Väsynyt raportti uupumuksesta...

"Mä oon nähny kuin susta, moukaroidaan hakkelusta tatamiin"

-Paula Vesala, Uusia unelmia - 

Tuo Paula Vesalan sanoitus sattuu paremmin kuin hyvin tämän hetkiseen olotilaani...
       Viime viikolla olisi suunnitelmien mukaan ollut neljä lomapäivää. Neljä päivää puhtaasti vain olemiseen, palautumiseen, rentoutumiseen. Suunnitelmien mukaan blogiin olisi pitänyt löytää tiensä ainakin kaksi hehkutusta ihanasta vapaa-ajasta, rentoutumisesta ja olemisesta ihan vaan olemisen takia. Sen sijaan blogi on elänyt hiljaiseloa koko viikon! Ja syystä!
      Alkuviikosta olin niin uuvuksissa, että hyvä jos jaksoin tehdä ne kolme päivää, jotka silloin oli työpäiviä. Loppuviikko (siis se loma-osuus) menikin sitten polttopuusavottasotkuissa. Tekijä tuli milloin tuli ja homma eteni tuskastuttavan hitaasti huonojen apumiesten/tyttöjen takia. Ajatuksissa oli, ettei olisi tarvinnut kuin seurata sivusta, mutta nyt tein kahtena (vapaa)päivänä 9 tuntista työpäivää rankojen varressa...
        Elämä ei todellakaan mene niin kuin suunnittelisi.
        Ei oikeastaan koskaan.
        Sitä kuitenkin oppii silloin nauttimaan niistä hetkistä, joita saa ♥
        Saatiin Miehenmurrikan kanssa kaksi vapaata päivää, kaksi sellaista päivää, ettei kummankaan tarvinnut sännätä töihin eikä muuallekaan. Saatiin kaksi päivää toisillemme ja köllöttelylle. Tykkäsin ♥ En saanut neljää päivää, mutta sain kaksi ihanaa.

Alkuviikosta otin perunoista varret pois. Alkoivat jo näyttämään siltä, että joutavat mennä ennen kuin niihin iskisi rutto tai joku muu tauti. Sitten maata myöten olevat varret olisivat vaikeammat poistaa. Nämä napsin oksasaksilla. Ehkä hieman hidasta, mutta en jaksanut ajatellakaan, että olisin kantanut trimmeriä mukanani, kun työmaalla sai tehdä sitä hommaa ihan tarpeeksi.
      Sain viime viikolla jälleen uuden komennuksen. Onneksi nyt sentään saman kunnan sisällä. En enää jaksaisi millään. Motivaatio on nollassa joka aamu, olen väsynyt kun tulen kotiin, Miehenmurrikka sanoi, että olen myös äkäisempi ja tuiskahtelen tuon tuosta (syyllinen olen, tunnen tuon itsekin ja huomaan eron!). Minua heitellään loppuun asti! Olen viikon aina kerrallaan yhdellä hautausmaalla ja sitten siirryn seuraavalle seuraavalla viikolla! Esimies suuttui kun en luvannut enää tehdä viikonlopputöitä, ei puhu eikä oikein sanokaan enää mitään. Hyvä jos huomenen sanoo! En oikein ehdi tutustua työkavereihin kun en ole tarpeeksi kauan missään että pystyisin luomaan jonkinmoisen suhteen niihin. Olen siis yksin, orjuutettu ja täysin ulkopuolinen koko työyhteisöstä.
       Jes!

 Kasvimaa alkaa olla aikamoinen viidakko. Pitäisi vielä yhden kerran saada ainakin suurimmat rikkaheinät nyhdettyä irti, että sieltä löytyisi loput saaliit sitten syksyllä. Tänään kuitenkin jo keräsin ämpärillisen kurkkuja!
     Alkuviikosta nappasin sipulit jo kuivumaan. Niistä tulikin ihan hyviä ♥ Toivottavasti säilyvät yhtä hyvin kuin viime vuotiset. Ainakin tuoksu on ihana!
      Samaan aikaan kun minä riehuin perunamaalla, Miehenmurrikka kokeili isän ostamaa uutta hitsauslaitetta ja hitsasi meidän kaivoon sellaisen tuen, mikä pitää meidän uppopumppua paikallaa ja tarpeeksi korkealla. Meillä on ollut vähän ongelmaa kaivon kanssa - tai lähinnä pumpun kanssa. Imaisee hiekkaa meidän vesisysteemeihin... Ei hyvä - sekään!

Polttopuiden lisäksi tuo kaivoprojekti on niitä hommia joita nyt syksyllä vielä olisi... Sanoin jo, kun selvittiin polttopuista, että pidetään Miehenmurrikan kanssa lomaa lokakuussa. Minun kesälomani, Miehenmurrikan syysloma. Ja siihen aikaan on AIVAN TURHA miettiä mitään projektia. Se on MEIDÄN aikaa ollaan silloin vain kahdestaan!
      Saatiinhan me nytkin toki meidän aikaa. Käytiin rannalla ihastelemassa laskenutta järven pintaa, mutta siitä luvatusta helteestä ei nyt kamalaa kuumuutta saatu aikaiseksi. Hyvä jos +20 yli vähän kipusi. Sanoin kuitenkin että syysilloissa on jotain todella ihanaa ♥ En tarkoita sitä sysimustaa pimeyttä, joka tulee todella äkkiä nykyään. Lähinnä sitä valoa. Viistoa valoa, joka luo erilaista väriä iltaan. Ja kun vielä oli niitä lämpimiä päiviä viime viikolla niin huomasi syksyn siitä, että vaikka miten olisi pärjännyt lyhyissä lahkeissa päivällä, illaksi se aina viileni. Jokainen ilta.

Polttopuita tuli järjettömästi. Tänä syksynä vain peitellään kuivumaan, mutta kyllä siinä on ajamista jollekin keväälle ennen kuin tuo puumäärä on katon alla ja turvassa jossain pinossa!

Tilanne torstain puu-urakan jälkeen. Kasoista jäljellä vielä kolmennes ja kaikki suuret juntturat vielä jäljellä...

Valmiit kasat ja mahdoton siivo, mikä puunteosta aina tulee. Eilen korjasin purut ja silput pois ja alue oli jälleen sellainen siedettävä puunsäilytys laani... Otin muutamia klapeja kokeiluun saunaan, mutta en ole vielä niitä ehtinyt kokeilemaan. Tänäänkin lämmitin vielä vanhoilla varastoilla kun muutenkin oli sellainen mieli että nyt vaan äkkiä sauna päälle, että pääsee uimaan ja nauttimaan lämmöstä. Vähän raapaisi tänään työmaalla kylmä kun istuksin ajettavan leikkurin päällä ja sitten työnsin työnnettävällä vähän hikeä hiusrajaan. Ei mikään hyvä yhdistelmä tämmöisellä vähän epämääräisellä syyskelillä...
      Kotona siivosin vähän puunpuruja pois lattioilta, en ehtinyt loppuviikosta edes imuroimaan! Noh, vähän turhaahan se olisi ollutkin kun puun purua kulkeutui vielä sunnuntaina miesten jaloissa sisälle asti. Tuntui vaan jotenkin niin törkyiseltä olotila kun istahti illalla sohvalle ja ensimmäisenä näkee vaalealla lattialla likaa ja roskaa...
     Lämmitin tänään takkaakin, mutta se laski savut sisälle ja kesti pitkän tovin ennen kuin sain ilmalukon piipusta auki ja savun sinne minne savun kuuluu mennä! Haisi ja haisee edelleen vähän savulle tuossa takkahuoneen puolella... yöks!
     Todella, todella toivon, että olisi jo syyskuun loppu. Pääsisi näistä töistä eroon ja pitämään vähän lomaa ja sitten uudella innolla uusiin tuuliin. Sain jo verottajalta muutamia papereita ja minun yrittäjyyteni alkaa todellakin olla totta! Tai siis tottahan se on jo ollut monta viikkoa, mutta nyt sitä sitten pitäisi asialla alkaa tehdä jotain... jaiks!

Kohti uusia polkuja! ♥ En malta odottaa...