Rannan kesäsiivous ja talviturkki pois

Eletään sitä kohtaa vuodesta, että kohta pitäisi uskaltautua veteen heittämään talviturkki pois ja aloittaa jälleen avovesiuinti. Oikeasti olen odottanut tätä hetkeä koko talven, kaivannut vettä ja uimista ja kaikkea sitä vapautta mikä siihen liittyy, että ui avovedessä.
         Toisaalta, jäät lähtivät noin neljä päivää sitten...
          HRRR...
         Naapurin emäntä kehuskeli viimeksi, että ui viime vuonna jo ennen vappua. Ajattelin, että kyllähän minusta nyt siihen on! Joten katsotaan nyt onko vai ei...
          Käytiin viikonloppuna katsomassa millaisen siivon talvi oli jättänyt. Olin salaa toivonut, että jäät olisivat työntäneet mahdolliset moskat vähän kauemmas vesirajasta, mutta onnekseni huomasin, että vaikka jäät eivät olleet työntäneet kaislamujua mihinkään, mujua oli paljon vähemmän kuin olin pelännyt... Kenties syksyllä se puskee taas kilometriset vallit rantaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt sitä oli ehkä metrin paksuinen siisna rannassa.

Tänään sitten ajattelin, että siivoan rannan uintikuntoon. Jos vaikka onnistuisin saamaan kesätöitä niin myöhemmin ei olisi ehkä samalla tavalla aikaa tai energiaa enää muuhun kuin omaan pihaan ja kasvimaahan. Nyt vielä kumpakaan ei vie aikaa ihan samalla tavalla.
      Lähdin aamusta rantaan haravan, lapion ja hangon kanssa.
      Hommaa oli kuitenkin aikalailla, vaikka Luonto Äiti olikin vähän jelpannut minua ja vienyt osan moskasta jo kauemmas ja pois rannasta. Mietin koko ajan kun rantaa siivosin, että auta armias jos ensi kesänä nämäkin hiekat vallataan turistien voimin ja muut vain tulevat nauttimaan minun aherrukseni tuloksista! Suututti koko ajatus ja vielä enemmän se, että todella ajattelin niin. Olin nimittäin alusta lähti ajatellut, että teen tätä vapaaehtoisesti, ilman palkkaa ja tiedostaen, että teen tämän siivousoperaationi "yleisellä rannalla" eli paikassa mihin kuka tahansa voi tulla. Ihan samalla tavalla kuin minäkin.
       Tosin ilman sitä sanomatonta lupaa, että minä olen siivonnut rannan jo neljästi. Ne jotkut, jotka mahdollisesti tulevat hiekalle makaamaan eivät ole laittaneet tikkua ristiin sen asian puolesta!
       Mutta ei nyt takerruta negatiivisiin fiiliksiin...

Rannasta tuli hyvä ♥
         Siisti ja roskaton ja kaupan päälle vielä pirun hyvä mieli! ♥
         Ajattelin, että paras tapa "korkata" ranta olisi käydä tänään jo uimassa. Olisipa se sitten sillä selvä, talviturkin poisto. Katsotaan nyt miten myöhään menee juoksemisen kanssa ja onko minusta enää iltasella sitten uimaan, kun tämän päivää olen rehkinyt rantamöhnän kanssa.
         Houkuttelisi, myönnän.

 Minun oma beach ♥
       Tervetuloa kesä ♥

Lisätty myöhemmin:

P.S. Talviturkki heitetty todella, todella kylmään veteen. Ja miten vähän sitä vettä olikaan! Sai tehdä kyllä kaikkensa, että sai itsensä sukelluksiin niin ettei rantaan olisi ihan kamala matka rämpiä kun on umpijäässä.
Mutta turkiton olen nyt. Päästä varpaisiin asti ♥ JES!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
582. juoksupäivä (213 vko alkaa)
- 3518.9 km
- 7km metsätie (39 min)
- pose method
- hyvä juoksu kaikin puolin, vaikka välillä huomaan, että kun "uudet" lihakset väsyvät pose method tekniikkaan niin ne haluaisivat niin vaihtaa siihen vanhaan
- tänään huomasin kuitenkin sen, että jalat eivät kipeydy samalla lailla eivät juuri ollenkaan, kun vanhalla tekniikalla 7km olisi jo tuntunut jossain... ja ajallisesti taisi tulla uusi enkka!
- hengitys hyvä
- lantion kannatus ja piti hyvä, mutta pitäisi muistaa pitää lantio enemmän edessä etten ole mikään mäkihyppääjä!
- askellus hyvä, kun sitä koko ajan piti silmällä
- ihana keli juosta, vähän viileä, mutta aurinkoinen, +10

Drone is gone! Tai ainakin melkein...

Kun valmistuin ravintovalmentajaksi, Miehenmurrikka osti minulle valmistujaislahjaksi dronen. Nyt kun lumet vihdoin sulivat pois päästiin kokeilemaan härveliä ulos.
      Ei se ihan niin helppoa ollut kuin olisi voinut kuvitella ja aika nopeasti sitä meni paniikkiin että mihinhän asti kone sujahtaa, kun äkkiä meinaisikin valkoinen lentohärveli hävitä näköpiiristä...
       Eilen kuitenkin kokeiltiin sitten jo kameraa, sen verran oltiin saatu (muka) varmuutta lentämiseen. Kyllähän me saatiin jo ihan kivaa ilmakuvaa meidän tiluksista, mutta edelleen se laskeutuminen oli pikemminkin kuolonuhreja vaativa pakkolasku kuin tyylikäs laskeutuminen!
      Miehenmurrikalla ohjain pysyi paremmin hanskassa kuin minulla ja uskalsi nostaa koneen korkeammalle niin että saatii kaunista ilmakuvaa ♥

Pikkusisko kysyi, kun laittelin viestillä vähän kuvaa dronen matkasta kohti taivaita, että kohta saan otettua meidän torpasta ihan omia ilmakuvia, joita jotkut myyjät myivät aikoinaan monella sadalla eurolla.
       Sanoin vain, että kunhan osaan ajaa konetta tarpeeksi hyvin, nappaan ilmakuvia naapureidenkin taloista ja myyn niille ilmakuvia monella sadalla eurolla!
        Bisnes is bisnes.
        Heh. ♥

Jäiden lähdön aikaan...

Käytiin lauantaina rantalenkin rantoja katsomassa ja lämpö oli tehnyt tehtävänsä: jäitä ei ollut kuin vähän lauttoina pohjoisrannalla.
          Vesi on laskenut ihan kamalasti. Viime syksynä tuntui, että vesi katosi silmissä, mutta vielä talven aikana vesiraja on kadonnut vieläkin kauemmas. Kohta ei taida olla vettä enää ollenkaan. Mietiskelin tässä, että noinkohan sama kato on tapahtunut meidän kaivossa...

En tiedä johtuiko veden lämpötila siitä, että kokeilin sitä niin rannasta, mutta jotenkin tuntui ettei vesi ollut niin kylmää kuin jäiden lähdön aikaan voisi kuvitella. Tai sitten olen tulossa sen verran vanhaksi ettei enää tuntoaistikaan toimi...
        Ajattelin kuitenkin, että jos vaikka heittäisi talviturkin ennen vappua.
        Tämmöiset maisemat ainakin houkuttelivat uimaan...

Huomasin senkin, että ranta ja vesi elementtinä tuovat kyllä ihmeellisesti rauhallisuutta ja levollisuutta omaan oloon. Kaikenlaista on ollut tänä talvena ja alkukeväästä ja on monesti kaivannut sellaista hetkeä, että kaikki hulina ja pyörinä ja hyörinä päässä pysähtyisi edes hetkeksi. Että hetken aikaa saisi olla rauhassa kaikilta ajatuksilta...
       Rannassa se onnistuu aika hyvin.
       Laaja vesialue jotenkin pienentää ne murheet ja huolet, joita kannetaan sisuksissa. Pienentävät oikeaan kokoonsa, jos eivät nyt kokonaan poista.
       Ja hetken aikaa mieli rauhoittuu vain katsomaan sinisena hohtavaa järven pintaan. Luonto luo meille ihan mielettömiä mahdollisuuksia hoitaa mieltä ja sielua, niiden ääreen on vain ehdittävä pysähtyä ja ottaa hoito vastaan ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 27.4.2019
581. juoksupäivä (212 vkoa täynnä)
- 3511.9 km
- n.1 km tekniikka kuvaushetki (20 min)
- kuvattiin vähän pose metodilla tehtyä juoksua, että meneekö edes vähän sinne päin
- selvin ero edelliseen kuvaussessioon oli lantion pito ja tuki, joka todella näkyi nyt hyvin eikä enää pettävänä askeleena.
- pikkasen vielä harjoitusta vaatii jalan/nilkan oikea kohta, että nostanko minä sen oikealla tavalla pull-vaiheeseen vaan potkaisenko edelleen vähän taakse...
- harjoitusta, harjoitusta vielä
- +5, alkoi olla jo jo vähän viileämpää

Marjapensaille tukea ja turvaa

Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, meidän viinimarjapensaat olivat vähän rötkähtäneet vanhojen tukiensa päälle. Tänä keväänä ajattelin, että kyllähän minä nyt yhdet tuet saan aikaiseksi, vaikka en muuta kevättyötä ehtisi tekemäänkään!
        Isän kanssa ostettiin paaluihin puutavaraa ja sahailin niitä sitten viime viikolla valmiiksi. Onneksi Miehenmurrikka innostui hommasta myös ja toi vatupassi-silmänsä työhön mukaan. On nimittäin ihmeellisen tarkka Miehenmurrikan silmä mitä tuli suoriin linjoihin ja vaakatasoon. Selvästi omassa työssään saanut harjoitella vaateriin laittoa!
       Ei tehty hommasta mitään urakkaa vaan naputeltiin kehikkoja aina silloin kun siltä tuntui. Usein jätettiin homma vähän illemmalle, sillä meidän marjapensasviidakko on keskipäivän aikaan todella kuuma.

Pensaista tuli napakat ja tuet kestävät takuulla useamman vuoden. Ihan kaikkia tukia ei uusittu, vain ne jotka todella olivat sen tarpeessa. Osa vanhoista olivat vielä ihan napakoita ja hyviä. Vaihdetaan sitten kun tarvitaan! Näissäkin pensaissa oli jo ihan tarpeeksi iltapuhdetta!
      Olen yrittänyt löytää pensaiden alle hyvää kuoriketta, mutta tuntuu, että olipa siellä mikä tahansa katteena, linnut tekevät siitä pelikentän. Olen saanut haravoida katteita takaisin pensaiden juurelle jo moneen kertaan tämän kevään aikana ja varmasti saan vielä muutaman kerran ne haravoida oikeille paikoilleen ennen kuin linnut keksivät muuta huvia!
      Sunnuntai-iltana ihastelin ulkosaunan ovella siistejä ja jämäköitä pensasrivistöjä ja olin niin iloinen, että saatiin viikonloppuna aikaiseksi niin paljon ja niin hyödyllistä! ♥ Vähän kuitenkin harmitti se, että touhuttiin viikonloppuna paljon pihahommia, vaikka Miehenmurrikalla oli kolmen päivän vapaa, mutta kun moneen kertaan varmistin, ettei hommailu haitannut niin saatiinpahan ainakin olla ulkona kun KERRANKIN ilma suosi lämmöllään!

Naapurin emäntä sanoi, ettei kyllä kitkisi marjapensaidensa juuruksia enää vaikka kasvaisivat metristä heinää. Sai maa-ampiaisten pistoja viime vuonna kroppaan sen verran monta. Minä puolestani olen varsin tyytyväinen meidän pensaisiin ja toivon, että tekisivät taas marjoja joita voisi mehuksi keittää!

P.S. Viikonlopun aikana tuntui, että maailma vihertyi täysin. Nurmikko ja koivut löysivät jälleen vihreän sävyn ja koko piha näyttää jo niin kesäiseltä! ♥ Olin koko viikonlopun ihan fiiliksissä tästä mahtavasta kelistä ja siitä, että kesä ja kaikki lämpö ja hauskuus on vielä edessä!

Uudet iskunvaimentimet ja jouset autoon - yhteistyöllä!

Torstai iltana vaihdettiin minun autooni uudet iskunvaimentimet ja takajouset.
       Onni on sellainen mies, joka innostuu ja osaa tehdä itse kaikenlaisia huoltotoimenpiteitä autolle (ja muillekin härveleille). Minulla on kohta 20 vuotta vanha auto ja jos sen joka kerta veisi korjaamolle korjattavaksi saisi varmasti laittaa rahaa enemmän kuin mitä auton arvo itsessään on. Siksi on ihan mahtavaa, että oma Miehenmurrikka on oikea rasvanäppi ja monitoimimies autojen suhteen.
        Ostettiin iskunvaimentimet ja jouset ja ajateltiin laittaa ne itse paikoilleen.

Ainahan se menee niin, että ensimmäinen on harjoitusta ja toinen menee puolet nopeammin. Niin myös tällä kertaa. Olin jo aikaisemmin päivällä vaihtanut talvirenkaat kesärenkaisiin eturenkaiden osalta ja iltasella, kun Miehenmurrikka pääsi töistä oli auto jo valmiina korjaustoimenpidettä varten.
     Kaikki osat olivat vähän jumittuneet 20 vuodessa eli välillä sai käyttää ihan voimaakin, että sai mutterit auki mutta CRC on aikamoinen aine ruostuneisiin ja kiinnijymähtäneisiin kohteisiin! Ihan huippu apuri vanhojen pulttien kanssa!

Ensimmäisessä iskarissa meni kaksi tuntia, että saatiin vanha pois ja uusi tilalle ja siihen mahtui sitten paljon yritystä ja erehdystä ja muutama ihan silkka lapsus, mutta toinen puoli meni jo kokemuksen tuomalla varmuudella. Onneksi auto oli sitä mallia, että iskunvaimentimet olivat helpot ottaa, kun vaihtoehtona olisi ollut vähän haastavampikin versio. Hyvä että edes jossain kohtaa maailma on meidän puolella!
        Sopuisasti meni meidän vaihto-operaatio. Olen tottunut siihen, että jos en osaa itse tehdä, on aivan turha mennä puuttumaan asioihin. Parempi vain katsoa ja ihastella toisen osaamista ja imeä oppia sieltä mistä pystyy! Jossain kohdissa oli puolestaan sitten vaan hyvä, että oli kaksi silmäparia ja käsiparia hommissa. Sen minkä toinen meinasi unohtaa, toinen muisti.

Kello taisi olla yhdeksän illalla kun vihdoin pääsin koeajolle uusien renkaiden ja uusien iskareiden ja jousien kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että eron huomasi jo kun istahti autoon. Olin ajanut aika lötköillä iskareilla kun vertaa autoa nyt siihen mitä se oli! Ei ihme, että perä viisti maata heti kun vähänkin painavampaa heitti takakonttiin.
        Peräkin nousi (tai ainakin meidän silmissä nousi) edeltävästä tilastaan ja nyt ei oikeastaan tarvitsisi muuta kuin pestä auto hyvin talven jäljiltä, vaihtaa öljyt ja pestä moottori. Sekin päätettiin tehdä Miehenmurrikan kanssa yhdessä, kun meidän yhteistyö kerran sujuu niin hyvin ♥

Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

Thomas Erikson

IDIOOTIT YMPÄRILLÄNI

Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Atena

Onko se vaan niin ettei toisten kanssa tule yhtä hyvin toimeen kuin toisten? 

Toiset eivät vain ymmärrä sitä, mitä tarkoitat. 

Jos sinusta tuntuu, että sinulla on vain idiootteja ympärilläsi, 

voisikohan olla, että syy on jossain muualla - tai pitäisikö sanoa jossakussa muussa?!

Ehdin katsella kirjaa kauan sekä lehtien sivuilla että kirjakaupan hyllyllä ennen kuin nappasin siitä kiinni. Nyt vain ihmettelen, miksi odotin niin kauan!
        Kirja yksinkertaistaa meidät neljäksi eri väriksi: punaiseksi, keltaiseksi, siniseksi ja vihreäksi. Jokaisella värillä on oma luonteenpiirteensä ja tapansa toimia ja jokainen väri tulee eri tavalla toistensa kanssa toimeen.
        Kirjailija painottaa moneen kertaan, että useimmat ihmiset ovat kuitenkin kahden tai kolmen värin yhdistelmä.
        Kirja on mukavasti kirjoitettu. Vaikka asia on hyvinkin tieteellinen välillä ei tule sellaista hetkeä, että teksti menisi "yli hilseen" vaan kirjoittaja on osannut valita sanansa niin että tavallinen tallaajakin saa kirjasta paljon irti.
        Eri värit esitellään hyvinkin perusteellisesti ja hyvin. Käsittelyssä on käyttäytyminen niin työpaikalla kuin muussakin elämässä ja ohjeita siitä, miten kulloisenkin värin kanssa tullaan toimeen ilman niitä tilanteita, että ajatellaan toista idiootiksi.
        Pelottavinta oli se, kirjaa lukiessa, että joka kerta kun kohtasi ihmisiä alkoi oitis analysoida, että minkäsvärinen tyyppi tuo nyt sitten onkaan kun se tuolla lailla käyttäytyy.
        Parasta kirjassa oli kuitenkin se mieletön oivallus siitä, että vaikka eri väriset tyypit erottuvat toisistaan hyvinkin paljon, ei tämä maailma pyörisi ilman meitä kaikkia värejä!
        Iso suositus kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää itseään ja muita enemmän!

P.S. Itse havannoi itsessäsi sinisen ja vihreän vivahteita...

Mielenrauhaa

Isä pyysi kävelemään metsäpalstat läpi ja raportoimaan talven lumituhoista.
     Otin homman asiakseni eilen ja kävelin meidän metsät läpi ja laskeksin suurin piirtein runkojen ja katkenneiden puiden määrän. Yhdessä kohtaa kuusikkoa tuli ihan epätodellinen olo. Ihan kuin olisin ollut satujen metsässä, kun aurinko siivilöityi oksien läpi, lintuja lehahteli ympärillä ja laulu kuului kauas. Jalan alla oli pehmeää sammalta ja ehdin ajatella, että aivan mahtava reitti polkujuoksuun, kunhan reitti olisi ollut samanlainen alusta lähtien.
      Tuli hyvä mieli ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että kaikkien näiden työjuttujen puoleen hyvää mieltä ei ihan kamalasti ole ollut. Tämän viikon lämpö ja asioiden pohtiminen ja tajuaminen ovat tehneet paremman olon.
       Metsässä kävely auttaa muuhunkin kuin verenpaineeseen ja hyvien hormonien eritykseen ja rauhoittumiseen, metsäkävely auttaa selventämään myös päässä vellovia ajatuksia ja kohdentamaan päämääriä.

Kävin eilsen juoksulenkilläni katsomassa "minun uimarantaani". Jäät ovat melkein irronneet ja vapauttaneet rannan, mutta sotkua siellä kyllä on. Jos ehdin, käyn vielä keväällä sen siivoamassa niin pääsee paremmin uimaan.
      Seisoin rantahietikolla ja katsoin alkuillan sävyttämää järven selkää. Voiko ihminen olla yhtä aikaa niin kotona ja niin irrallaan kuin järven rannalla?! ♥ Mieli oli vapaa, vahva ja kaikkivoipa, keho ojentautui niin että olin varmasti 5 senttiä pidempi kuin normaalisti ja ajatukset vaihtuivat itsensä parjaamisesta itseään vahvistaviksi lauseiksi. Pystyn kyllä! Muutos vaatii rohkeutta! Minusta on siihen!
       Ei tarvitse mennä kauas, että ymmärtää ja näkee lähelle ♥
       Menkää rantaan ja metsään, voitte löytää ihmisen, joka joskus haluatte olla ♥

Lämmin viikko ♥

Sanotaan elämäntaito-oppaista mitä tahansa, niin ainakin minä olen löytäny niistä uusia tapoja nähdä sekä itseni että suhtautua elämän tuomaan iloon ja suruun. Toisin sanoen, ne ovat auttaneet minua ymmärtämään itseäni paremmin ♥
       Viimeisin tällainen ahaa-elämys-kirja oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Kirjoittelen siitä lisää ihan omana postauksenaan, mutta kirja herätti minut jälleen siihen ajatukseen, että tässä maailmassa on erilaisia ihmisiä ja se on pirun hyvä juttu!

Eilisillalta. Tämä kuva.
       Oli ihan kuin etelän yössä, vaikka en ole koskaan etelänyötä kokenut, mutta Miehenmurrikka vahvisti tämän mielikuvan. Lämmin tuuli, lämpötila vielä korkealla tähän vuoden aikaan nähden, lintujen konsertto aivan mieletön!
         Luonto on herännyt eloon tällä viikolla. Eilen pomppi elohopea jo yli +20 asteen ja tämäkään päivä ei jää pekkaa pahemmaksi! Olen ahertanut nyt omalla pihalla niiltä osin missä pystyn, sillä ihan vielä ei pääse nurmen leikkuuseen. Kohta, kohta..
         Lannoitin ja kalkitsin marjapensaat, mutta taisin taas myöhästyä niiden ruiskutuksesta. Silmut ovat auenneet... Äsh! Oli niin pitkään kylmiä öitä ja sitten tulikin äkkiä nämä lämmöt. Noh. Toivottavasti "pieni harvennus" tekisi niistä ilmavammat eikä taudit tarttuisi niin äkkiä.
        Marjapensaiden tuet olivat osin aika surkeassa kunnossa, joten kävimme isän kanssa hakemassa vähän puutavaraa ja eilen tein pensaille tolpat valmiiksi. Asennusta vajaa.

En ole mikään sirkkeli-hirmu, vaikka pidänkin puutöistä. En tiedä olenko perinyt isäni ja hänen isänsä kädentaidot puutöissä, mutta ihan tyytyväinen olen näihin vasta-alkajan saavutuksiin ♥ Tasokaan ei tosin ollut vielä kovin korkea jos piti lähinnä sahata lauta kolmeen osaan ja teroittaa kärki... Mutta kuitenkin!

Yhden kehikon verran ehdittiin Miehenmurrikan kanssa kokeilemaan, että miten tolppa asettuu.
       Olen todella raivostuttava kumppani maatöissä, huomasin sen eilen.
       Vänkäsin vastaan, vaikka loppujen lopuksi minun keinoni oli paljon monimutkaisempi. Miehenmurrikalla on lehmän hermot! Myönsin kyllä lopussa, että olen aika ärsyttävä ja yritän parantaa habitustani työn tuoksinnassa, varsinkin jos työparina on oma puoliso tai muu läheinen...

Tällä viikolla olen todella saanut järjestellä taas ajatuksiani oikein kunnolla. Kesätöistä ei ole kuulunut mitään ja olen yrittänyt suhtautua asiaan hyvin zeniläisesti: otan vastaan sen mitä elämä tuo. Eli jos en pääse viheraluetöihin enää tänä kesänä, katson toiseen suuntaan hyvillä mielin ja ajattelen, että elämä potkii minua sitten jo toiseen suuntaan...
      En ole koskaan ajatellut ylimielisesti töistä, en edes silloin kun olin kaupungissa seurakunnan palveluksessa vuodesta toiseen. Aina hain työpaikkaa kuin eivät tuntisi minua. Tässä uudessa tilanteessa, kun haen oikeasti sellaista työpaikkaa missä olen ollut vasta yhden vuoden enkä ole ns. vakituista kalustoa, on asia ihan toinen. Toivon että saisin vielä täksi kesäksi työtä, sillä vaikka polkaisenkin oman yritykseni käyntiin ei se minua elätä vielä kunnolla pitkiin aikoihin, joten pieni pesämuna olisi ihan hyvä!
      Olen jo kuitenkin vähän varautunut suunnitelmaan B, jonka otan käyttöön heti kun/jos varmistuu etten pääse tänä kesänä työhön johon hain. B-suunnitelma tarkoittaa sitten taas ihan erilaiseen arkeen sopeutumista ja stressin sietoa ja aivojen siirtämistä opiskelu-moodille. Pidän sen kuitenkin vielä b-suunnitelmana...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 22.4.2019
579. juoksupäivä (212 vko)
- 3506.1 km
- 5km suopohjien tie (27 min)
- pose method
- hyvä juoksu kaikin puolin
- energiaa riitti ja jalat tuntuivat hyviltä, tämä uusi tekniikka on ihan mahtava!
- hengitys ok
- ryhti ja lantio ovat paremmat nyt kun askellus on oikeassa kohdassa ja kannatan kehoa paremmin
- askellus hyvä, harjoittelua vaaditaan kuitenkin
- vauhti ei vielä ole suunnaton, mutta selvästi juoksu on vaivattomampaa
- vammoja ei ole tullut, uudet lihakset kipeytyvät entistä vähemmän eli kai jotain kehitystäkin tapahtuu
- +15, ihana keli ja ihanaa kun alkaa muutkin tiet olemaan sulia kuin maantiet!

keskiviikko 24.4.2019
580. juoksupäivä (212 vko)
- 3510.9 km
- 4.8km metsäseikkailu (27min)
- pose method
- kunhan juoksentelin, kun oli niin ihana ilta
- kävin uimarannalla ja tajusin, että olen todella nyt siinä unelmassa kiinni, että voin lähteä juoksemaan ja juosta juuri sinne minne haluan (siis tietyssä mitassa tietysti...) josta haaveilin joskus
- hengitys ok
- lantion kannatus hyvä, metsäpolut teki hyvää
- ryhti parempi
- askellus hyvä ja rento
- +20, ihana auringon paiste, ekaa kertaa shortsit jalassa!

Pääsiäisen rippeitä

Ei tämä nyt ihan pääsiäiseltä ole tuntunut.
      En nyt tosin tiedä, miltä sen pääsiäisen pitäisi tuntua, mutta tämä on ollut lähinnä vain aurinkoisempi pitkä viikonloppu. Suklaamuniakin olen syönyt vain kolme...
      Eilen kävin lunastamassa Miehenmurrikan synttärilahjan (jo lokakuulta) eli kirjakaupan lahjakortin. Ostin Enni Mustosen uusimman Sotaleski-kirjan ja Liisa Uusitalo-Arolan Uuvuksissa-kirjan. Lahjakortti riitti hyvin molempiin ♥ Miehenmurri tietää mistä lahjasta tykkään!
       Varsinkin tuo Uuvuksissa-kirja taisi olla ainakin täällä päin isänmaata hyvinkin suosittu. Ensimmäinen kuorma oli kuulemma mennyt kuin kuumille kiville ja minun piti odottaa omaani toisesta kuormasta. Päätin varata molemmat kirjat, etten jää ilman.
         Eilen korkattiin Miehenmurrikan kanssa myös jäätelökesä ♥ Käytiin satamassa nappaamassa jäätelöt ja ihmiset olivatkin aika sankoin joukoin istuskelemassa terasseilla ja jätskikioskien kupeella. Ja miksei! Lämpötilat huitelee +15, ensi viikolla jopa +20 asteessa, joten kyllä pitääkin istua ulkona.
         Minä kuitenkin istun mieluummin omassa keinussa kuin terasseilla...
        
Tänään pikkusisko miehineen, sekä suuri että pieni, kävivät haistelemassa maaseudun ilmaa. Poika kulkee jo hyvinkin ketterästi tukea vasten paikasta toiseen ja täällä piti vähän vahtia kuumaa hellaa ja muita vaaroja, tämä torppa ei ole vielä lapsiystävällinen.
         Minulla oli tänään naapurin nuoren isännän valmistujaisjuhlat. Istuin pari tuntia taas juhlinnan keskellä ja huomasin jälleen kerran, että en ole perinyt isältäni small-talk-puhelahjoja. En ole mitenkään elementissäni, kun pitäisi tehdä tikusta asiaa tai jutella juhlissa ihmisten kesken ei-mistään. Toisaalta sitten taas juhlissa puhutaan aina kestosuosikki aiheesta: minun syömisestäni.
          Jaksan ihmetellä, miksi ne jaksavat vuodesta toiseen vahtia sitä mitä minä syön tarjoamispöydästä?! Syön mitä syön. Kai itse tiedän, mitä vatsa vetää ja suolisto sulattaa!
          Ei jaksaisi, enkä jaksanutkaan, aina selitellä samoja asioita. Pitäisivät vaan huolen omista ruuistaan.

Vielä huomisen jos malttaisi olla vaan ja viettää pääsiäistä.
       Toisaalta marjapuskille pitäisi heittää kevätlannoitteet ja tuo Paraatipenkki näytti aika rikkaruohoiselta, kun se nyt vihdoin oli paljastunut lumen alta... Jos nyt vielä huomisen malttaisi ottaa pyhäpäivän kannalta. Kenties.
        Miehenmurri on tulossa taas tänne päin huomenna, joten saadaan toivottavasti ensi viikolla nauttia lämpöisistä keleistä. Kerrankin sattuu meidän viikolle sellainen päivä, että Miehenmurrikkakin pääsee vähän helpommalla. 3 päivän työviikko ♥
       Jee!

Siemenet kylvetty, nyt odotetaan itämistä..

Köllöttelin aamulla pitkään Pitkänperjantain kunniaksi. Puolen 9 maissa olin sitten jo ylhäällä ja lämmittämässä uunia niin ei huomenna tarvitse lämmittää, kun olen menossa kaupungissa käymään heti aamusta.
      On ihanaa kun ulkona alkaa olla aamuisinkin jo ääntä. Linnut mekastavat niin puissa kuin pelloillakin ♥ Kevättä äänissä.

Siivouspalkkana smoothieta kulhollinen ja inkivääri-teetä ja vanha Fit-lehti ♥

Siivosin torpan pääsiäiskuntoon ja lähdin vasta sitten ulkotöihin. Jotkut voisivat mieltää työnteon synniksi pääsiäisenä, mutta mieluummin minä tein loput ajattelemani hommat tänään kun sitten raahustaisin hommiin sunnuntaina...

Päästin pressut pois kellarin katon päältä ja oli taas mielenkiintoista taitella isoja pressuja tuulessa. Käytännöllinen älyni ei kuitenkaan pettänyt tässäkään tapauksessa ja sain viikattua pressut siistiksi pinoksi kesävarastoon.
     Pihasta tuli niin kivan näköinen, kun kellarikin on nyt nurmella eikä rumat pressut vie kaikkea huomiota oranssine väreineen! Vihdoin alkaa piha olemaan kevät piha ♥

Minulla on nämä istutukset vähän myöhässä tänä vuonna. Tänään sitten upotin taimimultaan 20 kurkun siementä ja lukemattomia samettikukan siemeniä. Laskeskelin, että tulevaan kasvimaahani niitä uppoaa 42 samettikukkaa ♥
     Tällä kertaa aion kasvattaa VAIN sellaisia juttuja, joita ihan oikeasti syön ja käytän. Bonuksena tietysti yrttilaatikot, jos saan sellaiset aikaiseksi... Olisi kiva vähän saada tuoretta yrttiä lautaselle aina välillä.
      Kunhan nyt saadaan vuosi siihen pisteeseen, että kasvimaata voi alkaa tekemään...

.... kasvimaalla nimittäin näyttää vielä tältä!
      Nämä aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat kuitenkin hurjasti vieneet lumia mukanaan, joten jospa pääsisi jossakin vaiheessa taas kasvimaankin kimppuun. Oikein kädet syyhyää jo multa töihin.
       Töistä en ole kuullut mitään. Olen alkanut valmistautua siihen, että 12 vuoteen tulee olemaan sellainen kesä, etten ole missään töissä... Tuntuu vähän hurjalta, toisaalta sitten taas se antaisi mahiksen takertua yrittämiseen kaksin käsin jo kesällä... Mutta raha olisi ihan kiva asia myös. Sitä ei yrittämisen alkuaskelilla vielä kamalasti sisään kaadu.
         Maltan vielä pääsiäisen yli ennen kuin heitän toivoni täysin.
        Kuten mummoni sanoisi, asioilla on tapana järjestyä ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
578. juoksupäivä (211 vkoa täynnä)
- 3501.1 km
- 4.4 km uimarannalla puikkelehtiminen (27 min)
- pose method
- semmoinen juosta lipsuttelu-reissu, oli kiva vaan juosta sinne ja tänne ilman sen suurempaa määrällistä tavoitetta
- olotilakin oli sen verran möhköinen, että tämänpäiväinen lenkki sopi oikein mainiosti siihen oloon
- jalat toimivat hyvin
- askel pysyi hyvänä kunhan muisti pitää lantion suorassa ja asennon hyvänä
- pose method tekniikka paranee joka kerta, ongelma tällä kertaa taitaa olla asento
- ei kipeyttä jaloissa !!!
- kiva olo lenkin jälkeen, tosin nyt väsyttää
- +8, pilvipoutainen keli, justiinsa hyvä lenkille

Hyvää pääsiäistä ♥

lainattu: dgreetings.com

ILOISTA JA LÄMMINTÄ 

PÄÄSIÄISTÄ

🥚🥚🥚

 

Pääsiäistulet

Unet oli taas mitä sattui ja aamu alkoi vähän jörömäisesti murahdellen, mutta kun kiskaisi verhon auki ja näki, että päivästä oli tulossa taas yhtä kaunis ja ihana kuin eilisestä, turha yrmeily jäi siihen.
       Lämmitin vielä tupaa, joka ei välttämättä ollut kovin viisasta... Iltasella oli melkein +30 sisällä, mutta kun yöllä on vielä pakkasta, tuntuu iso tupa kolealta aina aamuisin. Tai sitten vain luulen, että se tuntuu, kun tuntoaisti ei kai ole ehtinyt vielä kevääseen...
       Sytytin tänään pääsiäiskokon.
       Olemme keränneet vanhaa puurojua aina yhteen kohtaan ja nyt sitä oli ehtinyt kertymään jo sen verran, että tänä keväänä oli määrä laittaa tuleen. Minä vihaan polttaa asioita avomaalla. Takka, uuni ja saunan kiukaat ovat ihan hyviä paikkoja, missä nautin tulesta hyvinkin paljon, mutta kun puhutaan kokosta tai sen sortin tulesta, ahdistaa.
       Isä on toista maata. Ollut aina. Sehän poltteli joskus pellon sängenkin puintien jälkeen, kun vielä maata viljeli. Välillä oli tuli karata metsään välillä taas kaikki sujui hyvin. Ja olen minäkin ollut mukana kun kulotettiin kiviaitojen reunoja, mutta en tunne oloani turvalliseksi näissä "pyromaanipuuhissa"

Nytkin sain tehdä ensin aika paljon töitä, että ylipäänsä keko syttyi, vaikka olikin hyvin peitelty kastumiselta. Sitten kun sain tulet aikaiseksi aloin pelätä ja jännittää, että milloin tässä joutuu sammuttamaan sen tulen... Tai milloin se leviää lähimetsään.. Tai naapurin navettaan...
       Mikään uhkista ei ollut todellenen, sillä joka puolella oli polveen asti lunta, mutta eihän tämmöinen olento järjellä taas ajatellutkaan.
       Tein pihalla muuta puuhastelua, mutta niin, että näin mitä kokolleni tapahtuu. Vasta kun palaminen oli siinä pisteessä, että se oli pientä ja rauhallista polttelua, rauhoituin ja pystyin tekemään vähän muutakin hommaa pihalla kuin kyttäämistä.

Heittelin viinimarjapensaille kalkkia ja raivasin sen jälkeen vähän kukkapenkkejä. Vuohenputkia siellä jo näkyikin ja olivat ehtineet viritellä juuriaan ties mihin.
        Ja voiko ärsyttävämpää kasvia olla kuin tuo elämänlanka?! Raivostuttava tapaus! Ei kuole millään ja kietoutuu ja kuristaa kaiken. Jos saisin mennä taaksepäin ajassa siihen hetkeen, kun joku onneton sen meidän äidille antoi myyntilauseella "kestävä ja hyvä köynnös", voisin kieltäytyä kunniasta ja sanoa, että laitappa vaan kuule ihan omaan kukkapenkkiin! Sellainen riesa se on ollut vuosikymmenet!
        Pienen pohjallisen kanankakkaakin löysin vielä säilöstä ja kun olin saanut kukkapenkit siisteiksi, heittelin vähän lannoitetta kasvuun lähdön turvaksi. Seuraavat sateet saavat sitten liuottaa ne maahan.

Olen näinä päivinä kun aurinko on hellinyt, haaveksinut jo pihakeinusta...
       Tänään päätin, että menkööt siinä sitten vaikka yöhön asti, mutta minä aion saada pihakeinun pihamaalle. Yksin. Omin voimin. Järkevä ihminen sanoisi, että turhaa reuhtomista, kun maanantaina olisi apumies tulossa, minä puolestani olen sitä mieltä, että nainen saa ja pystyy tekemään edelleen jotain ihan yksin, vaikka parisuhteessa elääkin (toisin sanoen, olen jäärä).
        Pientä äheltämistä se vaati ja tuli kyllä hihikin, mutta pienten ja tehokkaiden apuvälineiden kanssa sain painavan keinun pihamaalle ilman haavereita.
        Kyllä kelpasi saunan lämmityksen ja lisäyksen välissä keinutella ihanassa ilta-auringossa ♥
        Ja pitkästä aikaa olin väsyksissä ihan vaan siitä, että koko päivän teki jotain hyödyllistä! Tuntuu, että olen ollut aika hyödytön tälle ihmiskunnalle taas monta kuukautta. Onneksi kevättouhut saavat olon jälleen mielekkäämmäksi.

Ennen saunaa kävin vielä katsomassa polttourakkaani ja hyvin oli iso kasa puuta palanut tuhkavuoreksi. Vähän siellä vielä joku puu savusi, mutta suurimmat köntit olivat kadonneet ja muuttuneet tuhkaksi. Olin vain helpottunut, että nyt se homma on tehty ja selvitty ilman palokuntaa *koputtaa puuta -  jälleen*

Saunassa istuin kauan ja kuuntelin kuinka hanhet höpöttelivät ja kuovi huusi pellolla... Rakastan näitä kevään ensimmäisiä päiviä. En sen takia, että Nuuskamuikkunen saapuu takaisin, vaan sen takia, että KAIKKI IHANA on vielä edessä! Lämpö, aurinko, rusketusraidet, uimiset ja kesäsateet, kukat ja kasvimaan tuotokset, leikatun nurmen tuoksu ja kaikki se vihreys ja ihanuus! ♥
     Ah!
     Miehenmurrikallakin alkoi nyt neljän päivän pääsiäisloma 11 työpäiväputken jälkeen. Sanotaanko, että ansaitusti! ♥ Ajateltiin korkata kesän jäätelökausi lauantaina.. hih... katsotaan nyt saadaanko mistään jäätelötötteröt!

Marjapensaiden siistiminen lähti lapasesta...

Nukuin vähän huonosti ja näin kummallisia unia..
      Tänään oli jälleen lämmin ja aurinkoinen päivä ♥ Nautin ulkona olemisesta, kun ei tarvinnut vetää ihan kamalan paksuja vermeitä päälle vaan ihan fleecellä pärjäsi - ja tuli kuumakin!
       Tänään oli vuorossa marjapensaiden siistiminen. Tai siis niin oli alkuperäinen ajatus. SIISTIMINEN. Mutta eihän se taas ihan siinä neliössä pysynyt. Lähti vähän lapasesta ja huomasin, että olin perannut pensaat oikein kunnolla... En nyt ihan yhtä tai kahta oksaa jättänyt, mutta aika tavalla sieltä oksaa lähti!
        Tuntui vaan että vielä tuo ja tuo ja tuo ja jos ei tuota ota niin näyttää hölmöltä... Ja niin se sitten meni vähän muuksi kuin siistimiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että ihan siisti meidän marjapensas alue on nyt - siis oksien suhteen. Muutenhan se on vielä aika siivoton: on lunta, myyrän multakäytäviä ja katteet ympäri ämpäri lääniä!
         Ja tukitolppia pitää vähän uusia.

Seuraavaksi ajattelin "myrkyttää" pensaat mäntysuopaliuoksella. Tällä kertaa minulla on tarpeeksi mäntysuopaa, kun yhtenä kesänä hyvä aikomus kilpistyi siihen, että ei ollutkaan mäntysuopaa kuin yhteen säiliölliseen... eipä siinä kamalasti voinut ruiskutuksista puhua.
       Ja kalkkiakin pitäisi löytyä jostain kulmasta, isän mukaan. Sitä sitten vaan pensaiden alle ja vähän sekaan kevätlantaa niin sitten ei tarvitse muuta kuin odottaa kasvun ihmettä. Sitä kasvun ihmettä on lähivuosina riittänyt. Äiti keitteli viime vuoden marjoista vielä 60 pulloa mehuja viime viikolla ja vielä kuulemma jäi samanmoinen satsi mustia viinimarjoja.
       Pitää olla vain tyytyväinen, että kasvavat ♥ Voisivat vaan kasvaa enemmän marjoja, vähemmän oksia. Varsinkin mustat ovat sellaisia rentoilijoita, että oikein suututti niiden maata vasten lojumiset - tukipuomista huolimatta!

Huomaisin tänään kaksi asiaa: minut on luotu puutarhuriksi, mutta myös ravinto ja sen kautta tuleva hyvinvointi on myös omaa alaani.
        Sain nimittäin isosiskoltani vihdoin hänen ruokapäiväkirjan 1.osan ja huomasin, että innostuin jälleen sen analyysistä valtavasti! Oli mukavaa poimia huomioita ja harjoitella (edelleen) kunnon analyysiä.
        Oma alani on löytynyt. Vai pitäisikö sanoa OMAT ALAT. Nyt pitää olla vain rohkea ja mennä niitä kohti! Jes!
        Isäkin sai jo vähän parempia uutisia, vaikka sanotaanko että huonojen ja hyvien vaakakupit eivät nyt ihan kamalasti hetkahtaneet, mutta kuitenkin vähän ♥ Sekin teki mielen iloiseksi ja hyväksi, pitkästä aikaan. Ehkä pääsiäinen sittenkin tuo valoa ja aurinkoa ja hyvää mieltä tänne meidänkin nurkille eikä vain pelkästään luonnonvoimina vaan ihan mielentilanakin ♥
       Ihanaa!
       Kävin iltasella juoksemassa ja tuntui taas niin mahtavalta, että omista kintuista saa sellaista aikaiseksi! Tällä kertaa juoksin peltojen keskellä kulkevaa peltotietä pitkin, vähän paikka paikoin oli kuraista, mutta muuten oli kaunista ja ihanaa joka puolella, vaikka vasta luonto heräileekin unestaan: ojissa lirisi vesi, pelloilla huutelivat töyhtöhyypät ja kuovit (niitä näin tänään ensimmäistä kertaa) ja maa tuoksui märältä mullalta ja heräävältä keväältä ♥
       Sydän oli pakahtua hyvästä olosta.
       Voi kun olenkin kaivannut sitä ♥

Ja turhamaisuudella on hintansa.
       Ajelin "talviturkin" sääristä pois, jos vaikka pääsiäisenä pitäisi olla shortseissa (saa sitä aina haaveilla...), mutta sen verran hyvät välineet minulla oli, että sheiveri sheivasi minulta säärestä nahatkin. Verenvuoto ei ollut suuri, mutta se oli ärsyttävä.
       Keltanokka olen näissä naisten kaunistus-asioissa...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
577. juoksupäivä (211 vko)
- 3496.7 km
- 5.2 km suopohjien lenkki (30 min)
- pose method
- hyvä juoksu, koko matkan jaksoi suht hyvin juosta
- jaloissa ei tuntunut oikeastaan missään vaiheessa yhtään mikään
- energian kulutus oli vaan iso, onnettomat ja käyttämättömät lihakseni vievät kaiken powerin
- hyvä pito lantiossa, keskivartalossa
- pakarat ja takareidet paremmissa aktivaatioissa
- +11, ihana keli, aurinkoinen, kuiva, ei tuullut, ihan mahtava keli!!

Ensimmäistä päivää pihatöissä ♥

Sunnuntaina ajettiin siskontytön synttäreille Helsinkiin. Isä ei lähtenyt kuntonsa puoleen, joten minä jouduin olemaan kuskina. Vihaan Helsingissä ajamista, varmaankin sen takia, etten kamalasti ole siellä ajellut ja minusta tuntuu aina, että olen keskellä kaikkea ja kaikkien tiellä! Tällä kertaa ajo sujui ihan mukavasti, oli sulat tiet ja kaunis keli. Mahtava keli ajella!
     Jalat jäykkinä noustiin puolen kahden maissa autosta siskon talon vieressä ja olin todella tyytyväinen omaan rauhallisuuteeni, vaikka Helsingissä olikin suuri tietyö menossa juurikin siskoni talon kupeella. Piti vähän ajella sinne ja tänne, mutta päästiin kuitenkin perille. Huh!
      Äiti unohti pakasteet autoon, joita oli tuonut siskolle omasta pakkasestaan ja kun hain ne autosta, oli minun lahjani jo avattu. Tein hattua ja laukkua monta viikkoa, enkä edes sitten nähnyt miten typykkä reagoi niihin... Harmitti eikä vaan ihan vähän!
       Muut lahjat toivot iloa ja riemua kyllä sankarille ja taisivat olla varsin mieluisia. Isoveli vähän protestoi ja minua jo vähän huvitti, että miten hankalaa veljelle olikin se, että nyt sai pikkusisko olla pääosassa... Olikohan meillä tuollaista? En enää muista ja meitä oli kuitenkin kolme...
        Olin aika väsynyt kun 8 maissa illalla ajoin kotipihaan. Miehenmurrikka oli laittanut saunan päälle ja siivonnut talon kuntoon. Oli ihana pujahtaa Miehenmurrikan kainaloon seuraamaan illalla vaalilähetystä ♥ Onni on oma rakas ♥

Eilen sitten urakoin laudat valmiiksi.
       Ajattelin, että jos en niitä nyt tee, niin ne painavat takaraivossa koko ajan kun teen pihahommia. Mieluummin niin, että laudat ovat valmiit ja sitten menen pihamaalle. Saan ainakin sielultani rauhan. Isä oli hankkinut uuden porakoneen sen vanhan tilalle, mutta kyllä sai putsata uuttakin konetta, ettei mennyt tukkeeseen. Hiontapöly oli niin hienoa ja pölysi joka paikkaan.
       251 lautaa... ainakin piti olla. Aikamoinen homma oli tehdä, mutta nyt tarvitsevat vain maalia pintaan. Toivottavasti iskän kunto kohenee kesäksi niin, että se saa niitä maalattua.

Tänään oli siten pihatöiden vuoro.
      Mittarissa lämpöä melkein +15 ja ulkona paistoi aurinko eikä edes tuullut kylmästi niin kuin useimmiten tuppaa olemaan. Muutamissa kohdissa on vielä isotkin määrät lunta, mutta piha alkaa olla aika hyvä! ♥
        Tänään haravoin ja tein ns. yleisilmettä siistiksi. Listasin kyllä mielessäni seuraavat hommat tuleville päiville: kukkapenkkien siivoaminen, viinimarjapensaiden leikkuu ja niille uusia tukiakin pitäisi tehdä.
        Vielä oli maa niin jäässä, etten saanut kellarin katolta ressuja pois. Ne niin rumentavat pihamaan näköä. Haaveilin jo pihakeinusta pihamaalle, mutta en taida saada sitä yksin tulemaan tuolta vintistä.. Olisi ihana istuksia jo pihamaalla valokeilassa ja kuunnella kevttä ♥

Talvituhoja en kamalasti vielä ole etsinyt pensaista tai puista, mutta ainakin omenapuun oksia ovat puput tavanneet vähän kuoria... Se puu on kärsinyt muutenkin kovia, joten toivottavasti se ei heitä henkeään nyt.
       Ja myyrän onkaloita näkyy pihamaalla jonkun verran. Ei niinkään paljon kuin joinakin vuosina, mutta uusissa paikoissa. Toivon TODELLA että ne ovat vain talven aikainen vitsaus. On nimittäin meidän piha saanut olla aika rauhassa myyrän keoilta lähivuodet *koputtaa puuta*
       Ja se minun keijuangervokin, jonka pelkäsin painuneen kasaan aitan katolta tulleet lumen painosta, on pompannut takaisin muotoonsa! ♥ Ihanaa! Ja timanttituijakaan ei näytä pahemmin kärsineen talvesta. Pitäisi vaan etsiä nyt jostain niitä lannoitteita sekä tuijalle että alppiruusuille, voisi ruveta jo antamaan.

Pihatyöpäivän päätteeksi lämmitin sitten vielä ulkosaunan - kaiken kruunuksi ♥ Ja vetäsin saunaan vedet jo letkun kanssa. Ihanaa kun vesien kantaminen on takana päin. Letkun ulos tuominen on rohkea kevään merkki, sillä vielä tähän aikaan on mahdollisuus yöpakkasista, mutta uskon, että sen minkä mahdollisesti yö jäädyttää letkuun, aamu sulattaa... Toivotaan parasta!
      En tiedä johtuiko se pihatöistä vai auringosta vai molemmista, mutta mieliala on ollut parempi (tottakai Notre Damen kohtalo pisti vähän surua puseroon eikä isänkään olotila nyt tainnut olla mitenkään kehuttava...). En vain usko, että jos en suo itselleni hyvää mieltä silloin kun se on tullakseen, mieli hajoaa lopullisesti. Hymy ei ole rikos, vaikka perheessä olisi sairauttakin. Hyvä mieli ei tee isän oloa huonommaksi, vaikka välilllä niin ajattelinkin, että onko miulla oikeutta olla tyytyväinen omaan terveyteen kun isä on niin kipeä.. Ja vaikka minun huoleni ei isää auta yhtään mitenkään, niin en voi olla huolehtimattakaan. Siksi nämä päivät ovat tärkeitä. Kun on puuhaa ja jotain muuta ajateltavaa, ehkä kenties auringon pilkahduksia sieluun asti ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 15.4.2019
576. juoksupäivä (211 vko)
- 3491.5 km
- 3.5 km pieni pyrähdys laskettelurinteellä (30 min)
- pose method
- olen tuskaillut nyt eniten sen asian kanssa, että en jaksa juosta uudella tekniikalla niin pitkään kuin ennen - diagnosoin syyksi sen, että käytän nyt OIKEITA juoksulihaksia ja ne eivät ole vaan saaneet tarpeeksi treeniä kun ovat löysäilleet 4.5 vuotta..
- tänään ajattelin juosta vaikka pienemmän matkan, mutta juosta koko matkan - onnistuin
- tuki on nyt paljon parempi sekä lantiolle että keskivartalolle, askel osuu paremmin, kunhan muistan vaan pitää askel tiheyden oikeana
- kipuvapaa juoksu - ihan mieletöntä!
- +8, ihana keväinen ilta, sai juosta jo suht kevyissä nutuissa