Viimeiset viikonlopputyöt ja loppumaton levottomuus

Tämän aamun sumu oli melkein raamatullinen ilmestys. Sinänsä sopi tähän aamuun, kun minulla oli tämän kesän (ja ehkä koko elämän?!) viimeinen suntiovuoro kirkossa ja sunnuntain messussa. Ei ollut ihan ajatus enää mukana siinä hommassa. Piti laskea kolehtikin kolmeen kertaan... Ja kanttori vinoili. Ei tosin kolehdin laskemisesta vaan kirkon ovien aukaisusta...
      Pah.
      Kun ajelin kotiin, kiljuin riemusta. Nyt se on vihdoin ohi! Mustassa puvussa kekkalointi! Ymmärrän Batmania nyt paljon enemmän, vaikka meidän hommat pikkasen eroaakin, mutta kuitenkin mustissa ollaan molemmat!
       Työaamu ja vähän jumittava työpäivä teki minusta koko loppupäiväksi kamalan levottoman. En oikein saanut itseäni pysähtymään millään! Neuloin vähän, katsoin elokuvaa vähän, kävin valokuvaamassa elokuisia maisemia, mutta suutuin hevosten talsimaan tiehen ja sain päänsäryn siitä tärinästä, luin vähän... kaikki touhut kestivät korkeintaan 15 minuuttia tai vähemmän ja koko ajan oli sellainen ikävä levoton olo...

Nyt on kaksi kuukautta ollut sellaista, että en ole ollut kyllä oma itseni yhtään. Huomasin tänään, että pihahommat ovat jääneet tyystin taka-alalle ja kasvimaa rehottaa, ruoho on kasvanut... Tämän alkavan viikon aion kyllä pyhittää jälleen sille työlle, joka tekee minusta minun. Joka tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi ♥ Oman puutarhan, kukkapenkkien ja nurmen hoito.
          Olen istunut tämän viikon kaikki vapaa-ajat tietokoneella ja yrittänyt vääntää itselleni jonkinmoisia kotisivuja omaan yritykseen. Monen monta tuntia, ei tulosta. Ehkä pitäisi luovuttaa ja antaa se homma jollekulle muulle... Muutenkin moinen homma tekee minut vain äkäiseksi ja aion ottaa siitä hommasta nyt vähän lomaa.
          Tuonkin takia toivoisin, että nämä hommat seurakunnalla loppuisivat jo. Pääsisin tekemään omia hommia, rakentamaan omaa yritystä ja harjoittelemaan yrittämistä. Nyt tämä on semmoista selviämistä, että teen sen minkä jaksan ja se ei ole tässä vaiheessa kesää enää kovin paljon...

Onneksi ensi viikolla pidän loput vapaani pois ja saan kolmiviikkoisen työviikon ja neljä vapaata. Miehenmurrikka täyttää vuosia ensi viikolla, joten on mukava viettää aikaa sen kanssa ihan kahdestaan. Oikeastaan kahteen kuukauteen ei olla senkään kanssa kunnolla oltu kahdestaan edes viikonloppua! Aina on ollut töitä - minulla - ja sitten kun on sellainen ihme ollut ettei minulla ole ollut töitä niin sitten on Miehenmurrikalla viikonlopputöitä. Nyt aiotaan nauttia tällä viikolla kolmesta (!!!) yhteisestä vapaapäivästä! Ihan mahtavaa!

Ensi viikolla ajattelin taas aloittaa juoksun. Pidin tämän viikon taukoa, kun kuormaa oli sen verran paljon, etten halunnut stressata kehoa enää kestävyysharjoittelulla, mutta nyt jo vähän jalat kaipaavat liikkumista ja pääkin tarvitsee tuuletusta juoksun muodossa. Ei tämäkään kesä nyt ole juoksun suhteen ollut mikään mahtava... Nämä työt pilasivat kaiken. Stressikuorma töistä oli heinä-elokuussa niin valtava, että ei voinut kuvitellakaan, että olisi juossut jotain omia ennätyksiä koko ajan! Hyvä kun jaksoi lenkillä käydä...
    Toivottavasti syksyllä saisi hyviä lenkkejä ja treenejä alle. Ja saisi vaikka pyöräytettyä ensimmäisen juoksuryhmänkin vielä liikkeelle... en tiedä.
     Niin paljon olisi suunnitelmia, ideoita ja intoa uuden elämänsuunnan varalle, kunhan pääsisi vanhasta ensin eroon!

P.S. Hormasta lähtee tällä hetkellä valkoista hahtuvaa sen verran, että on kaikki tiehyet ihan tukkeessa. Aivan kuin kevyttä lunta satelisi ilmassa... 

Kohta sitten sataa oikeasti sitä lunta...Itseasiassa huomaan, että olen aika innoissani jälleen syksystäkin, vaikka rakastankin kesää, lämpöä ja shortsi-kelejä. Tykkään myös villasukista, kynttilöistä ja kaakaosta ♥ Syksy saa tulla, kunhan ensin nautitaan ensi viikon helteistä ♥

Keho lomailee, pää ei...

Ystäväni isä kuoli eilen.
     Kun ystäväni laittoi asiasta viestin minulle, tajusin, että en osannut vastata hänelle mitään järkevää. Osan otto on niin mitäänsanomaton lause ja silti kirjoitin sen. Tuntui todella naurettavalta, että en osannut kirjoittaa tai sanoa mitään parempaa lohtua antavaa lausetta... Onko sellaista edes?
      Pitää käydä katsomassa häntä joku päivä. En osaa sanoa mitään järkevää, mutta osaan halata ♥

***

Tänään oli taas sellainen päivä, että pää pörräsi pitkän työrupeaman jälkeen. En taas osannut keskittyä oikein mihinkään! Pompin siellä ja täällä ja tein sitä ja tätä. Tämmöistä nämä lomapäivien ensimmäiset päivät ovat olleet tänä kesänä. Vasta muutaman päivän jälkeen homma palaa ruotuunsa ja osaan ottaa vähän rennommin. Tänään tuntui kun olisi vieläkin pää ollut sadan kilometrin tuntivauhdilla kulkeva kilpa-auto!

       Satoi koko päivän.
        Vielä nytkin sataa ja aika kovin vielä!
       Ei haittaa. Kun on pelkkää palautumista tiedossa ei ole väliä, mitä taivaalta tulee.
       Lomapäivä on ihan kiva juttu ♥

Pupuja ja kynttilöitä ♥

Olen ollut tällä viikolla todella väsynyt. Unta on riittänyt niin yöuniin kuin pitkiin päiväuniinkin. Tänään oli vihdoin viimeinen päivä töitä ennen kahta vapaata. 11 päivän työputki katkesi vihdoin ja oli kyllä jo aikakin!
     Onneksi näitä viikkoja ei enää tämän viikon jälkeen ole.
     En jaksaisi.
     Tämä päivä sujui töissä mahdottoman hitaasti, vaikka tehtiin suhteellisen monipuolisesti töitä. Ehkä juurikin tämä suhteeton väsymys toi oman mausteensa päivää ja olin vain iloinen, kun vihdoin sain ajella kotiin päin ihanan aurinkoisessa elokuun iltapäivässä.
       Siivosin torpan nopeasti viikonloppukuntoon ja lämmitin saunan ja kävin uimassa ♥ Minun tapani heittää vapaalle ja rentoutua. Varsinkin uiminen teki tänä iltana erityisen hyvää. Jotenkin tuntui, ettei vesikään ollut niin kylmää kuin muina päivinä...
       Iltapalalla ollessani tuli pihamaalle tuttu otus. Minun pikku pupuni ♥ Kesä on kuitenkin tehnyt pikku pupustani ison pupun ja se on saanut kavereita ♥

Puput viihtyivät kauan aikaa takapihalla heinää syöden ja kisaillen. En tiedä oliko se kisailua vai aikooko ne vielä pyöräyttää pennut loppukesästä... Kohta on siis pihamaalla vajaat parikymmentä pikku pupua (?!?).
     Samaan aikaan pyöri pihalla kurkikin ja ajattelin, että minun ei kamalasti tarvitsisi tehdä, kun minulla olisi villieläin puisto! Viime perjantainen mäyrä vielä kehiin niin olisi jo jonkinmoinen eläinkunta edustettuna!

Iltasella nautin yöpalasta omalla tyylilläni.
     Katsoin Kosto-sarjan neljättä kautta, join inkivääri-sitruuna teetä ja söin lämpöisiä voileipiä sohvan edessä lattialla. Olin tuonut lyhdyt kulmaukseen ja sytyttänyt niihin loppukesän kunniaksi jo ensimmäiset kynttilät ♥
     Sanotaanko, että aika täydellinen rentoutumishetki ♥

Niin ja puhdas ja siisti koti ♥
      Nyt aion nauttia näistä kahdesta päivästä ja palautua. Nukkua, lukea, neuloa, uida, saunoa, kirjoitella ja olla vaan. Oli oikea veto jättää tältä viikolta kaikki treeni väliin. Kuormitus on ollut tällä viikolla niin suurta, että olen suorastaan ylpeä itsestäni, että en ahnehtinut juoksemaan tai muuhunkaan treeniin, kun selvästi kroppa tarvitsi muuta.
       Olen kai oppinut jotakin ...

Kirjoitinko minä tämän .... ?! Ja muita uupuneen ajatuksia...

Oletteko nähneet elokuvan Kahden viikon iskuaika (Two weeks notice). Hugh Grant ja Sandra Bullock. Romanttinen komedia. Noh, joka tapauksessa. Siinä on kohta, missä Sandra Bullockin roolihahmo saa tarpeekseen työnteosta Hugh'n assarina ja sanoo, että hän on niin väsyksissä, että pesee suihkussa hiukset jo kahteen kertaa, kun ei muista onko niitä pessyt ollenkaan.
       Olen samassa tilanteessa.
       Laitoin eilen ruokaa ja pesin kädet kahdesti ennen kuin tajusin, että olen jo pessyt ne. Tänään piti töissä käydä varmistamassa, että vedin vessan ja iltasella ajoin uintireissulla risteyksen ohi.
       Olen uuvuksissa.
       Ja pomo otti itseensä, kun sanoin, että en tee viikonlopputöitä enää syyskuussa. Minulle sanottiin tuurauksista heinäkuun ajan ja olen tehnyt jo elokuunkin. Tarvitsen oikeasti jo huilia ja aikaa ihan vaan olla ja etsiä omaa itseäni takaisin.
       Viikonloppuna jo mietin, että milloin viimeksi olen ollut niin onnellinen ja iloinen, että se on tuntunut päälaesta varpaisiin asti....? Varmaan silloin helleviikolla... heinäkuun alussa.... jos silloinkaan.
        Nyt on aika taas löytää ja saada iloa elämään. Saada oma elämä takaisin.

Viikonloppuna olin töissä (tietysti...), mutta yritettiin Miehenmurrikan kanssa tehdä kuitenkin loppuosasta päiviä mielekkäitä ja "viikonloppumaisia". Sunnuntaina käytiin piiiiiitkästä aikaa rantalenkin pieluksia katsastamassa ja Miehenmurrikka lennätti dronea aurinkoisena iltapäivän tuokiona. Näin mahtava kuva sattui linssiin ♥
        Minä napsin kuvia rannasta ja huomasin, että eletään elokuun puolen välin aikoja ja luonnossa on jo ruskaa. Syksyä. Lehdet keltaisia ja punaisia, varvukossa punertaa muu kuin puolukat ja kukkijat ovat lopettaneet kukkimisensa.

Tuntuu hassulta sekin, että olen nyt yrittäjä. Olen ollut pian viisi päivää ja pelottaa ja jännittää ja innostuttaa edelleen. Ihan en ole vielä tajunnut mitä se sitten todellisuudessa on, mutta kaikkien edellä mainittujen tunteiden lisäksi tunnen helpotusta siitä, että olen menossa kohti tulevaisuuttani, jotain uutta ♥ Aivan mahtavaa!
      Syksy on usein uuden alku ollut minulle näinä vuosina. Viime vuonna otin ensimmäisen askeleen ravintovalmentaja-koulutuksen kanssa ja tänä syksynä aloitin yrittäjyyden ja ensi tammikuussa kouluttautumisen taas ihan uuteen ammattiin.
       Miten minusta on tullut näin rohkea?
       Miehenmurrikka sen sanoi tänään ääneen. Hän sanoi, että kun ajattelee sitä ujoa ja hiljaista tyttöä, joka joutui usein poljetuksi ja yliajetuksi, ja ajattelee minua nyt, muutos on valtaisa. Oman itsensä puolustaminen on ehkä se suurin oppi, jonka olen näinä vuosina saanut ja olen itsestäni ylpeä, että uskallan tehdä myös sellaisia päätöksiä elämäni suhteen, johon en saa ihan täyttä tukea joka puolelta. Saan kuitenkin tuen niiltä tärkeimmiltä, se riittää, lopun luottamuksen saan itseltäni ♥

Minulla on perjantaina ja lauantaina vapaata ja ensi viikolla onkin sitten isompi vapaa, kun tasoitan nämä viimeisetkin viikonlopputöiden tunnit. Jotenkin tuntuu vain loputtoman pitkältä sekä nämä viimeiset päivät ennen pieniä vapaita, että sitten tämä viimeinen kuukausi. Teen viimeisiä kuukausia puutarhurin töitä ainakin vuoteen, kenties enemmänkin. Ensi kesänä en kuitenkaan itseäni näistä hommista löydä ja se on myös ensimmäinen kesä viiteentoista vuoteen, kun minulla on kesälomana muutakin kuin viikonloppu!
        Uskomatonta!
        Innostavaa ja ihanaa! ♥

P.S. Meidän pihalla on lennellyt tämmöinen otus jo monta viikkoa, istunut milloin missäkin. Viikonloppuna sain otuksesta sen verran hyvän kuvan, että pääsin tunnistamaan mikä se on. Käki. Että semmosta. Olen nimittäin miettinyt, varsinkin alkukesästä, kun käki kukkuu kauniisti ja aika tuntuu pysähtyvän aina niinä iltoina, että olisi kiva saada joskus kuva moisesta kukkujasta, jonka äänen kuulee, mutta koskaan sitä ei näe. Noh, tässä tapauksessa ei tarvinnut kuin olla kotona niin käki tuli minun luokseni ♥

P.P.S. Ja takapihaani kuopsuttavilla kurjilla on jälkikasvua, 

jonka he myös opettavat tuhoamaan pihaani... 

fantastista!

Yritän a) selvitä b) pärjätä c) saada satoa ja d) yrittää

Tässä on eräs seesteinen ja kaunis elokuinen aamu tältä viikolta. Joskus toivoisin, että voisin vain kopioida luonnon rauhan omaan sieluun ja pitää sen siellä... Tällä viikolla olisin tarvinnut tätä rauhaa ja hiljaisuutta sisuksiini.
        Tänään toivon ensimmäistä kertaa tänä kesänä, että olisi jo syksy.
        Tällä viikolla sitä kaivattua vettä on tullut monta kymmentä milliä, mutta yleensä aina aikamoisen ukkosen kera. Työmaallakin ollaa jouduttu vähän väliä juoksemaan vähäksi aikaa suojaan, kun ukkosella ei oikein puiden alla ole hyvä olla...
         Rankka viikko muutenkin takana.
         Tällä viikolla oli Miksun, meidän tiimin yhden kesätyöntekijän, viimeinen viikko ja siitä sitten alkoi oikeastaan se, että kun meillä ei ole mitään tekemistä kuulemma työmaalla, että jonkun pitäisi mennä naapuripitäjän puolelle töihin... Minua ei kamalasti kiinnostanut enää hernepussina oleminen, mutta kun omalla työmaalla sattuu eräs naispuolinen ihminen vihaamaan miuta herra ties mistä syystä, niin painostus minun "poistamiseen" on ollut valtaisi. Ja kun kieltäydyin menemästä, niin seuraavaksi isku oli sitten Hennaan, joka ei tuntisi sieltä ketään ja matka olisi entistä pidempi kuin minulla! Vihdoin sanoin, että jos tämä älyttömyyden sirkus loppuu sillä, että sinne menee joku töihin, niin sitten minä menen 6 vkoksi töihin ja suljen samalla tämän oven kyllä niin tiukasti takanani ettei sitä saa auki enää millään! Sen verran on v-käyrä ollut nousussa koko paikkaa kohtaan, että vertaista ei löydy mistään!
         Eli ensi viikolla sitä taas pompitaan ihan muualla kuin olisi pitänyt!

Ukkospilviä

Sen verran tällä viikolla otti päähän, oikeastaan otti päähän eilen, että perustin VIHDOIN ja VIIMEIN sen oman firman. Pelottaa ja innostuttaa yhtä aikaa. Nyt se sitten on todellista. Heräsin tänä aamuna yrittäjänä, vaikka tosin vielä on pikkasen hakusessa koko touhu eikä ole ihan kaikkia rekisteri-juttujakaan tullut, mutta ensimmäinen askel otettu.
       IIKS!
       Joskus elämän uusi askel tarvitsee suuren ärsytyksen entisestä elämästä - näköjään!
        Tänään vietettiin Miksun lähtijäisiä ja meillä oli Hennan kanssa varattu hänelle pieni lahjakin, syyspussi. Siellä oli kahvia, suklaata ja neulomani villasukat. Olin salaa yrittänyt vähän mittailla miehen jalkaa, että onko se suurin piirtein sama kuin miulla, mutta vähän arviosta piti tehdä. Taisi vähän pienet tulla... Mutta tekemisen palkitsi miehen ilme, kun annettiin meidän pieni "syksystä selviämis-paketti". Varsinkin ne villasukat tekivät naamasta omituisen, melkein liikuttuneen. Tuli hyvä mieli ♥ Hän osasi arvostaa lahjaa, elettä ja sitä mitä paketissa oli.
        Tämä on niin mahtavaa antamisessa, että siinä luulee tekevänsä toiselle hyvän mielen, mutta saakin itse varmasti paremman mielen!

Ukkospilviä

Tällä viikolla on jälleen seitsemän päivää töitä ja ensi viikolla taitaa olla kuusi päivää. Sitten pidän pitemmän loman kuun lopussa taas ja mietin HYVIN tarkkaan mihin lupaudun syyskuuksi! Osasin odottaa tästä kesästä ihan hurjaa, mutta tämä ylittää kyllä kaikki pahimmatkin mielikuvat. Tämmöinen sirkus!
        Ja miten näinkin fiksu tyyppi kuin minä olen oikeasti joutunut näihin kuvioihin ja ollut siellä kaaoksen keskellä NÄIN kauan!?! Ihmettelin sitä moneen kertaa tällä viikolla. Päätin, että harjoittelen pikakurssina nyt zeniläisen ajattelutavan ja unohdan koko työpaikan ja sen hurlumhein! Miuta särki jo eilen päätä niin kovin pelkkä v***tus, että en aio koko viikkoa kuluttaa moisen tunteen pauloissa. Varsinkin kun eletään Miehenmurrikan ja minun yhteistä viikkoa.
       Eli pyh ja pah pahoille ajatuksille ja aurinkoa tilalle ♥
       Viikonlopuksi on kuulemma tulossa kenties vielä yksi hellepäivä. Aika jees! ♥

Ukkosta ilmassa.

Ja arvatkaapa mitä löysin kasvimaalta tässä yhtenä iltana: kurkkuja!
       On niitä odotettu. Ovat kyllä olleet tänä kesänä ihmeen myöhäisiä ja pienikasvuisia, mutta muutama kurkku sieltä jo pilkisteli kaiken tämän satamisen jälkeen!

Ja herneitä olen kerännyt ja pari viikkoa aina iltanaposteluiksi ♥
      Ihan paras lahja kastelijalle! Sato.
       Nyt pitäisi raapaista jostain sen verran aikaa, että saisi kasvimaan vielä kertaalleen vähän siistittyä, että sieltä saisi satoa selville vesille.

Tämän viikon lenkit ovat olleet ristiriitaisia. Maanantaina meni lenkki kuin unelma, juoksin kuin olisin juossut puoli metriä ilmassa ja sitten keskiviikkona oli jälleen henkisesti vaikeampi päivä töissä niin lenkki ei oikein kulkenut mitenkään...
      Sitä kai se on juoksukin. Ylä ja alamäkeä, milloin milläkin vauhdilla ja askeleella.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 12.8.2019
615. juoksupäivä (226vko alkaa)
- 3708,7 km
- 7 km metsätie (37min!!!)
- aivan mahtava lenkki!!
- powereita jaloissa vaikka toisille jakaa
- askel lennokas ja nopea
- asento hyvä
- vauhti ennätystasoa
- ryhti kesti koko matkan
- hengitys toimi, fiilis oli mahtava!
- +18, sateinen, hapekas keli

keskiviikkoa 14.8.2019
616. juoksupäivä (226 vko)
- 3711.7 km
- 3 km metsätiepyrähdys (20 min)
- ei oikein kulkenut, ei jaksanut eikä oikein mitään muutakaan
- väsytti jalkoja ja mieltä
- askel ihan ok, muutoin vähän laiska ja huono juoksu
- tulipa tehtyä
- +15, sateinen keli

4. vapaapäivä: laiskottelua ♥

"Hän oli turvallisesti omissa oloissan, mistään piittaamaton 

ihminen villapaitojensa, saappaittensa ja asadetakkinsa sisällä,

 syvällä kostean villan ja hyvän omantunnon lämmössä."

- Tove Jansson: Kuuntelija: Orava-

Olen ollut neljä päivää lomalla. Nauttinut joka päivästä, mutta tänään tuntui niin väsyneeltä ja apaattiselta olo, että jotenkin ei vaikuttanut siltä, että olisin saanut levätyksi. Ehkä se johtui muista seikoista, ehkä sekavasta työpaikasta, johon palata, ehkä työkavereista, joiden seuraa ei kaipaa. En tiedä. En vain jaksanut tänään tehdä mitään. Neuloin sukkaa, katsoin elokuvia, kirjoitin kirjeen, olin vain.

       Parasta huomisessa on se, että Miehenmurrikka tulee taas tänne ♥ Saa nukahtaa sen kainaloon jälleen joka ilta ♥ Syksy kelikään ei haittaa, kunhan kotona on lämmin syli, mihin pujahtaa päivän päätteeksi.

        Nyt nukkumaan.

        Öitä. Pus.

3. vapaapäivä: rantapäivä ja puuhamaa ♥

Tässä on eräs ikuisuusprojekti, joka ei pääty ikinä. Olen siitä nyt varma. Olen vuoden aikana mättänyt rannasta kaislarojua varmaan tonnin edestä pois ja aina sitä tulee lisää. Tyhjennän siis varmaan koko järven tästä pohjien "mannasta"! Nice!
      Eli tänään menin rantaan, ensin ajattelin mennä ihan vaan uimaan, mutta jotenkin tuo muhjuinen ranta veti puoleensa myös haravaa, lapiota ja hankoa. Siinä mätin puolitoista tuntia muhjua taas sekä kasalle että rantapenkereille ja sain jälleen yhden ohikulkijan puhumaan ja ihmettelemään miten hienoa talkoohenki on. Mikä talkoohenki? Onko ne talkoot jos tekee ypöyksin?

En jaksanut ihan rantaviivaa nuolla tällä kertaa, kun sieltä on tulossa sitä taas lisääkin, mutta nyt ainakin on vähän taas siistimpi ja roinaa pois rannasta (että saa uutta mahtumaan...). Joskus ajattelin, kun mätin ensimmäistä kertaa rannan tyhjäksi, että olipas homma ja melkein itku pääsi kun seuraavana päivänä homma oli samannäköinen. Nyt en edes ajattele, että siisti ranta olisi jotenkin pysyvä olotila. Varsinkin kun vesi taas laskee koko ajan enemmän ja enemmän. Kohta saa oikeasti kahlata puoleen selkään, että pääsee pulahtamaan!
       Urakan jälkeen uin tyytyväisenä aurinkoisessa ja ihanassa kelissä! ♥
       Kotona kirjoittelin yhden kirjeen ja sitten nappasin vanhan pyyhkeen alleni ja venyttelin kintut kuntoon aurinkoisella ja rapsakalla nurmella. Oli kuivaa kyllä nurmi ja pisteli jalkoja kun vähän sattui nurmen puolelle jalka osumaan! Ikinä ei ole perunamaakaan ollut sellaista tuhkaa kuin mitä se nyt on! Ihan mahdoton kuivuus...

Iltapäivästä olin sitten taas piian puvussa ja rengin saappaissa kun piti tehdä polttopuille kehikko valmiiksi. Meille tulee miehet tekemään kasat puiksi ensi viikolla ja puille pitää siihen mennessä olla karsina valmis.
       Leviteltiin kuormalavat pohjalle ja mätkittiin tolpat pystyyn ja aidat sinne valiin verkoista. Luulisi puidne kuivuvun. Otin homman puhtaasti lihaskuntotreeninä ja jos 14 tolpan maahan lyönti ei mene yläkropan treenistä niin mikä sitten! Kyllä se oikeasti huomasikin jo, että vaikka vasta muutaman kuukauden olen vähän enemmän panostanut yläkroppaankin, niin kyllä sieltä jo vähän powereitakin löytyi. Eikä ainakaan väsy iskenyt samalla tavalla kuin joskus. Leka heilui mukavasti, vaikka paikka oli kuumin koko pihalta!

Kyllä pitäisi nyt puita sopia taas laveteille kuivumaan. Tai taitaahan ne aika kuivia jo ollakin, mutta kuitenkin. Tämmöinen puuhamaa syntyi niityn takaosaan iltapuhteena... Isä väsähti totaalisesti, kun ei nyt ihan kunnossa ole, joten ihan hyvä kun saatiin tänään homma tehdyksi niin ei tarvitse enää huomenna mennä savottaan. Joitakin kiinnityslankoja pitää vielä napoa puihin, mutta muutoin alkaa olla kehikko valmis, että voi puupojat tulla.
        Lämmitin saunan ja kävin vielä iltapulahduksella. Huomasin siinä kun kauhoin, että aamuinan lapiointi ilman hanskoja kostautui... Sain komeat rakot sormuksen viereisiin sormitaipeisiin. Sormus siinä hommassa on vähän pyörinyt ja hyörinyt ja nirhannut sitten muitakin sormen nahkoja.. Auts!
         No jos aloe vera ja bepanthen ei auta niin sitten ei mikään!
         Touhukas päivä. Sinänsä voi olla virhe, että touhusin rannassa. Olisi kai pitänyt nämä neljä päivää ottaa ihan iisisti, mutta minua vaivaa erinäköiset asiat, jos en saa niitä tehtyä ja laiskottelustakaan ei sitten tule mitään, kun koko ajan mietin sitten sitä tekemätöntä... Typerää! Jos aion joskus yrittäjäksi, pitäisi päästä tuosta tavasta irti!

Tämmöinen pilvi pyöri lähistöllä, mutta ei se ainakaan sadepilvi ollut. Ei ainakaan sadetta saatu. Saatiin vaan pimeä elokuinen ilta. Nyt aion ottaa loppuillan (alkuyön) iisisti. Napata kirjan kätösiini, lukea itseni uneen ja herätä huomiseen, viimeiseen vapaaseen aamuun pirteänä ja nauttia päivästä kuin se olisi viimeinen... ♥
        Myssykät, adios!

2. vapaapäivä: chillailua ♥

Alkaa pihamaa näyttämään arolta. Ihan ruskea ja rapea. Siellä sun täällä kasvaa joku piippa kaiken kuivuuden keskellä.
       Jos hyviä puolia etsii rutikuivasta maasta, niin ainakin rikkaruohot lähtee maasta ilman suurempaa voiman käyttöä. Niiden juuret eivät ole missään kiinni! Huomasin tänään kun kitkin saunan vieressä olevaa kivikko-kukkapenkkiä, että rikkaruohot vain lelluvat siinä mullan pinnassa. Vähän kun nykäsee niin se lähtee helposti irti ja koko juuren kanssa. Siis hyviäkin puolia tässä armottomassa kuivuudessa!
       Tänään pidin sellaisen chillailu-päivän ♥ Tein sitä ja tätä, mutta en mitään mikä ei tuntunut kivalta. Välillä käpsehdin kasvimaalla kastelukannun kanssa, välillä kastelin pihan perennoja, otin kuvia, kävin juoksemassa, kävin uimassa ja luin kirjaa. Oikein semmoinen aivojen tuuletus ja nollauspäivä ♥
         Tuli niin tarpeeseen.

Juoksu ei sujunut yhtään, mutta syykin löytyy aika lailla sekä näistä lähiviikoista että kuukauden ajankohdasta... Olen oppinut seurailemaan vähän omaa kiertoani ja sitten sen mukaan vaatinut itseltäni näitä urheilusuorituksia. Minulla ainakin huomaa, että ihan ei koko kuukautta ole powerit pilvissä.
      Uiminen puolestaan oli kivaa.
      Ostin eilen uimalakin ja kokeilinkin sitä jo. Pää pysyi kuivana, mutta suuhun meni vettä. Ihan ei ollut uimatekniikka samanlaista kuin Phelpsillä...omituista.
      Ja sain pitää tänään shortseja ♥ Ajattelin jo niiden viimeisten helteiden jälkeen, että tässä oli nämä ja shortsit saa laittaa naftaliiniin, mutta eipä mitään! Tänään kekkaloin iltapäivästä ihan hyvillä mielin lyhyissä lahkeissa ja hyvin tarkeni. Oikea aavikko fiilis!

Sain postia tänään pieneltä siskonpojalta ♥ Tuli Muumi-kortti postista, jossa luki vain terveisiä ja lämpöisiä loppukesän päiviä ja tsemppiä syksyyn ♥ En saa enää oikein usein 'omaa postia' joten kirje/kortti lämmitti mieltä ja teki täti-ihmisen onnelliseksi, vaikka pienen pojan assari olikin ollut asialla korttia kirjoittaessa. Aivan mahtavaa! ♥
      Nyt aion kömpiä peiton alle ja NAUTTIA kirjasta myöhään yöhön ja nukkua huomisaamulla kuin kreivitär Von Strassenbauffen! ♥
       Tehkää samoin, ystävät.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
614. juoksupäivä (225 vkoa täynnä)
- 3701.7 km
- 5 km suopohjien lenkki (32 min)
- jalat olivat väsyt jo lähtiessä, saati sitten kun olin vähän aikaa juossut
- ei ollut powereita yhtään, mutta kunhan lipsuttelin
- askellus meni vähän sössöksi väsyneiden jalkojan takia
- ryhtiä piti korjailla
- kuitenkin oli ihan kiva juosta maalaismaisemissa ja kauniissa kelissä, ei valittamista
- +18, aurinkoinen ja lämmin keli

1. vapaapäivä: Leijonakuningas ♥

lainattu: www.disney.com.au

Selvästi tänään oli ensimmäinen lomapäivä. Uni ei ollut vielä sellaista kun yleensä ja hereillä ollessa kamala hönkä päällä koko ajan! Jospa huomenna olisi vähän rauhallisempaa!
      Tänään satoi.
       Ei niin, että se olisi mitään kastellut, mutta sen verran että muistui mieleen mitä sade on. Kirjoittelin kirjeitä aamupäivän ja kuuntelin sadetta - siis sen tasan kaksi sekuntia mitä se se satoi... Iltapäivästä lähdinkin sitten viettämään laatuaikaa itseni kanssa: kirjakauppaan ja elokuviin.
       Vuonna 1994 elämäni muuttui suunnattomasti Disneyn Leijonakuninkaan myötä. Tänään se muuttui uudemman kerran, kun kävin katsomassa Live-Action version samasta leffasta ja alkumetreistä lähtien hengitin samaan tahtiin elokuvan kanssa ♥
        Aivan mieletön! Upeasti tehty, kaunis ja tarinalle uskollinen elämys, joka itketti, nauratti ja muutti sielua! En malta odottaa, että saan tämän leffan omaksi. Siihen mennessä pitää hankkia kunnon äänentoisto tuvan televisioon, sillä tehosteet ja musiikki, joka Leijonakuninkaassa on aivan mahtavat, pääsivät leffateatterissa oikeuksiinsa. Mieletön tunnelma!
         Huh!

lainattu: www.disney.com.au

Leffateatterin myyjä oli varmasti iloinen kun pääsi minusta eroon leffan loputtua. Aluksi olin nimittäin käynyt ostamassa yhden lahjalipun ja kysynyt samalla kelppako nettilippu sellaisenaan vai pitääkö se muuttaa kassalla. Sitten parin tunnin päästä tulin uudemman kerran kysymään pieniä sipsipusseja. Olen nimittäin oppinut, että tarvitsen suolaista ennen istumista leffassa tai levottomat jalat alkavat vaivata. Ei ollut pientä sipsipussia. Kävelin jo melkein salin ovelle kun kuitenkin kävin hakemassa pienen snack-rasiallisen sipsejä...
      Salissa istui kaksi pariskuntaa minun molemmilla puolillani. Toiset olivat tyttökaverit ja toiset olivat pariskunta. Ennen leffan alkua eivät jutelleet keskenään vaan jokainen räpläsi omaa puhelintaan. Ajattelin, että tähän ollaan tultu: tullaan yhdessä leffaan ja sitten kun olisi aikaa oikeasti olla läsnä toiselle ja toisen kanssa niin sitten kadotaan some-maailmaan eikä puhella mistään tärkeästä tai vähemmän tärkeästä sen live-ihmisen kanssa siinä vieressä.
        Olin enemmän läsnä omassa yksinäisyydessäni kuin he kahdestaan kaveriensa kanssa. Surullista.

P.S. Ostin tänään uimalakin silmällä pitäen uutta harrastustani: swim-runia. Sellainen pinkki ♥ Kokeilin sitä tänään kun iltasella kävin kauhomassa muutaman vedon. Sanotaanko että aika halpa otsan silotus tapa on vetää uimamyssy päähän. Oikein nauratti miten kireäksi sillä otsarypyt sai! Hyvin kuitenkin toimi hattu, mutta uimisesta tai pikemminkin hengityksestä en sano muuta kuin että harjoitusta vaatii... kröhöm...

Vapaus!

"Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan 

eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono 

omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui 

yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen. "

- Tove Jansson, Haru, Eräs saari -

*****************

Neljän päivän vapaa alkoi tänään pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen. Sai olla kastelukannu, moottorisaha ja kitkemisämpäri kädessä ennen kuin ansaitsi neljän päivän kesäloman elokuun kylmyyden ja lämmön keskellä.
       On nimittäin ristiriitaisia päiviä.
       Tänä aamuna oli +4 astetta ja iltapäivästä oli taas lähelle +18 eli pärjäsi ihan hyvin vähemmän topatuissa vaatteissa. Iltaa kohden lämpötila taas laski lähelle +10 ja sen alle... Vähän kuin Kuussa. Kun aurinko katoaa, varjossa on monta sataa astetta pakkasta...
        Nukuin päiväunet, kävin vähän nahkealla lenkillä ja viileässä vedessä uimassa. Nyt kuitenkin on onnellinen ja hyvä olo ♥ Kaipasin näitä vapaita ja aion kyllä käyttää ne lepoon ja hyvään oloon. Minusta ainakin ihan mahtava suunnitelma!



JUOKSUPÄIVÄ

613. juoksupäivä (225 vko)
- 3696.7 km
- 7km metsätie (43 min)
- jalat olivat alusta asti väsyksissä, mutta ajattelin että kokeillaan nyt. Menihän se lenkki, mutta ei se mitenkään helppoa ollut vääntää läpi. Luin vinkin, että kun jalat alkavat painaa ja väsyttää niin ranka pitää vaan oikaista niin pitkäksi kuin pystyy ja rintakehää avata ja nostaa, toimihan se - ainakin vähän aikaa.
- ryhti on ihan hyvä ja askeleetkin sattuvat paremmin kohdalleen
- kaatuminen tai siis hallittu juoksu on vielä vähän hakusessa, mutta pitänee vähän harjoitella seinää vasten kaatumista nilkoista ei lantiosta
- keskivartalo ok
- muuten juoksu on hyvää ja jalat ovat paremmassa kunnossa kunnossa kuin joskus, ei tule niin kipeäksi
- +14, kolea, aurinkoinen vähän tuulinen keli, kiva juoksukeli

Päivää vaille kesäloma...

Tänään oli aamulla +4 mittarissa kun heräsin. Siis ulkona! Melkein talvi!
        Yhtä päivää vaille neljän päivän kesäloma. Niin tarpeeseen tulee! Olin jo tänään umpiväsynyt ja liikuin kuin täi tervassa. Puhuttiin justiinsa tänään Hennan kanssa, että vaikka ollaan töidne puoleen päästy helpommalla kuin viime kesänä (kun on ollut niin hyvä tiimi töissä) niin henkinen puoli on vienyt sitten nekin mehut, jotka fyysisestä työstä olisi jäänyt omaan käyttöön. Koko ajan kun on pientä skismaa niin se vie energiaa ihan hirveästi!
       Ajoin eilen pihamaalta nurmen. Ei sitä oikein nurmeksi voi sanoa, kun se on oranssia melkein joka paikasta ja eilen ajoin ne lämpäreet, jotka eivät vielä oransseja olleet! Pian ovat. Tänään raivasin vähän kukkapenkkejä. Ei niistä kauniita enää saa, kun ovat niin kirotun kuivia. Siksi en tänä kesänä ole kamalasti hehkutellut kukkapenkeistä kuvin, kun eivät ole oikein kukoistaneet tämän kesän kuivuuden takia. En ole jaksanut kastella. Riittää kun olen saanut kasvimaalle kantaa vettä!

Uimassa olen sitkeästi käynyt, vaikka vesi viileni viikossa varmaan lähelle nollaa! Tänään varsinkin oli ihana käydä uimassa, kun ei enää tuullut. Oli mukava pulahtaa vaihteeksi tyyneen veteen. Kauanhan sitä myrskyä kestikin, viikon ainakin!
        Rannassa on taas kamala sotku!
        Jotenkin tylsistyttää koko homma. Aina kun luulee, että nyt ne oli viimeiset niin aina löytyy lisää moskaa ja mujua pohjasta. Ikuinen leikki luonnonvoimia vastaan. Kuitenkin aion vielä tänä syksynä sen kertaalleen tai kahteelleen perata. En aio luovuttaa tappelematta!
        Ensin ajattelin, että varaan yhden tulevasta neljän päivän vapaasta ja menen yhdeksi päiväksi rantaan, mutta ehkä en tee mitään suunnitelmia nyt näille vapaille. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja jos mikään ei innosta, en tee mitään! Tällä hetkellä ainut virallinen tarve keholla on lepo.

Tänään tuli taas kuolinviesti entisestä työpaikasta. Miehenmurrikka tapauksen tunsi paremmin kuin minä, mutta kyllä se ajatuksissa kuitenkin oli päivällä kun siitä tiedon sai. Jotenkin tulee aina näiden viestien jälkeen semmoinen olo, että pitäisi saada se toinen lähelle ja äkkiä! Sanoa, että rakastaa ja että on tärkeä. Menettämisen pelko pulpahtaa aina esiin, kun jotain tämmöistä tapahtuu, vaikka juuri se, että näitä tapahtuu kertoo siitä, ettei kuolemiseen voi koskaan valmistautua kunnolla eikä mikään kuolema tule niin, että siihen ei liittyisi surua. Olipa se miten odotettavaa hyvänsä.

 Asia, jonka aion tehdä (juuri kun paahtosin etten suunnittele lomaani...) lomapäivilläni, on kirjeiden kirjoittaminen.
       Minulla on rästissä kirjeen kirjoittamista varmaan koko kesän edestä, joten näiden neljän päivän aikana aion tehdä postinkantajan hyödylliseksi! Postimaksu kallistui taas tavallisen kirjeen osalta. Melko kallista on jo postimerkin osto, mutta harrastus maksaaa olipa se mikä hyvänsä ♥ Ja minusta kirjeiden kirjoittaminen on parasta rahan tuhlausta!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 5.8.2019
612. juoksupäivä (225 vko alkaa)
- 3689.7 km
- 7km kylälenkki ja oikopolku (36min)
- suht hyvä juoksu, kaikki toimi ainakin kohtuullisesti
- ajallisestikin ihan nappi suoritus
- kaatuminenkin onnistui tänään taas paremmin vaikka aikamoista harjoitusta se muuten vielä vaatiikin
- askelus hyvä
- tuki keskivartalossa hyvä
- pakarat.... kai ne jotain teki
- +15, kolea mutta aurinkoinen ilta

Elokuva ja kirja - vinkit viikonloppuun ja nollaukseen ♥

Työpäivä takana ja ihmeen väsyneeksi sitä tulee, vaikka ei oikeastaan tarvitse muuta kuin odottaa ja odottaa ja odottaa. Kotimatkalla tuli vähän vettäkin - pitkästä aikaa -  mutta pitänee tulla pikkasen enemmän, että se mitään kastelisi.
       Otin välipalaa ja laitoin uuniin tulet. Tulee niin syksyinen olo uunin lämmityksestä. En ajatellut, että sitä pitäisi vielä elokuussa aloittaa, mutta vuodet eivät ole samanlaisia... Odottelen Miehenmurrikkaa töistä ja kohta teen meille ruokaa ♥
       Olen harkinnut taas neulomisten aloittamista. On muuten yksi parhaista rentoutumiskeinoista, että ihan vaan vinkkinä teille, jotka tunnette itsenne levottomiksi: opetelkaa neulomaan sukka! Lämmittää talvella ja rentouttaa mieltä! Ehkä nämä kylmät kelit vähän ovat villinneet neulomisvillityksen aloitusta, yleensä tämä tulee siinä syys-lokakuussa...

Ja kun viikonlopuksi on luvattu aika kylmää ja sateistakin keliä niin voisinkin vinkata tässä samalla muutaman hyvän leffan ja mahtavan kirjan, joita voitte hyödyntää viikonlopun renoutumiseen. Joskus on nimittäin terveellistä vetää viiva viikonloppusuunnitelmien yli ja olla vaan ilman minkäänmoista menolistaa tai to do-listaa. Tässä siis nollaus viikonloppuun sekä elokuvallista että kirjallista vinkkiä:

TOP 5 ELOKUVAT:
1. Hevoskuiskaaja
2. Eat Pray Love
3. Hiljaiset sillat
4. Far from the Madding Crowd
5. Me before you

TOP 5 KIRJAT:
1. Kathryn Stockett - Piiat
2. Kaari Utrio - Ruma kreivitär
3. Jojo Moyes - Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
4. Enni Mustonen - Yllätysperintö
5. Fausto Brizzi - 100 onnen päivää

Ei siis mitään väkivaltaa tai katastrofeja vaan leppoisaa ja iisiä luettavaa ja katsottavaa. Kuitenkin koskettavaa monellakin tapaa. Suosittelen oikeasti!
        Nollatkaa välillä niin jaksaa sitten taas nostaa kierroksia uuteen viikkoon.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
2.8.2019 perjantai
611. juoksupäivä (244 vko)
- 3682.7 km
- 7km kylälenkki+oikopolku (36min)
- jaloissa selvästi jotain kireyksiä vielä, ei ollut niin joustavaa ja hyvää juoksua kuin joskus
- yllättävän hyvin kuitenkin jaksoin, vaikka loppuvaiheessa alkoikin jalat piiputtaa
- ryhti hyvä, kaatumista harjoittelin edelleen
- askellus paranee koko ajan, kireyttä kantakalvossa
- +13, kolea ja kylmä keli

Elokuun syksy(kö?)

Drone-kuvaa elokuisesta syysmaisemasta... siltä tuo ainakin näyttäisi...ruskan sävyjä...

Olin kaivannut tätä ♥
      Vapaapäivää ja siivouspäivää. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, kaipasin sitä, että sain kerrankin ajan kanssa siivota torpan siihen kuntoon, että täällä voi viikonloppua viettää seesteisin tuntein. Muutama viikko on mennyt vähän sellaisella pika-pika-siivouksella, kunhan ei nyt ihan kahlata tarvinnut roskassa.
       Sain vapaapäivän viime viikonloppuhommista ja tuli kyllä tarpeeseen. Tämä viikko oli täyskäännös vähän kaiken suhteen. Ilmasto muuttui trooppisesta helteestä ihan napapiirin kaltaiseen kylmyyteen ja piti etsiä kaappien kätköistä vähän jotain muutakin päälle pantavaa kuin shortsit ja toppi.
       Työmaalla tunnelma kylmeni muutenkin kuin ilmaston puoleen, kun otin vähän kissoja pöydälle. Suututti jo omasta ja nuorten puolesta se, miten kohtuuttomasti meidän työtä ja meitä ihmisinä siellä tällä hetkellä arvostetaan! Olin ylpeä itsestäni sen puoleen, että pysyin koko keskustelun aikana hillittynä ja rauhallisena ja loppujen lopuksi se olinkin minä, joka sen pitemmän korren keskustelussa vein. Ihan vaan olemalla rauhallinen ja perustelemalla oman puoleni hyvin.
        Vastapuoli loukkaantui ja veti porot ja herneet ja ties mitkä sieraimiinsa! Vasta eilen puhuttiin suht sivistyneesti jälleen kahvipöydän ääressä jonninjoutavasta. Siellä, niin kuin ei oikein missään missä olen töitä tehnyt, ei ole ollut tapana puhua asioita halki ja poikki, vaan pikemminkin kyräillä ja puhua selän takana koko ajan ja kaikesta! Siksi kai nämä tyypit ovatkin niin surkeita puhumaan asioista tai ottamaan palautetta vastaan, kun eivät ole sitä koskaan saaneet. Eivät toisiltaan eivätkä esimies taholta! Naurettavaa. Sillä palaute ei aina tarkoita huutamista ja haukkumista, itseasiassa se on kaikkea muuta. Se on asioiden nimeämistä ja ongelmien ratkaisua. Ei ne ratkea sillä, että puhutaan pahaa toisista pitkin kylää!
        Työviikko tuntui siis moneltakin osaa hyvin pitkältä... Joten tämä hengähdystauko tuli enemmän kuin tarpeeseen!

En ole koko kylmään viikkoon ehtinyt lämmittää meidän taloa, vaikka joskus aamuisin onkin tuntunut siltä, että olisi ihan kiva jos olisi ehtinyt iltasella lämmittää... Tänään lämmitin sekä takkaa että uunia. Katsotaan nyt millainen tunnelma on iltasella ja huomisaamulla tulla tupaan ♥ Varmasti paljon mukavampi kuin muina aamuina.
        Tein perjantain ja kamalan viikon kunniaksi pizzaa tämän päivän appeeksi. Miehenmurrikka meni tavalliseen tapaan vielä tänään töihin, mutta syödään sitten kun hän saapuu kotiin. Meillä molemmilla on nyt tulevana viikonloppuna töitä: Miehenmurrikalla lauantaina, minulla molempina päivinä... Alan todella toivoa, että nämä viikonlopputyöt alkaisivat loppua!
        Kävin eilen uimassa, ekaa kertaa tällä viikolla, kun ei ole kamalasti ollut jaksamista lähteä. Veden lämpötilan on pikkasen laskenut siitä +25 joka se oli viime lauantaina ja rantaan on tullut vähän enemmän taas moskaa ja mujuakin. Oikein itketti kun keskiviikkona käytiin rantaa kurkkaamassa, kun sain se lauantaina todella nättiin kuntoon niin nyt siellä on kamalan paksu matto moskaa jälleen rannan tuntumassa!
       En tiedä miten jaksan sen sieltä TAAS korjata pois...

Hassua miten ilma ja lämpö tekevät myös tunnelmalle ja fiiliksille paljon. Tällä viikolla on ollut mieli maassa - noh vähän kaikesta! Kun vertaa viime viikon iloon ja riemuun ja lämpöön ♥ Ehkä vaan pitäisi osata iloita tästä kelistä samalla tavalla. Ottaa ilo irti villasukista ja saunasta ja vilteistä jaloilla iltasella ♥ Ajattelin jo, että onkohan liian aikaista tuoda tupaan taas lyhdyt? Onko se jo liian syksyistä??
       Kun ajattelin heinäkuun lopulla, että elokuusta teen hyvän fiiliksen kuukauden. Otan positiivisuudesta energiaa ja tuon sitä myös ympärilleni, niin ainakin tämä elokuun vaihde on tuonut pieniä haasteita tähän suunnitelmaan. Ehkä vielä ehdin tehdä tästä oikean positiivisuuden kuukauden.
       Lycka till vaan minulle! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

maanantai 29.7.2019
609. juoksupäivä (224 vko alkaa)
- 3670.7 km
- 7km kylälenkki+oikopolku (45 min)
- helleviikon jälkeen lähdin taas kokeilemaan juoksua
- jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin, vaikka jotain kireyksiä tuntui olevan lihaksissa (lihashuolto retuperällä!!)
- hengitys ok
- askellus parempi
- ryhti ja kaatuminen parantuneet, kevyempää juoksua
- keskivartalo pito parantunut
- +13, kylmä ja kolea keli

keskiviikko 31.7.2019
610. juoksupäivä (224 vko)
- 3675. 7 km
- 5km metsätie pyrähdys (35min)
- todella väsyneenä lähdin juoksemaan ja vaikka jaloissa ei niinkään huomannut, niin muussa kropassa huomasi. 
- askellus parempaa
- ryhti hyvä ja tasalaatua
- keskivartalo löysä, väsynyt
- kiipuja kantakalvossa sen verran alussa, ettei jalka tainnut oieta oikein, ei häirinnyt juoksua, mutta jumiti pohkeet jälkikäteen
- +15, kolea ja kylmä keli, tuulinen