Tämä helle ei anna eikä tunne armoa!

Työviikko alkoi helteissä...
         Isä kysyi minulta tänään, kun tulin töistä, että miten sieltä selviää hengissä, kun tuntuu, ettei kotona jaksa tehdä mitään vaikka vain pihalla kävelisi. Itse asiassa en oikein osannut vastata. Jotenkin sitä vain selviää, sillä hengissä olen tänäänkin. Ehkä minun selviytymiskeino on vain miettiä pienissä pätkissä päivää. Puoli tuntia, tunti, pari tuntia. Ei tuollaisessa kuumuudessa ulkotyöläisenä mikään helppo homma ole, mutta kuten joskus muulloinkin olen todennut: työn valinta kysymys tämäkin!
        Kotona ajoin nurmikon ja täytyy kyllä sanoa, että kun mittarissa on +30 niin sekään homma ei ole mikään yksinkertainen pläjäys. Paarmat purivat kintuista viimeisetkin lihat ja nyt olen yrittänyt tankata niin suolaista kuin nestettäkin, sillä sen verran hassu olo tämä päivä toi mukanaan...
         Juoksemaan en edes yrittänyt, vaikka miten ottaisi päähän tämä juoksutauko, joka on kohta kaksi viikkoa (!!), mutta en todellakaan aio tappaa itseäni vain sen takia, että juoksukunto tipahtaa. Sittenhän se vasta tipahtaakin jos kuolisi!

Syyleimu nauttii selvästi helteistä, sillä näin komeasti ei tämä veijari ole vielä kertaakaan kukkinut! Kukat vaan kukkivat niin äkkiä ohi, kun on niin kuuma....

Kun olin saanut nurmen ajettua, kävelin kaikkine vaatteineni suihkuun. Otin suihkun vaatteet päällä niin sain pestyä sitten samalla vaatteetkin ennen kuin menin uimaan. Kätevämpi tapa kastella nutut kuin uittaa niitä pienessä pesualtaassa!
       Uimaretkelläni oli tänä iltana seuraa.
       Epämiellyttävää seuraa.
       Nimittäin käärme.
        En ole koskaan nähnyt livenä uivaa käärmettä, mutta tänä iltana näin sitten senkin! Aika ällöttävää. Varsinkin kun olen muutaman kerran katsonut elokuvan Anakonda. Kysyin tältä tämäniltaiselta käärmeeltä, että oletkos sinä mahdollisesti nälkäinen kuristajakäärme, joka jää vainoamaan minua? Ei vastannut vaan ui toiselle puolelle poukamaa...
        Minusta tuntui koko ajan että joku olisi kietoutunut jalkojeni ympärille ja vähän puristanut... Minut on kaiken hyvän lisäksi siunattu aivan valtavalla mielikuvituksella! Jes!

Toinen pelottava "otus" löytyy kukkapenkistä. Tarkalleen ottaen kivikosta. Nämä minun mehitähtieni kukat tai mitkä lie lisukkeet näyttävät jo alien-otuksilta... Minusta ei ole ollenkaan kivaa, että Suomi alkaa muuttumaan tropiikiksi NÄIN nopeasti. En ehdi sopeutua kuristajakäärmeisiin uimarannalla ja lihassyöjäkasveihin omassa kukkapenkissä!?!
       Sillä melko trooppista tämä nyt jo on.
       Eletään jo kolmatta viikkoa noin +27-30 asteen helteissä eikä loppua ole näkyvissä ainakaan tällä viikolla. Minulla on vielä työviikonloppu tiedossa eli mustaa nuttua vaan niskaan vaikka henki menisi... oih ja voih!

Tänään tuntui töissäkin ihan hassulta, syksyiseltä melkein, kun ajettiin ruohoa niin koivut olivat tiputtaneet jo ihan kamalasti lehtiä.. Sama homma minun omenapuulla. Se alkaa jo kellastua ja eletään vasta heinäkuun loppua. Kääks!

Iltasella pitäisi vielä jaksaa käydä kastelemassa kasvimaata jälleen, kun ei tuo taivas sitä vettä näköjään anna! Minulla olisi siellä kitkettävääkin, mutta en mnä tämmöisillä helteillä sinne kyllä jaksa mennä kun pyörryn jo pelkästä ajatuksesta... Harmittaa sekin, että en saa kasvimaata siistiksi kun näitä helteitä pitelee joka päivä. Kun saisi kitkettyä edes niin sitten saisi taas aurinko helottaa... Pitäisi pienen hetken vähän viileämpää..
       Muuten en valita.
       Kasvimaan puolesta vain vähän ♥