" Tiesit kuitenkin mikä hanko on! "

Syyskuun päivä: harmaa, uhkailua sateesta koko ajan niin ettei voi olla ottamatta sadevaatteita ihan vaan varmuuden vuoksi, kylmähkö ja harmaa, sanoinko sen jo?
       Rakastan syksyssä illan pimeyttä, mutta aamun pimeys ei ole niin romanttista. Tänä aamuna pimeys oli sysipimeää kun heräsin, piti ihan kellosta katsoa että onko se tosiaan 5.30 eikä esimerkiksi 00.30.
        Tänään tuli taas esille se miten julmia naiset osaavat olla toisille naisille työpaikoilla. Olen sen huomannut aikaisemminkin, varsinkin kun olen 15 vuotta kohta tehnyt töitä alalla joka on täynnä naisia, mutta jotenkin se aina ihmetyttää joka kerta. En aio heittäytyä tässä nyt marttyyriksi, en ole täydellinen itsekään, mutta en kyllä ole tarkoituksella sysännyt toista naista syrjään tai puhunut pahaa/mustamaalannut naispuolista yökaveriani muille. Pikemminkin minusta naisten pitäisi pitää yhtä, olla yhtä rintamaa tässä miesten maailmassa! Näin ei vain useinkaan ole...
         Minä olen konenainen. Siis tykkään ja osaan käyttää erilaisia koneita. Sellaista härveliä ei tässä maailmassa kai olekaan, jota en haluaisi kokeilla. Kaivurit, traktorit, leikkurit, trimmerit.. kaikki käy! Olen huomannut, että tämä ominaisuus on joillekin naisrodun edustajille jonkinmoinen uhka. En tiedä miksi, koska kaikenlaista osaamista tarvitaan on sillä käyttäjällä munat tai ei! Jotkut eivät ole kiinnostuneet koneista vaan esimerkiksi (tällä omalla alallani) ovat enemmän kiinnostuneita kukkien hoidosta ja tietävät niistä minua enemmän. En koe tätä uhkana vaan oppimismahdollisuutena! Sellaisen ihmisen kanssa työtä tehdessä oppii väkisin jotain uutta!
        Tänään eräs omainen sanoi, kun käänsin vaihtokukkapenkkiä, että eikö tuo onnistuisi hangolla paremmin? Sanoin, että on meillä varastossa hankokin, mutta lapio toimii tässä vähän paremmin. Nainen naurahti ja sanoi, että tiesit kuitenkin mikä hanko on! Meinasin sanoa, että olen kasvanut lapio kädessä ja hanko toisessa, mutta jätin sanomatta. Sen sijaan hymyilin ja sanoin, että juu, tiedän mikä hanko on. Näitä tilanteita tulee eteen aika usein, varsinkin kun on nainen. Ihan kuin meidän naisten pitäisi vielä 2010-luvulla (melkein 2020-luvulla!) olla edelleen se hellan ääressä istuja.
        Paasaus ohi, tällä erää.

Kun pääsin kotiin asti, olin niin väsyksissä, että kun sain vähän ruokaa vatsaa rojahdin sohvalle katsomaan The Blind Side - Elämä pelissä - leffaa. Sandra Bullock on kyllä suosikkinäyttelijöitäni tällä hetkellä.
       Eilisiltana katsoin kynttilänvalossa Järki&Tunteet-elokuvan. Sen missä on Emma Thompson ja Kate Winslet. Ihana! Olen nähnyt varmaan sata kertaa, mutta aina vaikuttaa samalla tavalla romanttiseen sieluun ♥
          Elokuvat ovat minulle rentoutumisen keinoja. Ei ihan yhtä tehokkaita kuin kirjat, mutta mukavia silti. Yleensä katson leffoja kun olen todella väsyksissä ja kirjoja luen kun tarvitsen muuten vain omaa aikaa, akkujen latausta tai rentoutumisen hetkeä.
        Nyt kun jalka on ollut off-tilassa ja juokseminen ei ole ollut kalenterissa kohta kahteen viikkoon (!!!), uiminen on muodostunut minulle nyt terapiahetkeksi. Tänään sen terapiahetken lämpötila oli +11 astetta pienellä aallokolla. Sanotaanko, että virkisti! ♥ Suihku tuntui sitten jo lämpimältä...
        Jalka alkaa olla parempi, mutta kyllä tämä aika raivostuttavaa on. Olen diagnosoinut sen tulleen siitä puusavotasta, kun nostelin takareisiä käyttäen niitä runkoja ja nyt takareisi jumittaa pohjetta ja pohje jumittaa kantapään kantakalvoa. Oma diagnosointihan se on parasta!
        No aion saada jalan kuntoon töiden loppuun mennessä niin pääsen sitten aloittamaan juoksutreenit kunnolla, puhtaalta pöydältä... Toivottavasti tästä ei tule mitään ikuista riesaa!