Ihan omat talkoot ft. isä osa 3

Isistä on paljon hyötyä.
       Erityisesti silloin kun päiväksi on luvattu sadetta ja rannassa odottaa viisi kasaa märkää ja painavaa kaislamuhjua. Isän kanssa purettiin traktorin peräkärrystä isän rakentamat maalaustelineet ja lähdettiin peräkärryn kanssa hakemaan kasat pois.

Vähän tihutti vettä ihan aamusta, mutta kahvin jälkeen se sitten jo ihan satoi! Piti vaihtaa aluspaitaa myöten koko vaatekerta aina kun tuli tauolle. Sen verran viima kävi ettei kehdannut olla hetkeäkään kosteissa nutuissa, ei sateen eikä hien takia.
      Viidestä kasasta tuli kaksi ja puoli peräkärryllistä sohjoa. Kasoina ne näytti pienemmiltä, mutta sen kun mätti kyytiin niin olihan sitä sitten - sanotaanko ihan riittävästi. Ja tämmöinen keli vielä niin kyllä nyt on puhki tämä ahertaja.
       Iskääkin piti vähän vahtia ettei ylös päin mättäminen tekisi flimmeriä... Ja muutenkin. Äkkiseltään kun tekee tuommoista niin voi olla lihakset hellinä. Hyväähän se muuten tekee, pieni rehkiminen, mutta ei ehkä ihan tuollaisella määrällä ihan alkuunsa.
      Aikamoinen homma, mutta hymy oli entistä leveämpi kun homma oli valmis ja ranta puhdas ♥

Joku päivä menen vielä vähän haravoimaan hiekkaa ja rantaan kulkeutunutta muhjua, mutta se on sitten jo enemmän piknik kuin työpäivä ♥
       Äiti oli lämmittänyt saunaa, joten pääsin ruuan jälkeen istumaan lämpöön ja pehmentämään kolmen päivän hommasta kipeytyneitä jäseniäni. Ihanaa! Ulkosauna ja sadekeli ulkona, minä lämpimässä ♥
       Nyt onkin olo kuin halolla hakatulla.
       Taidan kömpiä sohvalle, otan vähän lakua, viltin ja hyvän leffan ♥
       Olen sen ansainnut ♥

Uimavalmis ranta ♥ Minun rantani - vaikka vain ajatuksissa.

Ihan omat talkoot osa 2

Aamuinen näky kun saavuin mylläys-paikalleni

Joskus hulluus on hankittua.
      Tämä minun uimaranta-talkooni on juuri sellainen hankittu hulluus, jota itsekin vähän ihmettelee, mutta kuitenkin tekee. Tänä aamuna tuuli aika kovin ja kylmästi, joten en ollut ollenkaan varma että poutaisesta säästä huolimatta pääsisin edes talkoisiin ja muhjun siirtelyyn. Onneksi rannassa tuuli kävi sieltä suunnalta, ettei aaltoja kamalasti ollut, vaikka ihan kylliksi tuuli kylmästi niskaan (nyt on sitten niskaa lämmitelty koko ilta...)
       Luonto Äiti oli auttanut minua vähän ♥
       Kun tekee jotain hyvää luonnolle, luonto tekee hyvää takaisin ♥
       Aallot olivat vieneet puolet muhjusta vähän kauemmas kivikkoa kohti, joten urakka vähän helpottui. Tosin kyllä sitä roinaa silti riitti, ei sillä.
      Kun reunasta aloitti niin tiesi mihin pitää päästä.

 Tein aamusta pari tuntia töitä, toin yhden kuorman pois ja tulin välillä välipalalle. Alkoi ihan oikeasti käymään työstä painavan kaislaroskan nostelu, joten pikku breikki teki hyvää. Sitten menin vielä pariksi tunniksi ja tämän päivän urakan jälkeen minulla on rannassa rantaviiva ja vesi valloillaan ♥
     Ette arvaa miten hyvältä tuntui katsoa kun aallot murtuivat vapaasti hiekkaan ♥
     Naama ei hymylle meinannut riittää.
     Viisi kamalan isoa kasaa jäivät vielä sinne, vaikka muutaman kasan sainkin pois, mutta ainakin on moska pois rannasta. helpompi sitä moskaa on kasasta mättää kyytiin kun hiekan seasta.

Kyllähän sitä varmasti vielä rantaan tulee, mutta ei toivottavasti ainakaan samassa määrin kuin mitä nyt siinä oli. Näin ainakin toivon. Ja tulevaisuudessa aion putsata rannan PIKKAISEN aikaisemmin kuin ihan näin myöhään!
      Kunhan nyt pitäisi muutaman päivän poutaa jossakin vaiheessa niin saisi ajettua kasat pois. Vähän näytti pahalta sateiden kanssa...

Avointa vettä ♥

Kädet ovat takuulla huomenna kipeitä ja jalat.
         Kävin iltasella vielä lenkillä, tuolla kylmän tuulen seassa, ja kyllä on pimeää! Ei ollut ihan paras lenkki boogie, mutta ehkä päivän riehumiset rannalla tekivät olosta vähän vaisun. Ihan mukavaa kuitenkin oli käydä juoksentelemassa. Pitää vaan käydä hankkimassa kunnon otsalamppu että näkee mihin astuu. Nuo minun otsalamppuni ovat vähän huonotehoisia tuon pimeyden keskellä.
       Iltasella istuin saunan lämmössä ja hengittelin ja kohta lämmitän niskaani vielä kaurapussin ennen kuin menen peiton alle kuuntelemaan hurjaa tuulta ♥
       Öitä sinne.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
522. juoksupäivä (192 vko)
- 3184,1 km
- 5 km suopohjien tie (33 min)
- juoksua jo suurimmaksi osaksi, muutaman kerran piti tasata hengitystä
- puolen välin jälkeen lihakset kai tottuivat ja hengitys tasaantui
- puhditonta vähän oli
- askel toimi ja ryhti kesti ja lantiokin pysyi kohdillaan, muta muuten oli puhditonta
- vähän vielä huomaa, että kintuissa on jotain pientä "laittamista" vielä, jumipaikkoja
- -2, tosi kova tuuli, ja kylmä keli muutenkin

Ihan omat talkoot

Kuten olen kesän mittaan maininnut, minulla ei ole omaa rantaa ja olen käynyt ns. yleisellä rannalla uimassa. Tämä yleinen ranta sijaitsee erään pienen, kylän omistaman, venelaiturin kupeessa. Sellainen pieni poukama kuten tuosta yläkuvasta näkyy. 
       Nyt vesi on todella alhaalla, mutta kesällä vesi ylettyi melkein tuossa vasemmassa laidassa olevalle asfaltille. Noh, syksyn mittaan myrskytuulet toivat rantaan kaislan rojua oikein tuollaisen ruskean maton. Paksuutta parhaimmissa kohdissa melkein 20cm!!!
       Pyysin luvan aluetta hoitavan yhdistyksen puheenjohtajalta että pääsiskö sinne jotain pientä siivousta tekemään ilman, että joku ampuu nuolella selkään ja sain luvan.
        Tänään sitten menin tekemään vähän siisteyttä rantaan.

 Täytyy kyllä sanoa, että alkuunsa meinasi minultakin usko loppua, kun sitä mujua ja roskaa oli NIIN PALJON ja joka puolella! Mutta kun aikansa siellä möyrin niin tulihan siitä jotakin selvyyttäkin. Sain muutaman kasan ja vähän jopa hiekkaa näkyviin!
         Pahinhan siellä on edessä vielä kun rannasta pitäisi saada tuo painava ja märkä ja muhjaantunut roinalöllö pois. Tämä ylälaita oli vielä suht iisiä lapioitavaa. Olin kaksi ja puoli tuntia ja aikaan nähden sain paljonkin aikaa.
         Rannasta oli vain korsipatja vähän jäässä joten alkaa tämä ajankohta olla ihan näillä näppäimillä että sen vielä saa sieltä irti. Mutta en ota paineita. Ajattelen, että viikon päästä se näyttää ihan toiselta. Pienin askelin, pienin kasoin!

Minulla oli eväänä sulatettua juustoraastetta ruisleivällä ja kuumaa mehua eikä pitkään aikaan ole mikään ruoka maistunut NIIN hyvältä! Ihan mahtavaa on pitää piknikkiä eväiden kanssa vaikka tämä piknik olikin työpiknik. Ruoka on sata kertaa parempaa vaikka puhutaan melko köyhistä antimista!
        Ja kävi minulla siellä joku mieskin, joka oli tullut laiturilla käväisemään vaimonsa kanssa. Tuli jututtamaan ja kun sanoin, että en saa työstä palkkaa vaan teen ihan vaan omaksi iloksi ja hyödyksi ja että käytän haravaa, hankoa ja lapiota työvälineitä (toki kuormaan traktoriin) niin mies vilkaisi minua sillä tavalla kuin viisas katsoo hullua!
       Hulluhan minä olenkin!
       Kukaan järkevä ihminen ei menisi tekemään tuollaista ihan vaan "huvin vuoksi". Kukaan ei mättäisi kamalaa määrää kaislarojua rannasta kun tietää, että kuormia saa tehdä varmaan sata. Kukaan ei tekisi tätä ilmaiseksi! Kukaan ei tekisi tätä yksin!!
        Mutta minä teen!
        Muut näkevät rannassa vain kaislanrojua, kamalasti työtä ja toivottomuutta.
        Minä näen hiekkarannan ♥

Syyslomasta selvitty elossa ja palautuneena ♥

Noniin.
      Syysloma on lusittu ja se vietettiin kyllä aikamoisessa hiljaisuudessa - kuten voi blogistakin huomata. Otettiin rennosti eikä tehty mitään! Ehkäpä juuri sitä työläinen vaati, sillä Miehenmurrikan ehdoilla mentiin. Minulla ei ollut toipumista muusta kuin taudin rippeistä, joten mentiin juuri sillä moodilla, mitä työstä väsynyt lomalainen halusi.
       Käytiin pimeässä syysillassa kävelemässä, syötiin hyvin, katsottiin Sorjosen koko 2.tuotantokausi ja muutama hyvä ja huono leffa, piipahdettiin syysmarkkinoilla ja ulkona syömässä ♥ Kun kyselin eilen Miehenmurrikalta, että millainen tämä ensimmäinen lomaviikko oli, niin vastaus oli että rentouttava ja hyvä ♥
         Eli meni sitten juuri niin kuin pitikin.
         Mutta.
         Yksi syy siihen, etten postannut ainuttakaan kertaa koko viikossa, oli se, että ei myöskään saatu aikaiseksi pihavaloja pihalle. Ei minkäänmoisia! Minulla oli ideoita ja visioita ja Miehenmurrikka katseli epäileväisesti, mutta aikaiseksi en saanut niitä (vielä) toteuttaa.

Sen mitä SAIN aikaiseksi oli kunnon syyssiivous meidän tuvassa. Kannettiin ihan matot ulos ja pesin lattiat jopa ison sohvan alta, jota ei ole paikaltaan liikuteltu ihan jokaisessa siivouksessa.
       Oli ihanaa tehdä siistiä ja olipas ihana perjantai-iltana köllähtää sohvan nurkkaan Miehenmurrikan kainaloon, kun joka puolella tuoksui puhtaus ♥
      Onpa ihana olla kotona ♥

Aloitin viime viikolla taas juoksun, kun nuha katosi ja yskääkin on vain satunnaisesti. Sanotaanko että mini-limaa! En toki verenmaku suussa juossut vielä, mutta semmoista reipasta kävely-juoksua kuitenkin. Mukavalta tuntui parin viikon toipilaana olon jälkeen ja torstai-iltana pääsin fiilistelemään jopa ensimmäistä LUMISADETTA ♥
      Kuvittelin juoksulenkkini varrelle jo isot valkeat kinokset ja korvissa minulla soi juoksumusiikkina Arja Korisevan Joulu-cd ♥ Mielikuvaharjoittelua, vaikkakin vähän eri asiasta kuin treenistä...

Ensimmäiset lumet portailla ja lenkkitossun jälki ♥

On kyllä nyt monena iltana painunut mittari pakkasen puolelle ja tänään taisi olla jopa -2, kun äsken tarkistettiin tilanne. Sitä talvea se kehittelee.
       Kelloja siirrettiin sunnuntaina ja kyllä huomaa illasta. Pimeys tulee ihan kuin puskista, huomaamatta ja ilman varoitusta! Miten sitä kuvittelee, että syksy ei olisi näin pimeää. Sen tietää, että pimeys tulee tietyssä vaiheessa vuotta, mutta miten se onkin NÄIN pimeää!

Lauantai oli varmaan meidän syysloman kummallisin päivä. Aktiviteettejä oli molemmilla, mutta eri paikoissa. Aktiivisin päivä oli ehdottomasti torstai, kun käytiin markkinoilla ja ulkona syömässä ♥ mutta lauantai oli kummallisin.
       Miehenmurrikka oli hautajaisissa.
       Minä talkoissa.
       Talkoissa oli sama vanha homma: rannan putsaus ja puuliiterien täyttö. Makkaran paistoa ja kuumaa mehua tai kahvia unohtamatta. Päivä oli todella kylmä, tuulinen. Ja huomasi kyllä, että kaikki eivät ole tottuneet tekemään töitä ulkona. Varsinkin miehet hytisivät ihan jäässä kun oli makkaran syönnin aika, ei niitä kyllä näkynyt haravan varressakaan kovin aktiivisesti, joten siinä varmaan yksi syy siihen, että oli kylmä...
        Virkistysalueelle oli rakenneltu jo uusia pömpeleitä, mutta en edelleenkään ymmärrä, että miksi siellä tarvittaisiin yhtään mitään. Nojoo, ehkä roskis ja wc ovat ihan kivoja "palveluita", mutta luonnon keskellehän sinne mennään. Jos haluttaisiin rakennettua ympäristöä, pysyttäisiin kaupungissa!

Kylmää tuulta rannalla.... HRRRR!

Miehenmurrikalla on vielä 3 päivää lomaa, mutta ne lomapäivät hän viettää taasen pojan kanssa kaupungin hulinoissa. Ei hän sanonut, mutta varmaan ihan kiva päästä ns. omienkin puuhien pariin, kun täällä oltiin ihan oikeasti melkein horros-tilassa. Pulssi lähellä nollaa ja aktiivisuustaso, pieniä piikkejä lukuunottamatta, sama ♥ Ja ihan mahtavaa, että maltettiin pysähtyä ja palautua. Sitä ajattelinkin, että meidän viikko on ja sitähän se oli!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 23.10.2018
519. juoksupäivä (191 vko)
- 3169.1 km
- 3.2 km minikyläkierros (26 min)
- kävely-juoksua
- ihan hyvältä tuntui taudin jälkeen
- jalat jumissa ja trigger-pisteitä joka paikassa, mutta ihmeen hyvin jaksoivat
- en antanut itseni hengästyä, joten rasitus ei ollut vielä kovin kova
- +4, pimeää, kosteaa, kylmää

torstai 25.10.2018
520.juoksupäivä (191 vko)
- 3174.1 km
- 5km suopohjien tie (43 min)
- kävely-juoksua
- nyt jo juoksin jonkin verran enemmän ja vain pieniä matkoja enää kävelin
- jalat jaksoivat keuhkoja enemmän, vähän penikkalihaksissa tuntemuksia, mutta muutaman kohdan painamisilla parani
- oli kivaa, joten fiiliksestä huomasi, että lepo teki ihan hyvää
- LUNTA SATOI EKAA KERTAA TÄNÄ TALVENA!!! FIILIS MAHTAVA!
- -0, kyllä oli pimeää ja kylmää, mutta tosi kivaa!

lauantai 27.10.2018
521. juoksupäivä (191 vko)
- 3179.1 km
- 5km kylälenkki mini (42min)
- juoksu-kävelyä
- kulki jo ihan hyvin, vaikka en vielä ihan uskaltanu koko matkaa täysin juosta, oli vaan niin kylmä että piti pysyä juoksussa muuten kylmä tuuli olisi painunut luihin ja ytimiin
- jaloissa pieniä epämukavuuksia, mutta ei pahaa kipuilua, jumissa ovat kuitenkin
- ryhti jo hyvä, lantio myös
- askellus pieni ja nopea, toimii
- hengitys vielä suht rauhallista, suun edessä jo huivi
- -2, kylmä ja tosi KYLMÄ tuuli

Vihdoin talvi saa tulla minun pihalleni! Syystyöt tehty pihamaalla.

Kylläpäs tulee nopeasti pimeää, vaikka ei olla edes kelloja vielä käännetty!
      Parina päivänä olen tehnyt pihaa talvikuntoon enkä ole ehtinyt minään päivänä ottaa tuotoksistani kuvia. Nyt kun tänään sain loput lehtikasat pois ja loput haravoinnit tehtyä niin nyt sitten otin kaikesta tehdystä yhdellä kertaa kuvia. Perjantaina trimmailtu koko tontti, jokainen nurkka ja reunus, lauantaina ajettu nurmi kertaalleen talvea odottamaan ja tänään haravoitu ja siistitty muuten pihamaa paraatikuntoon!
       Hurraa!

Pihatien alussa on molemmin puolin isot pihlajat ja ne ihanuudet olivat tiputtaneet lehtensä kerralla. Hyvä sinänsä, ettei montaa kertaa tarvitse haravaa näyttää, mutta aikamoinen kasa lehtiä tuli pelkästään tien alusta!

Naapurilta saatiin lainaan semmoinen piikkiäes ja isä veteli kasvimaa-perunamaan sillä talvea odottamaan. Ihmeen hyvin se meni noihin käytävän kohtiinkin, mihin oli ehtinyt kasvaa aikamoisen paksu nurmiheinä. Ihme kyllä, yhdessä kesässä! Ensi vuonna käytävien paikoille pitänee laittaa vanhoja mattoja (?) Onko kokemuksia niistä?

Ja tienlaidan reunustava nurmikaistale oli sitten perjantai-illan urakka. Aurinko ehti laskea ennen kuin se oli tehty ja 2-tahti bensaakin piti tehdä vielä pikkuinen määrä ennen kuin homma oli selvä. Tosi tyypillistä, että kun ei ole kuin muutama metri tekemättä, loppuu joko bensa tai siima!
       Mutta nyt on tienlaitakin siisti ja tasainen ♥

Tänään haravoin sitten koivujen ja syreenipensaiden aluset ja korjasin kasat pois. Koivut alkavat olla suht tyhjät, mutta syreenipensaat ovat siitä vekkuleita, että viimeiset lehdet tippuvat yleensä hangelle. On se nyt ainakin hetken siisti...
       Tykkään noista meidän kuusista ♥ Vaikka ne ovat yli-korkeat ja liian isot noille paikoille niin ne ovat minusta ihanat! Joku kiihkomielinen on uhannut kaataa molemmat pois, mutta löytää kyllä minut vaijereilla kiinnitettyinä niistä silloin.

Trimmaus tekee kyllä nurmelle sen viimeistellyn ulkomuodon. Vaikka nurmi olisi kuinka lyhyttä, mutta jos seinän vieruksilla tai kukkapenkkien ympärillä kasvaa pitempää kortta niin koko alue näyttää suttaiselta. Ihan vain minun mielipiteeni, siis.
      Meidänkin pihassa on kohtalaisen paljon seinän vieruksia ja kukkapenkin reunoja ja muita kierreltäviä kohtia, mitä pitää siimalla ottaa, että ihan työstä käy kun koko tontin ajelee. Tekee se kuitenkin pihan ilmeen niin kivaksi, että ilolla tekee senkin homman! ♥

Kevään ensimmäinen homma on noiden marjapuskien uudet tuet. Nuo tuet kestivät kaksi vuotta, mikä minusta on aika vähän... Ehkä reunimmaisten pensaiden tuet ovat kärsineet vähän hurjastelevasta ruohonleikkurikuskista, mutta se ei selitä muiden pensaiden vaurioita..

Tuntuu hyvältä, kun kaikesta huolimatta sain pihan tähän kuntoon. Luulin ensin, että ei tule mitään, kun alkoi lokakuussa olemaan sitä ja tätä ja nyt vielä sairastelin melkein kaksi viikkoa! Niin sitä vaan ehti. Joku viisas on sanonut, että laiskan pitää olla ahkera ♥

Ensi viikolla vietetään Miehenmurrikan kanssa lomaa, ja yksi loman etapeista olisi saada jonkinmoiset pihavalot tuonne jonnekin. En ole ihan vielä varma, että mihin minä ne änkeän ja minkämoiseen järjestykseen, mutta eiköhän sitä jotakin keksi.
        Iltalenkillä eilen näin jo niin kivoja ripusteluja, että oikein harmittaa, ettei omassa pihassa ole mitään hienoja puskia, joihin valot saisi hyvin aseteltua. Jos on puskia niin ei ole pistoketta lähellä ja jos on pistoke niin ei ole puskia!
         Luovuus on siis vain rajana minun pihani pihavaloissa.
        
P.S. Nauratti tänään, kun isä pesi Toyota Camryaan ja pyysi minua auttamaan antennin kanssa. Siinä on semmoinen automaattinen antenni jonka pitäisi nousta ja laskea itse kun radiossa on virta tai se sammutetaan. Meidän Camryn radio ei tätä tee. Naurun aihe oli siitä, että automaattiantennin laskemiseen tarvittiin kaksi ihmistä ♥ Kelpasi nauru, ilot on pienestä kiinni!

Hetkinen

Aamulla sain hetken omaa aikaa, kun vanhempi polvi lähti kauppaan ja viemään samalla roinaa kierrätysasemalle.
      Uunissa räiskyi tuli, pöytätasot siivottuna ja ulkona vähän harmaa ja sateinen aamu ♥
      Pesin loput ikkunat ja ajattelin vähän trimmailla nurkkia, kun kerran olo antoi jo myöten, mutta sitten tuli vesisade ja siihen jäi tämän päivän pihahommat.
      Sitten lueskelin vähän koulujuttuja ja kirjoittelin kirjeen. Iltasella tein jo kevyehkön lihaskuntotreenin, että jossakin vaiheessa pääsisi taas jaloilleen ja juoksemaan. Pikku hiljaa kohti terveyttä ja jaksamista.
       Äitiä toi minulle jo ensimmäiset joulusuklaat tänään (!!) kun kuulemma aloitin jo muutenkin joulufiilistelyn. Öhöm. Siis laitoin vain kaksi kynttilää ja yhden valopalloketjun palamaan eilisiltana! Lasketaanko se jo joulufiilistelyksi? ♥

Ikkunanpesua sumusateisessa päivässä

Olen ollut todella tyytyväinen, että huolimatta kaikesta tästä limasta, joka pääkopan sisällä velloo, olen saanut nukuttua todella hyvin. Kiitos nenäkannun! Viime yönä kuitenkin heräsin ihan järkyttävään pakotukseen, mutta tällä kertaa kropan toisesssa päässä - jaloissa!
       Olen potenut levottomia jalkoja koko sen ajan, mitä elämästäni muistan ja näin vanhemmiten olen oppinut hillitsemään oireita tuplavillasukilla öisin ja iltaisin otetulla magnesiumilla. Ja tietty juokseminen ym. liikunta on jelpannut myös. Nyt, kun liikuntaa ei ole oikein viikkoon voinut harrastaa, oikein minkäänmoista ja lihakset alkavat varmaan surkastumaan kohta kokonaan, niin jalatkin oireilevat enemmän. Viime yönä kahden maissa niitä oikeasti pakotti niin, että piti nousta ylös, juoda iso lasi vettä ja magnesiumia vähän lisää... Suututti, kun uni antoi odottaa itseään ennen kuin poppakonstit auttoivat!
        Olenko jo sanonut, että alkaa minun hermoilleni riittämään tämä sairastelu taas tältä erää!
        Ei enää jaksaisi mitenkään sairastaa!

Tänään oli surkea keli ulkona, tosin en paljoa siellä aikaani viettänyt, kun olo oli mikä oli ja hommaa oli sisälläkin ihan tarpeeksi. Oli nimittäin ikkunanpesu-päivä. Minulla on 14 ikkunaa ja kun jokaisessa ikkunassa on 3 ruutua ja jokaisessa ruudussa neljä pestävää pintaa niin nopealla matikalla siitä taitaa tulla 168 pestävää pintaa. Aloitin aamusta ja lopetin illasta. Vauhti ei ollut mikään urakkahommaa, ei jaksanut innostua, mutta sain kuitenkin tehtyä. Omaan kammariinkin vaihdoin jo paksummat talviverhot. Ovatpa sitten valmiina niin ei tarvitse enää sitten talvella vaihtaa. Tulikin taas kiva hämyinen fiilis huoneeseen ♥

Ja vaikka ikkunanpesu ei nyt ihan niihin top 5 lempihommiin kuulukaan (sillä koskaan ei tule tarpeeksi hyvää jälkeä, aina jonkinmoista raitaa...), niin sitten kun olin saanut homman tehdyksi, näytti koko tupa ja huoneet ihan erilaisilta. Siistimmiltä. Paremmilta.
       Kyllä kannatti! ♥
       Innostuin vähän ulkokuistin kanssa ja ajattelin, että vaikka ei olekaan vielä kanervia tai muuta sisustusta niin vähän tekisin pientä muutosta ulkokuistillekin huomenna - jos jaksan.
       Olo on ollut tänään taas semmoinen ristiriitainen. Toisaalta ihan hyvä, mutta iltaa kohden taas kurkku kipeäj ja nenä tukkeessa. Että tämä nyt voi taas mennä kumpaan suuntaan hyvänsä..

Eräs ystäväni soitteli iltasella ja kertoi, että oli alkanut lukemaan avoimessa yliopistossa oikeustieteitä. Oli innostunut tietysti muutenkin, mutta olin puhunut hänelle omista opiskelusuunnitelmistani jo kesäkuussa ja oli ajatellut jo silloin, että ehkä itsekin pitäisi ottaa vähän uutta suuntaa. Hänkään ei ole nykyisessä työssään sellaisella alalla, missä oikeasti haluaisi olla tai mistä voisi kuvitella eläkkeelle jäävänsä, työ ei anna haastetta tarpeeksi. Nyt naurettiinkin, että nyt sitä haastetta on, kun pänttää päähänsä oikeustiedettä!
        On kuitenin ihana huomata ja kuulla, että ympäriltä löytyy useampi näitä "uutta suuntaa" etsiviä yksilöitä. En ole yksin. Ja samanlaisia ajatuksia, olipa suunta mikä hyvänsä. Pelon sekaista iloa ja riemua uudesta ja tuntemattomasta. Tekee ihan hyvää muuttaa vähän suuntaa aina välillä, saa aivotkin vähän lisähommia! Ja muutenkin. Virkistää vähän, kun pomppaa polulta hetkeksi pelkkään kanervikkoon tai varvukkoon, missä se polku tehdään itse!

Se mihin minun pitää seuraavaksi iskeä tassuni on tämä unirytmi.
       Minun pitäisi saada väännettyä tätä iltaa aikaisemmaksi. Saisin mentyä sänkyyn jo 10 jälkeen. Luulen, että tämän oikuttelevan vastustuskykyni suurin syy on juurikin uni ja se sen riittämättömyys..
       Pitäisi tehdä niin kuin itse opettaa.
       Eli siis unten maille, mars!

Nuohoojaa tarvittaisiin omissakin nenäonteloissa!

Tänään kävi nuohooja putsaamassa meidän hormit ja tulipesät niin sisällä kuin ulkosaunallakin. Nyt vetää taas niin kuin viimeistä päivää!
      Ihan kunnossa täällä ei vielä olla, sillä kun siivottiin sitten äidin kanssa nuohoojan jälkiä (tosi siististi teki, ei jäänyt pahoja jälkiä korjattavaksi) niin sitten olinkin ihan kuitti... Ei normaalisti kyllä muutaman kymmenen minuutin imurin heiluttamisesta ihan kunto lopu kesken, mutta tänään loppui!
       Loppu illan makasinkin peiton alla ja mietin, että noinkohan sitä on enää ikinä terve tai juoksenko enää ikinä tai kuulenko edes normaalisti enää ikinä, kun nuha on vienyt korvatorvetkin ihan tukkoisiksi!
       Katsotaan nyt, sanoi lääkäri.

Se tyypillinen lokakuinen tarina...

Olen elossa!
      Postaustahti ei ole ollut mikään kamalan tiivis, mutta siihen on syynsä.
      Olen potenut tätä minulle jo tavaksi tullutta stressin-poistumis-flunssaa...

     HUOKAUS.

     Kun olin saanut koulupäivät pois kalenterista ja synttäripäivän fiilisteltyä, oli vuorossa Helsingin reissu ja siskonpojan viisivuotispäivät. Seuraavalla viikolla olinkin sitten ihan väsyksissä ja kävin vielä onneton tiistaina juoksulenkillä pienessä tihkusateessa (!!) vaikka sinänsä sade ei kamalasti juoksussa haittaa, kun kropalla on kuitenkin koko ajan lämmin ja nutut eivät päästä sadetta ihan heti iholle. Tietysti riippuu vähän sateen kovuudestakin. Keskiviikkona perkasin kasvimaata ja tuntui jo vähän erikoiselta ololta, kun kuitenkin olen tottunut tekemään töitä ihan rivakalla otteella. Nyt raahasin kasvimaaroinaa melkein yksi juurakko kerrallaan traktorin kyytiin ja vein kompostiin.
      Ei herättänyt edelleenkään, että voisi olla kyseessä oikeasti kipeäksi tuleminen!?!
      Ei.
      Ei sitten millään!
      Huomaan ylikuormituksen lihaksissa, juoksukunnon laskussa, ruokahalun muutoksista, unesta, mutta en huomaa sitä ns. normaalin arjen toiminnoissa. En ennen kuin kuumemittari näyttää kuumetta, kurkku on niin kipeä, että pelkää jokaista nielaisua ja olo niin vetämätön, että sohvalta sänkyyn siirtyminen on ainut matka, jonka jaksaa - vessakäynnin lisäksi!
      Uskomatonta!!!

Vaivaisena perattu kasvimaa. Vielä pitäisi trimmailla vähän muhjuksi tuota pintakasvillisuutta, kunhan kykenen...

 Itseäni oikein raivostutti, kun torstai-iltana jokaista lihasta kropassani särki niin, ettei makaamisestakaan meinannut tulla mitään! Olin ansainnut jokaisen kolotuksen ja säryn ja kiputilan! Tällä tasolla kun ollaan eli oman kropan kanssa on tehty töitä monen monta vuotta, niin pitäisi olla silmää jo sille, milloin on aika pysähtyä, huilata ja palautua - ennen kuin homma menee aina tähän!!
        Ja kun tiedän, että olen ns. stressaaja-sairastaja eli kun stressi loppuu, tulen kipeäksi. Näin oli jo kouluaikoina. Olin kaikki lomat aina kipeänä.
        Nyt olenkin kirjoittanut tähän työpöydän yläpuolelle muistilapun, jossa lukee: muista palautua joka päivä. Se ei nimittäin riitä, että miettii palautuvansa viikonloppuna tai lomalla tai huomenna. Päivän kuormasta pitäisi palautua joka päivä.
        Kuume meni päivässä ohi, tuli nuha ja nyt jäljellä on nuhan rippeet ja kamala yskä. Pienen pieni kädenojennus hyvästä kunnostani oli se, että tauti suoritti tämän "läpiajon" melko nopeasti tähän päätepisteeseen eli yskään. Yleensä kuume kestää kolme päivää, nuhan saman verran ja sitten ollaan vasta yskässä. Nyt selvisin suht nopeasti tähän toipumisvaiheeseen, joten kai minun kova työni vastustuskyvyn vahvistamisessa ei ihan hukkaan ole mennyt - sairastumisesta huolimatta.
        Näin ainakin haluan ajatella.
        Mutta aivoon on ottanut ja pahasti!
        On nimittäin sattuneet maailman parhaat ulkoilusäät juuri sairaspäivien aikoihin. Täällä päin Suomea oli miltei +20 astetta joka päivä, aurinkoisia päiviä ja AIVAN MAHTAVA RUSKA!!
Ja minä kipeänä. Tadaa! Onneksi sunnuntaina päästiin vähän jo rantalenkille kävelemään ja kuvaamaan ruskan värejä.
       Miehenmurrikka ei saanut kuumetta, mutta muuten kyllä röhisi ja niiskutti kiitettävästi empaattisena luonteena ♥ Mukavampi oli sairastaa toisen kanssa, vaikka Miehenmurrikalle taisi minun tauti riittääkin näinä päivinä. En ole mikään maailman paras sairastaja. Varsinkin kun siihen lisätään älytön ärsytystila...

Onneksi tauti kuitenkin tuli nyt eikä viikon päästä kun Miehenmurrikalla alkaa syysloma. Jospa vaikka sitten päästäisiin vaikka nuotiolle makkaran paistoon tai muuten vaan vähän seikkailemaan ♥
       Nyt on kyllä nämä päivät mennyt ihan vaan toipumiseen. Yritän saada itseni kuntoon, että pääsisi taas lenkkipoluille ja MALTILLISEEN treenisyksyyn. Pitäisi jaksaa vielä pari kuukautta opiskella ahkerasti, että olisi sitten joulukuussa valmis!
        Ajattelin näitä tämän syksyn stressitekijöitä, kun makasin sohvalla kurkkukipeänä. Syyskuinen työrupeama käytännössä yksin, isän sairastelut, opiskelut. Hyviä ja huonoja stressaajia ihan tarpeeksi. Pitäisi vaan oppia huomaamaan ne omassa olossa ja ottaa silloin rennosti, kun alkaa powerit loppumaan. Pitänee käsitellä omalta kohdaltani, että mitä se palautuminen nyt olikaan?!

Olen nyt yrittänyt kuitenkin vähän kävellä, kun pääsin sairastuvan puolelta sen verran karkuun että olo sieti ulkona kävelyn.
         Tänään kävin vielä kuvailemassa kaunista lokakuista luontoa, tosin matka loppui tasan siihen kohtaan kun hirvikärpänen mäjähti pipon reunaan. Käännyin ympäri ja ajattelin, että ehkä ne pakkaset olisi jo ihan kivat....
        Metsätie kuitenkin rauhoitti sekä yskää että mieltä ♥
        Metsä tekee minut terveeksi, kunpa muistaisin sen useammin.

Kultainen tie ♥

Kirjoistakin minun on pitänyt tulla tänne kirjoittelemaan. Minulla on nyt semmoinen kevyen kirjallisuuden hetki. Luen hyvänmielen kirjallisuutta, missä ei tarvitse jännittää tuleeko kirjasta pettymys vai ei. Luen hyviä kirjoja, ihania kirjoja, romanttisia kirjoja, hyvänmielen tarinoita ♥ Toisin sanoen Enni Mustosen vanhaa tuotantoa ♥ Jotkut kirjat ovat kuin lukisi uutta tarinaa, viime kerrasta on aikaa, kun niitä on lukenut.
       Olen toki ostanut muutaman uudenkin kirjan, mutta katsotaan nyt milloin tämä hyväoloilu loppuu ja uskallan taas tarttua kirjoihin, joiden tuntemuksia pitää vähän jännittää...
       Ja ehkä ihan osuvasti, kirjasyksyyn on tarttunut muutama elämäntaito-opaskin. Mainittakoon vaikka Kaisa Jaakkolan Palaudu ja vahvistu-kirja, jonka lukemista olen jo vähän aloitellut. Ihan hyvä aihe, kun ottaa nykyisen tilani huomioon... (öhöm...)

Ja pihamaa!
      Kukkapenkit on melkein tehty, mutta muu pihamaahommalu jäi pahasti sairastelun jalkoihin! Pitäisi vielä jaksaa trimmailla reunukset siistiksi ja raivata muutama kivikko siihen kuntoon, että on helppo keväällä putsata ja aloittaa taas kasvattelu alusta!
     Ulkovaloja en ole vielä edes suunnitellut.
     En tiedä millaiset pihavalot laittaisin täksi talveksi, kun haluaisin samalla kertaa sekä kauniit, maalaisromanttiset että myös käytännölliset ja pihaa valaisevat... Mahdoton yhtälö? Netistä löytyy aivan ihania kuvia, mutta eihän meidän pihassa ole vanhaa tammea tai pitkää vanhaa ja harmaata aitaa, mihin voisi tuikkuvaloja laitella. Ja ainakaan sitä tammea en voi pihaani mistään tuoda!
      Pitänee vähän harkita...
      Lokakuun alkua sinne ruudun toiselle puolelle ja nauttikaa näistä inkkarikesän keleistä ♥
      Ja ruskan väreistä ♥
     Aivan mahtavaa asua maassa, missä on tämmöisiä vuodenajanvaihteluita!

  JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 9.10.2018
518. juoksupäivä ((190 vko)
- 3165.9 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- väsytti lähtiessä ja olo kyllä vähän parani matkan edetessä, mutta jotenkin oli vetämätön olo...
- jalat jaksoivat ihan hyvin, ryhti ja lantion asento parempi
- askel lyhyt, en olisi jaksanut pitää ottaakaan :)
- hengitys suht rauhallista
- satoi koko ajan, pientä sadetta, jota ei huomannut muutaman kilsan jälkeen enää
- +11, pimeää, märkää ja tuulista 

(jälkikäteen huom. elementit sairauden tulemiseen niin näkyvissä.. ja lenkille oli päästävä,hohhoijaa)

Lokakuun alkupäivien pakkasia ♥

Ensimmäisinä lokakuun kokonaisen viikon päivinä heräsin maailmaan, missä oli jälleen kuuraa ja jälkiä pakkasesta ♥

Vaikka talven jälkeen pakkasesta ja huurteisista puista ja pensaista saa niin tarpeekseen, on tähän aikaan vuodesta huurteinen pihamaa on äärettömän kaunis.

Tosin kovin lyhytaikainen tämä tämmöinen yöpakkasten jäljet...