsän laitaan ja pomppasin hankeen (jota on nimittäin tällä viikolla tullut kiitettävästi ♥)!

Löysinkin kauniin ja siron kuusen isän taimikosta. Otin sen luvan kanssa enkä ollut varkaissa! Tällä kertaa se oli kapea ja pienempi kuin aikaisempina vuosina, joten kantaminenkin hangessa, metsässä ja yksin, oli helpompaa. Miehenmurrikka tuli auttamaan kun laitettiin kuusi jalkaan ja kannettiin se tupaan.
        Iltasella laitoin siihen valot ja remusin narujen kanssa, kun ne olivat menneet ihan sotkuun paketissa... mikä on minusta aina kovin merkillistä! Kaunis puu siitä kuitenkin tuli ja ihana oli tuijotella sitä perjantai-iltana hämärässä illassa kun köllöteltiin sohvalla.

Perjantaina sain myös erinomaisia uutisia: minä valmistuin ravintovalmentajaksi perjantaina! Kaiken stressin ja jännityksen jälkeen olen suorittanut kaikki vaadittavat tehtävät ja kokeet ja perjantaina tuli vahvistus. Lisenssin saan 2-3 viikon kuluessa, mutta nyt sitten koulu on käyty ja ammatti saatu.
       Mieli on hyvä ja kevyt.
      Onneksi se tieto tuli ennen joulua niin saa hengittää rauhallisesti loppu vuoden.

Eilen tehtiin porkkanalaatikkoa. En muistanutkaan miten sotkuista puuhaa se oli, vaikka vuosi sitten sitä vasta tein! Onneksi Miehenmurrikka auttoi porkkanasoseen valmistuksessa. Noh, oli sillä vähän oma lehmä ojassa kun tein Miehenmurrikalle ja Juniorille oman astiallisen samalla, kun eivät tänä vuonna tule meidän porukoille jouluaattoillallisille. Muutenkin pietään meidän aatto tänään sunnuntaina.
       Porkkanalaatikosta tuli hyvää ja tänään maistetaan sitten miltä maistuu tämän vuoden jouluruoka. Kinkkua paistettiin pitkään ja hartaasti ja alan ihmetellä, että mikä meidän kinkuissa on kun mittari ei meinannut kiivetä 75-asteen yläpuolelle millään. Junnasi niissä lukemissa varmaan kaksi tuntia. Syötiin maistiaiset puolen yhden maissa yöllä... Ja kinkku oli vain noin 7 kiloa...
        Tänään aamupalalla sitä vähän maisteltiin.

Tämä oma olo suututtaa taas aikatavalla. Rakastan joulua ♥ ja vihaan olla jouluisin kipeänä, vaikka minkä näille taudeille taas mahtaa. Sairastin jo syksyllä yhden nuhan, joten olisi saanut tämä tauti olla tulematta.. En ole päässyt tällä viikolla juoksemaan kuin tiistaina ennen kuin köhä alkoi.
      Tämän vuoden juoksutkin ovat olleet kamalan rikkonaisia. Juuri kun on päässyt suht hyvään kuntoon, on juoksu katkennut johonkin tautiin. Vastustuskyvyssä on edelleen parantamisen varaa näköjään tai sitten olen vain alttiimpi hengitysteiden tulehduksille juuri juoksun takia...

Joulukortit viipyivät tänä vuonna matkallaan todella kauan. Vasta tämän viikon loppupäivinä sain korttisuman postilaatikkoon. Ihanaa saada omaa postia ♥ Pieniä kirjeitäkin korteistä löytyi semmoisilta ystäviltä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt vähän vähemmälle. Ihanaa! Ja aion kyllä itsekin vähän parantaa omaakin yhteydenpitoa, sillä kirje ei todellakaan ole suuri asia kirjoittaa!

Nyt tämä tautinen pariskunta aikoo napata vähän kuumaa glögiä ja muutaman piparin, että jaksaa odottaa jouluruokaa ♥

 JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 18.12.2018
540. juoksupäivä (198 vko)
 - 3283.9 km
- 5.2 km metsäsamoilua (35 min)
- jalat olivat ok kunnossa, jaksoivat ihan hyvin
- lonkankoukistajat vähän kireinä
- ryhti hyvä
- lantio kesti kohdillaan
- askel lyhyt, mutta maassa oli pöperöä lunta niin petti jokaisella askeleella, ei oikein tullut poweria juoksuun
- muuten oli kiva keli juosta, vähän satoi lunta ja oli pikkupakkanen, -5

Joulutorilla ♥

Heti huomaa unessa, että koulustressi on helpottamaan päin. Tänäkin aamuna vetelin unia ihan liian pitkään, kun oli ajatuksissa lähteä vähän viimeisiä jouluhankintoja tekemään ja joulutoria katsastamaan, kun jäi joulukuun alun joulumyyjäiset tekemättä. Miehenmurrikka lähti mukaan, vaikka ei olekaan samanlainen jouluhössö kuin minä ♥ Se on vaan muuten niin kiva!
        Hain vähän inpiraatiota huovutuslapasiin ja sainkin todella kauniit kaksi paria ostettua. "Sukkamummot" pitivät kojuaan torilla ja siellä oli vaikka minkämoista kaunista ja lämmintä ♥ Ensin ajattelin sujauttaa lapset joulupaketteihin, mutta nyt kun niitä on katsellut niin ovat kyllä sen verran ihania, että en tiedä raaskinko niitä kenellekään antaa... Tämä on juuri se meikäläisen ongelma näissä lahjoissa. Annan liian ihania lahjoja toisille...

Sukkamummojen huopalapasia, ei siis omia. Nämä toimivat kyllä isona inspiraationa omiin tuleviin huopatöihin.

Torilla sattui sitten toinenkin tapahtuma, joka vähän ihmetytti itseänikin. Siellä oli vetokoira ja kaksi kaverikoiraa kennelliitosta ihan vaan ihmisten ilona ja rapsutettava. Kaksi kultaistanoutajaa ja yksi vanhanenglanninlammaskoira. Ajattelin ihan vaan vähän rapsuttaa kultaisianoutajia, kun ne siinä niin sopivasti ohimennen oli paikalla. Muutaman silityksen jälkeen aloin itkemään... Kyykistyin koiran viereen ja silitin päätä ja selkää ja koira katsoi minua ihan samalla tavalla kuin oma koira kun se halusi ottaa osaa itkuuni ja lohduttaa. Tämä kaverikoira katsoi ihan samalla tavalla, laittoi tassun polvelle ja tuijotti ruskeilla silmillään suoraan silmiin.
         Minun tuli äkkiä niin ikävä omaa koiraa. Sen silittämistä, turkin koskettamista, koiran tuoksua ja sitä läsnäoloa. Oma reaktioni oli vain kummallisen voimakas. Olenhan minä nyt meidän koiran kuoleman jälkeen silitellyt naapurin koiraa, mutta jotenkin tänään ikävä kumpusi pintaan jostain syvemmältä. Vaikka olen tiedostanut sen, että edelleen ikävöin valtavasti koiran kanssa vietettyjä hetkiä, en olisi uskonut, että jossakin on vielä sellaista ikävää, joka tulee tuollaisena suruna pintaan...
       Miehenmuru sanoi koiranomistajalle, että mistä minun itkuni johtuu, kun itse en oikein saanut sanaa suustani. Omistaja sanoi, että tietää tuntee ja reaktio on aika tyypillinen. Ovat olleet vanhusten kanssakin tekemisissä kaverikoiratoiminnan puitteissa ja koiran läsnäolo tuo ihmisille valtavan suuria muistikuvia omista koirista ja siitä tunteesta mitä on omistaa koira.
       Minä vain huomasin sen, miten kovasti kaipaan koiramaista ystävää ♥ Sitä pyyteetöntä läsnäoloa ja kaikenkestävää ystävyyttä ja rakkautta, joka koiralla on ♥ Minulle tuli kamala ikävä omaa koiraa ♥

Paras ystävä ♥

Sitten piti hylätä Miehenmurri pian seurastani, kun lähdin vielä ostelemaan viimeisä lahjoja... osaksi myös Miehenmurrikan paketteja.
      Ihan kamala hulina ja melske oli kaupassa! Meinasin tulla hulluksi kun ihmiset säntäilivät kuin viimeisenä elinpäivänään. Jonoja oli kaikilla 25 kassalla ja silti tuntui että ihmiset eivät olisi millään malttaneet olla ja seisoa jonossa. Oli NÄIN lähellä etten huutanut siinä jonossa, että NYT RAUHOITTUKAA, HYVÄT IHMISET!!
      Tänään jännitti muutenkin, kun piti pankkikortin kanssa maksella, että käy kuin eilen.
      Olin meidän kaupassa ostamassa viikon tarvikkeita ja kassalla kortti ei käynytkään. Tavaraa oli laari täynnä ja maksaminen ei onnistunut kortilla ja käteistä minulla ei ollut kuin euro! Kävin automaatilla, sama homma, kortti ei käynyt. Toimintahäiriö.
       Kyllä suututti kun piti käydä sanomassa kaupassa, että jätänpä nyt nämä kamat tähän! Jääkaappi oli tänä aamuna aika tyhjillään jo... Onneksi tänään kortti toimi, ei ongelmia.

Ystävälleni ajattelin joululahjaksi tehdä tämmöisen kynttilämaljakon... ehdin vain rikkoa sen jo tänä iltana... Eli joopajoo!
       Huomenna pitänee muutenkin vähän katsoa josko saisi jo jotain lahjoja pakettiin. Ainakin ne paketit, jotka tulee Miehenmurrikalle, ettei se vahingossakaan pääse niitä näkemään! Ihanaa aikaa tämä joulu!
      Paketteja ♥
      Kortteja (joita tosin ei ole vielä ainuttakaan tullu...) ♥
      Tunnelmaa ♥
      Toivottavasti vielä jossain välissä vähän luntakin ♥
      Joulujoulujoulujoulu ♥

Koe läpäisty.

Eipä tässä ihmeempiä ♥
      Nukuin huonosti, vatsa oli sekaisin aamulla ja koko hemmetin neljän kuukauden stressi painoi päälle täydellä kaasulla, joten tein kokeen tänään ja tulos oli tuollainen.
      Täällä hymyilee erittäin tyytyväinen, mutta todella, todella väsynyt oppilas, jonka pitäisi vielä huomenna kirjoittaa puhtaaksi kokeen toinen osa - asiakkuus-raportti - ennen kuin voin heittää kaiken suuremman käden huomaan.
       Stressasin ihan mielettömästi tuota teoriakoetta ja tuntui kuin hartioilta olisi tippunut kymmenen kiloa pois! Eikä ollut ihan helppo koe, ei ollenkaan mikään vasemmalla kädellä tehtävä hommeli vaan ihan oikeasti sai miettiä kysymyksiin oikeat vastaukset. Ei tosin ollut sellainenkaan kuin mitä infossa oli, joten pikkasen oli ohjeistuksessakin häikkää... Mutta pääasia on, että läpi on!
       Iltasella kävin pienellä lenkillä, vaikka ensin ajattelin, että stressasin koko päivän niin kovin, että tekeekö juoksu hyvää kaiken päälle, mutta teki se. Tein vaan pienemmän lenkin, joten rasitusvaikutus jäi varmasti pieneksi.
       Satoi vähän luntakin ♥
       Joulu saa tulla ♥
       Ihanaaaaaaaaaaa ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
538. juoksupäivä (197 vko)
- 3271.7 km
- 5.2 km metsätien mini (31min)
- jalat olivat vähän hellät (lähinnä pakarat) eilisestä treenistä
- muuten jalat jaksoivat kohtalaisesti, ei mitenkään mahtavan lennokasta mutta parempaa juoksua jo
- pakarat toimivat, sillä ne väsyivätkin
- ryhti kesti
- lantiokin mielestäni pysyi paikallaan
- askel sujui hyvin, vaikka vähän liukasta olikin
- hengitys ok, ei kamalasti väsyttänyt, mutta ihan mukavan mittainen lenkki kuitenkin kun ottaa huomioon meikäläisen stressitasot tänään!
- -5, enemmän pakkasta kuin pitkiin aikoihin, vähän satoi lunta, kiva keli juosta!

Yksi erä kerrallaan...

Kaipaan näitä maisemia jo!
       Tämmöinen määrä lunta tietäisi ihan kamalaa lumityöurakkaa, mutta tahtoisin silti pienen lumikaaoksen omalle pihalle.. Valkeaa joka puolella, puissa lunta ja lisää tulisi taivaalta koko ajan ♥
       Ei näy lunta, onneksi sentään pakkasta ♥
       Minulla on aivokurkiainen jo ihan turvoksissa kaikesta pänttäämisestä. En edes tiedä onko tästä edes apua, jos ymmärrän kysymykset väärin tai ne ovat kompakysymyksiä tai mokaan vaan muuten. Tänään oli jälleen sellainen "en-luota-itseeni-yhtään"-päivä. Toivottavasti sitten kun teen lopputentin olisi vähän toisenlainen päivä... eh.
        Päähän ei oikein mahdu mitään ylimääräistä nyt. Päiviinkään ei mahdu mitään ylimääräistä Tuntuu kuin olisin ollut kuplassa tämän viikon...
        Toivon vain...

Viikonloppuna kun oli viimeiset koulupäivät ja pää höyrysi koulupäivän jälkeen kuin kaasuuntunut asteroidi, niin Miehenmurrikan kanssa päätettiin täyttää jälleen yksi aukko minun sivistyksessäni: katsottiin elämäni ensimmäinen Rocky-leffa!
      Aika pitkään meni löytää nämä elokuvamaailman helmet, sillä vaikka Rocky-leffoista on sanottu vaikka mitä, niin niissä on kyllä jokin taika. Tykkäsin nimittäin. Ja aloin ajatella Sylvester Stallonestakin pikkaisen eri tavalla kuin mitä olen ajatellut.
       Elokuvissa on aikalailla sama kaava jokaisessa, mutta silti kun leffan on katsonut tuntee olevansa voittamaton, vaikka silmäkulma vähän auki olisikin! Siis ihan mahtavia kannustus ja motivointi elokuvia - ainakin minulle! Olen katsonut kaikki kuusi näinä päivinä ja täytyy sanoa, että pieni Rocky syntyi johonkin sielun reunaan ♥

Tai kuten Rocky sanoisi:

" It ain't how hard you hit, 

It about how hard you can get hit 

and keep moving forward."

-Rocky Balboa- 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

11.12.2018

537. juoksupäivä (197vko)

- 3266.5 km

- 5.7 km metsätie versio (36 min)

- lähdin sillä ajatuksella, että nyt nautitaan juoksusta eikä mietitä muuta

- olen vähän unohtanut sen syyn miksi aikoinaan juoksemaan lähdin...

- jalat toimivat hyvin, askel toimi hyvin

- ryhti pysyi

- lantio kesti

- ja pakaroissakin tapahtui jotain.

- hymyilytti metsätaipaleella ja se on hyvä merkki se!

- -2, tuulinen keli, muuten hyvä, vähän liukas pohja

Tenttistressi ja jouluilo

lainattu sivulta: www.thuglifememe.com

Kouluviikonloppu takana.
      Viimeinen sellainen.
      Nyt ei tarvitse kuin lukea sellainen kolmen Raamatun verran tekstejä, opetella muutama videosarja ja muistaa kaikki vielä kirkkaasti ja hyvin lopputentissä. Onneksi tentti tehdään netissä, omalla koneella ja silloin kun itse haluaa. Aikaa kokeessa on 60 min ja 60 kysymystä. Ei siinä ehdi kamalasti miettiä enää, että onko se näin vain noin.
       Tänään aloitin luku-urakan ja vaikka perjantaina olinkin vähän luovutus-mielialalla liikenteessä kun tenttialue on niin valtava, niin tänään huomasin, että vaikka aivosolumassani ei ole enää niin elastinen kuin joskus 15 vuotta sitten niin on sinne jotain tarttunut kuitenkin... vähän kerrallaan ainakin.
        Harjoitusasiakkaan esityksen sain pidettyä kunnialla vaikka huomasin, että ennen kuin minusta tulisi minkäänmoinen luennoitsija, niin pitäisi saada jännitys kuriin. Jännitin, sekotin asiat ihan sikin sokin ja esitys oli jotenkin epäjohdonmukainen. Kaikki oli ihan selvänä päässä, mutta kun ne tulee ulos suusta niin kaikki hajoaa kaaokseksi. Kummallista.

kuva lainattu: www.pinoyexhange.com

Ulkona on jonkinmoinen anti-talvi. Viikonloppunakin heitti vähän lunta, mutta sitten melkein heti perään tuli nuoskaista vedensekaista lunta joka sulatti osan sataneetsa lumesta pois... kovin hyödyllistä! Sänki näkyy pelloilla ja nurmi pihalla.
       Sinänsä olen vain tyytyväinen, että hanget korkeat nietokset tulevat vasta ensi viikolla, kun pääsen niistä nauttimaan (kun koulu on lopullisesti - toivottavasti - ohi!), mutta olisihan se kiva, että alkaisi jo nyt näyttämään oikealta joululta!
         Lahjat loppusuoralla. Pitänee vielä käydä ihan kaupassakin, mutta omin käsin väkerretyt lahjat ovat jo hyvässä vauhdissa! Hurraa! Ensi viikolle jätän kyllä porkkanalaatikonkin, jospa ei tarvitsisi sitä enää sitten pakastaa...
         Nyt minä painun pehkuihin.
         Väsy.

P.S. Sen olen huomannut jo parina yönä, että kun vain sain koulun lähipäivät ohi, niin unen laatu parani heti. Minun uneni siis on ollut pari kuukautta huonoa ihan vaan pelkästään sen takia, että stressasin viimeisistä lähipäivistä, esityksestä ja näistä vipoista kouluhommista ihan älyttömästi! Miksi? Tein lukio aikoinani 5 koetta viikossa, kun oli koeviikko ja jokaisen kokeen alue oli enemmän kuin mitä tämä meidän koe nyt on.. Mihin se minun itsevarmuuteni opiskelijana on oikein kadonnut?!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnunta 9.12.2018
536. juoksupäivä (196vkoa täynnä)
- 3260.8 km
- 4km metsätie mini (26 min)
- jotenkin voimaton juoksu
- huono fiilis jäi koko lenkistä ja tuli semmoinen olo, että olen liian iso juoksemaan - kaikin puolin
- jalat raahustivat, ei ollut ilmavaa juoksua ollenkaan
- väsytti, suututti ja turhautti
- askel toimi hyvin, paitsi se raahustamisosuus
- ryhti kesti ja lantiokin toimi, pakaroita ei vain löytynyt
- -0, pikkupakkanen, liukkaat polut

101 vuotta itsenäisyyttä ja neljä vuotta juoksua ♥

Eilinen itsenäisyyspäivä sujui hyvin. Nautittiin vaan yhteisestä vapaapäivästä ja vaikka ei lippua saatukaan salkoon, kun lipun naru oli rispaantunut melkein poikki (!!) niin kovin juhlallista oli silti. Oli hyvää ruokaa, kaksi itsenäisyyden kynttilää ja glögiä ja torttuja iltasella juuri ennen kuin rojahdettiin katsomaan Linnan juhlia.
      Siksi kai tänään olikin NIIN vaikea nousta ylös, hyvin nukutun yön jäljiltä. Molempien. Miehenmurrikka lähti töihin ja minun pitää kohta mennä koulun penkille taas istumaan ikuisuudeksi... siltä se ainakin tänään tuntuu!
      Mitä vähäisemmäksi nämä koulutunnin käyvät, sitä väsyneempi olen.

Taitaa vähän tulla luntakin tänään - onneksi.
      Maa oli niin ankea eilen, kun kaikki se loskainen märkyys oli saanut pakkasten tullessa jääpeitteen itselleen. Jospa se vähän jaksaisi tehdä taas valkeaa maahan, mieli vähän piristyisi...
      Olen varmaan entisessä elämässäni ollut karhu, sillä nyt tuntuu kuin voisi vain käpertyä johonkin lämpöiseen ja nukkua vähän aikaa. Ei ehkä koko talvea kuten nallet, ei ainakaan joulun yli, mutta vaikka sen jälkeen sitten.
        Uunissa räiskyy tuli ja olen ollut muutenkin jo todella ahkera ottaen huomioon, että kello on vasta kahdeksan.. Taidan käydä hakemassa eväät kaupasta kouluun, en jaksa nyt ajatella yhtään sitä, mitä sitä söisi tai joisi tai ottaako mitä evästä. Ostan valmista.

Eilen kävin juoksemassa vähän semmoisen itsenäisyyspäivän juoksun. Juhlajuoksu. Olen juossut neljä vuotta! ♥ Tuntuu aika hyvältä moinen saavutus, sillä muistan hyvin miten vain haaveilin koko juoksusta...
       Oli mukava keli muuten, pikku pakkanen, mutta kaikki tiet olivat jäisiä. Sitten eräs kylän rouva pysäytti minut, kun tervehdin häntä ja sanoi, että minunkin pitäisi hankkia samanlaiset nastat kenkiin kuin hänellä. Siinä esitelmässä meni sen verran aikaa, että melkein raapaisi kylmä kiinni.
       Seisoin pitkän aikaa lämpimässä suihkussa lenkin jälkeen.
        Sain jalat suhteellisen hyvään kuntoon, kun jaksoin rullailla ja availla kinttujen triggerpisteitä ja vannoin, etten päästä niitä enää semmoiseen jamaan. Nyt vaan taas huomaan, että esimerkiksi eilisen lenkin jälkeen olen laiminlyönyt huoltoa heti... Niin kauaksi se ihmisen muisti kantaa!

Sitten vähän viihteellisempään asiaan.
      Katson nykyään todella vähän tv:tä, itse asiassa kaikki se mitä melkein tv:stä katson tulee jonkun muun kautta kuin tv:n. Siis sarjoja katson vasta sitten kun minulle niin sopii enkä enää passaa itseäni tv:n ääreen kello yhdeksän tai puoli kahdeksan kun sarja alkaa.
      Joskus kaipaan sitä ennen vanhasta aikataulutusta kun piti saada iltapala syötyä ennen yhdeksää kun iltasarja alkoi silloin. Jotenkin. Pysähtymistä jonkun ääreen, tekemällä tilaa ja aikaa. Luin Kodin Kuvalehden toiseksi viimeisestä numerosta kiireestä ja siitä, että tylsistyminen on tarpeellista nykyajan ihmiselle. Olen niin samaa mieltä! Huomaan itsestänikin, etten tylsisty tarpeeksi. Pitänee ottaa se uuden vuoden uudeksi suunnitelmaksi. Tylsistymisen.
       Noniin. Erehdyin aiheesta.
       Kun surffailen aina Ylen Areenassa uusia sarjoja ja elokuvia niin joulukuussa minun silmiini osui uusi australialainen sarja The Heart Guy (Sydänlääkärin syöksykierre). Saanen sanoa, että vähän töksö suomennus... Mutta kun tiedän, että aussi-sarjat ovat ennenkin olleet lähellä sydäntäni niin kokeilin ja jäin koukkuun heti. Juuri semmoinen kevyt ja mukava ja hauska sarja, mistä tykkään. Kiva katsella stä iltasella ennen kuin käy nukkumaan tai neuloo. Ei jää ainakaan sarjan kauhut pyörimään uniin!
        Suosittelen kevyen ja mukavan viihteen ystäville ♥
        Hmph.
       Aika varmaan käydä laittamassa auto lämmite, tehdä vähän kauppalista suunnitelmaa ja saada jostain hankittua vähän motivaatiota päivään. Miehenmurrikan kanssa olisi ollut niin kiva viettää pieni joululoma itsenäisyyspäivän jälkeen, että nyt tuntuu töppönen aika raskaalta.
        Sellaista se elämä välillä on. Mentävä olisi, vaikka ei juuri kehtaisikaan...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6.12.2018 torstai
535. juoksupäivä (196 vko)
- 3256.8 km
- 5km suopohjien tie (34 min)
- NELJÄ VUOTTA JUOKSEMISTA TÄYNNÄ!!!!
- juoksu kulki hyvin, harjoittelen nykyään hitaasti juoksemista oikealla tekniikalla eli sitä, mitä minun olisi pitänyt tehdä jo neljä vuotta sitten
- jalat jaksoivat hyvin eikä suurempia kipujakaan tuntunut missään
- lihakset saivat vähän stimulaatiota kun pohja oli niin epätasainen ja liukas
- ryhti kesti hyvin, vaikka keskivartalo onkin ihan löperössä kunnossa
- lantiokin kesti sijoillaan ja pakaroissakin tuntui edes jotain
- -2, jäinen keli, mukava pieni pakkanen juhlajuoksuun!

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua ♥

Ensin tuli lunta. Oli kaunista ja talvista ja fiilis nousi heti sadalla prosentilla joulua kohti. Sitten tuli tämä viikko. Plussa-asteita, loskainen piha ja pimeys ja kurja olo... Tämmöinen maisema olisi ihan hyvä, jos kevääseen olisi kaksi viikkoa, mutta kun jouluun on kaksi viikkoa niin tämä ei mieltä hirveästi ylennä.
       Tänään boostasin kuitenkin omaa joulumieltä piparin paistolla ♥
        En tänäkään vuonna tehnyt taikinaa itse, kuten äitini, vaan menin vähän helpomman kautta eli ostotaikinan kanssa. Joskus vaan on mukavampi joustaa vähän sieltä, mistä voi ettei tule ahdistuttua turhista!

Katsoin samalla Myrskyluodon Maijaa Yle Areenasta ties monennetta kertaa ja aina se on vaan yhtä hyvä! Tänä vuonna oli pikkuhirvien vuoro, itseasiassa taisi olla viime vuonna sama juttu, joten jos ensi vuonna sitten vähän muottia vaihtaisi...
      Ulkona satoi silkkaa vettä, nurmi tuli jäälaikkujen ja vesilammikoiden keskeltä näkyviin ja minä hyräilin joululauluja. Rehellisesti voin sanoa, että vähän vaikeaa on päästä sellaiseen täydelliseen joulufiilikseen ilman lumista maisemaa ulkona, vaikka sisällä olisi miten nättiä ja jouluista hyvänsä..
      Jospa se huomiselle itsenäisyyspäivälle vähän lunta viskaisi.

Minulla on tällä viikolla koulun viimeiset lähipäivät. Perjantaina ja lauantaina. Olen tehnyt kouluhommat pois, joten sen suhteen olo on hyvinkin kevyt, mutta muuten alan olla vain tyytyväinen, että koulu loppuu pian. Alkaa opiskelu vaikuttamaan niin kovin kaikkeen muuhun, kuten uneen.
       Viikonloppuna on myös joulumarkkinat, joille mieli ja sydän halajaa, joten toivon todella, että lauantaina päästäisiin vähän aikaisemmin pois koulunpenkiltä ja minä ehtisin käydä jo lauantaina markkinoilla. Miehenmurrikallakin töitä, joten en raaskisi mitenkään höykkyyttää sitä markkinoille enää sunnuntaina...
        Pitikin sattua kaikki samalle viikonlopulle.

Eilen kävin juoksemassakin.
      Vähän loskaista oli ja muutenkin vähän hankalaa märän ja jään keskellä taas mennä, mutta muuten oli mukavaa kun jalat tuntuivat jälleen omilta. Ei koskenut mihinkään. Pitkästä aikaa oli semmoinen hyvä olo juostessa. Kaipasin sitä jo.
       Haaveilen semmoisesta talvisesta juoksulenkistä kun saisi juosta niin, että kenkä pitäisi hyvin ja juoksu kulkisi keskellä isoja valkoisia kinoksia, kevyen lumisateen kera ♥
        Talvinen juoksufantasia ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
534. juoksupäivä (196 vko)
- 3251.8 km
- 5.2 km metsätie mini (36min)
- jalat jaksoivat ja tuntuivat hyviltä, ei ainakaan koskenut mihinkään
- ryhti kesti
- lantio pysyi paikoillaan
- ja juoksin molemmilla pakaroilla! Selvästi juoksussa on silloin enemmän powereita ja muut lihakset kuormittuvat paljon vähemmän
- ilma oli kurja, sateinen ja märkä, +0

Joulukortteja ♥

Ollaan jo yön puolella, mutta piti tulla fiilistelemään joulukortteja vielä ennen kuin kömmin peiton alle. Kortit voisi kirjoittaa päivällä, hyvässä valossa, mutta jostakin syystä minä haluan nautiskella korttien kirjoittamisesta iltayöstä ja kynttilän valossa.
       Maailman rauha ja hiljaisuus on ympärillä ja vain minä ja korttien tunnelma ♥

Melkein yhtä kivaa kuin kirjoittaminen, on korttien saaminen, enkä voi uskoa, että kohta on taas parhaimmat kaksi viikkoa edessä päin kun joka päivä voi odottaa postista jotain ♥
           Äitini fantasioi sylillisestä kirjoja, jotka saisi vain mennä lastaamaan kirjakaupan hyllyiltä. Niin paljon kuin jaksaisi kantaa! Minä fantasioin täpötäydestä postilaatikosta, joka tursuaisi kirjeitä ja kortteja ♥
           Tämä joulu on vähän kuin mini-fantasian toteutuminen - postilaatikko tuskin tursuaa, mutta jokainen kortti jonka sieltä löydän on tärkeä ja pidetty ♥

Tänään satoi melkein 10 cm lunta ♥
         Niin talvista ulkona. Niin jouluista. Niin ihanaa ♥
         Nyt menen nukkumaan hanget korkeat nietokset silmissäni...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
-3246.6 km
- 5.2 km metsätiellä (33 min)
- juoksin pitkästä aikaa oikeasti ilman kipuja alusta loppuun
- kävelyä välill kun pelkäsin et kohta koskee
- ryhti hyvä
- pakarassa tuntui jotain..
- askel hyvä, lyhyt
- lantiokin taisi kestää siellä missä piti
- olin niin onnellinen tästä
- -5, ihana talvinen keli juoksuun, rapsakka alusta, sopiva pakkanen ♥ tykkäsin

Kouluhommat tehty, mieli vapaa ♥

Vielä viime yönä heräsin miettimään mitä kirjoittaisin kouluhommien loppusilauksiin ja pyörimiseksi se meni sitten loppu aamusta... Toivottavasti ensi yönä nukuttaa hyvin, sillä tänään sain kaikki kouluhommat tehtyä. Enää ei tarvitse kuin lukea tenttiin, joka on parin viikon päästä.
        Olen sekä iloinen, että uuvuksissa.
        Olen ollut aika tiukilla tämän koulun kanssa tänä syksynä, vaikka olin ajatellut, ettei neljä kuukautta pitäisi kovin raskas rutistus olla, mutta asiaa on tullut niin paljon, että sisäistämiseen menee aikaa. Ja minun aivoni joutuivat opettelemaan opiskelun uudelleen ennen kuin sinne mitään opiskeltavaa sujahti.
         Ohhoh.
         Noh, nyt se mitä voin tehdä, on tehty. Seuraavaksi pitää alkaa odottelemaan tuloksia...
         Kun iltapäivästä napsautin koneen puhuksiin ja koulukansion kiinni, lähdin vähän päätä tuulettamaan ja ulkoilemaan. Nappasin kameran matkaan ja lähdin uimarantaa katsomaan.

Kovin talvista oli jo. Olisi pitänyt mennä melkein selälle ennen kuin olisi päässyt uimaan. Näköjään minun poukamani kerää kaiken: kaislat, jäät, varmaan kohta pilkkijätkin...
      Jää oli kuin lumpeenlehtinä veden pinnalla ja tasainen matto heilahteli aaltojen ja tuulen tahtiin. Ei siis mitenkään kamalan paksua pintaa vielä. Jotenkin talvi, lumi ja jää on vuosi vuodelta minusta todella mahtavaa ♥ varsinkin kun lumi ei ole enää mikään itsestäänselvyys kaiken lämpenemisen takia.
       Toivottavasti tulisi lunta tännekin laidalle vielä pikkaisen enemmän, vaikka kyllä tämä maan jäätyminenkin on ihan kivaa, sillä sitten kun sitä lunta pitää alkaa kolata niin sulan maan kanssa se ei ole yhtä miellyttävää.

Isosiskon muksut olivat jo käyneet luistelemassa. Toinen piti ja toinen piti vähän vähemmän. Minäkin voisin tänä talvena tehdä ennätyksen ja käydä hiihtämässä, luistelemassa ja laskettelemassa ja jos vielä uskaltaisin kokeilemaan sitä iänikuista haavettani avantouinnistakin ♥ Olisinko niin reipas?
         Hiihtämiseen pitäisi kuitenkin saada vähän parempaa pitoa pohjiin. Ne sukset joilla minä olen hiihtänyt ei liu'u alamäessä mihinkään ja ylämäessä sitten taaksepäin. Ei kiva. Luistimetkin kaipaisivat terotusta... Hmm. Pientä haastetta näissä talvi-aktiviteeteissa minulla.

Venepoukama oli kuitenkin jäätynyt NIIN tasaiseksi jääkentäksi, että jos se semmoisena kestää ja vahvistuu niin jestas se olisi hyvä luistelukenttä ♥ Ja lähellä! Katsotaan nyt. Olen vähän arka menemään jäälle (en tiedä miksi) joten kolaamaan luistelukenttää en mene ennen kuin jää on metristä!
         Tänään se oli kuitenkin tavattoman kaunis kaikessa liikkumattomuudessaan ♥
         Olen sanonutkin, että tänä jouluna minun paketeistani löytyy paljon itsetehtyjä pehmoisia paketteja. Pikkaisen tulee kiire, mutta katson ihan rauhassa mitä ehdin ja mitä en. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen siihen, mitä olen JO SAANUT AIKAISEKSI kun yleensä olen hidas neulomaan yhtään mitään. Ja vaikka tänä vuonna aloitin suht aikaisin niin olisi kai pitänyt ottaa etumatkaa vielä yksi kuukausi.
          Ensi viikolla pitäisi vähän leipoa pipareita ja valmistautua itsenäisyyspäiväänkin. Saadaan Miehenmurrikan kanssa viettää sitä taas kahdestaan ja olen jo suunnitellut itsenäisyydenpäivän illaksi joulutorttuja ja teetä ja ihan illaksi glögiä ♥ Joulun ensimmäiset ♥

Ulkona tuulee. Jonkinmoinen talvimyrsky meneillään. Toivottavasti puut kestäisivät pystyssä, olisi jokunen puu korjattava metsätien laidasta. Siellä se yksikin vaan makasi kun kävin vähän juoksua yrittelemässä. Ei ollut pystyyn noussut. En uskalla iskälle asiasta mainita koskan en halua sitä sinne rehkimään, mieluummin menen yksin hoitamaan homman pois.
       Juoksu meni kohtuullisesti. Pelkäsin että kinttu kipeytyy jälleen joten varoin oikeaa säärtä ja koko jalkaa sen verran, ettei sitä nyt oikein voi kauniiksi juoksutekniikaksi kutsua, mutta ei kipeytynyt pahemmin. Pieniä lihastriggereitä löytyy jaloista ihan älyttömästi ja se vähän kummastuttaakin, sillä hoidan kyllä joka ilta rullailullakin niillä. En tiedä miten ne jalkoihin ovat tulleet, mutta siellä niitä vaan on. Mokomia. Iloinen olin kuitenkin siitä, että kinttu kesti juosta eikä mennyt poikki!

Arvatkaapa mitä aion viikonloppuna tehdä...
       Kirjoittaa joulukortit ♥
       Tonttupuuhia ♥
       Tykkään ♥♥