Viimeiset viikonlopputyöt ja loppumaton levottomuus

Tämän aamun sumu oli melkein raamatullinen ilmestys. Sinänsä sopi tähän aamuun, kun minulla oli tämän kesän (ja ehkä koko elämän?!) viimeinen suntiovuoro kirkossa ja sunnuntain messussa. Ei ollut ihan ajatus enää mukana siinä hommassa. Piti laskea kolehtikin kolmeen kertaan... Ja kanttori vinoili. Ei tosin kolehdin laskemisesta vaan kirkon ovien aukaisusta...
      Pah.
      Kun ajelin kotiin, kiljuin riemusta. Nyt se on vihdoin ohi! Mustassa puvussa kekkalointi! Ymmärrän Batmania nyt paljon enemmän, vaikka meidän hommat pikkasen eroaakin, mutta kuitenkin mustissa ollaan molemmat!
       Työaamu ja vähän jumittava työpäivä teki minusta koko loppupäiväksi kamalan levottoman. En oikein saanut itseäni pysähtymään millään! Neuloin vähän, katsoin elokuvaa vähän, kävin valokuvaamassa elokuisia maisemia, mutta suutuin hevosten talsimaan tiehen ja sain päänsäryn siitä tärinästä, luin vähän... kaikki touhut kestivät korkeintaan 15 minuuttia tai vähemmän ja koko ajan oli sellainen ikävä levoton olo...

Nyt on kaksi kuukautta ollut sellaista, että en ole ollut kyllä oma itseni yhtään. Huomasin tänään, että pihahommat ovat jääneet tyystin taka-alalle ja kasvimaa rehottaa, ruoho on kasvanut... Tämän alkavan viikon aion kyllä pyhittää jälleen sille työlle, joka tekee minusta minun. Joka tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi ♥ Oman puutarhan, kukkapenkkien ja nurmen hoito.
          Olen istunut tämän viikon kaikki vapaa-ajat tietokoneella ja yrittänyt vääntää itselleni jonkinmoisia kotisivuja omaan yritykseen. Monen monta tuntia, ei tulosta. Ehkä pitäisi luovuttaa ja antaa se homma jollekulle muulle... Muutenkin moinen homma tekee minut vain äkäiseksi ja aion ottaa siitä hommasta nyt vähän lomaa.
          Tuonkin takia toivoisin, että nämä hommat seurakunnalla loppuisivat jo. Pääsisin tekemään omia hommia, rakentamaan omaa yritystä ja harjoittelemaan yrittämistä. Nyt tämä on semmoista selviämistä, että teen sen minkä jaksan ja se ei ole tässä vaiheessa kesää enää kovin paljon...

Onneksi ensi viikolla pidän loput vapaani pois ja saan kolmiviikkoisen työviikon ja neljä vapaata. Miehenmurrikka täyttää vuosia ensi viikolla, joten on mukava viettää aikaa sen kanssa ihan kahdestaan. Oikeastaan kahteen kuukauteen ei olla senkään kanssa kunnolla oltu kahdestaan edes viikonloppua! Aina on ollut töitä - minulla - ja sitten kun on sellainen ihme ollut ettei minulla ole ollut töitä niin sitten on Miehenmurrikalla viikonlopputöitä. Nyt aiotaan nauttia tällä viikolla kolmesta (!!!) yhteisestä vapaapäivästä! Ihan mahtavaa!

Ensi viikolla ajattelin taas aloittaa juoksun. Pidin tämän viikon taukoa, kun kuormaa oli sen verran paljon, etten halunnut stressata kehoa enää kestävyysharjoittelulla, mutta nyt jo vähän jalat kaipaavat liikkumista ja pääkin tarvitsee tuuletusta juoksun muodossa. Ei tämäkään kesä nyt ole juoksun suhteen ollut mikään mahtava... Nämä työt pilasivat kaiken. Stressikuorma töistä oli heinä-elokuussa niin valtava, että ei voinut kuvitellakaan, että olisi juossut jotain omia ennätyksiä koko ajan! Hyvä kun jaksoi lenkillä käydä...
    Toivottavasti syksyllä saisi hyviä lenkkejä ja treenejä alle. Ja saisi vaikka pyöräytettyä ensimmäisen juoksuryhmänkin vielä liikkeelle... en tiedä.
     Niin paljon olisi suunnitelmia, ideoita ja intoa uuden elämänsuunnan varalle, kunhan pääsisi vanhasta ensin eroon!

P.S. Hormasta lähtee tällä hetkellä valkoista hahtuvaa sen verran, että on kaikki tiehyet ihan tukkeessa. Aivan kuin kevyttä lunta satelisi ilmassa... 

Kohta sitten sataa oikeasti sitä lunta...Itseasiassa huomaan, että olen aika innoissani jälleen syksystäkin, vaikka rakastankin kesää, lämpöä ja shortsi-kelejä. Tykkään myös villasukista, kynttilöistä ja kaakaosta ♥ Syksy saa tulla, kunhan ensin nautitaan ensi viikon helteistä ♥