Työmaalla tällä viikolla ollaan Maikin kanssa varmaan puhuttu viime viikonkin puolesta. Tein viime viikolla töitä yksin, ilman juttukaveri ja sen kyllä huomasi tällä viikolla kun oltiin otsat yhdessä töissä niin tuli juteltua kaikki asiat laidasta laitaan selviksi. Ehkä vähän kummallisenkin paljon kun minut tietää... Oli vaan aika paljon purettavaa!
Huomaan kyllä muutenkin, että minulla alkaa tämä työ olla aikalailla taputeltu omalta osalta, sillä niin paljon epäkohtia huomaan koko ajan kaikessa! Ennen työn teki ja sieti vähän niitä ääliömäisyyksiä mitä siihen liittyi, mutta nyt ottaa hermojen kiristyksiä ihan kaikesta! Maikki sanoikin kun riehaannuin (tosin vasta jälkikäteen) esimiehen vähättelevästä asenteesta, että olethan sinäkin temperamentinen! Ehkä juu, mutta lähinnä olen väsynyt siihen touhuun mitä työmaalla harrastellaan.
Kotona ollaan oltu autonvaihtobuumissa. Miehenmurrikalla auton kytkin alkoi tekemään loppuaan ja piti tehdä päätös siitä, että korjaako vanhaa vai satsaako uuteen. Satsasi sitten uuteen. Punainen paholainen muuttui päivässä valkoiseksi enkeliksi. Tai kuten Miehenmurrikka autoaan lempeästi kutsuu, Lumipalloksi ♥
Pitänee minunkin vähän aikaa harjoitella valkoisen auton odotusta, kun koko meidän yhteiden elämämme ajan olen odottanut punaista autoa saapuvaksi...
Maanantai-iltana piti laittaa naapurin emännälle vielä iltamyöhällä viestiä, kun meidän pihalla ravasi isoja lehmiä sysipimeässä. Seurattiin puoliski huvittuneena ja puoliksi vähän säälien emäntien ja isäntien taskulamppujen ja otsalamppujen kajastuksia kun yrittivät saada elikoita takaisin lankojen sisään. Lehmätkin olivat olleet kuulemma vähän hölmistyneinä kaikesta siitä valon määrästä. Suurempia tuhoja ei ollut pihamaalle tällä kertaa tullut, vaikka kyllähän ne oli kasvimaalla ja perunamaallakin ravanneet! Muutama lantalörtsy pihamaalla, saunapolulla, oli oikeastaan ainoa näkyvä tervehdys lehmien yöreissusta. Kun annoin sitten kasvimaalta samaiselle emännälle tilliä seuraavana päivänä niin sanoi vain ihmetellen, etteivät oikein tajunneet mistä lehmät olivat oikein läpi tulleet kun aitalangat olivat kunnossa...
Jää kai sitten mysteeriksi se reissu...
Itseäni jotenkin ärsyttää tämä oma olotila. Vielä kun se viikonloppuinen kantapääkipu on ollut mukavana seurana koko tämän viikon, toki parempaan päin jo menossa, mutta kuitenkin vielä haittaavana ja mieltä madaltavana tekijänä, niin ei ole oikein ollut ihan mielellisesti paras mahdollinen viikko!
Ei oikein jaksa tehdä mitään sellaista mistä sitä iloa ja riemua tulisi, kuten pihamaan siistiminen tai kotityöt tai ylipäänsä edes jotain!
Uimassa olen käynyt joka ilta, kun ei ole nyt juoksemaankaan päässyt. En ole mitannut veden lämpötilaa, mutta kyllä se jo virkistää... Pitää tänä iltana muistaa ottaa mittari mukaan! Juoksemattomuuskin alkaa jo tuntumaan päässä, ärtymyksenä ja kireytenä. Tämä loppukesä on ollut taas ihan surkea juoksun suhteen, kun työmaan kuormitus on vienyt erikoisen paljon meikäläisen powereista tänä vuonna. Yleensä sitä edes jonkinmoisia lenkkejä on jaksanut juosta vaikka miten olisi ollut töissä kiirus.
Ja nyt vielä tämä kantapää.
Ei ihan meikäläisen syksyn alku tämäkään, mutta minulla on nyt toive paremmasta. Kunhan saan työmaalla työt loppuun kunnialla niin pääsen rakentamaan sitten jotain ihan uutta ja innostavaa ihan uudella tarmolla kun vähän ensin lepään ja rentoudun ja lomailen.
Aika mieletön syksy ja loppuvuosi siis tiedossa ♥
Aika jees ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti