8. syyskuuta 2019

Kukkiva kasvimaa ♥

Tänään vietettiin YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää ja illalla kampanja suomalaisten lukemisen puolesta huipentui klo 19.00 siihen, että meidät kaikki haastettiin lukemaan. Minä luin Sport-lehteä, mutta aion viettää oman Read Hourini nyt iltasella ennen unta. Luen kirjaa että pää rauhoittuisi ajatuksista ja saisin vähän laskettua muutenkin tätä stressiä.
      Huono lihashuolto jo monena viikkona kostautui.
      Viikolla vihoitellut kantapää kipeytyi viikonloppuna oikein kunnolla enkä löytänyt oikein syypäätä siihen kipuu. Pohkeet olivat jumissa ja säärissä oli kipeitä triggereitä, mutta ei tuntunut auttavan vaikka mustelmille asti sain jalat kun oikein hieroin ja rullasin ja painelin. Miten ihmeessä selviän tämmöisellä jalalla huomenna töissä!
Kasvimaan kukkaloistoa ♥
Tänään on muutenkin ollut taas sellainen itku-päivä. Itkeskelin tämän tästä ja illalla varsinkin. Jotenkin nyt menee hommat niin yli äyräiden etten taas jaksa... Ei ole motivaatiota enää mennä työmaalle kun oma homma täällä kotona ja yrityksen parissa vetäisi jo enemmän puoleensa. Se touhu siellä ei kiinnosta enää pätkääkään!
      Väsymystä tämä kai on.
      Suorastaan kai jo uupumusta.
      Itku. Ruokahaluttomuus. Yleinen vetämättömyys ja hälläväliä olo.
       Ei normaalia minua.
       Eilen tuli hyvä mieli kun kävelin kukkamereksi muuttuneella kasvimaalla ja kuuntelin sitä pörinää ja huisketta mitä siellä näkyi samettikukissa ja auringonkukissa, jotka vihdoin minulla loistavat kuin auringot! ♥


Ja uimassa olen käynyt joka ilta. Vaikka vesi on kylmää niin järvessä tuntuu kuin olisin hetken aikaa irti ihan kaikesta! Ei tarvitse olla mikään eikä kenenkään kanssa sosiaalinen. On vain minä ja kylmä vesi ja kenties ne 14 tukkasotkaa jotka jokeltelevat omiaan ja pitävät minua vain lilluvana päänä järvessä! ♥
      Tekisi mieli tehdä syksyisiä kävelylenkkejä, juoksulenkkejä, pyörälenkkejä, mutta miten tässä mitään teet kun kroppa sanoaa stop! ja mieli myös! Ei huvita eikä jaksa! Työpaikka on tehnyt minulle taas sen, mitä vannoin ettei se enää koskaan pysty tekemään - viemään minulta kaiken ilon ja riemun tästä elämästä! Ei olisi kai pitänyt alun perikään saada tätä työtä enää täksi kesäksi. Luojan kiitos sain aikaiseksi pompata pois tästä oravanpyörästä edes nyt!
       Nyt vaan pitäisi jaksaa vielä kolme viikkoa.
       Ja nyt pitäisi mennä nukkumaan, jospa jalkakin olisi parempi huomenna...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti