Pupun apilat, lintujen pesula ja kasvimaan satoa!

Kunhan sain unta kaiken kuu-intoilun jälkeen, nukuin ihan hyvin kuumuudesta ja tukaluudesta huolimatta. Näin jotain älytöntä untakin, en muista enää edes mihin se liittyi... Onneksi sain sentään tänään nukkua vähän pidempään, vaikka kirkolla pitikin iltapäivästä käydä avaamassa ovet.
            Eräs suku halusi muistella menneitä kirkon penkissä istuen ja lauloivathan ne yhden virrenkin. En oikein tajunnut homman ideaa, mutta eipä minun tarvinnutkaan. Lopussa eräs mies tuli sakastin ovelle sanomaan, että heidän nuorimmaiselle oli sattunut vahinko: poika oli pissinyt alttarikaiteen polvistumispehmusteisiin... Sanoin vain, että pesen sen kyllä, ei haittaa.
            Poika oli itkuinen, joten ehkä olisin vain pahentanut asiaa jos olisin heittäytynyt päivittelemään moista "kamaluutta". Pienihän se oli, sekä poika että vahinko. Hain pesuvälineet ja hankailin sitten alttarin pehmusteita vielä senkin jälkeen kun kirkko oli tyhjentynyt.
           Hmph.

 Aamupalalla napsin kuvia meidän pihaan eksyneestä rusakon pojasta ♥ Aikamoinen pitkäkorva, jolle kelpasi meidän nurmen apila. Säikähti ja juoksi aitan alle vasta sitten, kun isä lähti hakemaan postia ja kopsautti ulko-oven kiinni. Kunhan nyt vain töpöhäntä pysyisi apiloissa ja jättäisi kasvimaani rauhaan!
         Olen nyt melkein viikon sanonut miten hölmöjä linnut osaavat olla. Laitoin keskiviikkona kivikkoon uima/juoma-altaan linnuille eikä yksikään ollut mennyt sitä edes katsomaan. Kivillä ovat västäräkit pomppineet, mutta eivät vahingossakaan livenneet altaaseen!
         Tänään laitoin vadin pohjalle muutaman kiven, pesukiveksi, ja ihme ja kumma kohta oli västäräkki pärskyttelemässä ja pesemässä itseään. Tämä västis oli vähän kuin minä, kun uimapoukama on löydetty, siellä ei suvaita muita! Aika ärhäkästi lintu ajoi kaikki muut uimaan pyrkijät pois... Pitäisi varmaan laittaa toinen allas toiselle puolelle kivikkoa...

Pesulla.

Pesun jälkeen.

Iltasella kävin jälleen kasvimaata kastelemassa. Menivät tankit tyhjiksi - jälleen. Sinne on hurahtanut taas kaksi tuhatta litraa... johonkin maan uumeniin. Toivottavasti osa vedestä on mennyt kasvien juuriikin. Pitäisi taas hakea uusi satsi, kun näistä helteistä ei taida tulla loppua millään!
         Paras palkinto kastelusta ja ahkerasta kasvimaan hoidosta on tietenkin sato.
         Tänä iltana keräsin satoa ja kurkuista ja herneistä ja olin oikeasti todella ylpeä, että tämmöisen kesän jälkeen olen saanut kasvimaastani edes jotain irti! Toivottavasti kurkku jaksaisi tehdä kaikista niistä pienistä aluista kurkkuja, niin saisi säilöttyäkin!

Herneet pistelin poskeen yöpalaksi kaakaon kera ♥ Olipas hyviä! Liekö vaikuttaa asiaan se, että tänä vuonna olen oikeasti tehnyt kasvimaan hyväksi niin paljon! Palkinto maistuu aina makealta!
          En muista olenko maininnut, että olen nyt kohta 7 kuukautta lukenut jo Maaret Kallion Mielen työkirjaa ja tehnyt tehtäviä mieleni hyväksi. Tämän kuukauden aihe oli arvokas elämä ja se, elänkö oikeasti niiden arvojen puolesta joita pidän tärkeänä.
         Hitsin hyvä aihe muuten!
         Harvoin tulisi oikeasti mietittyä, että mitä pidän elämässäni arvokkaina asioina ja kuinka paljon kulutan aikaani kaikkeen muuhun kuin niihin! Tuli nimittäin pohdittua tässä kuussa sitä erityisesti kun työelämä meinasi viedä minulta energian kaikkeen muuhun... Löysin oikeasti "kalenteristani" aukkoja niiden asioiden kohdalta, joita oikeasti pidän itselleni tärkeinä. Pitää ryhtyä tekemään töitä paremman ja arvokkaamman arjen puolesta.
         Ensi kuun aiheena taisi olla harkinnan hienous.
         Tämmöiselle huonosti itseään ilmaisevalle (siis sanallisesti) ihmiselle, harkinta olisi ihan hyvä oppia. Saisi sanottua edes sen mitä tarkoittaa ja jättäisi sanomatta sen, mitä ei todella tarkoita.
         Erittäin hyvä kirja nimittäin tuo Maaret Kallion uusin opus ♥ Tykkään.
         Suosittelen kyllä ihan jokaiselle, joka kaipaa vähän herättelyä elämänsä eri kohdissa.

P.S. Illat alkavat olla aika pimeitä... Onkohan syksy tulossa? Helteiden puoleen ei uskoisi, sillä nyt eletään jo kolmatta viikkoa heinäkuussa, kun mittari hipoo +30 melkein joka päivä! Yhteensä näitä helleviikkoja taitaa olla jo lähemmäs kymmentä. Jostain luin, että tänä kesänä ollaan oltu hellerajan yli jo 45 kertaa... Varmasti jossain paikoissa useamminkin!
        Ihana ja lämmin kesä!
        Kyllä tätä on odotettukin, monta vuotta!
            

Punainen Kuu

 Tänä iltana oli kuun pimennys ja pilviverho meinasi pilata minulta koko näkymän. Ei tämäkään kuva kovin onnistunut ole, kun kamera tai kuu on heilahtanut (!!) mutta tässä kuu on suht kokonaan punainen.
         Itikat söivät minua armotta, joten kuvaaminen oli vähän sellaista "tule syödyksi"- henkistä kuvaamista...
          Aikamoisia ilmiöitä kuitenkin ♥

Nukkumaan itku silmässä...

Tiedättekö laulun missä lauletaan, että "metsässä ei liikahda lehtikään"?
        Meillä oli hautausmaalla vähän samanlainen moodi tänään. Ei oikein liikahdettu mihinkään ja kuitenkin oli tukala ja kuuma olotila - varsinkin päänupissa! Tuntuu, että ajatus on jähmeää ja päätöksenteko lähes mahdotonta ja suomenkielikin alkaa teettämään töitä. Minulle ainakin!
         Olen uupunut.
         Rehellisesti sanottuna.
          Tykkään lämmöstä ja tällaisesta kesästä, että kelit ovat kohdillaan, mutta työssä nämä lämmöt uuvuttavat. Nukuin päiväunet kun tulin kotiin, oikeastaan vahingossa, sillä nuupahdin välipalan jälkeen kun selailin vähän aikaan artikkeleita ja silmät lupsahtivat kiinni...
          Työviikonloppu edessä, mutta eiköhän siitä selviä kun päättää niin.
           Olisi tehnyt mieli juoksemaan, mutta kun mittari näyttää +30 ja ilma seisoo, niin ei ole järkeä lähteä hankkimaan itselleen mitään lämpöhalvausta! Kaipaan lenkkejä ihan valtavasti. Pää on tukkeessa jo siitäkin syystä ettei ole päässyt juoksemaan niin kuin normaalisti pääsin ja tuulettamaan päätä! Kävin tosin iltapuolella pyöräilemässä vajaan 10km lenkin, mutta vaikka se oli vaihteeksi hauskaa ja mukavaa (ja takalisto muistaa lenkin varmasti huomenna...) niin se ei kuitenkaan ollut sama.
          Minä, lenkkitossut ja lenkkipolku ♥
          Kaipaan, kaipaan ja kaipaan sitä fiilistä ihan älyttömästi ♥

Iltainen metsätie ja iltalenkki... pyörällä tällä kertaa...

Iltasella soiteltiin Miehenmurrikan kanssa ja jotenkin puhe pompsahti menneisiin - jälleen kerran. Minun pitäisi painaa off-nappulaa heti kun puheenaihe palaa niihin samoihin asioihin, jotka tekevät minulle pahan mielen ja itkun silmään. Tänäkin iltana jauhettiin samoja asioita parin vuoden takaa eikä sen viisaammaksi päästy. Sen minkä puhelu aikaiseksi sai oli vain itkun silmään ja pahan mielen.
         Jätin ne asiat taakseni sinä päivänä kun kävelin siitä puljusta pihalle. Minulle tuli mitta täyteen sitä, että hyvät asiat väännettiin huonoiksi ja hyvät teot väännettiin likaisiksi ja törkyisiksi. Tämän illan puheista pulpahti pintaan se orpouden tunne, joka minulla kahtena viimeisenä vuonna siinä firmassa oli.
         Petyin Miehenmurrikkaan sinä kesänä täysin. Seurusteltiin ensimmäistä vuotta, puoli vuotta kai oli ollut takana virallista seurustelua, vaikka tunnettu oltiinkin melkein 10 vuotta. Mies ei puolustanut minua kertaakaan! Tunsin oikeasti, että olin valinnut rinnalleni väärän ihmisen. Olin rakentamassa pysyvää ja elämänmittaista suhdetta ihmiseen, joka oli valmis hylkäämään minut täysin korppikotkien saaliiksi ensimmäisen soraäänen saavuttua... Minä vastaan muu maailma ja minä hävisin...
            Tänä iltana Miehenmurrikka palasi kerta toisensa jälkeen siihen, että koko työyhteisö puhui minusta pahaa, kertoivat pöyristyttäviä asioita ja ihmettelivät miten Mies voi olla yhdessä sellaisen naisen kanssa kuin minä olin!
             Minulla kesti vuoden, että "paikkasin" itseni ehjäksi niiden kesien jälkeen, keräsin kappaleista itseni kuin tilkkutäkin. Vuoden ajan yritin löytää itsevarmuuteni ja eritoten ihmisarvoni uudelleen kaiken sen jälkeen, ja tänä iltana meidän puhelu teki minulle saman olon.
             Tänä iltana toivoin ensimmäistä kertaa, että en olisi ikinä mennyt siihen työpaikkaan, vaikka se olisi sitten tarkoittanut sitä, etten olisi ikinä tavannut Miehenmurua ja saanut sormusta sormeeni.
            Minulle tuli tänä iltana niin paha mieli, jälleen kerran siitä kaikesta, niistä kymmenestä vuodesta, jonka aikana jouduin kokemaan niin henkistä väkivaltaa kuin esimiehen lähentelyjäkin, ja jotka sittemmin käännettiin niin, että kun en ollutkaan halukas lähtemään lähentelyihin mukaan niin minä olinkin sitten se vamppi, joka yritti kellistää kaikki kaksilahkeiset!
             Luojan kiitos tajusin lähteä sieltä! Olisi pitänyt lähteä jo paljon, paljon aikaisemmin!
            En ole pitkiin aikoihin mennyt nukkumaan itku silmässä, sillä olen ollut tämän vuoden todella onnellinen ihan kaikesta, iloinen ja onnellinen. Tänään kuitenkin menen nukkumaan itkuisena ja yksinäisempänä kuin moneen moneen kuukauteen.
             Onneksi tämäkin olotila on vain tunne, ei todellisuutta ja tämäkin katoaa vaihtuen toivottavasti pian johonkin parempaan fiilikseen...
           Tällaisina iltoina ikävöin meidän koiraa ihan valtavasti ♥

Kaikkien janoisten sankari

Alan kutsua näitä keskellä viikkoa olevia vapaita Omituisiksi Vapaapäiviksi, sillä sen verran omituiselta tänään tuntui olla vapaalla... keskellä viikkoa. Ihan kivaa, mutta omituista ♥
     Aamupäivästä ruokin jälleen pihapiirini paarmat hyvillä reisilihoillani, sillä ajettiin viinimarjapuskien väleistä ruoho äidin ja isän avustamina (= nostelivat oksia, joissa marjat roikkuivat etten runtelisi niitä). Tuli hiki ja sen mukana sitten ötökät huomasivat, että täältähän saa helppoa suolalihaa! Nam nam!
      Oli vähän namnam-olo sen urakan jälkeen, vaikka muulloin ei moinen ajo olisi ollut homma eikä mikään. Helle tekee tavanomaisetkin työt urakoiksi! Nyt kuitenkin on puskien alustat ja välit suhteellisen siistit niin on mukavampi sitten parin viikon päästä niitä ruveta keräilemään!
       Ruohonleikkaaja pulahti työn jälkeen veden helmaan - ansaitusti!
       Kokeilin vanhoja uikkareita, joita äiti oli löytänyt kaappinsa kätköistä. Olen minä ehkä vähän niistä kasvanut ulos...

Minua säälitti tänään pienet linnut, jotka poukkoilivat pihalla kamalassa kuumuudessa. Tein niille juoma/kylpyaseman kivikkoon kun siinä tykkäävät pomppia, mutta ei siinä vielä kukaan ole räpiköinyt! Ei tarvitsisi kuin yhden viisaan joka huomaisi sen...
      Gary Grandi, hyvää päivää, kaikkien janoisten sankari! ♥
      Iltasella kävin vielä uudelleen uimassa. Sormien väliin alkaa kasvaa räpylänahkaa ja kaulan molemmille puolille kiduksen alut. Kohta pitää ruveta väistelemään kalalokkeja!

P.S. Omituisen Vapaapäivän kruunasi Annilta tullut kirje ♥ Mikä ihanuus! Kirjoitin itse puolestaan tänään kirjeen Aikulle ja huomasin, että minulla on niitä molempia mussukoita aikamoinen ikävä... ♥

Oi ihana kasvimaa!

Pienestä tulee ilot ja riemut ♥
      Tänään, kuuman ja tukalan työpäivän jälkeen käännyin pihatielle ja näin heti, että kasvimaalla on käyty siistimässä sipuli- ja kurkkurivit. Äiti ja isä olivat ahkeroineet kuumasta päivästä huolimatta ♥ Olin niin iloinen, sillä olin ajatellut, että tänään pitäisi kitkeä sipuli ennen kuin rikkaruohot hauduttavat sipulit maahan mätänemään. Nyt ei tarvinnut kuin vähän kuokkaa näyttää!

Kasvimaa on komean näköinen, mutta melkein 400 litraa vettä sinne illassa kannetaankin. Ei se ilman vettä tuollainen olisi! Eikä ilman työtä. Tänä kesänä varsinkin se on sitä veden kantoa vaatinut kun näitä helteitä on riittänyt. Ja riittänee vielä jatkossakin. Eräskin ennustus povaa vielä kuukauden päivät näitä kelejä!
        En valita. En ainakaan yritä valittaa. Toki töissä on työnteko kuin hidastetussa filmissä tai pysäytetyssä kuvassa jopa joskus, mutta muuten olen kyllä yrittänyt nauttia, nauttia ja nauttia. Tämä tällainen on aka harvnaista Suomen kesää! Olen yrittänyt nähdä vähän kuin "helteen taakse". Jos unohtaa hetkeksi sen, että ei pääse harrastamaan samalla tavalla kuin viileämmällä, ettei jaksa ihan samalla tavalla kuin viileämmällä ja nukkuu vähän huonommin kuin viileämmällä, niin muuten tämä helleaalto on aika mahtavaa ♥
        Tänään kyllä kävin juoksua kokeilemassa. Muutaman kilsan verran vain tosin, mutta totesin, että sekin oli ihan riittävästi tauon ja helteen kanssa. Kärpäset ja paarmat olisivat viihtyneet seurassani pidempäänkin. Miten ihmeessä ne löytävät metsikön keskeltä minut juoksemassa?!? Olisihan siellä niitä hirviäkin!

Minun samettikukkani ovat jätti-lajiketta... öhöm... luulevat olevansa jotakin muuta... juurikkaita kenties?

Huomenna minulla onkin vapaapäivä ♥
       Hullua pitää tämmöinen keskellä viikkoa oleva vapaapäivä, mutta tällä hetkellä olen TODELLA onnellinen, että se on huomenna. Jotain viikonlopun vapaapäiviä nämä tämmöiset, kun ensi viikonloppuna olen kuitenkin töissä! Ei valittamista.
         Miehenmurrikan ensimmäinen viikko on sujunut hyvin - olosuhteisiin nähden. Öisin on vain kuulemma huono nukkua, kun kämpän lämpötila hipoo +32... ja mies on itsekin lämmin kuin uunin kylki! Työmaalla on sama meno kuin mitä siellä nyt on ollut, mutta ehkä suurin helpotus on Miehenmurrikan asenne, joka on parina viime vuonna onneksi muuttunut enemmän sellaiseksi stressivapaammaksi. Hyvä niin. Stressiä siellä kuitenkin saisi sietää, jos siihen leikkii rupeaisi.

Porkkanakin on pysynyt hengissä ♥

Kyselin tänään naapurin kuulumisia, kun en ole niistä vähän aikaa kuullut mitään. Ovat hengissä, mutta kesäflunssassa. Kääks. Mahtaa olla kiva olla tukkoinen tämmöisellä helteellä ja tehdä navetassa töitä, kun navetan lämpötila on +35 plus lehmien lämpö... Ei käy kateeksi.
      Miehenmurrikka sanoi tänään, kun puhuttiin puhelimessa, että minun entisessä työmaalla on siistiä ja naiset hoitavat sitä hyvin. Olin iloinen, tottakai, että siellä tullaan toimeen ja työt sujuvat. Aikku kuitenkin jäi sinne meidän Annin kanssa lähdettyä ja mitään en niin toivonut kuin että se saisi sinne hyvät tyypit työkavereiksi.
         Mutta.
         Vaikka olen nauttinut suuresti siitä, ettei kamalasti ole mitään päätösvaltaa tai sen mukana tuomaa vastuuta töistä, niin minulla on vähän ikävä sitä että saisi tehdä hautausmaasta minunlaiseni. Minunnäköiseni. Siistin ja kauniin kaikkine mausteineen. Sitä sain toteuttaa edellisessä työpaikassani ja työmaa oli minun (ja minun tiimini) luomus! Kaikessa kauneudessaan ja siisteydessään.
         Nyt minun pitää sietää sellaisia pieniä juttuja hautausmaalla, jotka ovat mielestäni epäsiistejä ja joiden kanssa voisi tehdä enemmän töitä. En kaipaa sitä vastuun tuomaa stressiä tai paineita, en todellakaan, mutta kaipaan sitä vapautta tehdä omanlaisia valintoja, omanlaisia hoitotoimenpiteitä ja tehdä hautausmaasta sellainen kuin vain mihin minä pystyn...
         Huokaus...
         Minun pitäisi oppia irtautumaan näistä työkuvioista ja laittaa se siistimistarmo omaan pihaan. Työ on työtä, vaikka missä sitä tekisi ja se mikä OIKEASTI tuo hyvän olon ja hyvän mielen, on oma piha, kasvimaa ja koti ♥

Vähän se yritti iltapäivästä sataa ja ukkostaakin, mutta se nyt oli aika onneton yritys... Kunhan kokeili. Säälittävä hippunen vettä ja muutama kumahtelu. Siinä se tämänpäiväinen luvattu/ennustettu sade.
       Ja veden kanto jatkuu!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
488. juoksupäivä (179 vko)
- 2992.1 km
- 2.3km metsätie (15 min)
- ensimmäinen juoksu puoleentoista viikkoon ja helle juoksu
- helteinen keli vei veronsa, selvästi ja jalat vaikka jaksoivatkin, olivat aika pökkelönä
- kävin vähän samaan kohtaan kuin viimeksikin, tuohon säären etuosan yläosaan, mutta nyt en ainakaan rasita sitä liikaa alkuunsa
- hengitys vähän puuskutti
- ja ryhtikin vähän hakusessa, samoin askelmerkit ja oikeastaan koko juoksu!
- oli kuitenkin virkistävää käydä kokeilemassa, että jaloista on vielä johonkin
- +28, helteinen ja aurinkoinen keli, ei tuulen virettäkään!

Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti, Hyvän olon hormonidieetti, Hormonitasapaino ja Reipas, rakas raskaus

Kaisa Jaakkola

HORMONIDIEETTI

HYVÄN OLON HORMONIDIEETTI

HORMONITASAPAINO

Tammi

Kaisa Jaakkola on tietokirjailija, hyvinvointialan yrittäjä ja äiti. Hän kirjoittaa ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, johon vaikuttavat liikunnan ja ravinnon lisäksi myös mielen hyvinvointi. Suuressa osassa Kaisan kirjoja ovat hormonit ja niiden vaikutus koko ihmisen hyvään oloon, ja se kuinka ravinnolla pystytään ennaltaehkäisemään ja jopa parantamaan jo syntyneitä ongelmia niin suolistossa kuin muuallakin kehossa.
       Kirjat ovat kirjoitettu selkeästi ja ymmärrettävästi ja asiat ovat hyvin jäsenneltyjä. Kaisa painottaa kirjoissaan, ettei ole lääkäri eikä yritä sellainen olla. Hän kertoo omakohtaisia esimerkkejä ja hyväksi koettuja tapoja parantaa omaa vointiaan ja jaksamista, antaa vinkkejä siihen, miten oppeja voi soveltaa omaan elämään, jotta voisi paremmin. Korostaen kuitenkin sitä, että olemme yksilöitä ja vaikutukset näkyvät eri tavalla.

Kun hurahtaa niin hurahtaa.
       Olen tämän vuoden puolella innostunut ihan täysin ravinnosta ja hormoneista ja kaikesta niiden vaikutuksista! Siksi olen ahminut nämä Kaisa Jaakkolankin kirjat melkein peräjälkeen, vaikka kirjoissa onkin paljon samaa tietoa.
         En toki lue kirjoja kuin ne olisivat ainut totuus, mutta tuskin niitä sellaisiksi on tarkoitettukaan. Kirjoissa on kuitenkin paljon sellaista tietoa ja knoppeja, joita on helppo kokeilla omaan elämään. Ei mitään vippaskonstia parempaan elämään vaan keinoja pysyvään muutokseen ja sitä kautta parempaan oloon!
        Kirjat ovat selkeitä, kauniisti taitettuja eikä mitenkään raskaita lukea, vaikka aihe onkin välillä monimutkainen. Kaisa kirjoittaa ihmisläheisesti ja ymmärrettävästi ja pyrkii kertomaan asian yksinkertaisesti monimutkaisuudesta huolimatta.

Kaisa Jaakkola

REIPAS, RAKAS RASKAUS

Tammi

Raskautta suunnitteleville, sitä toivoville tai jo raskaana oleville. Jos haluaa tietää lisää siitä, miten hormonitoimintaan ja sitä kautta hedelmällisyyteen voi vaikuttaa jo ennen raskautta tai sen aikana, on tämä kirja mainio opus siihen. Myös raskausajan jälkeiseen palautumiseen perehdytään kirjan loppuosassa. Ilman paasausta tai tyhjiä lupauksia antamatta.

En ole raskaana eikä vielä edes suunnitella mahdollista perheenlisäystä, mutta minusta oli mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea voi tehdä omalle keholle JO ENNEN vauvan yrittämistä. Parantaa mahdollisuuksia elämäntavoilla.
        Liikunnan, ravinnon ja levon yhteispelillä pääsee jo aika pitkälle, vaikka elämää ei loppuun asti voikaan suunnitella. Hyvät mahdollisuudet uudelle elämälle kuitenkin pystyy antamaan!
        Tämä kirja meni tämän hormoni-hurahdus kirjamaratoonin jatkeeksi. Ja syvensi kyllä naisen elämään vaikuttavia asioita - ihan jo ilman suunnitelmia sen suurempia!

Tämä helle ei anna eikä tunne armoa!

Työviikko alkoi helteissä...
         Isä kysyi minulta tänään, kun tulin töistä, että miten sieltä selviää hengissä, kun tuntuu, ettei kotona jaksa tehdä mitään vaikka vain pihalla kävelisi. Itse asiassa en oikein osannut vastata. Jotenkin sitä vain selviää, sillä hengissä olen tänäänkin. Ehkä minun selviytymiskeino on vain miettiä pienissä pätkissä päivää. Puoli tuntia, tunti, pari tuntia. Ei tuollaisessa kuumuudessa ulkotyöläisenä mikään helppo homma ole, mutta kuten joskus muulloinkin olen todennut: työn valinta kysymys tämäkin!
        Kotona ajoin nurmikon ja täytyy kyllä sanoa, että kun mittarissa on +30 niin sekään homma ei ole mikään yksinkertainen pläjäys. Paarmat purivat kintuista viimeisetkin lihat ja nyt olen yrittänyt tankata niin suolaista kuin nestettäkin, sillä sen verran hassu olo tämä päivä toi mukanaan...
         Juoksemaan en edes yrittänyt, vaikka miten ottaisi päähän tämä juoksutauko, joka on kohta kaksi viikkoa (!!), mutta en todellakaan aio tappaa itseäni vain sen takia, että juoksukunto tipahtaa. Sittenhän se vasta tipahtaakin jos kuolisi!

Syyleimu nauttii selvästi helteistä, sillä näin komeasti ei tämä veijari ole vielä kertaakaan kukkinut! Kukat vaan kukkivat niin äkkiä ohi, kun on niin kuuma....

Kun olin saanut nurmen ajettua, kävelin kaikkine vaatteineni suihkuun. Otin suihkun vaatteet päällä niin sain pestyä sitten samalla vaatteetkin ennen kuin menin uimaan. Kätevämpi tapa kastella nutut kuin uittaa niitä pienessä pesualtaassa!
       Uimaretkelläni oli tänä iltana seuraa.
       Epämiellyttävää seuraa.
       Nimittäin käärme.
        En ole koskaan nähnyt livenä uivaa käärmettä, mutta tänä iltana näin sitten senkin! Aika ällöttävää. Varsinkin kun olen muutaman kerran katsonut elokuvan Anakonda. Kysyin tältä tämäniltaiselta käärmeeltä, että oletkos sinä mahdollisesti nälkäinen kuristajakäärme, joka jää vainoamaan minua? Ei vastannut vaan ui toiselle puolelle poukamaa...
        Minusta tuntui koko ajan että joku olisi kietoutunut jalkojeni ympärille ja vähän puristanut... Minut on kaiken hyvän lisäksi siunattu aivan valtavalla mielikuvituksella! Jes!

Toinen pelottava "otus" löytyy kukkapenkistä. Tarkalleen ottaen kivikosta. Nämä minun mehitähtieni kukat tai mitkä lie lisukkeet näyttävät jo alien-otuksilta... Minusta ei ole ollenkaan kivaa, että Suomi alkaa muuttumaan tropiikiksi NÄIN nopeasti. En ehdi sopeutua kuristajakäärmeisiin uimarannalla ja lihassyöjäkasveihin omassa kukkapenkissä!?!
       Sillä melko trooppista tämä nyt jo on.
       Eletään jo kolmatta viikkoa noin +27-30 asteen helteissä eikä loppua ole näkyvissä ainakaan tällä viikolla. Minulla on vielä työviikonloppu tiedossa eli mustaa nuttua vaan niskaan vaikka henki menisi... oih ja voih!

Tänään tuntui töissäkin ihan hassulta, syksyiseltä melkein, kun ajettiin ruohoa niin koivut olivat tiputtaneet jo ihan kamalasti lehtiä.. Sama homma minun omenapuulla. Se alkaa jo kellastua ja eletään vasta heinäkuun loppua. Kääks!

Iltasella pitäisi vielä jaksaa käydä kastelemassa kasvimaata jälleen, kun ei tuo taivas sitä vettä näköjään anna! Minulla olisi siellä kitkettävääkin, mutta en mnä tämmöisillä helteillä sinne kyllä jaksa mennä kun pyörryn jo pelkästä ajatuksesta... Harmittaa sekin, että en saa kasvimaata siistiksi kun näitä helteitä pitelee joka päivä. Kun saisi kitkettyä edes niin sitten saisi taas aurinko helottaa... Pitäisi pienen hetken vähän viileämpää..
       Muuten en valita.
       Kasvimaan puolesta vain vähän ♥

Loma lopuillaan, helle ei ♥

Nyt on nautitti neljästä lomapäivästä kuin se olisi neljä viikkoa!
      Miehenmurrikalla neljäviikkoinen kesäloma loppuu huomenna ja minulla taas tämä mukava neljän päivän loma tulee myös päätökseen, mutta minulla työelämään tipahtaminen ei ole niin suuri kuin Miehellä.
      Neljään päivään on kuitenkin mahtunut paljon rentoutumista ja lomaa ♥
      Lauantaiksi ja vähän täksikin päiväksi luvattu sade jäi kyllä aika pieneksi. Mittari näytti 10ml kun oli luvattu oikeita monsuunisateita! Onneksi satoi nyt edes sen verran, että vähän maa kostui. Lauantai-iltana kosteus nousi sumuna ilmaan.
      Kirjaimellisesti.

Joka kesä pitää AINAKIN yhden kerran käydä yöuinnilla niin myöhään kuin vain suinkin jaksaa. Meillä se myöhäisin ajankohta oli vähän yli 11. Molemmilla oli uni mielessä, mutta mentiin nyt kuitenkin, kun oli siitä kerran puhuttu. Veden pinta oli tyyni. Ilma ja vesi varmaan yhtä lämpimiä.
        Ja tunnelma kuin sadusta ♥
        Hiljaista ja kaunista ♥

Tänään taas elohopea pomppasi lähelle +30 ja käytiin vähän rannan tuulia haistelemassa. Oli siellä jokunen muukin ajatellut samoin, mutta onneksi tilaa oli olla ihan omineenkin, ihan kahdestaan ♥

Tänä kesänä olen huomannut, mikä valtava vaikutus stressillä on jaksamiseen ja ihan normaaliin hyvinvointiin - kaiken suhteen. Tänä kesänä minulla on ollut ihan toisella tavalla vapaata, mutta myös töitä. Esimerkiksi nämä tämmöiset vapaat ovat olleet aivan mahtavia!
       Ja tämmöisillä keleillä vielä.
        Näitä helteitä on luvattu vielä ainakin viikko ♥
        Ihanaa ♥

Hellelomailua ♥

Vietetään lomaa Miehenmurrikan kanssa ♥
       Miehenmurrikalla on viimeiset kesälomapäivät ja minulla on ansaittuja vapaapäiviä viikonlopputöistä. Nukuttiin kuin herrasväki tänä aamuna ja onneksi illat/yöt ovat viileämpiä niin unet ovat olleet hyviä eivätkä hikistä kieriskelyä.
         Aivan mahtavat kelit! ♥
         Ulkotyöläisenä minun kuuluisi sanoa, että viilenisi jo tai sataisi edes, mutta oikeasti en sitä toivo, vaikka helle sotkee vähän energiatasoja ja erityisesti miun juoksutreenejä, kun ei ole paukkuja radalle lähteä. Mutta muuten tämä lämpö ja KUNNON KESÄ tekee minut onnelliseksi ♥
         Ja se, kun Miehen käsitys minun hemmottelusta osuu niin nappiin kuin vain voi.
         Ajattelin eilen kun pääsin töistä ja raahauduin kauppaan vielä töiden jälkeen, että ei hitsi, pitää vielä jaksaa siivota vierailijoiden jättämä kaaos tuvasta, että pystyy itse rentoutumaan vapailla niin torppa oli siivottu ja puhdas kun tulin kotiin ♥ Miehenmuru oli imuroinut, pessyt lattiat ja keittänyt perunat ♥
           Sanoinkin, että tämä on minulle enemmän rakkauden osoitusta kuin kukat ja lahjukset ♥
           Olen nauttinut vielä tänäänkin NIIN kovin puhtaasta kodista ja rauhasta.

Käytiin aamupäivästä uimassakin jo ja olin pelkkää hymyä. Arkipäivä, kello vähän yli puolenpäivän ja minä lillun järvessä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ♥ Vitsit miten onnellinen olin! Ja olen!
        Seuraavaksi on suunnitelmissa kevyttä ruokaa, johon kuuluu vähän savukalaa, kanaa ja uusia perunoita. Sitten pelkkää oleskelua ja rentoutumista ja toisen kanssa olemista. Niin ja tästä mahdottoman ihanasta kesästä nauttimista! ♥
         Kuumia päiviä sinnekin puolen ruutua, täällä nautitaan nyt lomasta - minimittaisesta sellaisesta, mutta kuitenkin!

P.S. Hellejakso on vienyt minut pois juoksupoluilta taas melkein viikoksi, mutta tänään pitää koittaa tehdä edes lihaskuntotreenejä. Alkaa kiristelemään taas mieltä tämä juoksumattomuus... Pitäisi varmaan yöllä käydä lenkillä, että olisi inhimillisempää. Ainakaan ei tarvitse kamalasti lihaksia lämmitellä ♥

Perunat puhtaaksi muutamalla surautuksella!

Nähtiin netissä video perunoiden kuorimisen helpottamiseksi ja hetihän sitä piti kokeilla! UUSI vessaharja ja porakone ja perunat. Isä vielä lisäsi roiskumissuojan harjan tyveen ettei pesuvedet lentele pitkin ja poikin leveässä ämpärissä.

Ja eikun surisemaan!

Varsinkin isommalle syöjäjoukolle tämä tekniikka on emäntää säästävä kun ei tarvitse erikseen perunoita pestä. Ja nämä oman maan perunat vielä ovat niin kuorettomia, että näiden kanssa ei kovin kauaa tarvitse surista.

Ja kiehumaan ja syödään voin kera ♥
Nam!

+32 astetta, poika ja lintu

Ulkotyö on ihanaa kesällä ♥
      Saa olla ulkona, nauttia kesästä silloinkin kun on töissä eikä vain kotona ja vapaa-aikana. Näillä helteillä töiden tekeminen on kuitenkin kuin hidastetusta filmistä. Sellainenkin homma, joka ns. normikeleillä menee ihan tuosta noin vaan, on näin kuumalla todella hidasta. Lapion käyttö esimerkiksi, muutama lapio multaa ja huilitauko ja sama uudelleen. Vaikka juodaan ja pidetään taukoja nyt enemmän niin olo kuin ilmakuivatulla lantulla kun kotiin pääsee.
       Eilen hyppäsin vielä kotona ruohonleikkurin päälle, kun sain kämpän kesälomalaisista tyhjäksi. Nurmi oli päässyt pitkäksi, mutta nyt se on taas lyhyt ja valmis palamaan! Miten onnelliseksi voi ihminen tulla pelkästään nurmen leikkuusta ja lyhyestä nurmesta. Maksu lyhyestä ja kauniista pihanurmesta oli kuitenkin kova: jalat oli ihan syöty, kun paarma-armeija hyökkäsi kimppuun eikä siitä leikkurin selästä ihan niin vain noustu ja juostu karkuun. Jaloissa on pahannäköiset puremat ja lisää on luvassa näiden kuumien päivien aikana työmaalla. Myös ampiaiset ovat olleet todella aggressiivisia!

Kukkapenkkejä pitää varmasti huomenna kastella, kun nyt olen vaan yrittänyt saada pihaa siihen kuntoon, että torstaina voin heittäytyä viettämään omaa lomaa ♥ Mutta vaikka perennapenkkejä ovatkin, niin kyllä alkavat nekin kärsiä kuivuudesta. Onneksi saaveissa on vettä.
         Tänään käytiin hakemassa isän kanssa taas 2000 litraa kasvimaan kastelua varten. Se määrä uppoaa tuohon maahan kahdessa viikossa. Kastelen iltaisin niin ehtivät imeytyäkin eikä vain haihtua.

Tänään kävi puolestaan pienempi sisko pojan kanssa kylässä, mutta olivat vain päivän, kun pojalla oli viileämpi nukkua mummolan alakerrassa. Aikamoinen hymypoika se kyllä on! Oli hurmannut hetkessä pikkusiskon kummit, jotka olivat tulleet tuomaan rotinapullaa ja -kakkua.
       Millainenhan mies siitäkin sitten tulee?
       Tuossa hoidossa ainakin pitäisi onnistua elämän alkuun pääseminen ♥

Miehenmurrikalla oli ollut vähän vastoinkäymisten päivä niin auton kuin puhelimenkin kanssa, joten kun vieraat olivat hävinneet pihasta niin laitettiin ulkosaunalle vähän vesipadan alle tulia (saunaa ei jostain syystä haluttu....) ja lähdettiin uimaan!
       Virkistävää ja taivaallista! ♥
       Nyt onkin olo taas sellainen, että ei tarvitsisi kamalasti tehdä mitään, että uni tulisi ja olisi. Tänäkin aamuna olo oli kuin Prinsessa Ruususella, nukutti, nukutti ja nukutti. Onneksi enää huominen ja sitten olisi neljä vapaata.
        Kannatti ahertaa viikonloppuja töissä ♥

Nyt on melkein viikon ajan pihapuissa kuulunut ihmeellistä laulua ja kujerrusta. Tänä iltana sain siitä sopraanosta sitten vihdoin viimein kuvan, kun ne tappelivat lajikumppaninsa kanssa puussa kai reviiristään.
     Otus oli kuhakeittäjä.
      Laulu on kuin undulaatilla ja värityskin vähän sama.
      Ja tätä lintua kuulemma harvoin näkee, kun elelee puiden latvuksissa ♥ eli wau!

P.S.
Syötiin tänään ensimmäiset omat perunat omasta maasta!!! Olivat aika hyviä! Kuin mansikoita!

Hellehulluus ja kasvimaan kauhu

Muu talonväki nukkui, kun minä lähdin töihin.
     Tällaisina päivinä miettii, että onko suntioiden pakko pukeutua mustiin ja miksi se on niin vanhanaikainen ammatti, ettei siinä saa olla edes shortseja? Takin otin pois heti kun kukaan ei nähnyt ja silti selkää hiotti ja ehtoollisen aikaa ajattelin jo, että juokaa ja syökää pikkasen nopeammin! Ei sitä niin hartaasti tarvitse ottaa!
     Pihaan oli ilmestynyt lapsille uima-allas, meidän vanha sammakko-allas, johon oli kaadettu sadevettä. Astetta miedompi, sillä siihen aikaan kun me siinä polskittiin, äiti ja isä laskivat siihen kaivovettä ja sanoivat, että kyllä se siitä lämpenee...
      Olisi tehnyt mieli itsekin mennä polskimaan altaaseen, mutta takaraivossa jyskytti, että kasvimaa pitää saada hoidettua ennen ensi viikon piiiiiiiiiiitkiä vapaita. Joten, heti kun olin syönyt ja juonut, otin saappaat ja hanskat ja lähdin ahertamaan kuumalle kasvimaalle.
      Kitkemään ja harventamaan.

Kuka laittoi tätä porkkanaa näin monta riviä....

Persiljakin ponnistaa maasta ja tillihän onkin todella komeaa!

Harvensin ensin porkkanan, sillä se oli se raivostuttavin homma. Muut hommat ovatkin sitten jo helpompaa. Porkkana oli päässyt virahtamaan vähän ylimittaiseksi ja jäi vähän haljakalle ololle se, nousevatko rennot varret pystyyn vai jäävätkö maahan. Möyhensin maan ympäriltä ja toivoin parasta.
        Kitkemishoidon sai tänään persilja, tilli ja auringonkukat. Muuta en oikeasti jaksanut, vaikka olisi kai pitänyt niin olisi päässyt huomenna jo trimmaamaan. Huomiselle kuitenkin jäi sipuli ja kurkku ja sitten ei tarvitsisi kuin viimeistellä kasvimaan reunat leikkurilla ja trimmerillä..
       Hommana ei hullumpaa, mutta nämä helteet tekevät meidän kasvimaasta pätsin. Siellä viipyi ainoastaan sitä hokien, että ensi viikolla on vielä kuumempaa jos en nyt tätä hoida. Oli taivaallista, kun aurinko hetkeksi meni pilveen ja sain monen monta metriä mennä harventaen hieman helpommassa kelissä.
        Olin kuitenkin aika ylpeä itsestäni ♥
        Lopen, lopen väsynyt, mutta ylpeä!

Nuo minun samettikukkani piti olla jättiläisiä.... hmmmm.....

Huomenna varmaan pitää käydä hakemassa vettä, sillä minun kasteluveteni alkaa olla lopussa. Ihmeen nopeasti se kaksi tuhatta litraa menee, kun se tämmöisiä kelejä pitelee! Katsotaan nyt ehtiikö sitä huomenna yhtään mitään tuon kasvimaan lisäksi! Onneksi Miehenmurrikka saapuu huomenna, saan yhden tyypin lisään minun "joukkueeseen" kun olen taistellut näitä valloittajia vastaan ihan yksin. Porukat jätti rivistön - rintamakarkurit!
       Olin naurunaiheena jälleen äsken naapureille, kun olin sonnustautunut mustaan huppariin ja mustiin college-housuihin ja mittari näytti vielä iltayöstäkin +24 (!!!). Yöt ovat trooppisia eikä huonekaan oikein viilene enää kunnolla. Onneksi meidän talo on sentään viileä, verrattuna johonkin muuhun.

Naapurin emäntä kävi pyörähtämässä omalla kasvimaallaan, kun minä kitkin omaani. Se oli niin harmissaan jo viimeksi siitä, että meidän kasvimaalla kasvaa jotain ja hänellä ei. Sanoisin vain, että ehkä ero on juuri siinä, että hän vain käväisee katsomassa ettei siellä mikään kasva ja minä kastelen, kitken, kastelen, haraan ja kastelen. Ehkä juuri siksi meidän kasvimaalla kasvaa edes jotain.
         En tiedä tuleeko sieltä syksyllä yhtään mitään, voi olla ettei tule, mutta ainakin olen saanut sielun ravintoa (ja miksei rääkkiäkin) kun olen sitä hoitanut! Voin olla syksyllä ylpeä, vaikka ei tulisi kuin yksi porkkana ja yksi punajuuri. Aion syödä ne sitten NAATISKELLEN ♥
         Lenkillä en ole näillä helteillä käynyt. Ei ole ollut powereita kaiken tämän hulinan jälkeen ja sitten ei ole kyllä intoakaan saada mitään lämpöhalvausta tai vastaavaa pelkän lenkin takia. En kyllä usko, että siitä mitään hyötyä olisikaan koko juoksusta. Sen sijaan olen käynyt uimassa ja nautin siitä älyttömästi! ♥ Vesi on virkistävää ja ihanaa ja rentoudun siellä kaiken ulkopuolella täydellisesti.
          Vielä kun saisi kämpän tyhjäksi ja nämä vieraat ulos...

Trooppinen ilta painuu mailleen ja vaikka välillä olo on kuin paahtimessa, niin en voi olla ihastelematta, että tämmöiset kelit ovat Suomessa! Yleensä tämmöisiä kelejä mennään hakemaan Thaimaasta tai jostain, mutta nyt saa omalla nurmella ähkiä ja puhkia kunnon helteissä!
        Minä nautin sisäisesti ja ulkoisesti tästä lämmöstä ♥
        Miten ihanaa onkaan sitten pimeän syksyn aikaa muistella, että olipas KESÄ ♥♥