Päivää vaille kesäloma...

Tänään oli aamulla +4 mittarissa kun heräsin. Siis ulkona! Melkein talvi!
        Yhtä päivää vaille neljän päivän kesäloma. Niin tarpeeseen tulee! Olin jo tänään umpiväsynyt ja liikuin kuin täi tervassa. Puhuttiin justiinsa tänään Hennan kanssa, että vaikka ollaan töidne puoleen päästy helpommalla kuin viime kesänä (kun on ollut niin hyvä tiimi töissä) niin henkinen puoli on vienyt sitten nekin mehut, jotka fyysisestä työstä olisi jäänyt omaan käyttöön. Koko ajan kun on pientä skismaa niin se vie energiaa ihan hirveästi!
       Ajoin eilen pihamaalta nurmen. Ei sitä oikein nurmeksi voi sanoa, kun se on oranssia melkein joka paikasta ja eilen ajoin ne lämpäreet, jotka eivät vielä oransseja olleet! Pian ovat. Tänään raivasin vähän kukkapenkkejä. Ei niistä kauniita enää saa, kun ovat niin kirotun kuivia. Siksi en tänä kesänä ole kamalasti hehkutellut kukkapenkeistä kuvin, kun eivät ole oikein kukoistaneet tämän kesän kuivuuden takia. En ole jaksanut kastella. Riittää kun olen saanut kasvimaalle kantaa vettä!

Uimassa olen sitkeästi käynyt, vaikka vesi viileni viikossa varmaan lähelle nollaa! Tänään varsinkin oli ihana käydä uimassa, kun ei enää tuullut. Oli mukava pulahtaa vaihteeksi tyyneen veteen. Kauanhan sitä myrskyä kestikin, viikon ainakin!
        Rannassa on taas kamala sotku!
        Jotenkin tylsistyttää koko homma. Aina kun luulee, että nyt ne oli viimeiset niin aina löytyy lisää moskaa ja mujua pohjasta. Ikuinen leikki luonnonvoimia vastaan. Kuitenkin aion vielä tänä syksynä sen kertaalleen tai kahteelleen perata. En aio luovuttaa tappelematta!
        Ensin ajattelin, että varaan yhden tulevasta neljän päivän vapaasta ja menen yhdeksi päiväksi rantaan, mutta ehkä en tee mitään suunnitelmia nyt näille vapaille. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja jos mikään ei innosta, en tee mitään! Tällä hetkellä ainut virallinen tarve keholla on lepo.

Tänään tuli taas kuolinviesti entisestä työpaikasta. Miehenmurrikka tapauksen tunsi paremmin kuin minä, mutta kyllä se ajatuksissa kuitenkin oli päivällä kun siitä tiedon sai. Jotenkin tulee aina näiden viestien jälkeen semmoinen olo, että pitäisi saada se toinen lähelle ja äkkiä! Sanoa, että rakastaa ja että on tärkeä. Menettämisen pelko pulpahtaa aina esiin, kun jotain tämmöistä tapahtuu, vaikka juuri se, että näitä tapahtuu kertoo siitä, ettei kuolemiseen voi koskaan valmistautua kunnolla eikä mikään kuolema tule niin, että siihen ei liittyisi surua. Olipa se miten odotettavaa hyvänsä.

 Asia, jonka aion tehdä (juuri kun paahtosin etten suunnittele lomaani...) lomapäivilläni, on kirjeiden kirjoittaminen.
       Minulla on rästissä kirjeen kirjoittamista varmaan koko kesän edestä, joten näiden neljän päivän aikana aion tehdä postinkantajan hyödylliseksi! Postimaksu kallistui taas tavallisen kirjeen osalta. Melko kallista on jo postimerkin osto, mutta harrastus maksaaa olipa se mikä hyvänsä ♥ Ja minusta kirjeiden kirjoittaminen on parasta rahan tuhlausta!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 5.8.2019
612. juoksupäivä (225 vko alkaa)
- 3689.7 km
- 7km kylälenkki ja oikopolku (36min)
- suht hyvä juoksu, kaikki toimi ainakin kohtuullisesti
- ajallisestikin ihan nappi suoritus
- kaatuminenkin onnistui tänään taas paremmin vaikka aikamoista harjoitusta se muuten vielä vaatiikin
- askelus hyvä
- tuki keskivartalossa hyvä
- pakarat.... kai ne jotain teki
- +15, kolea mutta aurinkoinen ilta