Aamulla oli jo nurmi valkeana ja piti vähän tarkkailla tietä mustan jään takia. Alkumatkasta näin kaksi peuraa sumuisen utuisella pellolla ja kirosin että oli kiire töihin ja ettei ollut kameraa mukana. Joku kerta, kun saan nämä työt tehtyä aion nousta aamutuimaan ihan vaan valokuvaamisen takia. Aivan mahtavia kuvia olisi tullut syyskuun puolella kun alkaa olla sumua aamuisin ja aurinko nousee vasta vähän vaille seitsemän... ♥ Aivan mahtavaa!
Tänään mietin, että miten työmaa on koskaan tullut toimeen ilman minua!
Oikeasti!
Olen tullut todella hyväksi sanomaan "joo" kun töitä listataan. Ja se on toiminut erinomaisesti! Olen saanut tehdä melkein kaikki työt... Ja se kyllä tuntuu jo...
Noh, nyt on kuitenkin viikonloppu edessä. Perunamaa on tyhjä perunoista eli jäi taas sekin huvi tältä vuodelta välistä, kun vanhempi polvi keräsi perunat ja tekivät itsensä kipeäksi (fiksua? Ken tietää...). Nyt ei minulle jäänyt kuin porkkanat ja punajuuret, mutta olkoon nyt sen verran vielä, että pääsen töistä pois niin on aikaa ja energiaa toisella tavalla.
Kaislaroina oli saapunut taas rannalle. Pitäisi jaksaa se korjata pois vielä ennen kuin lumet tulevat niin saisi sitten keväällä aloittaa uimisen vähän siistimmältä alueelta. Tai niin ainakin uskon. Vesi on laskenut kuitenkin sen verran alas, että kohta en pääse millään härvelillä niitä hakemaan sieltä, vaikka kasalle tekisinkin.
Kun tulin uimasta huomasin ensimmäistä kertaa tänä syksynä sen lämpöisen fiiliksen uimisen jälkeen. Sitä kai kutsutaan nyt endorfiiinimyrskyksi. Se tunne tulee lämpöisenä aaltona ja sitten on vaan ihan mahdottoman hyvä olo ♥
En siis ihmettele, että avantouintiin jää koukkuun. Toivon oikeasti etten tulisi nyt syksyllä kipeäksi ja saisin kokeilla miten pitkään pystyn uimaan. Hankin tietysti märkäpuvun, että voi jatkaa uimista vielä marraskuussakin, heh!
Nyt kuitenkin painun pehkuihin ja luen hetken aikaa kirjaa.
Huomenna nukun kuin Prinsessa Ruusunen ja odottelen sitkeästi sitä suukkoa joka herättää minut satavuotisesta unesta... ♥
P.S. Nauroin tänä iltana pitkästä aikaa niin etten meinannut happea saada, kun Miehenmurrikka matki Tapio Rautavaaraa. Tämä on meidän inside-vitsimme ja toimii minuun ihan joka kerta. Vai pitäisikö sanoa niin kuin Tapsa sanoisi: tepsii joka keRRRRta ♥
Pitäkää huolta toisistanne, mössykät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti